Lue keskustelun säännöt.
Pelottaako teitä muita lapsettomia lainkaan yksinäinen vanhuus?
28.07.2023 |
Minusta tämä on vähän erikoinen tabu. Julkisesti hehkutetaan vain miten hienoa on olla pari-kolmekymppinen, menevä ja matkusteleva ikisinkku tai DINK. Ihan hirveän vähän olen nähnyt juttua siitä, miltä tämä elämä näyttää kahdeksankymppisenä. Mies kuolee todennäköisesti ennen minua, ja itse en ainakaan koe että kaverisuhteista välttämättä on vanhuuden turvaksi.
Kommentit (547)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
VaahtoVasara kirjoitti:
Ei pelota, päinvastoin. On tekemisen ja menemisen vapaus, kun ei tarvi tiedottaa eikä lupia kysellä.
Mitä sä sillä menemisen ja tekemisen vapaudella teet siinä vaiheessa kun et selviydy omin avuin edes lähikauppaan? Tää on ihan uskomaton tää joidenkin uskomus että he eivät tule koskaan vanhenemaan.
No en minä halua lapsia, haluan nauttia elämästäni, ja minulle nautinnolliseen elämään ei kuulu lasten synnyttäminen. Jos minulla elämässäni vaikka viimeiset 2-5 vuotta ovat sitten vaikeita kun kukaan ei käy minulle kaupassa, niin sitten se on niin. Olen saanut siihen mennessä toivottavasti nauttia terveenä jonkun 80-90 vuotta. Kyllä ymmärrän että vanhenen. Ymmärrän myös että voin vaikka huomenna jäädä auton alle ja vammautua niin että en pysty itsestäni huolehtimaan. Se olisi suuri shokki ja todella kamala kohtalo. En kuitenkaan elä elämääni peläten. Vastoinkäymisiin on sitten vaan sopeuduttava ajan kanssa, ei sille oikein muuta voi.
"Olen saanut siihen mennessä toivottavasti nauttia terveenä jonkun 80-90 vuotta."
Nyt on valitettavasti aika yltiöoptimistiset odotukset. Kaikkien tilastollisten todennäköisyyksien perusteella voin sanoa lähes täydellä varmuudella, että et huitele menemään täysin terveenä ja toimintakykyisenä enää kahdeksankymppisenä. Virkeitäkin vanhuksia löytyy tuosta ikäryhmästä, mutta ne ovat poikkeuksia, ja lähes kaikilla on kyllä jotain vaivaa, joka rajoittaa elämää. Terv. geriatri
Toki jotain vaivaa on varmasti tuon ikäisenä. Mutta tuskin siitä nyt oli kyse, vaan siitä että pärjää itsekseen ja nauttii vielä elämästä. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ihminen vanhenee, hänen ikätovereitaan pikkuhiljaa kukin kerrallaan siirtyy rajan taakse. Ystäviä kuolee.
Hän rupeaa ajattelemaan omaakin lähtöään, joka sekin on päivä päivältä yhä lähempänä.
Voimat uupuu, pian hän tarvitsee apua moninaisissa jokapäiväisissä tehtävissään.
Oman ikäluokan ihmisiä on lähtenyt. Ei ole edes lapsia, jotka kävisivät välillä auttelemassa
ja haastelemassa. Lapsenlapsista on myös suuri ilo, he tuovat elämään sisältöä.
Mutta näin on, lapseton ihminen kokee yksinäisen vanhuuden.
Ei pelota. Toisaalta minusta olisi kiva olla vanhana mummi, mutta eipä sen takia kannata lapsia hankkia. Kun en kuitenkaan halua olla pienten lasten äiti ensin.
Olen ollut koko elämäni yksin, vanhuus ei muuta mitään. Joko kuolen nälkään kun en enää pääse omin voimin kauppaan tai kuolen tylsyyteen hoivakodissa sängyssä maaten. Kaikilla ei ole mahdollisuutta valita.
