Ihmiset jotka ei pysty asioita kertoessaan pitäytymään oleellisessa. Onko toi joku neuropsykiatrinen häiriö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset on vaan vähän yksinkertaisia just tuolla tavalla. Eivät myöskään tajua että kaikilla ei ole aikaa ja kiinnostusta kuunnella vartin pituista juttua jostain täysin mitättömästä asiasta. Tunnistan tuon ihmistyypin. Olen myös joskus miettinyt että ovatko tällaiset ehkä tarkkaavaisuushäiriöisiä.

Toinen äärimmäisyys ei ole paljoa sen kivempi, kun ei saa mitään selvää, miten heillä menee, voi olla asiat vaikka kuinka huonosti, mutta eivät halua apua.

Tyyliin)"Moi, joo lomat meni kivasti, oltiin mökillä, kalastettiin ja grillattiin. Joo pitää tästä mennä, perunat kiehuu. Palaillaan, moi".

Miten se sinulta on pois jos joku ei halua tilittää yksityisasioitaan sinulle?

Juuri niin. Itse en todellakaan ole sosiaalinen ja käyn töissä vain tekemässä työt. Ärsyttää utelijat ja sellaisrt, jotka yrittävät tutustua väkisin muihin

Ei-toivotut ominaisuudet ihmisessä ovat yleensä neuropsykiatrisia häiriöitä.

Eilen porukka joutui kuunteleen yhden vanhan gubben tylsiä jaarituksia, kun hän halus pitää puheen. Aivan ohi tilaisuuden aiheen. Teki myls sitten kysymyksiä, muutti yhtäkkiä käynnissä olevan keskustelun aihetta. Mietin, miks hänen vaimo ei voi tehdä stoppia siihen ja päästää väkeä pälkähästä? Hän vois kotona miestään opastaa et kaikki ei ole JUST HÄNEN ohi aiheen - jutuista kiinnostunu. Voisivat sopia, et vaimo merkiksi rykäsee, kun on korkea aika lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset on vaan vähän yksinkertaisia just tuolla tavalla. Eivät myöskään tajua että kaikilla ei ole aikaa ja kiinnostusta kuunnella vartin pituista juttua jostain täysin mitättömästä asiasta. Tunnistan tuon ihmistyypin. Olen myös joskus miettinyt että ovatko tällaiset ehkä tarkkaavaisuushäiriöisiä.

Toinen äärimmäisyys ei ole paljoa sen kivempi, kun ei saa mitään selvää, miten heillä menee, voi olla asiat vaikka kuinka huonosti, mutta eivät halua apua.

Tyyliin)"Moi, joo lomat meni kivasti, oltiin mökillä, kalastettiin ja grillattiin. Joo pitää tästä mennä, perunat kiehuu. Palaillaan, moi".

Miten se sinulta on pois jos joku ei halua tilittää yksityisasioitaan sinulle?

Juuri niin. Itse en todellakaan ole sosiaalinen ja käyn töissä vain tekemässä työt. Ärsyttää utelijat ja sellaisrt, jotka yrittävät tutustua väkisin muihin

Varsinkin kun kyse on siitä että nää "pyyteettömästi" muiden asioista kiinnostuneet on vaan juorukelloja, jotka elää muiden tragedioista ja draamasta. Yks entinen kaveri oli tällainen, sai ihmiset aina kertomaan vaikeuksistaan ja puhui niitä juttuja sitten surutta eteenpäin. On entinen kaveri juuri tästä syystä.

Voi anteeksi, minä olen tuollainen 🙈

Minulla on kolmen suora eli ADHD, autismi ja itäsuomalaisuus!

Yritän sanoittaa mistä tämä johtuu:

Ymmärsin vasta 30+ iässä että muille on helpompaa pysyä asiassa ja selittää asioita sillä HEIDÄN PÄÄSSÄÄN EI KUULU PÄÄLLEKKÄISIÄ KESKUSTELUJA! Siis koko ajan! Myöskään eivät näe kuvia, pyöriviä filmejä samalla kun yrittävät tehdä jotain (vähän kuin edessäsi olisi monta ruutua auki).

