Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmiset jotka ei pysty asioita kertoessaan pitäytymään oleellisessa. Onko toi joku neuropsykiatrinen häiriö?
23.07.2023 |
Mulla on kaks tällaista jaarittelijaa elämässäni. En käsitä, miten ihmiselle voi olla täysin mahdotonta kertoa asioita niin että anekdootissa olis joku punainen lanka ja se päättyisi jossain kohtaa. Olen joutunut välillä kysymään ihan suoraan jossain ekan kolmen minuutin jälkeen että anteeks mutta mistä tässä jutussa on kyse kun se vaan jatkuu ja jatkuu eikä edes teema ole selvillä. Toinen takertuu epäoleellisuuksiin jopa sellaisissa kiiretilanteissa joissa todella pitäisi sanoa vain oleellinen eikä mitään muuta. Varmaan hätäkeskukseen kolarista soittaessaankin olisi että "olimme tässä ajelemassa Mikkeliin mökille, tai ei se mökki oikeastaan ihan Mikkelissä ole vaan lähempänä Mäntyharjua, en ole siitä sijainnista ikinä niin välittänyt kun matka on aika pitkä, mutta toisaalta lähempää kotia ei löytynyt oikein mökkitonttia, hirveen pieniä ja sellaisia kiilamaisia vaan, ei kunnolla rantaviivaa, kyllähän kunnon ranta pitää mökillä olla..." Tällaista. Onko ihan vähän ärsyttävää. Olen tullut siihen tulokseen että toi on joku vika päässä.
Kommentit (166)
Assburger kirjoitti:
Puolisossani on tuollaista vikaa.
Kirjoittamalla hän ilmaisee itseään tosi sujuvasti ja täsmällisesti, mutta suulliset esitykset ovat usein täysin mahdottomia ymmärtää.
Esim. hänen puhelimessa antamillaan ajo-ohjeilla ei kukaan löydä ikinä minnekään.
Minusta taas netissäkin jollain keskustelupalstalla on rajaamishäiriöisiä. Ryhmissä on joskus paljastunut että näillä jaarittelijoilla on joku mielisairaus, johon saavat hoitoa (tai eivät), on sekin tullut esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi mahdollisuus on, että lavertelija kuulee huonosti. Kun koko ajan höpöttää, ei tarvitse yrittää kuunnella toisia.
Asiakaspalvelussa näihin törmää aika usein. Se onkin taito, että saa ohjattua keskustelun siihen asiaan ja pitämään jaarittelija siinä. Itse tykkään tosin näistä höpöttäjistä, niillä on jotenkin elämän perusasiat hallussa, eli mikään ei ole liian randomia kerrottavaksi eteenpäin. Niistä höpinöistä voi joskus erottua mielenkiintoisia yksityiskohtia.
Voi ne olla vaan itäsuomalaisiakin.
Mä on tällanen. Tunnistan itseni täysin. Mulla on diagnosoitu adhd. Aivoissa menee ihan tuhatta ja sataa ja mitä stressaavampi tilanne, sen vaikeampi pysyä asiassa. Sori siitä. Mutta sitten taas oikein järkyttävässä tilanteessa, olen yleensä se, joka pystyykin toimimaan. Muut menevät johonkin shokkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan itseni siltä osin että jos puhutaan tietyistä vaikeista ja traumatisaatiota tuottaneista elämän tapahtumista, joihin liittyy hyvin suuri määrä eri ihmisiä ja tapahtumien kulkuja vuosien ajalta, saatan tuottaa hyvinkin rönsyilevää puhetta,sillä kaikki tarpeellinen tieto ei vain mahdu yhteen lauseeseen. Toisaalta sitten olen hyvin asiakeskeinen ja rasitun,ahdistun suorastaan jos en saa yksikertaiseen kysymykseen pelkkää kyllä tai ei vastausta. En ole suoranaisesti jaarittelija, mutta jotkin asiat vaativat taustatiedot jotta kuulija voisi sinua ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Jokin nepsytyyppinen persoonallisuus homma. Kyvyttömyys tunnistaa, ettei keskustelukumppania kiinnosta pätkän vertaa mihin asia on nyt menossa. Kuvaavia noi esimerkit. Kyllähän siinä normaalikuulija alkaa tiedostomattomasti elehtiä, huokailla tms viestiä, että nyt mennään lepikkoon tässä viestinnässä. Ja normaali puhuja nuo sgnaalit huomaa. Yksi kaveri tälläinen, mukana myös aikalailla itsekeskeisyys, maailma nähdään vain omasta perspektiivistä. Mukava kaveri eikä tuo omanapaisuus ole sinällään negatiivista muita kohtaan. Välillä raskasta seuraa.