Vierailija kirjoitti:
Itse tulen varmaan tekemään itsemurhan joskus 50-vuotiaana, kun alkaa tuntua siltä että tämä maailma oli tässä. Ei tarvitse miettiä sitä vanhuutta sitten
En ole koskaan seurustellut, en ole koskaan käynyt treffeillä, en ole koskaan edes halannut naista ja työn ulkopuolella kontaktini vastakkaiseen sukupuoleen on laskettavissa kahden käden sormilla.
En juurikaan käy yöelämässä enkä baareissa. Viimeisen 10 vuoden aikana olen ollut baarissa ehkä 3 kertaa.
Olen pääosin keskittynyt töihin ja harrastuksiin. Harrastukset tehdään pääosin yksin.
En vain tiedä mitä pitäisi sanoa tai tehdä jossain naisten iskemisessä.
Työuralla olen onneksi ihan suht hyvin menestynyt. Kaksi amk-inssin tutkintoa, dippainssin tutkinto työn alla, vakituinen virka valtion virkamiehenä ja oman firman pyörittäminen sivutyönä.
Luonnollisesti ihan kuka tahansa ei kelpaa. Ihailen usein älykkäitä, kouluttautuneita naisia. Toki ihailuni tapahtuu vaivihkaa ja sivummalta.
M38
Tosi monet miehet ovat ylidramaattisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pelota yksinäinen vanhuus, ja lapsellisilla se on todennäköisesti aivan yhtä yksinäinen kuin lapsettomillakin. Lapset saattavat muuttaa kauas vanhemmastaan, jopa ulkomaille, tai välit mennä poikki muusta syystä. Kuolemakin voi korjata lapsen ennen vanhempaansa. Viimeisinä vuosina vanhempi ei välttämättä tunnista tai edes muista lapsiaan ja kuolinvuoteellakin vieressä on yleensä hoitaja, ei oma lapsi. Kaikenlaista on nähty niiden 8 vuoden aikana kun tein kolmivuorotyötä hoitajana vanhusten parissa.
Äitini valittaa yksinäisyyttään vaikka kaksi lasta asuu samassa kaupungissa, toinen ihan naapurissa. Veljet asuvat melkein naapurissa ja heitä tavataan viikoittain. Naapureita käy kahvilla vähän väliä. Jne. Silti hän on yksinäinen.
Jotkut ihmiset vain ovat yksinäisiä aina. Mikään ei tunnu riittävän. Ap on varmasti samaa lajia.
Jollei enää itse pääse käymään missään ja on vierailujen varassa, niin kyllä siinä on monta pitkää tuntia joka päivä yksin.
Ihan hyvin pystyy käymään ja käykin joka paikassa. Ja kyllä ihmisen pitää pärjätä monta tuntia yksin. Jokaisen.
Tässä keskustelussa ei nyt ole millään tavalla kyse siitä että pärjääkö joku pari tuntia yksinään vaan jatkuvasta, päivittäisestä ja totaalisesta yksinäisyyden kokemuksesta. Ihmisellä voi käydä kotihoito vaikka monta kertaa päivässä, eikä se yleensä poista yksinäisyyttä mihinkään, eikä se ole sen tarkoituskaan. Oudon moni sekoittaa tässä nyt toisiinsa yksin olemisen ja yksinäisyyden.
Mulle ei tuota mitään ongelmia olla vaikka kuukausia tapaamatta edes kaupan kassaa. Mutta me ihmiset ollaan erilaisia. Joku kaipaa päivittäin kasvotusten toisen ihmisen kanssa juttelua eikä edes riitä se, että kotihoito käy 4 kertaa vuorokaudessa. Sitten on meitä, jotka viihdymme loistavasti yksinkin. Paljon on kiinni luonteesta sekä siitä, mihin on tottunut. Jos elää parisuhteessa, lasten muutettua omilleen jää edelleen se puoliso. Ei ole yksin eikä yksinäinen. Jos taas on ollut yh,. lasten muuttaessa jää yksin, mutta on vielä hyvin aikaa pitää huolta ystävyyssuhteistaan ja tutustua uusiinkin ihmisiin . Monen vanhuksen yksinäisyys alkaa silloin, kun puolisokin kuolee. Lapset ovat maailmalla ja ensimmäistä kertaa kenties vuosikymmeniin keittää vain yhden kupillisen kahvia. En ole ollut koskaan naimisissa ja avoliitossakin viimeksi 1980-luvun alkupuolella. En kaipaa toista aikuista nk jakamaan arkeani. En ole kaivannut lähes neljäänkymmeneen vuoteen, joten vaikea kuvitella, että tulevaisuudessakaan kaipaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tulen varmaan tekemään itsemurhan joskus 50-vuotiaana, kun alkaa tuntua siltä että tämä maailma oli tässä. Ei tarvitse miettiä sitä vanhuutta sitten
En ole koskaan seurustellut, en ole koskaan käynyt treffeillä, en ole koskaan edes halannut naista ja työn ulkopuolella kontaktini vastakkaiseen sukupuoleen on laskettavissa kahden käden sormilla.