Kun käyt jo montaa keskustelua samaan aikaan kun juttelet jollekin, on vaikea keskittyä selittämään se asia ja jutella samalla ikään kuin itsensä kanssa? En myöskään muista mitä sanoin ääneen ja mitä "pää-äänelläni" itselleni. Olen myös kuvitellut ja harjoitellut keskustelumme jo etukäteen joten en muista, sanoinko asian sinulle vai "sinulle".

Olen ehkä selittänyt Pirkosta ja Liisasta mielikuvitus-sinulle joten hämmennyn kun et tiedä ketä he ovat?

Muistini on myös huono, johtuen tästä jatkuvasta (yli)kuormituksesta.

Varmistelen läheisiltä "kerroinko jo tän" sekä "toistelenko asiaa" ja se helpottaa. Minuun kuulemma tottuu ajan myötä.

Raskasta tää on, en haluis olla tämmönen 😔

Tarkoitukseni ei ole loukata, en suutu jos sanot ettet halua jutella! Saa pyytää olemaan hiljaa!

Puhun siis itseksenikin koko ajan, auttaa keskittymään.

Annan työssäni oikeudellista neuvontaa puhelimessa, ja kieltämättä jotkut asiakastilanteet ovat erittäin haastavia juuri tästä syystä. Pitäisi puhua irtisanomisesta, eikä vaikka henkilön sukulaisten tuttavien reaktioista asiaan. Loputon jaaritus jatkuu, vaikka teen päälle välikysymyksiä, jotka ovat aivan olennaisia sen kannalta, mikä on asian ratkaisu. Joskus on vain pakko toistaa ja toistaa ratkaiseva kysymys ihmisen puheen päälle, vaikka se on huonotapaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei osata vastata simppeliin kysymykseen edes kyllä tai ei. Aina alkaa rönsyilevä puhetulva, joka ei missään kohtaa vastaa alkuperäiseen kysymykseen.

On paljon kysymyksiä, mihin ei oikeasti voi vastata kyllä tai ei. Tämä on yksi kiusaamismenetelmä, mitä esim. armeijassa käytetään monissa maissa. Eli vaaditaan ihmistä vastaamaan kyllä tai ei kysymykseen, joka on monimutkaisempi. Sitten kun sitoudut jompaan kumpaan vaihtoehtoon, voit vain hävitä. Tälle on englanniksi joku nimikin, kun nyt muistais.

Virhe on edes suostua "monimutkaisuuteen".

Vierailija kirjoitti:

Mulla on työkaveri joka on vähän tuollainen ja ylipäätään äänessä ihan koko ajan. Aivan jumalattoman uuvuttava tapaus. Suu käy taukoamatta, järkevää asiaa sen sijaan ei juuri ole. Tuntuu pelkäävän hiljaisuutta sosiaalisissa tilanteissa ihan sairaalloisesti. Jos edellinen tarina tulee vihdoin päätökseensä niin sitten pitää alkaa kehittää juttua vaikka pöydällä olevasta nitojasta. Avotoimisto, ei pääse pakoon. Heikentää työtehoa ja työssä viihtymistä todella paljon.

Suomalaisten pitäisi voida olla avoimempia, niin että mielipiteensä voisi sanoa - pilke silmäkulmassa, ei aggressiivisesti. Silleen huumorilla, et "nyt suu kiinni, eihän täällä saa työrauhaa! (heh heh...)"

Ellei kuulija kunnioita, rupeat vaikka puhumaan päälle selostaen, mitä teet. 

