Kysymys sinkkunaisille: Mitkä asiat on hankalimpia tai ärsyttävimpiä deittailussa? Tai miehissä ylipäätään?

Jookosta?

Ärsyttävintä deittailussa on tilanteen teennäisyys ja se, että oikeasti on menossa työhaastattelu. Kumpikin teeskentelee jotain mitä ei ole. 

Mun mielestä hankalinta on se et kun löydän jonkun joka kiinnostaa ni sit tulee sellanen menetyksen pelko et "mitä jos tää jotenkin menee taas pieleen" vaik tiedän et pitäis olla vaan rennosti oma itsensä

Varmaan hankalinta itselläni on kiinnostuksen kohtaaminen, siis se jokin mystinen kemia puuttuu. Saan aika paljonkin huomiota miehiltä ja kaikenlaisia ehdotuksia, mutta kun en itse kiinnostu oikein kenestäkään. Miehissä ei ole varsinaisesti yhtään mitään vikaa, mutta oma kiinnostus ei herää muussa kuin kaverimielessä. Olen koettanut treffailla tällaisia mukavia miehiä useammankin kerran, mutta kyllä se vaan niin on itsellä, että jos kiinnostus ei heti ekalle kohtaamisella herää, ei se herää myöhemminkään. Sitten harvoin kun itse kiinnostun jostain oikeasti, saattaa mieheltä tulla jotain vastakaikua, mutta ei kuitenkaan edetä mihinkään. 

Viihdyn hyvin sinkkuna, mutta välillä itseäkin harmittaa näiden mukavien miesten puolesta, kun tiedän että jostain heistä saisi oikein hyvän miehen itselleen.

Kertakäyttöisyyskulttuuri. Kyllä se kuvottaa, että miehellä ns.bodycount voi olla joku yli 100.

Sellanen et ei tee jotenki mieli ees yrittää ku tuntuu et ei siitä kuitenkaan mitään tuu ja jotenkin ei ees tiedä et mistä löytäis sellasen miehen kuka ois oikeesti valmis tunteisiin ja suhteeseen ja nii et se kestäis

Vierailija kirjoitti:

Varmaan hankalinta itselläni on kiinnostuksen kohtaaminen, siis se jokin mystinen kemia puuttuu. Saan aika paljonkin huomiota miehiltä ja kaikenlaisia ehdotuksia, mutta kun en itse kiinnostu oikein kenestäkään. Miehissä ei ole varsinaisesti yhtään mitään vikaa, mutta oma kiinnostus ei herää muussa kuin kaverimielessä. Olen koettanut treffailla tällaisia mukavia miehiä useammankin kerran, mutta kyllä se vaan niin on itsellä, että jos kiinnostus ei heti ekalle kohtaamisella herää, ei se herää myöhemminkään. Sitten harvoin kun itse kiinnostun jostain oikeasti, saattaa mieheltä tulla jotain vastakaikua, mutta ei kuitenkaan edetä mihinkään. 

Viihdyn hyvin sinkkuna, mutta välillä itseäkin harmittaa näiden mukavien miesten puolesta, kun tiedän että jostain heistä saisi oikein hyvän miehen itselleen.

Mulla taas on päinvastainen ongelma. Olisin kiinnostunut, mutta miehet eivät, koska ei ole kipinää tms.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan hankalinta itselläni on kiinnostuksen kohtaaminen, siis se jokin mystinen kemia puuttuu. Saan aika paljonkin huomiota miehiltä ja kaikenlaisia ehdotuksia, mutta kun en itse kiinnostu oikein kenestäkään. Miehissä ei ole varsinaisesti yhtään mitään vikaa, mutta oma kiinnostus ei herää muussa kuin kaverimielessä. Olen koettanut treffailla tällaisia mukavia miehiä useammankin kerran, mutta kyllä se vaan niin on itsellä, että jos kiinnostus ei heti ekalle kohtaamisella herää, ei se herää myöhemminkään. Sitten harvoin kun itse kiinnostun jostain oikeasti, saattaa mieheltä tulla jotain vastakaikua, mutta ei kuitenkaan edetä mihinkään. 

Viihdyn hyvin sinkkuna, mutta välillä itseäkin harmittaa näiden mukavien miesten puolesta, kun tiedän että jostain heistä saisi oikein hyvän miehen itselleen.