En juurikaan käy yöelämässä enkä baareissa. Viimeisen 10 vuoden aikana olen ollut baarissa ehkä 3 kertaa.
Olen pääosin keskittynyt töihin ja harrastuksiin. Harrastukset tehdään pääosin yksin.
En vain tiedä mitä pitäisi sanoa tai tehdä jossain naisten iskemisessä.
Työuralla olen onneksi ihan suht hyvin menestynyt. Kaksi amk-inssin tutkintoa, dippainssin tutkinto työn alla, vakituinen virka valtion virkamiehenä ja oman firman pyörittäminen sivutyönä.
Luonnollisesti ihan kuka tahansa ei kelpaa. Ihailen usein älykkäitä, kouluttautuneita naisia. Toki ihailuni tapahtuu vaivihkaa ja sivummalta.
M38
Mielenkiintoinen tuo näkemys että elämä on nähty ja alamäki alkaa 50-vuotiaana. Vietin juuri viisikymppisiäni ja musta tuntuu että paras vaihe elämässäni on vasta alkanut.
Sama. Nyt vasta on löytynyt jonkinlainen sisäinen rauha ja ei ole enää ulkopuolisia paineita. Nyt tuntuu, että voi tehdä niitä asioita joita on aina halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän naapurissa asuu n. 80v rouva. Mies kuoli vuosia sitten, heillä kolme lasta ja useampi lapsenlapsi. Käsittääkseni kaikki lapset asuvat 30-200 km säteellä.
Silloin kun lapsenlapset olivat pieniä, olivat hoidossa ja kävivät usein, ihan naapurille riesaksi asti. Jossakin vaiheessa joku teini asui myös heillä.
Nyt kun lapsenlapset aikuistuneet, harvemmin vierailuja, kun rouvan mukaan ovat kovin kiireisiä.
Hänellä käy kotihoito päivittäin ja me naapurit pidetään seuraa ja katsotaan vähän "perään", erityisesti jotka ovat nuorempia eläkeläisiä..Rouva hyvässä kunnossa ja ulkoilee päivittäin, asununeet kauan taloyhtiössä ja siksi tuntee kaikki. Herttainen ja hyväsydäminen mummo.
Joskus ollaan ihmetelty naapureiden kanssa, miksi lapset eivät käy tai auta, vaikka hoitaneet vuosia paljon lapsenlapsiaan, jopa monta kertaa viikossa.
Menoihin käyttää taksia ja jos tarvitsee apua, talohuolto tai naapurit auttavat. Maksaa mieluusti kaikesta.Ja ap. todellisuudessa harvassa on ne lapset, jotka auttavat vanhempia, vaan se apu on itse hankittava ja ostettava. Tämä on omin silmin nähnyt.
Omilla vanhemmillakin on näitä tuttava-ja ystäväpiirissä vanhuksia, joita auttavat ja huolehtivat arjen askareissa, eikä suinkaan lapset auta.En näe ongelmaa tuossa, että ostetaan palveluita. Kyllä niiden lasten kanssa voi silti olla paljon yhteyksissä, mutta ei se minusta mikään tseisarvo ole, että juuri heidän täytyy tulla tekemään siivoukset ja kuskaukset. Eikä se välttämättä työaikojen puitteissa olisi mahdollistakaan.
