Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä miksi lapsia tehdään väkisin pienellä ikäerolla
21.07.2023 |
Jokainen, jolla on pieniä lapsia max 2v ikäerolla, tuntuu olevan väsynyt hermoraunio. Ymmärrän jos ikä alkaa tulla vastaan ja siksi pakko tehdä, mutta suurin osa tekee lapset siinä iässä, että hyvin ehtii isommallakin ikäerolla.
Joten miksi pitää tehdä se 2v ikäero? Pienen ikäeron sisarukset tappelevat todennäköisemmin keskenään, se on äidin keholle raskasta olla "yhtenään raskaana", pikkulapsiaika on yhtä helvettiä kun on niin pieniä ja ehkä nukkuvatkin huonosti, äidin urakehitys tyssää pitkäksi pätkäksi ja samalla eläkekertymä pienenee.
Eli miksi?
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
WHO suosittaa raskauksien väliin vähintään 2v taukoa, eli pienin äidille ja vauvalle terveellinen ikäero on vajaa kolme vuotta. Tuossakin mielessä ihan järjen vastaista toimintaa.
Mikä sinä olet sanomaan kenellekään, mikä on järjen vastaista toimintaa. Suositukset ovat suosituksia ja niitä on joka asiasta, harva silti elää tai voi elää jotain suosituselämää. Onhan esimerkiksi suosituksena biologisesti, että lapset hankittaisiin 20-25-vuotiaana. Silti tämä on useimmille järjenvastaista ja vastoin jotain toista suositusta. Esimerkiksi jos opiskelee ja on pienet tulot, eletään lapsiperheköyhyydessä ja köyhyys lapsena on tutkimusten mukaan tosi haitallista lapselle. Suositukset eri asioista eivät toimi kaikkien kohdalla. Meidän perheessä pieni ikäero toimi monesta järkisyystä parhaiten. Nyt meillä on kaksi fiksua teiniä, joilla keskiarvo melkein 10.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
WHO suosittaa raskauksien väliin vähintään 2v taukoa, eli pienin äidille ja vauvalle terveellinen ikäero on vajaa kolme vuotta. Tuossakin mielessä ihan järjen vastaista toimintaa.
Mikä sinä olet sanomaan kenellekään, mikä on järjen vastaista toimintaa. Suositukset ovat suosituksia ja niitä on joka asiasta, harva silti elää tai voi elää jotain suosituselämää. Onhan esimerkiksi suosituksena biologisesti, että lapset hankittaisiin 20-25-vuotiaana. Silti tämä on useimmille järjenvastaista ja vastoin jotain toista suositusta. Esimerkiksi jos opiskelee ja on pienet tulot, eletään lapsiperheköyhyydessä ja köyhyys lapsena on tutkimusten mukaan tosi haitallista lapselle. Suositukset eri asioista eivät toimi kaikkien kohdalla. Meidän perheessä pieni ikäero toimi monesta järkisyystä parhaiten. Nyt meillä on kaksi fiksua teiniä, joilla keskiarvo melkein 10.
Jos asiasta on tehty tutkimuksia niin onhan niissä joku pointti sitten. Mutta tietenkään ei voi suoraan sanoa yksilötasolla mikä on parasta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siihen voi vaikuttaa paljonkin tappeleeko lapset keskenään. Ei sitä pidä katsoa vaan vierestä kun sisarukset nahistelee. Siihen puututaan. Ei kavereitakaan voi purra, haukkua kak*apääksi tai painia mustelmille, miksi perheissä tälle käännetään selkä? Tuolla nuo meidän alle 2 vuoden ikäerolla syntyneet esiteinit on nytkin puuhailemassa yhdessä. Lomat ja mökkeilyt on menneet mukavasti kun on leikkiseuraa ja arki pyörii nätisti kun aikuisen ei tarvitse olla non-stop viihdetoimisto. Oma kokemus on ollut, että siinä melkein samassa meni, vaipat vaihtui sarjassa, syöttötuolit myytiin pois samaan aikaan jne. Pikkulapsiaika oli ihanaa ja lyhyt ikäero mahdollisti pidemmän ajan hoitaa kotona, meni osittain päällekkäin ja oli siten taloudellisesti mahdollista.
Juuri näin. Lasten riitoihin pitää puuttua ja selvittää. Väkivaltaa ei kannata hyväksyä. Helpointa toisten huomioimisen opettaminen on juuri kotona.
Pieni ikäero on kyllä ihanteellinen, jos haluaa lapsista mahdollisesti leikkiseuraa toisilleen.
Alkuperäiskansoilla lapset syntyy 3-4 vuoden välein, olisiko tämä kuitenkin sitten se luonnollisin rytmi.
