Ihmiset jotka ei pysty asioita kertoessaan pitäytymään oleellisessa. Onko toi joku neuropsykiatrinen häiriö?

Vierailija kirjoitti:

Jokin nepsytyyppinen persoonallisuus homma. Kyvyttömyys tunnistaa, ettei keskustelukumppania kiinnosta pätkän vertaa mihin asia on nyt menossa. Kuvaavia noi esimerkit. Kyllähän siinä normaalikuulija alkaa tiedostomattomasti elehtiä, huokailla tms viestiä, että nyt mennään lepikkoon tässä viestinnässä. Ja normaali puhuja nuo sgnaalit huomaa. Yksi kaveri tälläinen, mukana myös aikalailla itsekeskeisyys, maailma nähdään vain omasta perspektiivistä. Mukava kaveri eikä tuo omanapaisuus ole sinällään negatiivista muita kohtaan. Välillä raskasta seuraa.

Yksi kaveistani alkaa aina liikehtimään levottomasti ja huokailemaan eriitäin äänekkäästi jos joku muu kuin hän puhuu. Ainoa poikkeus on, jos puhutaan hänestä tai hänen asioistaan. Silloin hänkin jaksaa kuunnella ilman tuhahduksia.

Jos mennään porukalla shoppaileen, niin silloin käydään vain kaupoissa joissa hän haluaa käydä, ja lähdetään pois kun hän on löytänyt haluamansa. Muuten hänelle tulee tylsää, minkä hän ilmoittaa isoon ääneen.

Puolisossani on tuollaista vikaa.

Kirjoittamalla hän ilmaisee itseään tosi sujuvasti ja täsmällisesti, mutta suulliset esitykset ovat usein täysin mahdottomia ymmärtää.

Esim. hänen puhelimessa antamillaan ajo-ohjeilla ei kukaan löydä ikinä minnekään.

Mulla on tuollainen ystävä. Hän voi käydä jonninjoutavaa jaaritusta parikin tuntia kiinnostumatta kenenkään muun asiasta. En nykyään en soita hänelle. Raskasta seuraa

Vierailija kirjoitti:

Vanhuksista tulee usein jaarittelijoita, en tiedä miksi. Eräs todella huippu-uran vaativalla katastrofialalla tehnyt henkilö, joka on takuulla ollut nuorena ytimekäs, alkoi vanhaksi tultuaan jaaritella ja horista pitkään.

Eli liittyy pään toimimiseen.

Äitini on tällainen. Aina jutut alkaa jostain asiasta A ja yritän kuunnella sitä A-juttua mut se vaihtuukin nopeasti B, C, D, Y, X ja lopulta en saa mitään tolkkua koko jutusta. Puhuu myös nopeasti ja ei odota toiselta mitään vastavuoroisuutta pitkään selitykseensä.

Sitten jos itse yritän joskus kertoa jotain niin pitää ihan hätäisesti yrittää sanoa, koska hän ei jaksa kuin pari sekuntia kuunnella tai alkaa puhua päälle tai lopettaa kuuntelemisen.

Mä olen just semmonen. Anteeksi kaikki sukulaiset, tuttavat ja muut kanssakulkijat.

Joo ei hele mitä kärsimystä nää ihmiset on apteekin tiskissä, ovat siis syy siihen miksi ei jonot vedä 😂 farmaseuttina mulle riittäisi ihan "ottaisin paketin tota bisoprololia" eikä niin että "siellä pitäisi olla viime syyskuussa kardiologi Lehtomäen kirjoittama resepti joka on laadittu Tampereen keskussairaalassa sen jälkeen kun sain sydämen lepatuksia mieheni kuoltua vuonna 2021 piilevään sairauteen......" ja diipadaaba jatkuu koko asioinnin ajan.

Koin olevani hyvä ja ystävällinen aspa, mutta en vaan koskaan kyllä jaksanut lähteä oikein mihinkään jaarittelukeskusteluihin mukaan, sillä joskus kun keskusteluun koitti hiljaisena hetkenä osallistua, tajusi että tuollaiset ihmiset eivät halua keskustella toisen kanssa vaan ainoastaan löpistä omiaan.

En jaksa kuunnella jaarittelijoiden puheita ja etsiä niistä mikä se asian ydin on. Ilmaiskaa itsenne ja asianne yksinkertaisesti ja selkeästi. Jos kuulija haluaa, niin sitten lisää täsmennystä.

