Lue keskustelun säännöt.
Pelottaako teitä muita lapsettomia lainkaan yksinäinen vanhuus?
28.07.2023 |
Minusta tämä on vähän erikoinen tabu. Julkisesti hehkutetaan vain miten hienoa on olla pari-kolmekymppinen, menevä ja matkusteleva ikisinkku tai DINK. Ihan hirveän vähän olen nähnyt juttua siitä, miltä tämä elämä näyttää kahdeksankymppisenä. Mies kuolee todennäköisesti ennen minua, ja itse en ainakaan koe että kaverisuhteista välttämättä on vanhuuden turvaksi.
Kommentit (547)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tulen varmaan tekemään itsemurhan joskus 50-vuotiaana, kun alkaa tuntua siltä että tämä maailma oli tässä. Ei tarvitse miettiä sitä vanhuutta sitten
En ole koskaan seurustellut, en ole koskaan käynyt treffeillä, en ole koskaan edes halannut naista ja työn ulkopuolella kontaktini vastakkaiseen sukupuoleen on laskettavissa kahden käden sormilla.
En juurikaan käy yöelämässä enkä baareissa. Viimeisen 10 vuoden aikana olen ollut baarissa ehkä 3 kertaa.
Olen pääosin keskittynyt töihin ja harrastuksiin. Harrastukset tehdään pääosin yksin.
En vain tiedä mitä pitäisi sanoa tai tehdä jossain naisten iskemisessä.
Työuralla olen onneksi ihan suht hyvin menestynyt. Kaksi amk-inssin tutkintoa, dippainssin tutkinto työn alla, vakituinen virka valtion virkamiehenä ja oman firman pyörittäminen sivutyönä.
Luonnollisesti ihan kuka tahansa ei kelpaa. Ihailen usein älykkäitä, kouluttautuneita naisia. Toki ihailuni tapahtuu vaivihkaa ja sivummalta.
M38
Mielenkiintoinen tuo näkemys että elämä on nähty ja alamäki alkaa 50-vuotiaana. Vietin juuri viisikymppisiäni ja musta tuntuu että paras vaihe elämässäni on vasta alkanut.
Naiset alkavat olla pyyleviä, vastenmielisiä ja rumia. Kuka heidän kanssaan seksiä haluaisi?
M38
Ihan kuka tahansa nainen saa seksiä komeilta miehiltä. Niinhän te aina hoette. Nytkö se ei sitten olekaan niin?
Alle 40-vuotias, hoikka nainen.
M38
MIKSI sitten jatkuvasti hoette, että kuka tahansa nainen saa seksiä komeilta miehiltä?!
Suomen ikä- ja painorakenne on sellainen, että vain pieni osa naisista on alle 40-vuotiaita ja hoikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei missään nimessä. Olen vasta parikymppinen mutta olen jo tehnyt periaatteellisen päätöksen että en halua omia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tulen varmaan tekemään itsemurhan joskus 50-vuotiaana, kun alkaa tuntua siltä että tämä maailma oli tässä. Ei tarvitse miettiä sitä vanhuutta sitten
En ole koskaan seurustellut, en ole koskaan käynyt treffeillä, en ole koskaan edes halannut naista ja työn ulkopuolella kontaktini vastakkaiseen sukupuoleen on laskettavissa kahden käden sormilla.
En juurikaan käy yöelämässä enkä baareissa. Viimeisen 10 vuoden aikana olen ollut baarissa ehkä 3 kertaa.
Olen pääosin keskittynyt töihin ja harrastuksiin. Harrastukset tehdään pääosin yksin.
En vain tiedä mitä pitäisi sanoa tai tehdä jossain naisten iskemisessä.
Työuralla olen onneksi ihan suht hyvin menestynyt. Kaksi amk-inssin tutkintoa, dippainssin tutkinto työn alla, vakituinen virka valtion virkamiehenä ja oman firman pyörittäminen sivutyönä.
