Ihmiset jotka ei pysty asioita kertoessaan pitäytymään oleellisessa. Onko toi joku neuropsykiatrinen häiriö?

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Puolisossani on tuollaista vikaa.

Kirjoittamalla hän ilmaisee itseään tosi sujuvasti ja täsmällisesti, mutta suulliset esitykset ovat usein täysin mahdottomia ymmärtää.

Esim. hänen puhelimessa antamillaan ajo-ohjeilla ei kukaan löydä ikinä minnekään.

Ai tyylin "käänny oikealle siitä R-kioskin kohdalta, siis se mikä tuli siihen toissa vuonna, ennen siinä toimi kukkakauppa monta vuosikymmentä, mutta ne ei kai oikein enää pärjää markkinoilla kun marketeistakin saa kukkia, hinnat on marketeissa paljon halvemmat, mutta yhtä kauniita kimppuja niistä ei kyllä löydä, Aulikki-tädin kahdeksankymppisille yritin etsiä ja eihän siitä mitään tullut, piti ajaa keskustaan asti että löysi sitten hyvän kukkakaupan mistä sai, se onkin muuten ihan siinä sen R-kioskin lähellä, siinä naapurikorttelissa, jossa on nyt julkisivuremontti, kauhean kuluneeksi se julkisivu olikin päässyt, nykyään ei kyllä joissain taloyhtiöissä piitata yhtään ja päästetään ihan hunningolle paikat...niin löysitkö jo se reitin mitä tarkoitan?"

: D D Minä olen vanhemmiten tullut tuollaiseksi , pyydän kaikilta nöyrimmästi anteeksi. Lisäksi kirota päräyttelen , mutta pyydän sitäkin anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka teette tätä, voisitteko selittää, miksi?

Miksi ihmeessä olet sellaisten ihmisten kanssa, joista et pidä? Tyhmäkö olet?

Tyhjän jauhajalla meni tunteisiin.

Kun tuollaisistakin mitättömistä seikoista herää jopa vihantunteita, ei ole ihme että ihmiskunnan historia on sotien historiaa, viimeisimpänä tiätysti Ukrainassa.  😂

Ei Ukrainaan liity mitään vihaa. Vaan homma perustuu vallan tasapainoon, asekauppoihin, jne.  Me suomalaisetkin maksamme tästä lystistä mm. kallistuneen polttoaineen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Puolisossani on tuollaista vikaa.

Kirjoittamalla hän ilmaisee itseään tosi sujuvasti ja täsmällisesti, mutta suulliset esitykset ovat usein täysin mahdottomia ymmärtää.

Esim. hänen puhelimessa antamillaan ajo-ohjeilla ei kukaan löydä ikinä minnekään.

Ai tyylin "käänny oikealle siitä R-kioskin kohdalta, siis se mikä tuli siihen toissa vuonna, ennen siinä toimi kukkakauppa monta vuosikymmentä, mutta ne ei kai oikein enää pärjää markkinoilla kun marketeistakin saa kukkia, hinnat on marketeissa paljon halvemmat, mutta yhtä kauniita kimppuja niistä ei kyllä löydä, Aulikki-tädin kahdeksankymppisille yritin etsiä ja eihän siitä mitään tullut, piti ajaa keskustaan asti että löysi sitten hyvän kukkakaupan mistä sai, se onkin muuten ihan siinä sen R-kioskin lähellä, siinä naapurikorttelissa, jossa on nyt julkisivuremontti, kauhean kuluneeksi se julkisivu olikin päässyt, nykyään ei kyllä joissain taloyhtiöissä piitata yhtään ja päästetään ihan hunningolle paikat...niin löysitkö jo se reitin mitä tarkoitan?"

: D D Minä olen vanhemmiten tullut tuollaiseksi , pyydän kaikilta nöyrimmästi anteeksi. Lisäksi kirota päräyttelen , mutta pyydän sitäkin anteeksi.

Sitä tulee iän myötä rohkeammaksi ilmaisemaan itseään, vaikka kirosanoin, mutta kokemuksen ansiosta lähinnä huumorimielessä... Ja toisaalta tulee ehkä myös herkemmäksi tunnistamaan, millaisia ympäristöloukkauksia hyväksyy, ja millaisia ei. Tulee siis avoimemmaksi. 