:D :D :D
Kylläpä nyt on taas ääni kellossa muuttunut! :D :D :D
Jatkuvasti jankutatte, että jos mummo ei hoida lapsenlapsia, ei lapset ja lastenlapset sitten hoida mummoakaan.
Lainaamasi viestin isoäiti on hoitanut lastenlapsia liikaakin, ja siltikään lapset ja lastenlapset eivät hoida häntä eivätkä käy kylässä!
Minkähän takia lapsiperheille muuten ei käy ostettut lastenhoitajat yms. Mikä itseisarvo on siinä, että juuri mummon pitäisi aina hoitaa lastenlapsia?
No en voi tietää muiden motiiveista mutta totta hitossa se on minusta mukavampaa jos lapseni saa viettää aikaa mummonsa kanssa sen sijaan että heitä hoitaisi joku ventovieras lapsenlikka. Yllättävää, että joku edes kysyy tällaista.
Ihan samalla tavalla vanhuksille on mukavaa, jos lapset ja lastenlapset auttavat ja hoitavat heitä, eikä joku vieras.
MIKSI siis väität että "ei se minusta mikään itseisarvo ole, että juuri heidän täytyy tulla tekemään siivoukset ja kuskaukset."
Kyllä se on itseisarvo, että lapset ja lastenlapset auttavat ja hoitavat.
Ei se sen ihmeempää ole kuin nyt.Olen ainoastaan yhteyksissä lapsuuden perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei lapset takaa mukavaa vanhuutta... hyvin harva tapaa vanhempiaan edes viikoittain saati useamman kerran viikossa.
Kannattaa varmistaa, että lähellä on hyviä ystäviä ja verkosto joka auttaa tarpeen mukaan. Oli lapsia tai ei.
Pitäisi myös olla valmiiksi ajoissa. Lisäksi orpovalta on tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Ei pelota. Vanhanakin voi solmia ystävyyssuhteita.
Tiukassa paikassa köydenkin saa solmittua, kun ei liian vanhaksi asti tuumaile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pelota. Kuka meistä edes ehtii vanhuuden nähdä tällä ihmisten nykymenolla. 20 vuotta, max, ja maailma on jotain ihan muuta kuin nyt. Popparit esiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ne lapset pelastaisivat siltä yksinäidyydeltä? Lapset elävät omaa elämäänsä. Ei lapsia kuulu tehdä yksinäisyyden ehkäisemiseksi. Se on läheisriippuvuutta.
No tämäpä juuri. En minä näe omia vanhempiani kun ehkä 3-10 kertaa vuodessa. Muutaman tunnin kerralla. Meillä on hyvät välit ja he olivat minulle hyviä vanhempia. En vaan koe tarvetta ja halua olla jatkuvasti vanhempiini yhteydessä.
Miten sitä edes olisi enempään aikaa normaalin arjen pyörittämisen ohessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
VaahtoVasara kirjoitti:
Ei pelota, päinvastoin. On tekemisen ja menemisen vapaus, kun ei tarvi tiedottaa eikä lupia kysellä.
Mitä sä sillä menemisen ja tekemisen vapaudella teet siinä vaiheessa kun et selviydy omin avuin edes lähikauppaan? Tää on ihan uskomaton tää joidenkin uskomus että he eivät tule koskaan vanhenemaan.
No en minä halua lapsia, haluan nauttia elämästäni, ja minulle nautinnolliseen elämään ei kuulu lasten synnyttäminen. Jos minulla elämässäni vaikka viimeiset 2-5 vuotta ovat sitten vaikeita kun kukaan ei käy minulle kaupassa, niin sitten se on niin. Olen saanut siihen mennessä toivottavasti nauttia terveenä jonkun 80-90 vuotta. Kyllä ymmärrän että vanhenen. Ymmärrän myös että voin vaikka huomenna jäädä auton alle ja vammautua niin että en pysty itsestäni huolehtimaan. Se olisi suuri shokki ja todella kamala kohtalo. En kuitenkaan elä elämääni peläten. Vastoinkäymisiin on sitten vaan sopeuduttava ajan kanssa, ei sille oikein muuta voi.
"Olen saanut siihen mennessä toivottavasti nauttia terveenä jonkun 80-90 vuotta."