Luonnollisesti ihan kuka tahansa ei kelpaa. Ihailen usein älykkäitä, kouluttautuneita naisia. Toki ihailuni tapahtuu vaivihkaa ja sivummalta.
M38
Mielenkiintoinen tuo näkemys että elämä on nähty ja alamäki alkaa 50-vuotiaana. Vietin juuri viisikymppisiäni ja musta tuntuu että paras vaihe elämässäni on vasta alkanut.
Naiset alkavat olla pyyleviä, vastenmielisiä ja rumia. Kuka heidän kanssaan seksiä haluaisi?
M38
Ajatella että tuollainen hurmuri on sinkku!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän naapurissa asuu n. 80v rouva. Mies kuoli vuosia sitten, heillä kolme lasta ja useampi lapsenlapsi. Käsittääkseni kaikki lapset asuvat 30-200 km säteellä.
Silloin kun lapsenlapset olivat pieniä, olivat hoidossa ja kävivät usein, ihan naapurille riesaksi asti. Jossakin vaiheessa joku teini asui myös heillä.
Nyt kun lapsenlapset aikuistuneet, harvemmin vierailuja, kun rouvan mukaan ovat kovin kiireisiä.
Hänellä käy kotihoito päivittäin ja me naapurit pidetään seuraa ja katsotaan vähän "perään", erityisesti jotka ovat nuorempia eläkeläisiä..Rouva hyvässä kunnossa ja ulkoilee päivittäin, asununeet kauan taloyhtiössä ja siksi tuntee kaikki. Herttainen ja hyväsydäminen mummo.
Joskus ollaan ihmetelty naapureiden kanssa, miksi lapset eivät käy tai auta, vaikka hoitaneet vuosia paljon lapsenlapsiaan, jopa monta kertaa viikossa.
Menoihin käyttää taksia ja jos tarvitsee apua, talohuolto tai naapurit auttavat. Maksaa mieluusti kaikesta.Ja ap. todellisuudessa harvassa on ne lapset, jotka auttavat vanhempia, vaan se apu on itse hankittava ja ostettava. Tämä on omin silmin nähnyt.
Omilla vanhemmillakin on näitä tuttava-ja ystäväpiirissä vanhuksia, joita auttavat ja huolehtivat arjen askareissa, eikä suinkaan lapset auta.En näe ongelmaa tuossa, että ostetaan palveluita. Kyllä niiden lasten kanssa voi silti olla paljon yhteyksissä, mutta ei se minusta mikään tseisarvo ole, että juuri heidän täytyy tulla tekemään siivoukset ja kuskaukset. Eikä se välttämättä työaikojen puitteissa olisi mahdollistakaan.
:D :D :D
Kylläpä nyt on taas ääni kellossa muuttunut! :D :D :D
Jatkuvasti jankutatte, että jos mummo ei hoida lapsenlapsia, ei lapset ja lastenlapset sitten hoida mummoakaan.
Lainaamasi viestin isoäiti on hoitanut lastenlapsia liikaakin, ja siltikään lapset ja lastenlapset eivät hoida häntä eivätkä käy kylässä!
Minkähän takia lapsiperheille muuten ei käy ostettut lastenhoitajat yms. Mikä itseisarvo on siinä, että juuri mummon pitäisi aina hoitaa lastenlapsia?
No en voi tietää muiden motiiveista mutta totta hitossa se on minusta mukavampaa jos lapseni saa viettää aikaa mummonsa kanssa sen sijaan että heitä hoitaisi joku ventovieras lapsenlikka. Yllättävää, että joku edes kysyy tällaista.
Ihan samalla tavalla vanhuksille on mukavaa, jos lapset ja lastenlapset auttavat ja hoitavat heitä, eikä joku vieras.
MIKSI siis väität että "ei se minusta mikään itseisarvo ole, että juuri heidän täytyy tulla tekemään siivoukset ja kuskaukset."