Mikä heistä puuttuu? Läpänheittotaidot? Auktoriteettidominointi? Alfa-luonne? Kusipäisyys? Naamakomeus? Pituus?

Pidän lihavista miehistä

Miehet yleensä sanoo jotain niin, että tulee paha mieli.

En deittaile, niin mulla ei ole mitään sellaiseen liittyviä haasteita. 

Sopivan miehen löytäminen.

Etsin fiksua, kohteliasta, siistiä ja kiinnostavaa miestä, joka pitää lukemisesta, liikunnasta, keskustelemisesta ja kulttuurista.

Miehen tupakoimattomuus ja hyvin vähäinen alkoholinkäyttö ovat minulle tärkeitä, koska en pidä alkoholista.

Uskollisuus on minulle erittäin tärkeää.

Miehet ovat hirveän pelottavia, isoja ja möreä-äänisiä ja aina seksi mielessä.

Olen liian ruma, että kelpaisin suhteeseen, joten miehet vaan käyttävät seksiin kerran kun ajattelevat, että reikä se on rotallakin. Tai näin tapahtui ennen, nyt en ole deittaillut pitkään aikaan kun kyllästyin olemaan kertakäyttöpano miehille. Yksin voi elää ihan hyvää elämää.

Pahinta oli ehdottomasti varatut kuspäät jotka etsivät säälittävään elämäänsä salasuhdetta. Näitä oli niin paljon että vieläkin kuvottaa! Löysin miehen onneksi sitten netin ulkopuolelta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan hankalinta itselläni on kiinnostuksen kohtaaminen, siis se jokin mystinen kemia puuttuu. Saan aika paljonkin huomiota miehiltä ja kaikenlaisia ehdotuksia, mutta kun en itse kiinnostu oikein kenestäkään. Miehissä ei ole varsinaisesti yhtään mitään vikaa, mutta oma kiinnostus ei herää muussa kuin kaverimielessä. Olen koettanut treffailla tällaisia mukavia miehiä useammankin kerran, mutta kyllä se vaan niin on itsellä, että jos kiinnostus ei heti ekalle kohtaamisella herää, ei se herää myöhemminkään. Sitten harvoin kun itse kiinnostun jostain oikeasti, saattaa mieheltä tulla jotain vastakaikua, mutta ei kuitenkaan edetä mihinkään. 

Viihdyn hyvin sinkkuna, mutta välillä itseäkin harmittaa näiden mukavien miesten puolesta, kun tiedän että jostain heistä saisi oikein hyvän miehen itselleen.

Mikä heistä puuttuu? Läpänheittotaidot? Auktoriteettidominointi? Alfa-luonne? Kusipäisyys? Naamakomeus? Pituus?

Kemia. Hän kertoi sen selkeästi heti ensimmäisessä lauseessa.

Jos et ole koskaan kokenut kemioiden kohtaamista (tai puuttumista), niin sen selittäminen sinulle olisi yhtä vaikeaa kuin sinisen selittäminen sokealle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan hankalinta itselläni on kiinnostuksen kohtaaminen, siis se jokin mystinen kemia puuttuu. Saan aika paljonkin huomiota miehiltä ja kaikenlaisia ehdotuksia, mutta kun en itse kiinnostu oikein kenestäkään. Miehissä ei ole varsinaisesti yhtään mitään vikaa, mutta oma kiinnostus ei herää muussa kuin kaverimielessä. Olen koettanut treffailla tällaisia mukavia miehiä useammankin kerran, mutta kyllä se vaan niin on itsellä, että jos kiinnostus ei heti ekalle kohtaamisella herää, ei se herää myöhemminkään. Sitten harvoin kun itse kiinnostun jostain oikeasti, saattaa mieheltä tulla jotain vastakaikua, mutta ei kuitenkaan edetä mihinkään. 

Viihdyn hyvin sinkkuna, mutta välillä itseäkin harmittaa näiden mukavien miesten puolesta, kun tiedän että jostain heistä saisi oikein hyvän miehen itselleen.

Mikä heistä puuttuu? Läpänheittotaidot? Auktoriteettidominointi? Alfa-luonne? Kusipäisyys? Naamakomeus? Pituus?