Nyt on valitettavasti aika yltiöoptimistiset odotukset. Kaikkien tilastollisten todennäköisyyksien perusteella voin sanoa lähes täydellä varmuudella, että et huitele menemään täysin terveenä ja toimintakykyisenä enää kahdeksankymppisenä. Virkeitäkin vanhuksia löytyy tuosta ikäryhmästä, mutta ne ovat poikkeuksia, ja lähes kaikilla on kyllä jotain vaivaa, joka rajoittaa elämää. Terv. geriatri
Aika monella niitä vaivoja voi olla jo silloin, kun pitäisi alkaa huolehtia omista vanhemmistaan.
Mä en ymmärä Ap:ta. Jos en halua lapsia nyt niin miksi haluaisin niitä vanhana? Silloin en pysyisi edes säätelemään lasten määrää kun lapsenlapsia putkahtelisi ilman minun lupaani maailmaan. Kuulostaa kamalalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tulen varmaan tekemään itsemurhan joskus 50-vuotiaana, kun alkaa tuntua siltä että tämä maailma oli tässä. Ei tarvitse miettiä sitä vanhuutta sitten
En ole koskaan seurustellut, en ole koskaan käynyt treffeillä, en ole koskaan edes halannut naista ja työn ulkopuolella kontaktini vastakkaiseen sukupuoleen on laskettavissa kahden käden sormilla.
En juurikaan käy yöelämässä enkä baareissa. Viimeisen 10 vuoden aikana olen ollut baarissa ehkä 3 kertaa.
Olen pääosin keskittynyt töihin ja harrastuksiin. Harrastukset tehdään pääosin yksin.
En vain tiedä mitä pitäisi sanoa tai tehdä jossain naisten iskemisessä.
Työuralla olen onneksi ihan suht hyvin menestynyt. Kaksi amk-inssin tutkintoa, dippainssin tutkinto työn alla, vakituinen virka valtion virkamiehenä ja oman firman pyörittäminen sivutyönä.
Luonnollisesti ihan kuka tahansa ei kelpaa. Ihailen usein älykkäitä, kouluttautuneita naisia. Toki ihailuni tapahtuu vaivihkaa ja sivummalta.
M38
Mielenkiintoinen tuo näkemys että elämä on nähty ja alamäki alkaa 50-vuotiaana. Vietin juuri viisikymppisiäni ja musta tuntuu että paras vaihe elämässäni on vasta alkanut.
Naiset alkavat olla pyyleviä, vastenmielisiä ja rumia. Kuka heidän kanssaan seksiä haluaisi?
M38
Ihan kuka tahansa nainen saa seksiä komeilta miehiltä. Niinhän te aina hoette. Nytkö se ei sitten olekaan niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tulen varmaan tekemään itsemurhan joskus 50-vuotiaana, kun alkaa tuntua siltä että tämä maailma oli tässä. Ei tarvitse miettiä sitä vanhuutta sitten
En ole koskaan seurustellut, en ole koskaan käynyt treffeillä, en ole koskaan edes halannut naista ja työn ulkopuolella kontaktini vastakkaiseen sukupuoleen on laskettavissa kahden käden sormilla.
En juurikaan käy yöelämässä enkä baareissa. Viimeisen 10 vuoden aikana olen ollut baarissa ehkä 3 kertaa.
Olen pääosin keskittynyt töihin ja harrastuksiin. Harrastukset tehdään pääosin yksin.
En vain tiedä mitä pitäisi sanoa tai tehdä jossain naisten iskemisessä.
Työuralla olen onneksi ihan suht hyvin menestynyt. Kaksi amk-inssin tutkintoa, dippainssin tutkinto työn alla, vakituinen virka valtion virkamiehenä ja oman firman pyörittäminen sivutyönä.
Luonnollisesti ihan kuka tahansa ei kelpaa. Ihailen usein älykkäitä, kouluttautuneita naisia. Toki ihailuni tapahtuu vaivihkaa ja sivummalta.
M38
Mielenkiintoinen tuo näkemys että elämä on nähty ja alamäki alkaa 50-vuotiaana. Vietin juuri viisikymppisiäni ja musta tuntuu että paras vaihe elämässäni on vasta alkanut.