Assburger kirjoitti:

Puolisossani on tuollaista vikaa.

Kirjoittamalla hän ilmaisee itseään tosi sujuvasti ja täsmällisesti, mutta suulliset esitykset ovat usein täysin mahdottomia ymmärtää.

Esim. hänen puhelimessa antamillaan ajo-ohjeilla ei kukaan löydä ikinä minnekään.

Ai tyylin "käänny oikealle siitä R-kioskin kohdalta, siis se mikä tuli siihen toissa vuonna, ennen siinä toimi kukkakauppa monta vuosikymmentä, mutta ne ei kai oikein enää pärjää markkinoilla kun marketeistakin saa kukkia, hinnat on marketeissa paljon halvemmat, mutta yhtä kauniita kimppuja niistä ei kyllä löydä, Aulikki-tädin kahdeksankymppisille yritin etsiä ja eihän siitä mitään tullut, piti ajaa keskustaan asti että löysi sitten hyvän kukkakaupan mistä sai, se onkin muuten ihan siinä sen R-kioskin lähellä, siinä naapurikorttelissa, jossa on nyt julkisivuremontti, kauhean kuluneeksi se julkisivu olikin päässyt, nykyään ei kyllä joissain taloyhtiöissä piitata yhtään ja päästetään ihan hunningolle paikat...niin löysitkö jo se reitin mitä tarkoitan?"

Vierailija kirjoitti:

Tunnistin vaimoni aloituksesta. Voin vakuuttaa, että kaikkeen tottuu, myös rönsyilevään ja useaoksaiseen tarinaan. Kohteliaana ihmisenä tietysti kuuntelen aina koko tarinan ja täytyy myöntää, että joskus kadotan jutun juuren rönsyihin, jotka ei suoraan liity asian ytimeen.

Ihmiset ovat erilaisia ja se on hyvä asia. Jotkut puhuu ja toiset kuuntelee, kaikkia meitä kumminkin tarvitaan.

Ihana! 🙂

Tunnen kans yhden tuollaisen. Hänellä on oikeasti ihan hauskat jutut, mutta ne kerrotaan tyyliin "minä kävin torstaina, eiku oliko se sittenkin keskiviikkona, eiku se olikin maanantaina, olinko minä maanantaina aamulla töissä???? Sillon minä kävin, niin kaupassa. Ajoin tuota Sahatietä, jossa on se punainen, eiku onko se punainen vai sininen se talo siinä?!? Siinä on kaksi vai kolme kerrosta??? Minäpä katson puhelimesta... Niin sitten pääsin kauppaan ja parkkeerasin melkein ovien eteen..."

Tässä taitaa olla useampi asia limittäin ja lomittain. Jotkut ovat puheliaita, se on ominaisuus ja luonteenpiirre eikä mikään häiriö. Jotkut ovat lyhytsanaisia ja tottuneita siihen viestintätyyliin, ja ärsyyntyvät helposti siihen jos joku onkin erilainen. Se, ettei pysy asiassa, on eri asia. Osa puheliaista eksyy ja rönsyilee tarinoissaan, osa kertoo selkeästi ja johdonmukaisesti tietyn kokonaisuuden, mutta todella yksityiskohtaisesti. Hyppelehtivä esitystapa taitaa tosiaan olla adhd:ssa yleistä, mutta sitä voi esiintyä sellaisillakin ihmisillä, jotka eivät muuten ole ainakaan maallikon silmiin erityisen adhd:n oloisia. Ja autismin kirjoon voi liittyä sitä, ettei näe toisen kyllästyneisyyttä omaan tarinaan, mutta toisaalta kulttuurinen kohteliaisuus myös ohjaa ihmisiä peittämään kyllästyneisyytensä ja esittämään kiinnostunutta, korkeintaan hienovaraisesti yrittäen ohjailla keskustelua uusille urille.

Jouduimme olemaan lastensuojelun asiakkaina aikoinaan. Vastasin aina kysymyksiin rehellisesti, eikä elämässäni ollutkaan mitään salattavaa.

Silti papereissa oli aina lukuisia virheitä ja väärinkäsittämisiä. Sanoin jotain, niin sitä ei kirjattu, vaan se mitä sosiaalityöntekijä luuli minun tarkoittavan.