Ellei huumori ja avoimuus auta, käänny esimiehen puoleen: hän on vastuussa työrauhan takaamisesta. Jos esimies ei kykene ottamaan asiasta vastuuta, käänny johtajan puoleen. Ei stressaantuneesti ja vaativasti, vaan edelleen, pitäen mielessä, että et vaadi mitään kohtuutonta, jolloin sinun ei myöskään tarvitse kokea itseäsi uhatuksi, uupuneeksi, tms. Haluat vain hiukan työrauhaa. Miten olisi kokous asiasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokin nepsytyyppinen persoonallisuus homma. Kyvyttömyys tunnistaa, ettei keskustelukumppania kiinnosta pätkän vertaa mihin asia on nyt menossa. Kuvaavia noi esimerkit. Kyllähän siinä normaalikuulija alkaa tiedostomattomasti elehtiä, huokailla tms viestiä, että nyt mennään lepikkoon tässä viestinnässä. Ja normaali puhuja nuo sgnaalit huomaa. Yksi kaveri tälläinen, mukana myös aikalailla itsekeskeisyys, maailma nähdään vain omasta perspektiivistä. Mukava kaveri eikä tuo omanapaisuus ole sinällään negatiivista muita kohtaan. Välillä raskasta seuraa.

Yksi kaveistani alkaa aina liikehtimään levottomasti ja huokailemaan eriitäin äänekkäästi jos joku muu kuin hän puhuu. Ainoa poikkeus on, jos puhutaan hänestä tai hänen asioistaan. Silloin hänkin jaksaa kuunnella ilman tuhahduksia.

Jos mennään porukalla shoppaileen, niin silloin käydään vain kaupoissa joissa hän haluaa käydä, ja lähdetään pois kun hän on löytänyt haluamansa. Muuten hänelle tulee tylsää, minkä hän ilmoittaa isoon ääneen.

Itsekeskeisyys on tyypillistä.

Autismin kirjolaiset ainaki luennoi eikä saa suuvuoroa, kokemusta on

Assburger kirjoitti:

Puolisossani on tuollaista vikaa.

Kirjoittamalla hän ilmaisee itseään tosi sujuvasti ja täsmällisesti, mutta suulliset esitykset ovat usein täysin mahdottomia ymmärtää.

Esim. hänen puhelimessa antamillaan ajo-ohjeilla ei kukaan löydä ikinä minnekään.

Agnosia?

Muistuttaa keski-ikäistä pariskuntaa, (jonka näin kaupassa 2 vuotta sitten,) jossa mies valokuvasi yrttejä ja nainen olisi punninnut kurkun, mutta ei kyennyt luottamaan siihen, että muistaisi vaakanumeron vaa'lle asti... Joten hän toistuvasti kyseli sitä mieheltään - jota ei kuitenkaan kiinnostanut auttaa, varsinaisesti. Pointti on, että nainen oli sen punnitustilanteen suhteen ihan eksyksissä. Ehkä hän olisi tarvinnut välittämistä, jotta olisi luottanut itseensä. Muuten se meni kummalliseksi jaaritteluksi, johon mies tavallaan osallistui.

Vierailija kirjoitti:

Äitini on tällainen. Aina jutut alkaa jostain asiasta A ja yritän kuunnella sitä A-juttua mut se vaihtuukin nopeasti B, C, D, Y, X ja lopulta en saa mitään tolkkua koko jutusta. Puhuu myös nopeasti ja ei odota toiselta mitään vastavuoroisuutta pitkään selitykseensä.

Sitten jos itse yritän joskus kertoa jotain niin pitää ihan hätäisesti yrittää sanoa, koska hän ei jaksa kuin pari sekuntia kuunnella tai alkaa puhua päälle tai lopettaa kuuntelemisen.

Miten tämäntyyppinen ihminen pystyy huolehtimaan lapsista? Tulee mieleen, että lapsetkin ovat ehkä olleet palvelemassa hänen itsekeskeisiä tarpeitaan.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka teette tätä, voisitteko selittää, miksi?