Mulla on adhd ja tunnistan kyllä tarkasti nuo muiden elekielen viestit. En silti osaa välttämättä kertoa ytimekkäästi, koska kerralla päälle vyöryvää ajatustulvaa on vaikea tehokkaasti tiivistää sanoiksi, ei-rönsyileväksi ytimekkääksi ilmaisuksi. Ratkaisu on, etten puhu paljon. Tai tiivistän liiallisesti, jolloin keskustelua ei oikein synny. Suo siellä, vetelä täällä. Toisin kuin monet ajattelevat, aivojen vaihtaminen tai oireiden poistaminen jollain harjoittelulla ei ole tosiallinen mahdollisuus. Vaikka oireet ristiriitoja aiheuttavatkin. Minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä on tällanen. Tunnistan itseni täysin. Mulla on diagnosoitu adhd. Aivoissa menee ihan tuhatta ja sataa ja mitä stressaavampi tilanne, sen vaikeampi pysyä asiassa. Sori siitä. Mutta sitten taas oikein järkyttävässä tilanteessa, olen yleensä se, joka pystyykin toimimaan. Muut menevät johonkin shokkiin.
Tämä on muuten totta. Itselläni samanlainen mielenlaatu, eli ajatus rönsyilee aika reippaasti enkä normaalioloissa keskity kovin tehokkaasti paria minuuttia pitempään ilman taukoa. Mutta sitten kun jollain menee ruoka väärään kurkkuun tai alkaa veri suihkuta tai pitää keksiä sekunnissa tapa pysäyttää liikkuva auto takapenkiltä, minulla ei ole vissiin mitään kiinteää ajatusta päässä, vaan helposti pystyn toimimaan tilanteen vaatimalla tavalla ilman mitään pohdintaa ja järkytystä. Eli en jähmety. Sitten vaan ympärillä ihmiset katsoo ihmeissään, että miten sä noin nopeasti reagoit.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itseni siltä osin että jos puhutaan tietyistä vaikeista ja traumatisaatiota tuottaneista elämän tapahtumista, joihin liittyy hyvin suuri määrä eri ihmisiä ja tapahtumien kulkuja vuosien ajalta, saatan tuottaa hyvinkin rönsyilevää puhetta,sillä kaikki tarpeellinen tieto ei vain mahdu yhteen lauseeseen. Toisaalta sitten olen hyvin asiakeskeinen ja rasitun,ahdistun suorastaan jos en saa yksikertaiseen kysymykseen pelkkää kyllä tai ei vastausta. En ole suoranaisesti jaarittelija, mutta jotkin asiat vaativat taustatiedot jotta kuulija voisi sinua ymmärtää.
Mulla sama. Yritin kertoa trauman synnystä kaiken mahdollisen terveydenhuollossa. Ketään ei kiinnostanut. Etsivät vain vikaa minusta. Odotin yli puoli vuotta pääseväni tapaamaan tahoa, jolle saisin kertoa asiani. En päässyt. Poliisille pitäisi mennä. Se on tässä oikea taho. Asia on pitkittynyt, koska en saa asiaa paperille ptsd oireiden takia, joten rikos saattaa vanhentua ennen kuin pystyn hakea apua. Rikoksesta on jo 7 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei osata vastata simppeliin kysymykseen edes kyllä tai ei. Aina alkaa rönsyilevä puhetulva, joka ei missään kohtaa vastaa alkuperäiseen kysymykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka teette tätä, voisitteko selittää, miksi?