Ihmistä jota kuulustellaan ja painostetaan (älä tee niin), voi olla hermostunut peloissaan ja ei pysy oleellisessa - ei tiedä mitä odotetaan tai odottaa. Ja ei tiedä että pitää vastata lyhyesti. Nuorena esimerkiksi. Osalla vaikuttaa alkoholi tai erilainen tapa kommunikoida. Jos toinen pitkittää tilannetta ja kyselee oudosti, vastauskin voi olla mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut mielellään jaarituksia ja pitkiä monologejaan pitävät ovat youtubessa tai podcasteissa tai vloggaavat jne. Tulee heti parikin mieleen. Loputtomia jaarituksia, joilla tienaa rahaa!

Moni muukin saisi tehdä niin, eikä hyväksikäyttää viattomia, herkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Äitini on tällainen. Aina jutut alkaa jostain asiasta A ja yritän kuunnella sitä A-juttua mut se vaihtuukin nopeasti B, C, D, Y, X ja lopulta en saa mitään tolkkua koko jutusta. Puhuu myös nopeasti ja ei odota toiselta mitään vastavuoroisuutta pitkään selitykseensä.

Sitten jos itse yritän joskus kertoa jotain niin pitää ihan hätäisesti yrittää sanoa, koska hän ei jaksa kuin pari sekuntia kuunnella tai alkaa puhua päälle tai lopettaa kuuntelemisen.

Täysin sama homma täällä. Päättymätön kalkatus ja korvat vaan koristeena. Kukaan jaksa sitä kuunnella kun tietää että monologi jatkuu vaikka viikon putkeen jos ei onnistu pääsemään karkuun.

Minulla on tuttava jonka puhe menee usein ihan sivuseikkoihin.

Esierkiksi puhumme puhelimessa asiasta A. Hän on siis vaikka pihallaan.

Kesken kaiken, jopa minun lauseeni alkaa puhua: tuohon puuhun lensi nyt joku outo lintu. Sillä on keltainen nokka, mutta ei se xxxxxkään ole. Kun xxxxxllä on mustat siivet, tällä on siivissä valkoista. No nyt se alkoi laulamaan. Kuuletko, pitää tuollaista sirkutusta, no nyt tuli toinenkin, ovatkohan pariskunta...jne.

Kun sitten sanon etten yhtään tiedä, mutta jatketaanko juttua, niin ei oikein millään pääse takaisin vanhaan asiaan.

Tai sitten minä jo kyllästyn ja keksin jotain, että täytyy lopettaa.

Usein ja melkein aina on siis niin, että hän soittaa minulle. Koska joku nyt sanoo, että häntä kyllästyttää minun juttuni.

Myös hän rönsyilee ja kertoo näitä Pirkon veljen vaimon tyttären poikaystävän äiti-juttuja.

Tai takertuu johonkin ihan pikkuseikkaan jää junnaamaan siihen.

Usein sanoin, että älä takerru nyt siihen, asia on sama joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmistä jota kuulustellaan ja painostetaan (älä tee niin), voi olla hermostunut peloissaan ja ei pysy oleellisessa - ei tiedä mitä odotetaan tai odottaa. Ja ei tiedä että pitää vastata lyhyesti. Nuorena esimerkiksi.--Jos toinen pitkittää tilannetta ja kyselee oudosti, vastauskin voi olla mitä tahansa.

Kiusaaminen, manipulointi. Lapset tunnistavat sen, mutta ovat joskus alisteisessa asemessa, jolloin uhrin asemasta ei voi päästä ilman tuskan ilmaisua puheella - vaikka mikään ilmaisu ei oikeasti olisi sallittua, kun pitäisi vain alistua.

Aikuisen ei pitäisi provosoitua. Voi tietysti olla vaikeaa joskus.

Mulla on yksi hyvä ystävä juuri tällainen. Joskus kiireessä ärsyttää, mut muuten kuuntelen vaan rennosti. On todella hyväntahtoinen, lämmin ja mukava ystävä niin on helpompi kestää myös tätä piirrettä, vaikka itsessään aika hermoja raastaavaa voikin olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on tällainen. Aina jutut alkaa jostain asiasta A ja yritän kuunnella sitä A-juttua mut se vaihtuukin nopeasti B, C, D, Y, X ja lopulta en saa mitään tolkkua koko jutusta. Puhuu myös nopeasti ja ei odota toiselta mitään vastavuoroisuutta pitkään selitykseensä.

Sitten jos itse yritän joskus kertoa jotain niin pitää ihan hätäisesti yrittää sanoa, koska hän ei jaksa kuin pari sekuntia kuunnella tai alkaa puhua päälle tai lopettaa kuuntelemisen.

Täysin sama homma täällä. Päättymätön kalkatus ja korvat vaan koristeena. Kukaan jaksa sitä kuunnella kun tietää että monologi jatkuu vaikka viikon putkeen jos ei onnistu pääsemään karkuun.