Heh - nauratti oikein tuo aloittajan selostus Mikkelin mökistä. Itse olen tällainen rönsyilijä (pystyn kylläkin hätätilanteessa pysymään hyvinkin asiassa) eli aloitan kertomaan jostain jutusta ja yhtäkkiä se onkin lähtenyt täysin sivuraiteelle, kun siihen liittyvä asia on myös mielenkiintoinen ja sitten taas siihen liittyvä myös, ja lopulta kun olen saanut ne sivujuonteet kerrottua saatan ihmetellä että mitä olin ihan oikeasti kertomassa. Onneksi en kuitenkaan ole raskas sillä ne jutut on yleensä hauskoja ja niitä pyydetään kertomaan uudestaan. Luulen olevani AD(H)D, mutta diagnoosia ei ole koskaan tehty.

Vierailija kirjoitti:

Joo ei hele mitä kärsimystä nää ihmiset on apteekin tiskissä, ovat siis syy siihen miksi ei jonot vedä 😂 farmaseuttina mulle riittäisi ihan "ottaisin paketin tota bisoprololia" eikä niin että "siellä pitäisi olla viime syyskuussa kardiologi Lehtomäen kirjoittama resepti joka on laadittu Tampereen keskussairaalassa sen jälkeen kun sain sydämen lepatuksia mieheni kuoltua vuonna 2021 piilevään sairauteen......" ja diipadaaba jatkuu koko asioinnin ajan.

Koin olevani hyvä ja ystävällinen aspa, mutta en vaan koskaan kyllä jaksanut lähteä oikein mihinkään jaarittelukeskusteluihin mukaan, sillä joskus kun keskusteluun koitti hiljaisena hetkenä osallistua, tajusi että tuollaiset ihmiset eivät halua keskustella toisen kanssa vaan ainoastaan löpistä omiaan.

Asiakaspalvelijoita on helppo yrittää hyväksikäyttää, koska he eivät pääse pakoon. Mutta asiakaspalvelijalla on TÄYSI OIKEUS pysyä asiassa. Ei se ole epäkohteliasta, se on asiallista; on kohteliasta palvella siinä tehtävässä, johon on palkattu. Sitä ei tarvitse hävetä, että pysyy asiassa, vaikka toista ei huvittaisi tehdä samoin. (Eikä toisen tarvitse. Hänen ajastaan ei makseta.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka teette tätä, voisitteko selittää, miksi?

Heh - nauratti oikein tuo aloittajan selostus Mikkelin mökistä. Itse olen tällainen rönsyilijä (pystyn kylläkin hätätilanteessa pysymään hyvinkin asiassa) eli aloitan kertomaan jostain jutusta ja yhtäkkiä se onkin lähtenyt täysin sivuraiteelle, kun siihen liittyvä asia on myös mielenkiintoinen ja sitten taas siihen liittyvä myös, ja lopulta kun olen saanut ne sivujuonteet kerrottua saatan ihmetellä että mitä olin ihan oikeasti kertomassa. Onneksi en kuitenkaan ole raskas sillä ne jutut on yleensä hauskoja ja niitä pyydetään kertomaan uudestaan. Luulen olevani AD(H)D, mutta diagnoosia ei ole koskaan tehty.

Joo se oli itse asiassa kuvaus ihan hauskasta tyypistä... Muakin nauratti - ja saattaisin joissakin olosuhteissa olla ihan samanlainen! Jos vain saisin tilaisuuden! :D

Mutta piirre voi olla myös stressaava, jos on omia huolia/velvollisuuksia. On kuulijan vastuulla ilmaista, mihin osallistuu.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Puolisossani on tuollaista vikaa.

Kirjoittamalla hän ilmaisee itseään tosi sujuvasti ja täsmällisesti, mutta suulliset esitykset ovat usein täysin mahdottomia ymmärtää.

Esim. hänen puhelimessa antamillaan ajo-ohjeilla ei kukaan löydä ikinä minnekään.