Vierailija kirjoitti:
WHO suosittaa raskauksien väliin vähintään 2v taukoa, eli pienin äidille ja vauvalle terveellinen ikäero on vajaa kolme vuotta. Tuossakin mielessä ihan järjen vastaista toimintaa.
Tässä lienee taustalla WHO:n suositus vähintään kahden vuoden imetyksestä. Halutaan ehkäistä äidin ja lapsen aliravitsemusta, etenkin jos raskauksia tulee useita.
Toki myös maapallon väestönkasvun hillitsemisen kannalta on suotuisaa, että raskauksilla on useampi vuosi väliä. Mutta Suomessa kun lapsiluku kokonaisuudessaan on 1-2, ja lisääntymisikä siellä kolmenkympin tienoilla eikä kahden vuoden imetyskään välttämättä toteudu, ei liene niin kamalaa jos lasten ikäero jää suositusta pienemmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
WHO suosittaa raskauksien väliin vähintään 2v taukoa, eli pienin äidille ja vauvalle terveellinen ikäero on vajaa kolme vuotta. Tuossakin mielessä ihan järjen vastaista toimintaa.
Mikä sinä olet sanomaan kenellekään, mikä on järjen vastaista toimintaa. Suositukset ovat suosituksia ja niitä on joka asiasta, harva silti elää tai voi elää jotain suosituselämää. Onhan esimerkiksi suosituksena biologisesti, että lapset hankittaisiin 20-25-vuotiaana. Silti tämä on useimmille järjenvastaista ja vastoin jotain toista suositusta. Esimerkiksi jos opiskelee ja on pienet tulot, eletään lapsiperheköyhyydessä ja köyhyys lapsena on tutkimusten mukaan tosi haitallista lapselle. Suositukset eri asioista eivät toimi kaikkien kohdalla. Meidän perheessä pieni ikäero toimi monesta järkisyystä parhaiten. Nyt meillä on kaksi fiksua teiniä, joilla keskiarvo melkein 10.
Jos asiasta on tehty tutkimuksia niin onhan niissä joku pointti sitten. Mutta tietenkään ei voi suoraan sanoa yksilötasolla mikä on parasta.
Ei tutkimuksilla voi ketään päähän lyödä. Tutkimukset eivät ota/voi ottaa huomioon koskaan kaikkia muuttujia. Lasten hankintaan liittyvät muuttujat ovat usein hyvin yksilöllisiä ja perhekohtaisia.
Meillä vajaa 2 v ekan ja toisen välillä. Ei ollut mitää ongelmaa sen suhteen. Nukkuivat ja leikkivät keskenään hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäiskansoilla lapset syntyy 3-4 vuoden välein, olisiko tämä kuitenkin sitten se luonnollisin rytmi.
Alkuperäiskansoilla myös saman ikäisiä leikkikavereita löytyy läheltä.
Ap ei niitä lapsia väkisin pienellä ikäerolla tehdä.Jos nappaa niin nappaa, tajuatko?
Ilmeisesti skippasit koulussa ne tunnit joissa ihmisen lisääntymisestä puhuttiin ja tulit sen takia tänne nolaamaan itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun on käynyt pienen ikäeron esikoisia sääliksi. Todella aikaisin on pitänyt olla iso kun tullut uusi vauva taloon..
Toisaalta usein näkee, kuinka kouluikäinen sisarus joutuu oikeastaan jatkuvasti vahtimaan taaperoa. Juuri eräässä leikkipuistossa tuollaista seuranneena voin sanoa, että näytti ikävältä. Lapsi yrittää lapsen huomiokyvyllä vahtia taaperosisarusta, joka sitten jää jonkun toisen touhupetterin miniauton alle.
Vierailija kirjoitti:
Ap ei niitä lapsia väkisin pienellä ikäerolla tehdä.Jos nappaa niin nappaa, tajuatko?
Ilmeisesti skippasit koulussa ne tunnit joissa ihmisen lisääntymisestä puhuttiin ja tulit sen takia tänne nolaamaan itsesi.
Ihmiset ei osaa käyttää ehkäisyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsia väkisin tehdä. Se olisi rikos.
Omassa lähipiirissä on nyt paljon pikkulapsiarkea eläviä. Itsellänikin on 2,5v uhmaikäinen, mutta usealla kaverillani on/oli samanikäisen kanssa pieni vauva. Ja he olivat niin väsyneitä taaperoon ja vauvaan, eivät ehdi ikinä nähdä, aina valittivat kuinka rankkaa ja väsyttävää on. Miettivät miten vastata kahden niin pienen tarpeisiin.