SANOKAA näille, että nyt prkl riittää! Rohkeutta avoimuuteen, suomalaiset!

Joskus näihin toimii se, että teette heille samoin... kokeilkaa vaikka. Rupeatte paasaamaan vaikka tuttavan pankkiasioista, ja katsokaa heidän ilmeitään, kun eivät ymmärrä tai saa puheenvuoroa. Jos oppivat ahdistumaan seurassanne, eivät enää uskalla puhua teille.

Äitini on tuollainen, hänellä on MBD. Ihmettelen aina sitä että kun hän imeytyy oikein selittämään vartin kestävää asiaansa, hän ei huomioi mitenkään sitä kun alan antaa kyllästymissignaaleita ja hakee katsekontaktia vielä kovemmin kun alan katsella muualle. Itsekin selitän asiat pitkästi mutta huomioin toisten kehonkielen ja alan lopetella kun havaitsen merkkejä siitä että on aika siirtyä toiseen asiaan.

Suomalaiset voisivat olla hieman aggressiivisempia, mutta ei sellaisella "puukkojunkkari"-tavalla, vaan humoristisesti ja psykopaattisesti, topakasti, kuten esim. Välimeren asukkaat. Puolustautukaa kunnialla, ei hammasta purren tai hermoilemalla. Kuunnelkaa jaarituksia, mutta jos tuntuu että tarvitaan välillä muutakin, kehukaa vaikka puhujaa. Hän ilahtuu siitä, ja rentoutuu, jolloin luottamus välillänne kasvaa; pieni diplomatia ei ole koskaan pahitteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Lähisuvussa on pari tämmöistä.

Toinen heistä ei osaa vastata edes suoraan kysymykseen. Jos hänelle sanoo, että en kuullut sitä sanaa jonka sanoit, voitko toistaa, niin hän alkaa puhumaan jostain aivan muusta.

Esimerkiksi autistit eivät kykene vastaamaan suoraan kysymykseen eivätkä toistamaan pyydettäessä. Esim. jos kysyy, mikä henkilön (eli autistin) jalkaan on sattunut, kun siihen on laitettu side. Nk. hyvätasoinen autisti pystyy ehkä vastaamaan kysymykseen, kun osoittaa hänelle todella selkeästi kysymystä esittäessä sitä jalkaa ja jalassa olevaa sidettä ja kysyy, että miksi tässä sinun jalassa on tämä side.

Vierailija kirjoitti:

Äitini on tuollainen, hänellä on MBD. Ihmettelen aina sitä että kun hän imeytyy oikein selittämään vartin kestävää asiaansa, hän ei huomioi mitenkään sitä kun alan antaa kyllästymissignaaleita ja hakee katsekontaktia vielä kovemmin kun alan katsella muualle. Itsekin selitän asiat pitkästi mutta huomioin toisten kehonkielen ja alan lopetella kun havaitsen merkkejä siitä että on aika siirtyä toiseen asiaan.

Signaaleillasi ei ole mitään väliä, koska äidilläsi on ytimissä kommunikointitapa, joka ei ole vastavuoroinen: siinä toiseen tyhjennetään oma mielensisältö, kun on pakko, ja kun on siihen tilaisuus.

Se ei ole ilkeyttä, se on asenne.

Löisin vaikka vetoa, että äitisi mielestä (tiedostamatta) on sinun vastuusi vetäytyä kuuntelijan roolista, ei hänen vastuunsa miettiä, kiinnostaako sinua kuunnella vai ei - koska lähtökohtaisesti, "ketään ei kiinnosta"...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähisuvussa on pari tämmöistä.

Toinen heistä ei osaa vastata edes suoraan kysymykseen. Jos hänelle sanoo, että en kuullut sitä sanaa jonka sanoit, voitko toistaa, niin hän alkaa puhumaan jostain aivan muusta.

Esimerkiksi autistit eivät kykene vastaamaan suoraan kysymykseen eivätkä toistamaan pyydettäessä. Esim. jos kysyy, mikä henkilön (eli autistin) jalkaan on sattunut, kun siihen on laitettu side. Nk. hyvätasoinen autisti pystyy ehkä vastaamaan kysymykseen, kun osoittaa hänelle todella selkeästi kysymystä esittäessä sitä jalkaa ja jalassa olevaa sidettä ja kysyy, että miksi tässä sinun jalassa on tämä side.

Liian ahdistavaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähisuvussa on pari tämmöistä.

Toinen heistä ei osaa vastata edes suoraan kysymykseen. Jos hänelle sanoo, että en kuullut sitä sanaa jonka sanoit, voitko toistaa, niin hän alkaa puhumaan jostain aivan muusta.

