Onko kukaan tietoisesti alkanut rikkomaan sellaisia vanhoja tyhmiä tapoja (esim. kursailu kahvipöydässä)?

Vierailija kirjoitti:

Tuo kursailu on kyllä mitä typerin traditio. Onko tätä muuten kaikkialla Suomessa? Omat kokemukset vain Itä-Suomesta

Mä emäntänä koen kursailun todella loukkaavana. Kutsun pöytään, eikä kukaan ole kuulevinaan.

Aseksuaalina rikon käsitystä että mies haluaisi naista.

Ärsyttää kun se on aina perusoletus. Jonka perusteella minua sitten syyllistetään, kun sinulla on se halu...

Kun ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Tuo kursailu on kyllä mitä typerin traditio. Onko tätä muuten kaikkialla Suomessa? Omat kokemukset vain Itä-Suomesta

Asun Tanskassa ja samaa kursailua on täällä. Todella ärsyttävää. Itse menen nykyään ihan ensimmäisestä kehoituksesta kahvipöytään, en jaksa mitään pelleilyä. :D

Yläasteikäisenä mittani tuli täyteen, muka small talkina kouluikäisille, varsinkin keväänkorvilla esitettyyn kysymykseen : No minkäkälaisen todistuksen Pirkko sai, tai saitkos Pirkko hyvän todistuksen.

Vastasin takaisin : No, minkäkälaista palkkaa Tyyne-täti tienaa nykyisin, tai onko Tyyne saanut  viimeaikoina palkankorotuksia.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin sinkku, vastasin poikaystäväkyseilijöille, että minulla on niin paljon kosijoita, etten osaa valita.

Tää on loistava 😁

Sama juttu, pyydän muutaman kerran ja on nämä tietyt ketkä pönöttää eikä tule niin menee sitten muut ensin. Jos paikalla on joku ns.huonojalkainen hänelle huolehditaan heti paikka niin, että voi syödä siinä ja tuodaan tarjottavat. Täältä on monesti saanut lukea, että juhliin ei pidä mennä syömään..meidän suku on eri laatua ja kuulun itsekkin siihen, että menen tyhjällä mahalla😅Eli tarjottavaa on runsaasti eikä lopu. Kyllä nämä kurssailijat lähtee sitten vaivihkaa liikkeelle kun huomaa, että kaikki muut syö eikä heitä kukaan jaksa pöytään pakottaa🙈

Vierailija kirjoitti:

Minä otan sen viimeisen palan! Enkä edes puolita sitä! Olin joskus työpaikassa, jossa kukaan ei uskaltanut ottaa viimeistä palaa. Tai sitten se puolitettiin ja sitten vielä neljäsosaan. Aivan naurettavaa touhua.

Minäkin! Nykyään minut tunnetaan työpaikalla siitä, etten kieltäydy kakusta ja oikein tarjotaan, että ota sinä tuo viimeinen pala 😀

Kursailu on eräänlaista kohteliaisuutta ja onhan se ikiaikainen tapa.

Kyllä minä käyn ensin käskemässä suvun vanhimmat naiset ja sitten miehet ja sitten aikuiset ja lapset. Toiset on enemmän. Tasa-arvon kannalla ja antaa lasten ottaa ensin ja istua paremmille paikoille. En nyt tästäkään vedä palkokasvia nokkeliin, hoitakoon kukin oman kasvatuksensa.

Tarjoajana ja joskus vieraanakin olen kyllä aika nopeasti muistuttelemassa niitä vanhinpia pöytään ja jakelemassa vuoroja jos ei ala tapahtumaan.

Itse en ryntää ekana pöytään, ei!

Vierailija kirjoitti:

Minä rikon vähän toisenlaista perinteistä tapaa.

Kun jonkun tutun (joskus vain puolitutunkin) läheinen kuolee, kuuluu sanoa "otan osaa" tai jopa "otan osaa suruusi".

Me kaikkihan tiedämme että tuo on vain tapa ja klisee joka kuuluu sanoa.

Minun on vaikea sanoa jotain mitä en tarkoita ja siksi en myöskään sano niin. En ota osaa puolituttujen tai jopa lähes tuntemattomien suruun.

Koska en halua olla myöskään tökerö, sanon jotain muuta huomioivaa jolla osoitan empatiaa.

No mitä se muu huomioiva sanomisesi sitten on? Sanotko että "elämä jatkuu"? Se vasta typerää onkin. Suututti kun joku pöllä sanoi tuollaista kun mieheni kuoli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, en ole alkanut rikkoa mitään rajoja vaan päin vastoin olen alkanut pitää entistä enemmän kiinni vanhoista tavoista.

Sikäli kun enää niitä muistan ja tiedän, kun jo vuosikausia ihmiset on tahtoneet romuttaa kaikki käytöstavat ja etiketit.

En pidä minään arvona olla se juntti ja huonokäytöksinen tyyppi.

No minusta esim. juurikin tuo kursailu ei ole hyvätapaista vaan todella junttia.