Kyllä se on itseisarvo, että lapset ja lastenlapset auttavat ja hoitavat.
Me ihmiset ollaan tässäkin asiassa erilaisia. Mulle on paljon mukavampaa, jos meillä käy remonttia tekemässä amnattilaiset eikä puoli sukua. Siinä vaiheessa, kun en itse pysty tai viitsi siivota, hankin viikkosiivoojan. Aiemminkin olen käyttänyt taksia sen sijaan, että olisin soitellut sukulaisia läpi ja kysellyt kyytimahdollisuutta. Nykyisin tosin soitan yhdelle tutulle taksikuskille, jos tarvitsen taksikyytiä. Erilaisia kotiinkuljetuspalveluita olen käyttänyt siitä lähtien, kun sellaisia on ollut olemassa. Siis jo ihan kasarilla esimerkiksi pesukoneen kuskaaminen bussissa tai edes taksin takakontissa ei olisi onnistunut. Mulla ei ole koskaan ollut autoa eikä ajokorttiakaan, joten jos jokin asia ei hoidu julkisilla eikä taksillakaan, sitten pitää tilata jokin kuljetuspalvelu. Ymmärrän sen, että jos koko ikänsä on tottunut kulkemaan omalla autolla paikasta toiseen ja jonain päivänä ei enää pystykään ajamaan, voi olla vaikea totutella julkisiin, taksiin ja kuljetuspalveluihin. Kummallakaan lapsistanikaan ei ole ajokorttia, joten en voisi muutenkaan pumnmailla kyytiä lapsiltani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tulen varmaan tekemään itsemurhan joskus 50-vuotiaana, kun alkaa tuntua siltä että tämä maailma oli tässä. Ei tarvitse miettiä sitä vanhuutta sitten
En ole koskaan seurustellut, en ole koskaan käynyt treffeillä, en ole koskaan edes halannut naista ja työn ulkopuolella kontaktini vastakkaiseen sukupuoleen on laskettavissa kahden käden sormilla.
En juurikaan käy yöelämässä enkä baareissa. Viimeisen 10 vuoden aikana olen ollut baarissa ehkä 3 kertaa.
Olen pääosin keskittynyt töihin ja harrastuksiin. Harrastukset tehdään pääosin yksin.
En vain tiedä mitä pitäisi sanoa tai tehdä jossain naisten iskemisessä.
Työuralla olen onneksi ihan suht hyvin menestynyt. Kaksi amk-inssin tutkintoa, dippainssin tutkinto työn alla, vakituinen virka valtion virkamiehenä ja oman firman pyörittäminen sivutyönä.
Luonnollisesti ihan kuka tahansa ei kelpaa. Ihailen usein älykkäitä, kouluttautuneita naisia. Toki ihailuni tapahtuu vaivihkaa ja sivummalta.
M38
Mielenkiintoinen tuo näkemys että elämä on nähty ja alamäki alkaa 50-vuotiaana. Vietin juuri viisikymppisiäni ja musta tuntuu että paras vaihe elämässäni on vasta alkanut.
Naiset alkavat olla pyyleviä, vastenmielisiä ja rumia. Kuka heidän kanssaan seksiä haluaisi?
M38
Ihan kuka tahansa nainen saa seksiä komeilta miehiltä. Niinhän te aina hoette. Nytkö se ei sitten olekaan niin?
Alle 40-vuotias, hoikka nainen.
M38
Tajuat kai olevasi vailla kulissivaimoa? Mainitsikin edellisessä viestissä ettet suostu ottamaan elättiä. Mitä ihmettä hedelmällisessä iässä oleva kaunis nuori nainen tekisi itaran ukon seurassa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tulen varmaan tekemään itsemurhan joskus 50-vuotiaana, kun alkaa tuntua siltä että tämä maailma oli tässä. Ei tarvitse miettiä sitä vanhuutta sitten
En ole koskaan seurustellut, en ole koskaan käynyt treffeillä, en ole koskaan edes halannut naista ja työn ulkopuolella kontaktini vastakkaiseen sukupuoleen on laskettavissa kahden käden sormilla.
