Onko kukaan tietoisesti alkanut rikkomaan sellaisia vanhoja tyhmiä tapoja (esim. kursailu kahvipöydässä)?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Ihan kivoja kommentteja mutta monet niistä eivät ole ketjun aiheesta eli kursailusta. Ottakaahan selvää mitä kursailu tarkoittaa ennen kun kirjoitatte.
Tarkoittaako esim. siis jotain muuta kuin esimerkiksi?
Kun saan kohteliaisuuden, kiitän enkä kursaile. Jos joku kehuu vaikka vaatettani, sanon, että eikö olekin ihana ja että esim. ihastuin näihin väreihin tms. En ala kiemurtelemaan ja laula "ai tämä vanha rätti" laulua.
Olen opetellut rikkomaan ns. vanhoja tapoja.
Menen häihin pitkässä valkoisessa pitsimekossa kukkaseppele hiuksissani.
Kieltäydyn kättelystä.
Otan kahvipöydässä ensin kakkua ja vasta seuraavalla kupillisella jotain muuta.
Kylään mennessä en vie tuliaisia, mutta jos on jotain oikein hyvää tarjolla, niin pakkaan sitä matkaevääksi mukanani tuomaan muovirasiaan.
Puhun muiden päälle ja vaihdan keskustelunaiheen mieleisekseni.
Häissä tms., missä paikat on nimetty, en mene omalle paikalleni vaan jonnekin muualle. Koska mä voin.
Autoa pysäköidessäni en mieti, miten muiden autot mahtuva, olennaista, että saan oman autoni ovet kokonaan auki.
Vierailija kirjoitti:
Ei, en ole alkanut rikkoa mitään rajoja vaan päin vastoin olen alkanut pitää entistä enemmän kiinni vanhoista tavoista.
Sikäli kun enää niitä muistan ja tiedän, kun jo vuosikausia ihmiset on tahtoneet romuttaa kaikki käytöstavat ja etiketit.
En pidä minään arvona olla se juntti ja huonokäytöksinen tyyppi.
Kursailussa ei ole mitään kauniisiin käytöstapoihin liittyvää. Käytöstavat tarkoittavat kiittämistä, toisten huomioimista, toisen vaivannäön huomioimista ja suun tukkimista, jos ei ole hyvää sanottavaa. Kun toinen käskee pöytään, arvostetaan vaivaa ja siirrytään sinne heti, otetaan sopiva annos ja kehutaan ja kiitellään.
Vierailija kirjoitti:
Olen opetellut rikkomaan ns. vanhoja tapoja.
Menen häihin pitkässä valkoisessa pitsimekossa kukkaseppele hiuksissani.
Kieltäydyn kättelystä.
Otan kahvipöydässä ensin kakkua ja vasta seuraavalla kupillisella jotain muuta.
Kylään mennessä en vie tuliaisia, mutta jos on jotain oikein hyvää tarjolla, niin pakkaan sitä matkaevääksi mukanani tuomaan muovirasiaan.
Puhun muiden päälle ja vaihdan keskustelunaiheen mieleisekseni.
Häissä tms., missä paikat on nimetty, en mene omalle paikalleni vaan jonnekin muualle. Koska mä voin.
Autoa pysäköidessäni en mieti, miten muiden autot mahtuva, olennaista, että saan oman autoni ovet kokonaan auki.
Toivottavasti et ole tosissasi.
"julkaistaan hyväksynnän jälkeen" -onko koskaan oikeasti tapahtunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, en ole alkanut rikkoa mitään rajoja vaan päin vastoin olen alkanut pitää entistä enemmän kiinni vanhoista tavoista.
Sikäli kun enää niitä muistan ja tiedän, kun jo vuosikausia ihmiset on tahtoneet romuttaa kaikki käytöstavat ja etiketit.
En pidä minään arvona olla se juntti ja huonokäytöksinen tyyppi.Kursailussa ei ole mitään kauniisiin käytöstapoihin liittyvää. Käytöstavat tarkoittavat kiittämistä, toisten huomioimista, toisen vaivannäön huomioimista ja suun tukkimista, jos ei ole hyvää sanottavaa. Kun toinen käskee pöytään, arvostetaan vaivaa ja siirrytään sinne heti, otetaan sopiva annos ja kehutaan ja kiitellään.
Jos itseäni vanhemmat ihmiset kokevat tarpeelliseksi kursailla, niin en halua nolata heitä menemällä röyhkeästi itse ensin.
Se ei ole hyvää käytöstä.
Emäntä tai isäntä voi estää kursailun kehottamalla jotain tiettyä henkilöä aloittamaan.
Mä en edes oo ikinä kiinnittänyt huomiota tuohon kursailuun kun oon itse aina ekana pöydässä ottamassa😆.
Sen kyllä muistan että äidinäiti ei about koskaan istunut muiden kanssa pöytään vaan häilyi koko ajan siinä ympärillä tarjoilemassa ja tuputtamassa lisää.
Onkohan kursailu vain suomalainen tapa? On muuten ärsyttävää!
Vierailija kirjoitti:
Olen rikkonut sitä perinteistä myyttiä naisista, että kaikki avioituvat, tekevät lapsiatai ja perustavat perinteisen perheen, jos eivät saa omia lapsia niin adoptoivat.