Ai tyylin "käänny oikealle siitä R-kioskin kohdalta, siis se mikä tuli siihen toissa vuonna, ennen siinä toimi kukkakauppa monta vuosikymmentä, mutta ne ei kai oikein enää pärjää markkinoilla kun marketeistakin saa kukkia, hinnat on marketeissa paljon halvemmat, mutta yhtä kauniita kimppuja niistä ei kyllä löydä, Aulikki-tädin kahdeksankymppisille yritin etsiä ja eihän siitä mitään tullut, piti ajaa keskustaan asti että löysi sitten hyvän kukkakaupan mistä sai, se onkin muuten ihan siinä sen R-kioskin lähellä, siinä naapurikorttelissa, jossa on nyt julkisivuremontti, kauhean kuluneeksi se julkisivu olikin päässyt, nykyään ei kyllä joissain taloyhtiöissä piitata yhtään ja päästetään ihan hunningolle paikat...niin löysitkö jo se reitin mitä tarkoitan?"

Trippi.

"Tässä taitaa olla useampi asia limittäin ja lomittain. Jotkut ovat puheliaita, se on ominaisuus ja luonteenpiirre eikä mikään häiriö. Jotkut ovat lyhytsanaisia ja tottuneita siihen viestintätyyliin, ja ärsyyntyvät helposti siihen jos joku onkin erilainen. Se, ettei pysy asiassa, on eri asia. Osa puheliaista eksyy ja rönsyilee tarinoissaan, osa kertoo selkeästi ja johdonmukaisesti tietyn kokonaisuuden, mutta todella yksityiskohtaisesti."

Vierailija kirjoitti:

Äitini on myös tuollainen. Rasittavaa puhua puhelimessa. Hän saattaa soittaa kun olen juuri laittamassa lapsille ruokaa pöytään, sanoo jutun olevan todella tärkeä eikä ehdi odottamaan, ja tuloksena tunnin jaarittelu aiheen vierestä ja ympäriltä. Ja se "supertärkeä juttu mikä ei ehdi odottamaan puolta tuntia" on aina joku tulethan sitten lauantaina käymään kun lupasit tai jukkapalmulle pitäisi vaihtaa multa.

Tuloksena on, etten ikinä vastaa jos on jotain kesken tai sanon soittavani pian takaisin ja lyön luurin korvaan. Ei siitä tule ikinä mitään, jos jää kohteliaasti kuuntelemaan.

Minulla on kolme sisarusta, joista kahdella ADHD. Epäilen vahvasti äidillänikin olevan ja tuo juttujen ytimen kadottaminen on vain yksi viite siihen. Toinen ADHD veljistäni ihan samanlainen jaarittelija ja jankkaaja.

Kuinka sisarukset olisivat muuten pärjänneet [äitisi vallassa]?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka teette tätä, voisitteko selittää, miksi?

Miksi ihmeessä olet sellaisten ihmisten kanssa, joista et pidä? Tyhmäkö olet?

Tyhjän jauhajalla meni tunteisiin.

Kun tuollaisistakin mitättömistä seikoista herää jopa vihantunteita, ei ole ihme että ihmiskunnan historia on sotien historiaa, viimeisimpänä tiätysti Ukrainassa.  😂

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tällänen puhelias ihminen. Sainkin liikanimen Räpätäti kun olin lapsi.

Meillä nyt on suvussa, myös sisään naiduissa, paljon extra kirjaimia monella, autistisia piirteitäkin löytyy joiltakin.

Joltakin löytyy sekä että.

On extroverttiä ja introverttiä, siltä väliltäkin löytyy.

Me extrot puhutaan päällekkäin, eikä tietenkään kuunnella ketään. Introvertit karkaa olohuoneeseen katsomaan teeveetä.

Kuuntelevat samalla meidän hölmöjä juttuja ja pyörittelevät päitään. Naureskelevat.

Kaikki mahtuu tähän joukkoon. Suuri ymmärrys kaikilla siintä ett meitä on moneen junaan ja että jotkut jäävät asemallekkin.

Tulee mieleen se insestinen usalainen perhe... Mutta mitä tarkoittaa, että teistä monella on kirjaimia?