Aloin selittämään asiaa perinpohjaisesti, ja kerroin vielä senkin mitä en tarkoittanut sanoillani. Tässä syy. Ei se kokonaan auttanut asiaa, kun pidettiin kuitenkin valehtelijana, ja lapsi ei kuitenkaan saanut mitään apua.

Äitini on myös tuollainen. Rasittavaa puhua puhelimessa. Hän saattaa soittaa kun olen juuri laittamassa lapsille ruokaa pöytään, sanoo jutun olevan todella tärkeä eikä ehdi odottamaan, ja tuloksena tunnin jaarittelu aiheen vierestä ja ympäriltä. Ja se "supertärkeä juttu mikä ei ehdi odottamaan puolta tuntia" on aina joku tulethan sitten lauantaina käymään kun lupasit tai jukkapalmulle pitäisi vaihtaa multa.

Tuloksena on, etten ikinä vastaa jos on jotain kesken tai sanon soittavani pian takaisin ja lyön luurin korvaan. Ei siitä tule ikinä mitään, jos jää kohteliaasti kuuntelemaan.

Minulla on kolme sisarusta, joista kahdella ADHD. Epäilen vahvasti äidillänikin olevan ja tuo juttujen ytimen kadottaminen on vain yksi viite siihen. Toinen ADHD veljistäni ihan samanlainen jaarittelija ja jankkaaja.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Puolisossani on tuollaista vikaa.

Kirjoittamalla hän ilmaisee itseään tosi sujuvasti ja täsmällisesti, mutta suulliset esitykset ovat usein täysin mahdottomia ymmärtää.

Esim. hänen puhelimessa antamillaan ajo-ohjeilla ei kukaan löydä ikinä minnekään.

Ai tyylin "käänny oikealle siitä R-kioskin kohdalta, siis se mikä tuli siihen toissa vuonna, ennen siinä toimi kukkakauppa monta vuosikymmentä, mutta ne ei kai oikein enää pärjää markkinoilla kun marketeistakin saa kukkia, hinnat on marketeissa paljon halvemmat, mutta yhtä kauniita kimppuja niistä ei kyllä löydä, Aulikki-tädin kahdeksankymppisille yritin etsiä ja eihän siitä mitään tullut, piti ajaa keskustaan asti että löysi sitten hyvän kukkakaupan mistä sai, se onkin muuten ihan siinä sen R-kioskin lähellä, siinä naapurikorttelissa, jossa on nyt julkisivuremontti, kauhean kuluneeksi se julkisivu olikin päässyt, nykyään ei kyllä joissain taloyhtiöissä piitata yhtään ja päästetään ihan hunningolle paikat...niin löysitkö jo se reitin mitä tarkoitan?"

:D :D

Mä olen tällänen puhelias ihminen. Sainkin liikanimen Räpätäti kun olin lapsi.

Meillä nyt on suvussa, myös sisään naiduissa, paljon extra kirjaimia monella, autistisia piirteitäkin löytyy joiltakin.

Joltakin löytyy sekä että.

On extroverttiä ja introverttiä, siltä väliltäkin löytyy.

Me extrot puhutaan päällekkäin, eikä tietenkään kuunnella ketään. Introvertit karkaa olohuoneeseen katsomaan teeveetä.

Kuuntelevat samalla meidän hölmöjä juttuja ja pyörittelevät päitään. Naureskelevat.

Kaikki mahtuu tähän joukkoon. Suuri ymmärrys kaikilla siintä ett meitä on moneen junaan ja että jotkut jäävät asemallekkin.

ADHD on joskus taustalla, mutta vain siis joskus

Kyse on vähä-älyisyydestä.

"Viisaat puhuvat kun on jotain sanottavaa, typerykset koska on pakko sanoa jotain." - Plato

Jotkut mielellään jaarituksia ja pitkiä monologejaan pitävät ovat youtubessa tai podcasteissa tai vloggaavat jne. Tulee heti parikin mieleen. Loputtomia jaarituksia, joilla tienaa rahaa!

Tunnen tällaisen ja hänellä varmasti on. On todettu oppimisen vaikeus, nykyään varmaan tehtäisiin laajempi nepsy-dg. Jatkuvaa touhuamista, mutta ei osaa suunnitella tai tehdä asioita järkevästi eli selviä puutteita myös toiminnanohjauksessa. On hyvin raskasta seuraa.