Naiset alkavat olla pyyleviä, vastenmielisiä ja rumia. Kuka heidän kanssaan seksiä haluaisi?
M38
Ihan kuka tahansa nainen saa seksiä komeilta miehiltä. Niinhän te aina hoette. Nytkö se ei sitten olekaan niin?
Alle 40-vuotias, hoikka nainen.
M38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pelota yksinäinen vanhuus, ja lapsellisilla se on todennäköisesti aivan yhtä yksinäinen kuin lapsettomillakin. Lapset saattavat muuttaa kauas vanhemmastaan, jopa ulkomaille, tai välit mennä poikki muusta syystä. Kuolemakin voi korjata lapsen ennen vanhempaansa. Viimeisinä vuosina vanhempi ei välttämättä tunnista tai edes muista lapsiaan ja kuolinvuoteellakin vieressä on yleensä hoitaja, ei oma lapsi. Kaikenlaista on nähty niiden 8 vuoden aikana kun tein kolmivuorotyötä hoitajana vanhusten parissa.
Äitini valittaa yksinäisyyttään vaikka kaksi lasta asuu samassa kaupungissa, toinen ihan naapurissa. Veljet asuvat melkein naapurissa ja heitä tavataan viikoittain. Naapureita käy kahvilla vähän väliä. Jne. Silti hän on yksinäinen.
Jotkut ihmiset vain ovat yksinäisiä aina. Mikään ei tunnu riittävän. Ap on varmasti samaa lajia.
Jollei enää itse pääse käymään missään ja on vierailujen varassa, niin kyllä siinä on monta pitkää tuntia joka päivä yksin.
Mielestäni näin eläkkeellä ne tunnit eivät ole pitkiä. Päivä on kummasti äkkiä ohi enkä ole koskaan tuntenut yksinäisyyttä. Leskenä olen yli 25 v. jo. On niin paljon tekemistä vielä. Ajattelin 60 v. kun eläkkeelle rupesin, että muutan ulkomaille ja niin teinkin. En tuntenut ketään mutta nyt melkein 15 v. myöhemmin on asia aivan toisin. Ystäviä löytyi helpolla ja osasta tuli oikein hyviä ystäviä. Muutaman kerran olen ollut hieman sairaana, polvi reistasi ja toisella kertaa niska ja joku flunssakin tuli vuosien aikana. Eipä tarvinnut pyytää apua keneltäkään kun tupa tuli täyteen auttajia itsestään. Kävivät kaupassa, toivat ruokaa, siivosivat jne. Lapsia ei itsellä ole. En todellakaan tiedä mitä yksinäisyys edes on. Tänään aamulla perkailin kukkapenkkejä, siihen tuli naapuri joka auttoi heti. Olisi kiva saada olla joskus edes pari päivää ihan omissa oloissa, harvoin on mahdollista. Että näinkin voi viettää eläkepäiviä enkä pelkää tippaakaan vaikka hitaammaksi olen tullut hommissa kuin aiemmin. Mittarissa on kohta 75 v. Niin, kielen opettelin pari vuotta ennenkuin muutin ulkomaille, muuten ei pärjäisi eikä saisi ystäviäkään jos puhe ei luista.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi aikuista lasta. Molemmat haluavat ulkomaille, toinen Japaniin ja toinen Australiaan. Minulla on ihan samalla tavalla yksinäinen vanhuus
Muutenkin olen miettinyt vanhuutta jo. Olen nyt kesämökillä vanhan monisairaan äitini ja mieheni kanssa. Mieheni suvussa miehet kuolevat nuorena, ja noilla verenpaineilla hänelläkään ei ole pitkä elämä. Mitä minä täällä mökillä sitten yksin teen?
Vaikka lapset asuisivat toisella puolella maailmaa, niin kyllä heidän kanssa voi jutella ja olla läheisiä ja saada henkistä tukea.
Mihin väliin meinasit tunkea vaimon ja lapset? Joillekin ei vaan sovi parisuhde ja perhe-elämä. Sanoitkin tuossa ettet halua maksaa naisesta eli kotirouva on poissuljettu.