Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmiset jotka ei pysty asioita kertoessaan pitäytymään oleellisessa. Onko toi joku neuropsykiatrinen häiriö?
23.07.2023 |
Mulla on kaks tällaista jaarittelijaa elämässäni. En käsitä, miten ihmiselle voi olla täysin mahdotonta kertoa asioita niin että anekdootissa olis joku punainen lanka ja se päättyisi jossain kohtaa. Olen joutunut välillä kysymään ihan suoraan jossain ekan kolmen minuutin jälkeen että anteeks mutta mistä tässä jutussa on kyse kun se vaan jatkuu ja jatkuu eikä edes teema ole selvillä. Toinen takertuu epäoleellisuuksiin jopa sellaisissa kiiretilanteissa joissa todella pitäisi sanoa vain oleellinen eikä mitään muuta. Varmaan hätäkeskukseen kolarista soittaessaankin olisi että "olimme tässä ajelemassa Mikkeliin mökille, tai ei se mökki oikeastaan ihan Mikkelissä ole vaan lähempänä Mäntyharjua, en ole siitä sijainnista ikinä niin välittänyt kun matka on aika pitkä, mutta toisaalta lähempää kotia ei löytynyt oikein mökkitonttia, hirveen pieniä ja sellaisia kiilamaisia vaan, ei kunnolla rantaviivaa, kyllähän kunnon ranta pitää mökillä olla..." Tällaista. Onko ihan vähän ärsyttävää. Olen tullut siihen tulokseen että toi on joku vika päässä.
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Juu, no mihin kategoriaan uppoaa tällaiset monologin pitäjät, joiden tarinassa on selkeä punainen lanka, mutta se tarina kerrotaan juurta jaksain alusta loppuun pienien nyanssien kera? Niinkuin teatraalisesti pidetään vaikkapa putkeen 15 minuutin monologi tapahtumasta x, kun vaikkapa törmää johonkin tuttuunsa sattumalta.
Ja sillä tavoin, että toiselle osapuolelle jätetään sellainen kuuntelijan rooli, että voi ynähtää väliin nopeasti "aijaa" "juu" "oho".
Rakastaa omaa ääntään ja tykkää olla esillä, saa itsetunnon kohotusta kuuntelijoiden reaktioista. Mahdollisesti yksin ollessaan puhuu samoja juttuja ja harjoittelee kertomaan niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tuommoinen, hävettää, enkä osaa syytä sanoa. Olen kuitenkin tehnyt 43 vuoden uran toimistohommissa. Terapeutti (psykologi) sanoi minun olevan erittäin älykäs. Terapiaan pääsin esimiehen kiusaamisen takia, esimies erotettiin, eli työnantaja oli sitä mieltä, ettei syy ole minussa.
Olen hyvin haluttua seuraa, joka itseäni aina ihmetyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vanhuksista tulee usein jaarittelijoita, en tiedä miksi. Eräs todella huippu-uran vaativalla katastrofialalla tehnyt henkilö, joka on takuulla ollut nuorena ytimekäs, alkoi vanhaksi tultuaan jaaritella ja horista pitkään.
Muista tämä, kun olet vanha!
Voi olla. Tunnen neljä tuollaista ja heistä kolmella on nepsydiagnoosi (joko tarkkaavaisuushäiriö tai as).
Yhdestä en aluksi olisi uskonut (koska on usein hiljainen eikä vastannut silloista kuvaani adhd-ihmisestä), mutta näkyy ulkopuoliselle juuri tuollaisissa jutuissa, kuten siinä että asioita kertoessa ei osaa pitää punaisesta langasta kiinni, vaikka ei muuten edes ole puhelias.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi tällainen ystävä ja puhelimessa puhuminen sen kanssa on yhtä tuskaa. Puhelut venyy aina kestämään toista tuntia, kun se kertoo jotain rönsyileviä tarinoitaan, joissa ei ole päätä, eikä häntää. Pakko aina lopulta keksiä joku tekosyy, jolla saan puhelun lopetettua.
"Ystävä?" Et ole hänen Ystävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te jotka teette tätä, voisitteko selittää, miksi?
Sinulta voisi kysyä, että miksi ihmeessä et hyväksy ihmisiä sellaisina Luojanluomina kun he ovat. Miksi?
Ehkä ovat jotenkin maanisia tai autistisia. Ei tuo ihan normaalia vuorovaikutusta kuitenkaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka teette tätä, voisitteko selittää, miksi?
Sinulta voisi kysyä, että miksi ihmeessä et hyväksy ihmisiä sellaisina Luojanluomina kun he ovat. Miksi?
Poistu muualle jeesustelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuommoinen, hävettää, enkä osaa syytä sanoa. Olen kuitenkin tehnyt 43 vuoden uran toimistohommissa. Terapeutti (psykologi) sanoi minun olevan erittäin älykäs. Terapiaan pääsin esimiehen kiusaamisen takia, esimies erotettiin, eli työnantaja oli sitä mieltä, ettei syy ole minussa.
Olen hyvin haluttua seuraa, joka itseäni aina ihmetyttää.
Minun mielestäni sinulla on väärä häpeä. Sinä olet haluttua seuraa ja sinulla on varmasti hyviä kuuntelijoita ja se on ominaisuus, jota saisi olla paljon enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjun avaus on oiva esimerkki jaarittelusta.