Miehissä ärsyttää nimenomaan nuo korkean testosteronin aikaansaamat luonteenpiirteet eli kusipäisyys ja läpänheitto. Mies jauhaa p-kaa oman egonsa lumoissa, muiden pitäis vaan kuunnella, mies itse ei osaa kuunnella ja on täynnä itseään. Alkoholi pahentaa tätä, joten ei kannata juoda. Jaksan tollasta 10 sekuntia, ja se on siinä, mikään ei pelasta, vaikka olis miten hyvä ulkonäkö. 

Auktoriteettidominoinnista ja alfaluonteesta en edes ala. Ylipäänsä kaikki päsmäröinti on todella kova turn off. Älykäs johtamiskyky, joka ottaa muut ja tilanteen huomioon, on sitä vastoin hyvä asia. Siinä on tilaa vastavuoroisuudelle, muidenkin tarpeille jne., näkee että mies ei ole perässävedettävää sorttia.

Tunneälykkäitä miehiä, joilla on hyvä kombo ns. maskuliinisia ja feminiinisiä ominaisuuksia, on tosi vähän ja menevät nopeasti. Ovat vielä tietysti kranttujakin, koska on sitä tunneälyä nähdä kenen kanssa juttu toimii ja tietävät millaisen typin haluavat, eikä nyt ole kyse vain mistään ulkonäöstä.

Vierailija kirjoitti:

Olen liian ruma, että kelpaisin suhteeseen, joten miehet vaan käyttävät seksiin kerran kun ajattelevat, että reikä se on rotallakin. Tai näin tapahtui ennen, nyt en ole deittaillut pitkään aikaan kun kyllästyin olemaan kertakäyttöpano miehille. Yksin voi elää ihan hyvää elämää.

Kuulostaa ennemmin siltä, että ulkonäkösi on ihan kohdillaan, mutta korvien välissä on vikaa. Oletko matalasti kouluttautunut tai muuten hidas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan hankalinta itselläni on kiinnostuksen kohtaaminen, siis se jokin mystinen kemia puuttuu. Saan aika paljonkin huomiota miehiltä ja kaikenlaisia ehdotuksia, mutta kun en itse kiinnostu oikein kenestäkään. Miehissä ei ole varsinaisesti yhtään mitään vikaa, mutta oma kiinnostus ei herää muussa kuin kaverimielessä. Olen koettanut treffailla tällaisia mukavia miehiä useammankin kerran, mutta kyllä se vaan niin on itsellä, että jos kiinnostus ei heti ekalle kohtaamisella herää, ei se herää myöhemminkään. Sitten harvoin kun itse kiinnostun jostain oikeasti, saattaa mieheltä tulla jotain vastakaikua, mutta ei kuitenkaan edetä mihinkään. 

Viihdyn hyvin sinkkuna, mutta välillä itseäkin harmittaa näiden mukavien miesten puolesta, kun tiedän että jostain heistä saisi oikein hyvän miehen itselleen.

Mikä heistä puuttuu? Läpänheittotaidot? Auktoriteettidominointi? Alfa-luonne? Kusipäisyys? Naamakomeus? Pituus?

Sen kun tietäisi, jokin mystinen kemia, kuten sanoin. Ei sitä voi aina järjellä selittää miksi joistakin sitten kiinnostuu ja joistakin ei. Olen tietyssä mielessä vähän pinnallinen, enkä tapaa edes miestä joka ei lähtökohtaisesti kiinnosta  ulkonäöltään tai on omaan makuuni liian lyhyt. Kuitenkin esim. viimeisen kuukauden aikana olen antanut pakit komealle, pitkälle ja erittäin hyväkroppaiselle urheilulliselle miehelle ja sitten itse taas olisin ollut kiinnostunut miehestä, joka oli ylipainoinen sohvaperuna, mutta häntä ei lopulta kiinnostanut. Molempia tapasin useamman kerran. Erittäin kivoja tyyppejä molemmat, mutta jostain syystä toinen kiinnosti, toinen ei, enkä tiedä miksi.

Vierailija kirjoitti:

Kertakäyttöisyyskulttuuri. Kyllä se kuvottaa, että miehellä ns.bodycount voi olla joku yli 100.

No mikset katsele niitä miehiä, joiden bodycount on 0-5? Näitä on arviolta 90% miehistä.