Miksi ihmeessä olet sellaisten ihmisten kanssa, joista et pidä? Tyhmäkö olet?
Esim työkaveri voi olla tällainen.
Eri
Mikä ammatti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mistä tämä johtuu, mutta äidilläni on erikoinen tapa alkaa soittelemaan jatkuvalla syötöllä jos ollaan sovittu, että tulen käymään hänen luonaan.
Soittelu alkaa viimeistään 2 tuntia ennen tapaamista. Siinä on pakko vaan sanoa aina, että nyt en ehdi kun pitää pukea lapset/ antaa lapsille ruokaa / lähteä pysäkille lasten kanssa / ei, en voi puhua kun kannan toista lapsista ja työnnän vaunuja toisella kädellä / bussi tulee, pitää mennä kyytiin / pitää katsoa lasten perään bussissa / jäädään ihan just pois bussista / kävelen nyt taas ja pidän lasta kädestä ja toisella kädellä työnnän vaunuja /..
n. 25 2 tunnin aikana tulleen puhelun jälkeen saatan kysyä, että tulenko sinne vai puhutaanko vaan puhelimessa.
Älkääkä ehdottako hands freetä. Silloin hän puhuisi tauotta koko sen 2 tuntia 🤯
Vierailija kirjoitti:
Ei osata vastata simppeliin kysymykseen edes kyllä tai ei. Aina alkaa rönsyilevä puhetulva, joka ei missään kohtaa vastaa alkuperäiseen kysymykseen.
On paljon kysymyksiä, mihin ei oikeasti voi vastata kyllä tai ei. Tämä on yksi kiusaamismenetelmä, mitä esim. armeijassa käytetään monissa maissa. Eli vaaditaan ihmistä vastaamaan kyllä tai ei kysymykseen, joka on monimutkaisempi. Sitten kun sitoudut jompaan kumpaan vaihtoehtoon, voit vain hävitä. Tälle on englanniksi joku nimikin, kun nyt muistais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä on tällanen. Tunnistan itseni täysin. Mulla on diagnosoitu adhd. Aivoissa menee ihan tuhatta ja sataa ja mitä stressaavampi tilanne, sen vaikeampi pysyä asiassa. Sori siitä. Mutta sitten taas oikein järkyttävässä tilanteessa, olen yleensä se, joka pystyykin toimimaan. Muut menevät johonkin shokkiin.
Tämä on muuten totta. Itselläni samanlainen mielenlaatu, eli ajatus rönsyilee aika reippaasti enkä normaalioloissa keskity kovin tehokkaasti paria minuuttia pitempään ilman taukoa. Mutta sitten kun jollain menee ruoka väärään kurkkuun tai alkaa veri suihkuta tai pitää keksiä sekunnissa tapa pysäyttää liikkuva auto takapenkiltä, minulla ei ole vissiin mitään kiinteää ajatusta päässä, vaan helposti pystyn toimimaan tilanteen vaatimalla tavalla ilman mitään pohdintaa ja järkytystä. Eli en jähmety. Sitten vaan ympärillä ihmiset katsoo ihmeissään, että miten sä noin nopeasti reagoit.
Minulla on muuten sama, mutta en tykkää puhua ihmisten kanssa.
Ajatukset rönsyilee villisti ja löydän uusia ratkaisuja melkein mihin vaan ongelmiin.
Keskimäärin koko ajan on sellainen olo, että kukaan ei ymmärrä mun juttuja. Siksi olen yleensä hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei osata vastata simppeliin kysymykseen edes kyllä tai ei. Aina alkaa rönsyilevä puhetulva, joka ei missään kohtaa vastaa alkuperäiseen kysymykseen.