En juurikaan käy yöelämässä enkä baareissa. Viimeisen 10 vuoden aikana olen ollut baarissa ehkä 3 kertaa.
Olen pääosin keskittynyt töihin ja harrastuksiin. Harrastukset tehdään pääosin yksin.
En vain tiedä mitä pitäisi sanoa tai tehdä jossain naisten iskemisessä.
Työuralla olen onneksi ihan suht hyvin menestynyt. Kaksi amk-inssin tutkintoa, dippainssin tutkinto työn alla, vakituinen virka valtion virkamiehenä ja oman firman pyörittäminen sivutyönä.
Luonnollisesti ihan kuka tahansa ei kelpaa. Ihailen usein älykkäitä, kouluttautuneita naisia. Toki ihailuni tapahtuu vaivihkaa ja sivummalta.
M38
Mielenkiintoinen tuo näkemys että elämä on nähty ja alamäki alkaa 50-vuotiaana. Vietin juuri viisikymppisiäni ja musta tuntuu että paras vaihe elämässäni on vasta alkanut.
Naiset alkavat olla pyyleviä, vastenmielisiä ja rumia. Kuka heidän kanssaan seksiä haluaisi?
M38
Onpas hassua että vielä keski-ikäisenä täysin kokematon mies katsoo voivansa arvostella naisten haluttavuutta. Ethän sinä seksistä ymmärrä yhtään mitään eikä sinulla ole seksiviettiä.
Mitä pelkäämistä yksinäisyydessä on? Sehän on yksi parhaimpia juttuja elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys ei pelota, mutta jos sairastuu vakavasti eikä tässä idioottimaassa saa eutanasiaa.
Tämä minuakin pelottaa. Ei hirvitä yksinäisyys sillä vanhuksenakin löytää ystäviä, mutta ajatus siitä että 80-vuotiaana kuihtuu syövän kourissa hitaasti kuolemaa odottaen täysin tuntemattoman hoitohenkilökunnan armoilla on kammottava. Toivottavasti kuolen "saappaat jalassa" ja pysyn loppuun asti toimintakykyisenä.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pelota ollenkaan, laaja samanhenkinen ystäväpiiri. Lisäksi ulospäin suuntautuneena löytyy juttuseuraa helpostikin. Eniten pelottaa, että menetän liikuntakyvyn tai saan muistisairauden, ja en saa päättää elämääni silloin kun haluan.
Se laaja samanhenkinen ystäväpiiri voi tuntua ikuiselta vielä parikymppisenä, mutta vuosikymmenten varrella ihmiset muuttuu, muuttaa muualle, sairastuu, menettää toimintakykynsä tai ymmärryksensä ja lopulta yksi toisensa perään kuolee, eikä uusia tule noin vain tilalle elämän loppupuolella. Perheside on lähes poikkeuksetta lujempi, vaikka surullisia poikkeuksiakin on.
Mä täytän 62 syksyllä ja tällä hetkellä läheisin ystävyyssuhteeni alkoi vastaq 2 vuotta sitten. Ihmiset tosiaan muuttuu, muuttaa jne, mutta kyllä vielä vanhoilla päivilläänkin voi ystävystyä. Pidän uusia ihmissuhteita elämän varrella paljhon parempana vaihtoehtona - ainakin itselleni - kuin ripustautumista tiukasti omiin lapsiini.
