Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan tietoisesti alkanut rikkomaan sellaisia vanhoja tyhmiä tapoja (esim. kursailu kahvipöydässä)?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Minä, miehen suku ei muuta teekään kuin kursailee. Pyydän syömään tai kahville ja aloitan itse, koska en lähde tuohon aikuisten pelleilyyn, että monta kertaa pitäisi pyytää pöytään. Tulkoon kun huvittaa, itse aloitan odottamatta. Anoppi oli vielä sellainen, jos pöytään jäi esim. piirakkaa yksi pieni pala, niin ei voinut sitäkään syödä vaan leikkasi siitä vielä palan, ettei vaan syönyt viimeistä palaa.
Teen ihan samaa, kurssialueen on ärsyttävää. Ja nousen heti, kun kutsu käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen rikkonut vanhoja tyhmiä tapoja olemalla 46-vuotias onnellinen, lapseton sinkkunainen. En ole mikään peräkylän vanhapiika, vaan elän Helsingissä ja ajoittain ulkomailla. Mulla on paljon kavereita ja monipuolisia harrastuksia.
Olen pian menossa sukuhäihin. Saas nähdä kyseleekö kukaan mun "kaverini" perään. Mikäli kysyjä itse on varattu (kuten 99% todennäköisyydellä on) ajattelin esittää vastakysymyksen, että mites teidän seksielämä nykyään? Onko alkuaikojen kiihkeydestä mitään jäljellä tai jos on kuiva kausi, niin pitkäänkö on jo kestänyt?
Tää oli hyvä - ihan kun mun elämästä ;-)
Minä vastaan mieskyselyihin, jotain puolihuolimatonta tyyliin "empä viitsinyt häntä tänne ottaa , hänellä on oma elämä ja menot, minulla omani, meidän ei tarvitse kulkea kokoaikaa käsi kädessä".
Kerran joku vanhempi hyvin uteliaaksi ja tökerökisi tunnettu sukulainen kysyi minulta vähän ironiseen äänensävyyn, että millonkas xxxx(nimeni) meinaa lapsia alkaa hankkimaan? Näpäytin samalla sekunnilla vastakysymyksen "kuka on sanonut että aion hankkia lapsia" ja jatkoin pöydän kattamista kuin mitään ei olisi tapahtunut. Seurasi pitkä hiljaisuus kun kaikki läsnäolijat häkeltyi näpsäkkäästä vastauksestani joihin ei ehkä oltu totuttu koska kaikki muut ovat hyvin konservatiivisiä ja yleensä kuuluu vastailla vaivaantuneena humistellen jotain diipa daapaa.
Eipä muuten ole kukaan sukulainen sen koitosen koomin kysynyt mitään ko asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi seisoi hellan vieressä odottamassa, että muut söi ensin ja tarjoili tarvittaessa lisää. Ahneet miehet veti navat täyteen safkaa ja anoppi parka söi sitren mitä jäi.
Minä yleensä kaitan meillä kotona ruoan lautaselle valmiiksi jokaiselle, kun olen valmistanut sitä niin, että jää joko seuraavalle päivälle joillekin lounaaksi tai viikonloppuna olen tehnyt ruokaa sen verran, että siitä riittää kahdeksi päiväksi kaikille + maanantaina vielä parille lounaaksi.
Et kai ihan oikeesti annostele muiden syömisiä ja vielä oman tarpeesi mukaan?? Sairasta touhua!
Minä rikon vähän toisenlaista perinteistä tapaa.
Kun jonkun tutun (joskus vain puolitutunkin) läheinen kuolee, kuuluu sanoa "otan osaa" tai jopa "otan osaa suruusi".
Me kaikkihan tiedämme että tuo on vain tapa ja klisee joka kuuluu sanoa.
Minun on vaikea sanoa jotain mitä en tarkoita ja siksi en myöskään sano niin. En ota osaa puolituttujen tai jopa lähes tuntemattomien suruun.
Koska en halua olla myöskään tökerö, sanon jotain muuta huomioivaa jolla osoitan empatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teemme työpaikallani töitä kahden hengen tiimeissä. ( päiväkoti) Tiimiparini on mies, itse olen nainen. Usein tullaan kysymään, että saanko lainata mattipetteriä, kun tarvittais ruuvi seinään? Usein vastaan, että en ole hänen pomonsa ja toiseksi minä voin tulla laittamaan sen ruuvin. Olemme usein jutelleet tämän tiimiparini kanssa, että minä olen tehnyt paljon enemmän remppaa kuin hän mutta kaikki olettavat että hän on syntynyt ruuvari kädessään. Toisaalta olen myös voimakkaampi kuin hän, joten nostamisetkin sujuu minulta paremmin.
Voit olla parempi ruuvaamaan ja remppaamaan, mutta epäilen, ettet ole vahvempi kuin mies. Treenaamaton läskipullamies on vahvempi kuin perustreenajaapirkko. Eri asia on jos mies on sairas ja sä olet painonnostaja.