Se on kuule vanha tapa jota iäkkäämmät ovat tottuneet noudattamaan. Ei se ole mitään junttia ollenkaan. Junttia taas olisi, että kaikki hyökkäävät yhtaikaa pöytään jota nykyisin näkeekin nuorilla ja nuoremmilla ja rohmutaan itselle niin paljon että lautaselta valuu jo lattialle tai maahan. Muista ei välitetä yhtään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, en ole alkanut rikkoa mitään rajoja vaan päin vastoin olen alkanut pitää entistä enemmän kiinni vanhoista tavoista.

Sikäli kun enää niitä muistan ja tiedän, kun jo vuosikausia ihmiset on tahtoneet romuttaa kaikki käytöstavat ja etiketit.

En pidä minään arvona olla se juntti ja huonokäytöksinen tyyppi.

No minusta esim. juurikin tuo kursailu ei ole hyvätapaista vaan todella junttia.

Se on kuule vanha tapa jota iäkkäämmät ovat tottuneet noudattamaan. Ei se ole mitään junttia ollenkaan.

Vanha ja tyhmä tapa.

Lopeta tuo draamailu, ei sinne kahvipöytään tarvitse hyökätä niin kuin vesikauhuinen kissa. Sinne voi kävellä rauhallisesti ja normaalisti ensimmäisestä kutsusta.

Up

Joo, olen tietoisesti alkanut juttelemaan kaikkien hihhuleitten kanssa, tai siis vastaan kun tulevat hölisemään vaikka linja-autopysäkillä. Ennen katsoin muualle ja olin paniikissa. 

Oli kursailtava. Omia leipomuksiaan ei saanut kehua, oli vähäteltävä kaikkea mitä oli tehnyt. Ihmisen (naisen) kuului olla nöyrä, eikä saanut tuoda itseään esille. Olen ymmärtänyt tuollaista käytöstä vasta nyt itsekin vanhempana. "Älä vaan luule itsestäsi liikoja, älä kuvittele olevasi parempi kuin muut..." Se todellakin iskostettiin mieliin jo lapsena.

Ei vanhat tavat ole tyhmiä, ne vain kuvastavat omaa aikaansa ja sen tapakulttuuria, joka oli erilainen. Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana usein ihan erityisempää rajojen rikkomisen tarvetta. Hyvä käytös on aina paikallaan, samoin vanhempien ihmisten huomioon ottaminen.

Minä lapsena en kursaillut kun kylässä yllytettiin ottamaan lisää. Sain myöhemmin siitä sitten haukut kaverilta, sanoi että ei olisi saanut ottaa, että se on vain kohteliasta yllyttää ottamaan lisää, mutta silloin ei kuulu ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen lopettanut ottamasta kengät jalasta kun menen vieraaseen kotiin, jos eivät kestä vierasta kenkineen, niin aika paskoja isäntiä/emäntiä.

Sotten otetaan vielä ristiäiskuvia, joissa juhlaväellä juhlavaatteet päällä ilman kenkiä!

Iäkäs sukulaispariskunta tuli ilmoittamatta kotiini. Kysyin, että keitänkö kahvia vai teetä. Alkoivat kursailla yhteen ääneen, että ei meidän takia tarvitse mitään laittaa, ei meille tarvitse mitään kahvia ruveta keittämään, ei me mitään tarvita.

Sanoin että ok, ei sitten, enkä tarjonnut heille mitään.

Olivat ihan hölmistyneitä ja lähtivät onneksi pian kotiinsa. Olivat toivoneet, että olisin kiellosta huolimatta keittänyt heille kahvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi seisoi hellan vieressä odottamassa, että muut söi ensin ja tarjoili tarvittaessa lisää. Ahneet miehet veti navat täyteen safkaa ja anoppi parka söi sitren mitä jäi.

Minä yleensä kaitan meillä kotona ruoan lautaselle valmiiksi jokaiselle, kun olen valmistanut sitä niin, että jää joko seuraavalle päivälle joillekin lounaaksi tai viikonloppuna olen tehnyt ruokaa sen verran, että siitä riittää kahdeksi päiväksi kaikille + maanantaina vielä parille lounaaksi.

Et kai ihan oikeesti annostele muiden syömisiä ja vielä oman tarpeesi mukaan??  Sairasta touhua!

Perheelle laitan ruoat lautaselle, jotta tuolle ruumillista työtä tekevälle jää seuraavalle päivälle lounaaksi syötävää. oman tarpeen mukaan on omituinen tulkinta, koska en väitä hamstraavani itselleni ruokaa.

Meillä onneksi tiedetään omasta perheestä, paljonko kukin yleensä syö, joten osaan tehdä tarpeeksi ruokaa. Ei tarvitse seistä hellan vieressä annospoliisina.

No minä olen ottanut tavaksi korjata kaikki tarjottavat pois jos joku sanoo "ei meitä varten olis mitään tarvinnu". Sanon vaan että ei sitten ja korjaan kaiken pois.