On paljon kysymyksiä, mihin ei oikeasti voi vastata kyllä tai ei. Tämä on yksi kiusaamismenetelmä, mitä esim. armeijassa käytetään monissa maissa. Eli vaaditaan ihmistä vastaamaan kyllä tai ei kysymykseen, joka on monimutkaisempi. Sitten kun sitoudut jompaan kumpaan vaihtoehtoon, voit vain hävitä. Tälle on englanniksi joku nimikin, kun nyt muistais.
Nyt varmaankin oli kyse ihan tavallisista, arkipäivän asioista. Kiusaamista sekin on, jos esim.puolisolta ei koskaan saa mihinkään vastausta ja omat kysymykset ja asiat ohitetaan ja sivuutetaan jatkuvasti.
Mulla on työkaverina jaarittelija. Pyysin kaveria tekemään työnsä loppuun jotta asiat etenee, olisi mennyt vaan 5min. Sen sijaan hän tuli huoneeseeni ja selitti 15min miksei pysty tekemään työnsä loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itseni siltä osin että jos puhutaan tietyistä vaikeista ja traumatisaatiota tuottaneista elämän tapahtumista, joihin liittyy hyvin suuri määrä eri ihmisiä ja tapahtumien kulkuja vuosien ajalta, saatan tuottaa hyvinkin rönsyilevää puhetta,sillä kaikki tarpeellinen tieto ei vain mahdu yhteen lauseeseen. Toisaalta sitten olen hyvin asiakeskeinen ja rasitun,ahdistun suorastaan jos en saa yksikertaiseen kysymykseen pelkkää kyllä tai ei vastausta. En ole suoranaisesti jaarittelija, mutta jotkin asiat vaativat taustatiedot jotta kuulija voisi sinua ymmärtää.
Mulla sama. Yritin kertoa trauman synnystä kaiken mahdollisen terveydenhuollossa. Ketään ei kiinnostanut. Etsivät vain vikaa minusta. Odotin yli puoli vuotta pääseväni tapaamaan tahoa, jolle saisin kertoa asiani. En päässyt. Poliisille pitäisi mennä. Se on tässä oikea taho. Asia on pitkittynyt, koska en saa asiaa paperille ptsd oireiden takia, joten rikos saattaa vanhentua ennen kuin pystyn hakea apua. Rikoksesta on jo 7 vuotta.
Voisiko rikosilmoituksen kirjoittaa jonkun tukihenkilön kanssa? Hän kirjoittaa ja sinä tarkistat tuloksen lopuksi.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mistä tämä johtuu, mutta äidilläni on erikoinen tapa alkaa soittelemaan jatkuvalla syötöllä jos ollaan sovittu, että tulen käymään hänen luonaan.
Soittelu alkaa viimeistään 2 tuntia ennen tapaamista. Siinä on pakko vaan sanoa aina, että nyt en ehdi kun pitää pukea lapset/ antaa lapsille ruokaa / lähteä pysäkille lasten kanssa / ei, en voi puhua kun kannan toista lapsista ja työnnän vaunuja toisella kädellä / bussi tulee, pitää mennä kyytiin / pitää katsoa lasten perään bussissa / jäädään ihan just pois bussista / kävelen nyt taas ja pidän lasta kädestä ja toisella kädellä työnnän vaunuja /..
n. 25 2 tunnin aikana tulleen puhelun jälkeen saatan kysyä, että tulenko sinne vai puhutaanko vaan puhelimessa.Älkääkä ehdottako hands freetä. Silloin hän puhuisi tauotta koko sen 2 tuntia 🤯
Laita äitisi ruotuun! Eihän tollasta kukaan kestä. Sano, että nyt vi**u loppuu se soittelu.
Alue: Aihe vapaa
Sama kokemus. Tuota lörpöttämistä on myös eritasoista. Joillain lievempää ja ovat ihan työelämässä, sitten on niitä jotka ei esim. pysty käyttämään äänenpainoja normaalisti ja jäävät puhumaan itsekseen kun olet poistunut jo tilanteesta.