Joo, piti sitten veetuilemaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI ehkä kursailua, mutta haluaisin päästä eroon siitä, että kahvin kanssa pitää aina pöydän notkua tarjottavista, miksei vieraalle voi tarjota pelkästään kahvia ellei muuta tarjottavaa ole? Itse juon pelkästään teetä, ja aina ilman mitään lisukkeita. Kahvikissa mieheni ei taas saa kahviaan alas kurkusta ilman "kastettavaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi seisoi hellan vieressä odottamassa, että muut söi ensin ja tarjoili tarvittaessa lisää. Ahneet miehet veti navat täyteen safkaa ja anoppi parka söi sitren mitä jäi.
Minä yleensä kaitan meillä kotona ruoan lautaselle valmiiksi jokaiselle, kun olen valmistanut sitä niin, että jää joko seuraavalle päivälle joillekin lounaaksi tai viikonloppuna olen tehnyt ruokaa sen verran, että siitä riittää kahdeksi päiväksi kaikille + maanantaina vielä parille lounaaksi.Et kai ihan oikeesti annostele muiden syömisiä ja vielä oman tarpeesi mukaan?? Sairasta touhua!
Perheelle laitan ruoat lautaselle, jotta tuolle ruumillista työtä tekevälle jää seuraavalle päivälle lounaaksi syötävää. oman tarpeen mukaan on omituinen tulkinta, koska en väitä hamstraavani itselleni ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kivoja kommentteja mutta monet niistä eivät ole ketjun aiheesta eli kursailusta. Ottakaahan selvää mitä kursailu tarkoittaa ennen kun kirjoitatte.
Itseasiassa ketjun aihe ei ole kursailu, se oli vain esimerkkinä ap:n tarkoittamasta asiasta.
Kun olin sinkku, vastasin poikaystäväkyseilijöille, että minulla on niin paljon kosijoita, etten osaa valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi seisoi hellan vieressä odottamassa, että muut söi ensin ja tarjoili tarvittaessa lisää. Ahneet miehet veti navat täyteen safkaa ja anoppi parka söi sitren mitä jäi.
Minä yleensä kaitan meillä kotona ruoan lautaselle valmiiksi jokaiselle, kun olen valmistanut sitä niin, että jää joko seuraavalle päivälle joillekin lounaaksi tai viikonloppuna olen tehnyt ruokaa sen verran, että siitä riittää kahdeksi päiväksi kaikille + maanantaina vielä parille lounaaksi.Et kai ihan oikeesti annostele muiden syömisiä ja vielä oman tarpeesi mukaan?? Sairasta touhua!
Perheelle laitan ruoat lautaselle, jotta tuolle ruumillista työtä tekevälle jää seuraavalle päivälle lounaaksi syötävää. oman tarpeen mukaan on omituinen tulkinta, koska en väitä hamstraavani itselleni ruokaa.
Tarkoitin kuitenkin sitä että annostelet ruuat toisille sen mukaan miten olet ITSE ajatellut sen "riittävän" seuraavalle päivälle. Sori, oli varmaan vähän epäselvästi sanottu.
Vierailija kirjoitti:
Olen lopettanut ottamasta kengät jalasta kun menen vieraaseen kotiin, jos eivät kestä vierasta kenkineen, niin aika paskoja isäntiä/emäntiä.
Minäkin pidän aina saappaat jalassa kun menen suoraan pellolta naapuriin kahville. Ovat toisaalta nykyään paljon poissa kotoa ja pitävät ovia lukossa ja verhoja kiinni. Omituista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaankin minun anarkiani kohdistuu sukujuhlista poisjääntiin.
Inhoan sukujuhlia..... ja muitakin tilaisuuksia kuten häitä, synttärikutsuja, hautajaisia, työpaikan tilaisuuksia tms yleensäkin.
En pidä sitä että pitää ostella kalliita juhlavaatteita joita käytän 1x parin v välein ja ehkei se mahdu seuraavan kerran edes päälle. Matkustat ehkä puolisuomea, varaat hotellin tms, mietit lahjan ja ostat sen (tulee todella kalliiksi), sitten pönötetään yleensä joko ventovieraiden tai korkeintaan puolituttujen kanssa vaivaantuneena samassa pöydässä ja teeskennellään että viihdytään, teeskennellään että tarjoilut oli hyvät ja juhlat onnistuneet, vaikka joka minuutti (ehkä sitä syömistä lukuunottamatta) oli lähinnä tuskastuttavaa ja olisin ollut mielummin ihan jossain muualla.
Voi olla että koen nämä tilaisuudet vaivaannuttavana koska minulla ei ole puolisoa eikä lapsia ja koen olevani aina se kummajainen joka tulee vuosi toisensa jälkeen aikuisenakin yksin juhliin. Muutenkin olen kai sen verran introvertti että en pidä yleensäkään tilanteista joissa on paljon ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi seisoi hellan vieressä odottamassa, että muut söi ensin ja tarjoili tarvittaessa lisää. Ahneet miehet veti navat täyteen safkaa ja anoppi parka söi sitren mitä jäi.