Minä olen keski-iässäkin sinkku (tällä hetkellä tahtomattani kylläkin) mutta täysin omasta tahtotilastani lapseton.
Ja olen muuten sukuni ainoa lajiaan.
Nykyään ei ehkä enää niin perinteistä?
Mutta joo, mäkin olen äidin puolen suvussa ainoa lapseton, naimisiin tosin menin 47-v mutta sekään ei mennyt ihan perinteiden mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei, en ole alkanut rikkoa mitään rajoja vaan päin vastoin olen alkanut pitää entistä enemmän kiinni vanhoista tavoista.
Sikäli kun enää niitä muistan ja tiedän, kun jo vuosikausia ihmiset on tahtoneet romuttaa kaikki käytöstavat ja etiketit.
En pidä minään arvona olla se juntti ja huonokäytöksinen tyyppi.
No minusta esim. juurikin tuo kursailu ei ole hyvätapaista vaan todella junttia.
Vierailija kirjoitti:
Olen opetellut rikkomaan ns. vanhoja tapoja.
Menen häihin pitkässä valkoisessa pitsimekossa kukkaseppele hiuksissani.
Kieltäydyn kättelystä.
Otan kahvipöydässä ensin kakkua ja vasta seuraavalla kupillisella jotain muuta.
Kylään mennessä en vie tuliaisia, mutta jos on jotain oikein hyvää tarjolla, niin pakkaan sitä matkaevääksi mukanani tuomaan muovirasiaan.
Puhun muiden päälle ja vaihdan keskustelunaiheen mieleisekseni.
Häissä tms., missä paikat on nimetty, en mene omalle paikalleni vaan jonnekin muualle. Koska mä voin.
Autoa pysäköidessäni en mieti, miten muiden autot mahtuva, olennaista, että saan oman autoni ovet kokonaan auki.
Typerys. Älä kommentoi, jos ei ole mitään kunnollista kommentoitavaa.
Jo vuosia sitten. Jos kahvituttaa tai on nälkä niin heti vaan pöydän kimppuun kutsun käydessä. Helpompi muidenkin lähteä perässä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, en ole alkanut rikkoa mitään rajoja vaan päin vastoin olen alkanut pitää entistä enemmän kiinni vanhoista tavoista.
Sikäli kun enää niitä muistan ja tiedän, kun jo vuosikausia ihmiset on tahtoneet romuttaa kaikki käytöstavat ja etiketit.
En pidä minään arvona olla se juntti ja huonokäytöksinen tyyppi.Kursailussa ei ole mitään kauniisiin käytöstapoihin liittyvää. Käytöstavat tarkoittavat kiittämistä, toisten huomioimista, toisen vaivannäön huomioimista ja suun tukkimista, jos ei ole hyvää sanottavaa. Kun toinen käskee pöytään, arvostetaan vaivaa ja siirrytään sinne heti, otetaan sopiva annos ja kehutaan ja kiitellään.
Jos itseäni vanhemmat ihmiset kokevat tarpeelliseksi kursailla, niin en halua nolata heitä menemällä röyhkeästi itse ensin.
Miten se on nolaamista? Kohteliasta on mennä pöytään silloin kun kutsutaan eikä vitkutella
Vierailija kirjoitti:
Ei kahvipöytään mitään ikärajoja ole. Kutsu käy niin sinne mennään.
Näin teen. Ja siitä olen saanut ahneen maineen. Ei haittaa. Kun kutsutaan pöytään menen heti. Olkoot muut ilman.
Vierailija kirjoitti:
Minä, miehen suku ei muuta teekään kuin kursailee. Pyydän syömään tai kahville ja aloitan itse, koska en lähde tuohon aikuisten pelleilyyn, että monta kertaa pitäisi pyytää pöytään. Tulkoon kun huvittaa, itse aloitan odottamatta. Anoppi oli vielä sellainen, jos pöytään jäi esim. piirakkaa yksi pieni pala, niin ei voinut sitäkään syödä vaan leikkasi siitä vielä palan, ettei vaan syönyt viimeistä palaa.
Viimesen palan leikkailu, voi hel**tti.
Minä otan sen viimeisen palan! Enkä edes puolita sitä! Olin joskus työpaikassa, jossa kukaan ei uskaltanut ottaa viimeistä palaa. Tai sitten se puolitettiin ja sitten vielä neljäsosaan. Aivan naurettavaa touhua.
En tee juuri mitään vain siksi että näin kuuluu tehdä ja on aina tehty, jos sille ei ole järjellistä syytä (kuten yleensä ei ole). En toisaalta pyri myöskään järjestämään showta tai siihen, että toimistani olisi haittaa. On vapauttavaa olla käytännössä kylähullu, suosittelen.
Ei, en ole alkanut rikkoa mitään rajoja vaan päin vastoin olen alkanut pitää entistä enemmän kiinni vanhoista tavoista.
Sikäli kun enää niitä muistan ja tiedän, kun jo vuosikausia ihmiset on tahtoneet romuttaa kaikki käytöstavat ja etiketit.
En pidä minään arvona olla se juntti ja huonokäytöksinen tyyppi.