Onko kukaan tietoisesti alkanut rikkomaan sellaisia vanhoja tyhmiä tapoja (esim. kursailu kahvipöydässä)?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä, miehen suku ei muuta teekään kuin kursailee. Pyydän syömään tai kahville ja aloitan itse, koska en lähde tuohon aikuisten pelleilyyn, että monta kertaa pitäisi pyytää pöytään. Tulkoon kun huvittaa, itse aloitan odottamatta. Anoppi oli vielä sellainen, jos pöytään jäi esim. piirakkaa yksi pieni pala, niin ei voinut sitäkään syödä vaan leikkasi siitä vielä palan, ettei vaan syönyt viimeistä palaa.
Viimesen palan leikkailu, voi hel**tti.
Naisvaltaisilla työpaikoilla jonkun tuotua kahvin kanssa tarjottavaa, sitä viimeistä palaa leikellään kunnes se on kirpunkokoinen kikkare. Kun on niin ahnetta ottaa se viimeinen.
Mä tein aloitteen, eli menin kiinnostavan miehen luo ja myöhemmin kysyin mieheltä että aloitetaanko seurustelemaan.
En odottanut miesten tekevän aloitetta, koska silloin olisin saanut odottaa ikuisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, en ole alkanut rikkoa mitään rajoja vaan päin vastoin olen alkanut pitää entistä enemmän kiinni vanhoista tavoista.
Sikäli kun enää niitä muistan ja tiedän, kun jo vuosikausia ihmiset on tahtoneet romuttaa kaikki käytöstavat ja etiketit.
En pidä minään arvona olla se juntti ja huonokäytöksinen tyyppi.No minusta esim. juurikin tuo kursailu ei ole hyvätapaista vaan todella junttia.
Se on kuule vanha tapa jota iäkkäämmät ovat tottuneet noudattamaan. Ei se ole mitään junttia ollenkaan.
Vanha ja tyhmä tapa.
Lopeta tuo draamailu, ei sinne kahvipöytään tarvitse hyökätä niin kuin vesikauhuinen kissa. Sinne voi kävellä rauhallisesti ja normaalisti ensimmäisestä kutsusta.
Kukaaan ei halua olla ensimmäinen joka leikkaa sen palan kakusta kun kaikki muut kyylää vierestä, että miten se nyt onnistuu. Se ekan palan leikkaus on aina hankalin ja vaikein vaihe.
Sanoo että kattaus alkaa nyt, kummasta päästä alotetaan??? sitten riviin ja minä annostelen. Tuo kursailu on suorastaan sanonko mitä?? Junttia nyt ainakin. Kokemusta on. Siinä on itsekin ihan ymmyrkäisenä että joko minä vai enkö minä vai mitä? kun ihmiset haahuilevat. No onneksi ei oo enää niin suurta sukuu,.
Vierailija kirjoitti:
Teemme työpaikallani töitä kahden hengen tiimeissä. ( päiväkoti) Tiimiparini on mies, itse olen nainen. Usein tullaan kysymään, että saanko lainata mattipetteriä, kun tarvittais ruuvi seinään? Usein vastaan, että en ole hänen pomonsa ja toiseksi minä voin tulla laittamaan sen ruuvin. Olemme usein jutelleet tämän tiimiparini kanssa, että minä olen tehnyt paljon enemmän remppaa kuin hän mutta kaikki olettavat että hän on syntynyt ruuvari kädessään. Toisaalta olen myös voimakkaampi kuin hän, joten nostamisetkin sujuu minulta paremmin.
Aika heikko on matti jos päiväkotitäti on voimakkaampi. Matti on teidän oma orja 😂
-Noniin nyt olis kahvit ja tarjottavat pöydässä
-Voi voi kun ei meittiä varten olis tarvinnu mitään laittaa...
-JUMALAUTA PERKELE!
Anopin sisarukset olivat tuollaisia kursailijoita. Aloin mennä vanhan siskon viereen ja sanoin, että tulehan Anneli aloittamaan että muutkin sitten uskaltavat tulla.
Niin sai vähän vauhtia hommaan. Emäntänä harmitti kun kahvit jäätyivät kuppeihin ja porukat vain kyräilivät toisiaan, kuka kehtaa mennä ensimmäisenä. Tosin niin kauan kun anoppi eli, hän sinne aina ensimmäisenä purjehti.