Jaatittelija on yksinkertainen. Tyhmä. Eikä tyhmyyttä voi parantaa.
Jos tyhmä on lisäksi utelias ja ilkeä, tulos = ex-anoppini.
ADHD/Autismi ainakin aiheuttaa. Autistinen henkilö ei välttämättä tunnista pitkästymisen merkkejä keskustelukumppanissaan ja toisaalta puhuu mielellään pitkään ja hartaasti asioista, jotka häntä kiinnostavat. ADHD saattaa kadottaa punaisen langan puheessaan juuri noin, että ajatus hyppii asiasta kolmanteen.
Mulla on molemmat. Olen sinänsä älykäs, vaikka tuo jaarittelu saattaa saada ihmisen vaikuttamaan yksinkertaiselta tapaukselta. Olen tajunnut kyllä jo vuosia sitten, että ihmiset eivät mielellään kuuntele juttujani. Toisaalta minuakaan ei kiinnosta kuunnella heidän juttujaan tai kysellä heiltä vastavuoroisesti mistään, ellei asia ole aidosti minusta kiinnostava, joten yleensä istun seurassa hiljaa ja keskityn ajatuksiini, jotten vaikuta moukalta tai idiootilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset on vaan vähän yksinkertaisia just tuolla tavalla. Eivät myöskään tajua että kaikilla ei ole aikaa ja kiinnostusta kuunnella vartin pituista juttua jostain täysin mitättömästä asiasta. Tunnistan tuon ihmistyypin. Olen myös joskus miettinyt että ovatko tällaiset ehkä tarkkaavaisuushäiriöisiä.
Toinen äärimmäisyys ei ole paljoa sen kivempi, kun ei saa mitään selvää, miten heillä menee, voi olla asiat vaikka kuinka huonosti, mutta eivät halua apua.
Tyyliin)"Moi, joo lomat meni kivasti, oltiin mökillä, kalastettiin ja grillattiin. Joo pitää tästä mennä, perunat kiehuu. Palaillaan, moi".
Vierailija kirjoitti:
Juu, no mihin kategoriaan uppoaa tällaiset monologin pitäjät, joiden tarinassa on selkeä punainen lanka, mutta se tarina kerrotaan juurta jaksain alusta loppuun pienien nyanssien kera? Niinkuin teatraalisesti pidetään vaikkapa putkeen 15 minuutin monologi tapahtumasta x, kun vaikkapa törmää johonkin tuttuunsa sattumalta.
Ja sillä tavoin, että toiselle osapuolelle jätetään sellainen kuuntelijan rooli, että voi ynähtää väliin nopeasti "aijaa" "juu" "oho".
Poliitikot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on työkaveri joka on vähän tuollainen ja ylipäätään äänessä ihan koko ajan. Aivan jumalattoman uuvuttava tapaus. Suu käy taukoamatta, järkevää asiaa sen sijaan ei juuri ole. Tuntuu pelkäävän hiljaisuutta sosiaalisissa tilanteissa ihan sairaalloisesti. Jos edellinen tarina tulee vihdoin päätökseensä niin sitten pitää alkaa kehittää juttua vaikka pöydällä olevasta nitojasta. Avotoimisto, ei pääse pakoon. Heikentää työtehoa ja työssä viihtymistä todella paljon.
Mulla yksi samanlainen sukulainen. On älykäs ja todella hyvä muisti. Muistaa varsinkin päivämääriä. Huhtikuun 4. Päivänä 1985 tapahtui jotakin pienissä määrissä kiva kuunnella.
Äitini puhuu juuri tuolla tavalla, ja samoin kaverini äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset on vaan vähän yksinkertaisia just tuolla tavalla. Eivät myöskään tajua että kaikilla ei ole aikaa ja kiinnostusta kuunnella vartin pituista juttua jostain täysin mitättömästä asiasta. Tunnistan tuon ihmistyypin. Olen myös joskus miettinyt että ovatko tällaiset ehkä tarkkaavaisuushäiriöisiä.
Toinen äärimmäisyys ei ole paljoa sen kivempi, kun ei saa mitään selvää, miten heillä menee, voi olla asiat vaikka kuinka huonosti, mutta eivät halua apua.
Tyyliin)"Moi, joo lomat meni kivasti, oltiin mökillä, kalastettiin ja grillattiin. Joo pitää tästä mennä, perunat kiehuu. Palaillaan, moi".
Miten se sinulta on pois jos joku ei halua tilittää yksityisasioitaan sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Mulla yksi samanlainen sukulainen. On älykäs ja todella hyvä muisti. Muistaa varsinkin päivämääriä. Huhtikuun 4. Päivänä 1985 tapahtui jotakin pienissä määrissä kiva kuunnella.
Eli hyvin todennäköisesti kirjolla. Sopii kuvaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka teette tätä, voisitteko selittää, miksi?
Sinulta voisi kysyä, että miksi ihmeessä et hyväksy ihmisiä sellaisina Luojanluomina kun he ovat. Miksi?
Poistu muualle jeesustelemaan.
Poistu itse.
Alue: Aihe vapaa
Just kun nimenomaan en ole asiantuntija kun en pysty tekemään diagnoosia kenestäkään, toisin kun av:n palstalääkärit jotka näkee ADHD:ta joka puolella.