Mä olen 66, ja uusin kelvollinen kaverisuhteeni on muodostunut kymmenen vuotta sitten, sekin kaksikymmentä vuotta nuoremman työkaverin kanssa jota ei ruuhkavuosiensa takia juurikaan ole vapaa-ajalla tullut tavattua. Nyt eläkkeellä ei edes sitäkään. Kaikki muut ystävyydet ovat jo nuorena, viimeistään kolmekymppisenä muodostettuja, ja useimpia heistä näen nykyään noin kerran vuodessa, yhtä kerran kuukaudessa. Harrastuksissa on ihan mukavia ihmisiä, mutta sydänystäviä, eli läheisiksi kutsuttavia ei heistä ole muodostunut. Tuntuukin, että kaikilla ikäisilläni on jo ne omat kuviot, joihin ei kaivatakaan uusia ihmisiä. Ainoat ihmiset joita näen enemmän on oma perheeni. En silti koe ripustautuneeni heihin, enkä koe että heillä olisi velvollisuus olla tekemisissä kanssani. Enkä oleta, että he alkavat minua hoivaamaan, kun tästä rapistun. Mutta koska välit ovat hyvät, yhteys on säilynyt läheisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tulen varmaan tekemään itsemurhan joskus 50-vuotiaana, kun alkaa tuntua siltä että tämä maailma oli tässä. Ei tarvitse miettiä sitä vanhuutta sitten
En ole koskaan seurustellut, en ole koskaan käynyt treffeillä, en ole koskaan edes halannut naista ja työn ulkopuolella kontaktini vastakkaiseen sukupuoleen on laskettavissa kahden käden sormilla.
En juurikaan käy yöelämässä enkä baareissa. Viimeisen 10 vuoden aikana olen ollut baarissa ehkä 3 kertaa.
Olen pääosin keskittynyt töihin ja harrastuksiin. Harrastukset tehdään pääosin yksin.
En vain tiedä mitä pitäisi sanoa tai tehdä jossain naisten iskemisessä.
Työuralla olen onneksi ihan suht hyvin menestynyt. Kaksi amk-inssin tutkintoa, dippainssin tutkinto työn alla, vakituinen virka valtion virkamiehenä ja oman firman pyörittäminen sivutyönä.
Luonnollisesti ihan kuka tahansa ei kelpaa. Ihailen usein älykkäitä, kouluttautuneita naisia. Toki ihailuni tapahtuu vaivihkaa ja sivummalta.
M38
Mielenkiintoinen tuo näkemys että elämä on nähty ja alamäki alkaa 50-vuotiaana. Vietin juuri viisikymppisiäni ja musta tuntuu että paras vaihe elämässäni on vasta alkanut.
Naiset alkavat olla pyyleviä, vastenmielisiä ja rumia. Kuka heidän kanssaan seksiä haluaisi?
M38
Ajatella että tuollainen hurmuri on sinkku!
Trollaa kun ei muuta osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tulen varmaan tekemään itsemurhan joskus 50-vuotiaana, kun alkaa tuntua siltä että tämä maailma oli tässä. Ei tarvitse miettiä sitä vanhuutta sitten
En ole koskaan seurustellut, en ole koskaan käynyt treffeillä, en ole koskaan edes halannut naista ja työn ulkopuolella kontaktini vastakkaiseen sukupuoleen on laskettavissa kahden käden sormilla.
En juurikaan käy yöelämässä enkä baareissa. Viimeisen 10 vuoden aikana olen ollut baarissa ehkä 3 kertaa.
Olen pääosin keskittynyt töihin ja harrastuksiin. Harrastukset tehdään pääosin yksin.
En vain tiedä mitä pitäisi sanoa tai tehdä jossain naisten iskemisessä.
Työuralla olen onneksi ihan suht hyvin menestynyt. Kaksi amk-inssin tutkintoa, dippainssin tutkinto työn alla, vakituinen virka valtion virkamiehenä ja oman firman pyörittäminen sivutyönä.
Luonnollisesti ihan kuka tahansa ei kelpaa. Ihailen usein älykkäitä, kouluttautuneita naisia. Toki ihailuni tapahtuu vaivihkaa ja sivummalta.