Esimerkiksi autistit eivät kykene vastaamaan suoraan kysymykseen eivätkä toistamaan pyydettäessä. Esim. jos kysyy, mikä henkilön (eli autistin) jalkaan on sattunut, kun siihen on laitettu side. Nk. hyvätasoinen autisti pystyy ehkä vastaamaan kysymykseen, kun osoittaa hänelle todella selkeästi kysymystä esittäessä sitä jalkaa ja jalassa olevaa sidettä ja kysyy, että miksi tässä sinun jalassa on tämä side.

Liian ahdistavaa? 

Epäluottamus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on tuollainen, hänellä on MBD. Ihmettelen aina sitä että kun hän imeytyy oikein selittämään vartin kestävää asiaansa, hän ei huomioi mitenkään sitä kun alan antaa kyllästymissignaaleita ja hakee katsekontaktia vielä kovemmin kun alan katsella muualle. Itsekin selitän asiat pitkästi mutta huomioin toisten kehonkielen ja alan lopetella kun havaitsen merkkejä siitä että on aika siirtyä toiseen asiaan.

Signaaleillasi ei ole mitään väliä, koska äidilläsi on ytimissä kommunikointitapa, joka ei ole vastavuoroinen: siinä toiseen tyhjennetään oma mielensisältö, kun on pakko, ja kun siihen on tilaisuus.

Se ei ole ilkeyttä, se on asenne.

Löisin vaikka vetoa, että äitisi mielestä (tiedostamatta) on sinun vastuusi vetäytyä kuuntelijan roolista, ei hänen vastuunsa miettiä, kiinnostaako sinua kuunnella vai ei - koska lähtökohtaisesti, "ketään ei kiinnosta"...

Tämä asenne on erityisen törkeä, kun kyse on lapsista. Eli jos lapsia hyväksikäyttää ko. tavalla, "koska voi".

Vierailija kirjoitti:

Äitini on tuollainen, hänellä on MBD. Ihmettelen aina sitä että kun hän imeytyy oikein selittämään vartin kestävää asiaansa, hän ei huomioi mitenkään sitä kun alan antaa kyllästymissignaaleita ja hakee katsekontaktia vielä kovemmin kun alan katsella muualle. Itsekin selitän asiat pitkästi mutta huomioin toisten kehonkielen ja alan lopetella kun havaitsen merkkejä siitä että on aika siirtyä toiseen asiaan.

Äitisi kaltainen henkilö voi olla hyvin tunkeileva vauvaa kohtaan.

Tai sitten kyse on vain siitä, että kun on saanut päähänsä että oma asia on kertomisen arvoinen, kuulijalla ei ole enää mitään väliä - fanaattisuus voittaa. (Kuulijan tyhmyyttä, ellei tajua, pitää yrittää kovempaa ellei sanoma mene perille?)

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mistä tämä johtuu, mutta äidilläni on erikoinen tapa alkaa soittelemaan jatkuvalla syötöllä jos ollaan sovittu, että tulen käymään hänen luonaan.

Soittelu alkaa viimeistään 2 tuntia ennen tapaamista. Siinä on pakko vaan sanoa aina, että nyt en ehdi kun pitää pukea lapset/ antaa lapsille ruokaa / lähteä pysäkille lasten kanssa / ei, en voi puhua kun kannan toista lapsista ja työnnän vaunuja toisella kädellä / bussi tulee, pitää mennä kyytiin / pitää katsoa lasten perään bussissa / jäädään ihan just pois bussista / kävelen nyt taas ja pidän lasta kädestä ja toisella kädellä työnnän vaunuja /..

n. 25 2 tunnin aikana tulleen puhelun jälkeen saatan kysyä, että tulenko sinne vai puhutaanko vaan puhelimessa.

Älkääkä ehdottako hands freetä. Silloin hän puhuisi tauotta koko sen 2 tuntia 🤯

Pelkääkö hän, että et tulisikaan, joten sitoo sinut?

Minulla välillä tulee sitä "pohjustusta" asialle vähän liikaakin, ja se saattaa lähteä vähän rönsyilemään. Onneksi puolisoni on oppinut palauttamaan minut maan pinnalle, jos ei ole aikaa tai mielenkiintoa kuunnella jaaritteluani.

Autismin kirjon piirteitä on minulla.

Kokonaan eri juttu on sitten he, jotka tulevat jaarittelemaan ihan tyhjästä, eikä mitään asiaa edes ole. Usein kyseessä voi olla ihminen, joka potee jonkinasteista yksinäisyyttä.