Minä yleensä kaitan meillä kotona ruoan lautaselle valmiiksi jokaiselle, kun olen valmistanut sitä niin, että jää joko seuraavalle päivälle joillekin lounaaksi tai viikonloppuna olen tehnyt ruokaa sen verran, että siitä riittää kahdeksi päiväksi kaikille + maanantaina vielä parille lounaaksi.Et kai ihan oikeesti annostele muiden syömisiä ja vielä oman tarpeesi mukaan?? Sairasta touhua!
Perheelle laitan ruoat lautaselle, jotta tuolle ruumillista työtä tekevälle jää seuraavalle päivälle lounaaksi syötävää. oman tarpeen mukaan on omituinen tulkinta, koska en väitä hamstraavani itselleni ruokaa.
Tarkoitin kuitenkin sitä että annostelet ruuat toisille sen mukaan miten olet ITSE ajatellut sen "riittävän" seuraavalle päivälle. Sori, oli varmaan vähän epäselvästi sanottu.
Tietenkin, kun ruokaa on varattu kahdelle päivälle. Pitää riittä silloin kahdelle päivälle tai ollaan syömättä toisena päivänä. Jos on esim. iso vuoallinen lassea, niin sitä ei tarvii annostella, kun siitä jää joka tapauksessa riittävästi vielä evääksikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi seisoi hellan vieressä odottamassa, että muut söi ensin ja tarjoili tarvittaessa lisää. Ahneet miehet veti navat täyteen safkaa ja anoppi parka söi sitren mitä jäi.
Minä yleensä kaitan meillä kotona ruoan lautaselle valmiiksi jokaiselle, kun olen valmistanut sitä niin, että jää joko seuraavalle päivälle joillekin lounaaksi tai viikonloppuna olen tehnyt ruokaa sen verran, että siitä riittää kahdeksi päiväksi kaikille + maanantaina vielä parille lounaaksi.Et kai ihan oikeesti annostele muiden syömisiä ja vielä oman tarpeesi mukaan?? Sairasta touhua!
Perheelle laitan ruoat lautaselle, jotta tuolle ruumillista työtä tekevälle jää seuraavalle päivälle lounaaksi syötävää. oman tarpeen mukaan on omituinen tulkinta, koska en väitä hamstraavani itselleni ruokaa.
Tarkoitin kuitenkin sitä että annostelet ruuat toisille sen mukaan miten olet ITSE ajatellut sen "riittävän" seuraavalle päivälle. Sori, oli varmaan vähän epäselvästi sanottu.
Tietenkin, kun ruokaa on varattu kahdelle päivälle. Pitää riittä silloin kahdelle päivälle tai ollaan syömättä toisena päivänä. Jos on esim. iso vuoallinen lassea, niin sitä ei tarvii annostella, kun siitä jää joka tapauksessa riittävästi vielä evääksikin.
No varaa sitä ruokaa sitten tarpeeksi, ettei tarvitse säännöstellä ja anna jokaisen itse päättää annoksensa. Olet kyllä varsinainen diktaattori.
Asun yksin kahvia en kotini keittele ,muiden kotia en menen.Joten tapaan ihmisiä aina kotien ulkopuolella,Koti osaan yksinkin olla. Joten kahvilat ja lounaspaikat,tilaan mitä haluan ja jokainen seurassani maksaa itse omat kahvit tai lounaansa. Kuten minä omani.Ei tarvii silloin miettiä mitään.
Olen rikkonut sitä perinteistä myyttiä naisista, että kaikki avioituvat, tekevät lapsiatai ja perustavat perinteisen perheen, jos eivät saa omia lapsia niin adoptoivat.
Minä olen keski-iässäkin sinkku (tällä hetkellä tahtomattani kylläkin) mutta täysin omasta tahtotilastani lapseton.
Ja olen muuten sukuni ainoa lajiaan.
Joo, tietty kyseenalaistamisen määrä kuuluu perusluonteeseen.
Sitä että pitäisi a) muistaa ja b) vieläpä huomioida muiden syntymä ja nimipäivät.
Enkä tarkoita nyt omia vanhempia ja omaa lasta, vaan esim muut sukulaiset, tutut, ystävät, työ- tai harrastekaverit.
Ei minulla riitä mielenkiintoa, enkä muista, joka ihmisen syntymäpöiviä, mitä ihneen väliä sillä onkaan edes.
Poislukien se ystävätäreni joka alkaa hyvissäajoin muistutella joka vuosi syntymäpäivästään koska on vielä vahoilla päivilläänkin niin lapsellinen että haluaa (vaatii) huomiointia, kukkia ja lahjoja. Oikein aina muistuttaa mistä kukista hän pitää ja kuka viime vuonna toi mitäkin lahjoja jolla varmistaa sen että tänä vuonnakin pitää jotain tuoda. Omg.
Varmaan se myytinrikkominen on sitä etten ole naisena se perinteinen pullantuoksuinen, perhekeskeinen kotiäitityyppi, muiden elämää elävä ja muita passaava ihminen.
Kettunen, alias Markus Kajo, kirjoitti jo 30 vuotta sitten, että kutsuilla emäntä kehottaa vieraitaan ensin kursailemaan vähän aikaa ja sen jälkeen voikin käydä sitten kahvipöydän ääreen ihan kursailematta.