M38
Mielenkiintoinen tuo näkemys että elämä on nähty ja alamäki alkaa 50-vuotiaana. Vietin juuri viisikymppisiäni ja musta tuntuu että paras vaihe elämässäni on vasta alkanut.
Naiset alkavat olla pyyleviä, vastenmielisiä ja rumia. Kuka heidän kanssaan seksiä haluaisi?
M38
Jaa-a, esimerkiksi sen naisen mies. Mutta ymmärrän, että juuri noin kitkerää tekstiä tulee mieheltä jolla on vielä keski-iän kynnyksellä kirsikka tallella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmiset sitten pelkäävät siinä vanhuudessaan? Itse pelkään ylipäätään ajatusta, että olisin joskus muiden armoilla, enkä kykenisi toimimaan itse. Oli se sitten kuusikymppisenä tai kasikymppisenä.
Siinä vaiheessa, kun alan olemaan vaipoissa, enkä kykene itse ruokaa laittamaan tai peseytymään, niin parempi lähteä lopullisesti, eikä jäädä muiden vaivoiksi. Olen eronnut ja minulla on lapsia. Voin olla täysin yksinäinen erakko jo 10 vuoden päästä tai sitten voin myös yrittää järjestää itselleni vielä parisuhteen, jossa vanhenemme yhdessä, mutta mitään ei ole luvattu tässä maailmassa, joten parempi varautua siihen, että elää hyvää elämää yksin.
Vierailija kirjoitti:
Ei pelota. Jos olen elänyt onnellisena yksin lähes koko ikäni, miksi alkaisin yhtäkkiä kaivata seuraa? Yksin on kaikkein paras olla. Ystäviä löytyy kyllä, ja apua saa ostamalla.
Ystävätkin vanhenee ja sairastuu. Ei heistä ole vanhuudebturvaksi, elleivät ole huomattavasti nuorempia.
Ja kun tulet vanhaksi, ja tarvitset apua, huomaat kyllä etteivät ystävät auta, vaikka heitä olisikin.
Tämän nähnyt tuhansien kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei pelota, kunhan Vauva.fi:tä ei lopeteta.
:D
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pelota ollenkaan, laaja samanhenkinen ystäväpiiri. Lisäksi ulospäin suuntautuneena löytyy juttuseuraa helpostikin. Eniten pelottaa, että menetän liikuntakyvyn tai saan muistisairauden, ja en saa päättää elämääni silloin kun haluan.
Se laaja samanhenkinen ystäväpiiri voi tuntua ikuiselta vielä parikymppisenä, mutta vuosikymmenten varrella ihmiset muuttuu, muuttaa muualle, sairastuu, menettää toimintakykynsä tai ymmärryksensä ja lopulta yksi toisensa perään kuolee, eikä uusia tule noin vain tilalle elämän loppupuolella. Perheside on lähes poikkeuksetta lujempi, vaikka surullisia poikkeuksiakin on.
Mä täytän 62 syksyllä ja tällä hetkellä läheisin ystävyyssuhteeni alkoi vastaq 2 vuotta sitten. Ihmiset tosiaan muuttuu, muuttaa jne, mutta kyllä vielä vanhoilla päivilläänkin voi ystävystyä. Pidän uusia ihmissuhteita elämän varrella paljhon parempana vaihtoehtona - ainakin itselleni - kuin ripustautumista tiukasti omiin lapsiini.
Mä olen 66, ja uusin kelvollinen kaverisuhteeni on muodostunut kymmenen vuotta sitten, sekin kaksikymmentä vuotta nuoremman työkaverin kanssa jota ei ruuhkavuosiensa takia juurikaan ole vapaa-ajalla tullut tavattua. Nyt eläkkeellä ei edes sitäkään. Kaikki muut ystävyydet ovat jo nuorena, viimeistään kolmekymppisenä muodostettuja, ja useimpia heistä näen nykyään noin kerran vuodessa, yhtä kerran kuukaudessa. Harrastuksissa on ihan mukavia ihmisiä, mutta sydänystäviä, eli läheisiksi kutsuttavia ei heistä ole muodostunut. Tuntuukin, että kaikilla ikäisilläni on jo ne omat kuviot, joihin ei kaivatakaan uusia ihmisiä. Ainoat ihmiset joita näen enemmän on oma perheeni. En silti koe ripustautuneeni heihin, enkä koe että heillä olisi velvollisuus olla tekemisissä kanssani. Enkä oleta, että he alkavat minua hoivaamaan, kun tästä rapistun. Mutta koska välit ovat hyvät, yhteys on säilynyt läheisenä.
Ymmärrän :) Mä tarkoitin ripustautumisella lapsiin sitä, että kenenkään muun seura ei kelpaa tai riitä kuin vain omien lasten. Jos omat lapset eivät ole seurana, sitten tuntee itsensä yksinäiseksi.
Ei tietenkään pelota. Luuletko, että lapset ovat jokin automaattinen turva? Toivottavasti et ole niin naiivi.
Arvelen, että tulevaisuuden vanhukset pariutuvat vanhana melko innokkaasti. Jos on viettänyt vuosikymmenet sinkkuna, parisuhde varmasti houkuttaa vanhalla iällä. En usko että ikisinkku on sinkku myös iäkkäänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tulen varmaan tekemään itsemurhan joskus 50-vuotiaana, kun alkaa tuntua siltä että tämä maailma oli tässä. Ei tarvitse miettiä sitä vanhuutta sitten
En ole koskaan seurustellut, en ole koskaan käynyt treffeillä, en ole koskaan edes halannut naista ja työn ulkopuolella kontaktini vastakkaiseen sukupuoleen on laskettavissa kahden käden sormilla.
En juurikaan käy yöelämässä enkä baareissa. Viimeisen 10 vuoden aikana olen ollut baarissa ehkä 3 kertaa.
Olen pääosin keskittynyt töihin ja harrastuksiin. Harrastukset tehdään pääosin yksin.
En vain tiedä mitä pitäisi sanoa tai tehdä jossain naisten iskemisessä.
Työuralla olen onneksi ihan suht hyvin menestynyt. Kaksi amk-inssin tutkintoa, dippainssin tutkinto työn alla, vakituinen virka valtion virkamiehenä ja oman firman pyörittäminen sivutyönä.
Luonnollisesti ihan kuka tahansa ei kelpaa. Ihailen usein älykkäitä, kouluttautuneita naisia. Toki ihailuni tapahtuu vaivihkaa ja sivummalta.
M38
Tosi monet miehet ovat ylidramaattisia.
Haha, muistan kun oma mieheni noin 27-vuotiaana julisti, että ei aio elää yli neljäkymppiseksi. Nyt ollaan vähän päälle 50, ja vielä porskuttaa. Pidin hänen julistustaan jo silloin naurettavana, ja nykyään hän pitää myös.
Luuleeko nämä uhoajat, että ilman jotain dramaattisia tapahtumia 40-50-vuotiaana, he vain keksivät yhtenä päivänä, että nyt riittää (ja miksi edes kitkuttaa sitten siihen ikään asti, miksi ei samantien)? Vaikka silloin ei vielä olisi mitään vaivoja tai ongelmia. Tuskimpa vaan.
En ole ajatellut elämää niin pitkälle.
Tuolloin ei hoivan öaatuun ollut mitään standardeja. Hankala tilanne olisi nykyisin 1-2-lapsisissa perheissä, kun pahimmillaan tulisi neljä vanhusta hoidettavaksi. Niitä sitten sijoiteltaisiin 3-henkisen perheen kerrostalokolmiossa keittiön nurkkaan, olohuoneen reunoille, lastenhuoneeseen... Ja työpäivän ajaksi jätettäisiin dementikot ja liikuntakyvyttömät keskenään - tai kenties jäätäisiin töistä pois?