Kun oma esikoinen oli 1v, en edes kyennyt ajattelemaan seuraavaa raskautta ja vauvaa. Olihan meillä vielä niin pieni ja lisäksi rankka synnytys kummitteli mielessä. Pidin itsekin ennen lasta 2v ikäeroa hyvänä, mutta muutin mieleni vauva-arjen aikana. Vähän isompi ikäero on minun mielenterveydelleni ja jaksamiselleni parempi ratkaisu.
Onko se 2v ikäero joku suomalainen ideaali, kun kovin moni sitä tekee? Ja toki se on juuri äiti, joka jää kotiin vuosiksi lapsia hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kolme tyttöä vajaa kahden vuoden ikäeroilla. Nuorin on nyt 4. Ovat ihana trio, hyvin harvoin tappelevat ja upeita leikkejä yhdessä. Haluaisin vielä yhden, mutta pelkään, että tämä jää yksinäiseksi verrattuna noihin kolmeen.
Meillä ei koskaan ollut erityisen raskasta kun olivat pienempiäkään.
Kannattaa tehdä kaksoset. Saa kaksi lasta kerralla, yhdellä raskaudella, saa vauva-ajan ohi kerralla jos kaksi lasta riittää. Toisilleen seuraa myös. Ehdottomasti kätevin tapa hankkia 2 lasta.
Iso ikäero on tympeä esim jos pitää matkustelusta. Koskaan ei ole oikein sopivia aktiviteetteja yhdessä. Isompien kanssa pystyisi jo tekemään kaikenlaista kaupunkilomailua, käymään museoissa, elokuvissa, shoppailemassa, snorklaamassa, vaeltamassa ... ruokapaikkojakin voi valita aika paljon monipuolisemmin.
Ja pienten kanssa aktiviteetit on luokkaa uima-allas ja leikkipuisto. Mitä isot jaksavat hetken ja sitten haluaisivat jotain mielekkäämpää.
Toki joo, lomalla voidaan hajaantuakin, mutta ei sekään niin kivaa sitten ole.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tehdä kaksoset. Saa kaksi lasta kerralla, yhdellä raskaudella, saa vauva-ajan ohi kerralla jos kaksi lasta riittää. Toisilleen seuraa myös. Ehdottomasti kätevin tapa hankkia 2 lasta.
Kaksoset painavat keskimäärin kilon vähemmän kuin yksittäiset vauvat ja syntyvät huomattavasti useammin ennenaikaisina, millä on omat terveysvaikutuksensa.
Myös äidille kaksosraskaus merkitsee monenlaisten riskien kasvua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siihen voi vaikuttaa paljonkin tappeleeko lapset keskenään. Ei sitä pidä katsoa vaan vierestä kun sisarukset nahistelee. Siihen puututaan. Ei kavereitakaan voi purra, haukkua kak*apääksi tai painia mustelmille, miksi perheissä tälle käännetään selkä? Tuolla nuo meidän alle 2 vuoden ikäerolla syntyneet esiteinit on nytkin puuhailemassa yhdessä. Lomat ja mökkeilyt on menneet mukavasti kun on leikkiseuraa ja arki pyörii nätisti kun aikuisen ei tarvitse olla non-stop viihdetoimisto. Oma kokemus on ollut, että siinä melkein samassa meni, vaipat vaihtui sarjassa, syöttötuolit myytiin pois samaan aikaan jne. Pikkulapsiaika oli ihanaa ja lyhyt ikäero mahdollisti pidemmän ajan hoitaa kotona, meni osittain päällekkäin ja oli siten taloudellisesti mahdollista.
Edelleen sisarusväkivalta on tabu. Jostain syystä edelleen tuntuu olevan ihan ok, että sisarukset mätkivät toisiaan. Kuitenkaan missä muussa ympäristössä ei väkivaltaa hyväksytä. Myös vanhemmat voisivat itse pohtia, miten tasavertaisesti kohtelevat lapsiaan. Siitä paapotusta lapsesta eivät välttämättä muut sisarukset tykkää, mikä aiheuttaa riitoja. Etuoikeutetussa asemassa oleva sisarus ei välttämättä itse edes tajua, että hänellä on etuja, joita muilla ei ole.
Omat vanhempani ovat jotenkin hyvä esimerkki tästä. Erinäisistä syistä johtuen perheen keskimmäinen lapsi oli se paapottu. Minulla esikoisena oli pelkkiä velvollisuuksia. Pärjäsin kaikessa paremmin kuin keskimmäinen lapsi, joten jäin todella yksin. Keskimmäistä lasta autettiin hyvin monin tavoin ja kun hän jossain onnistui edes sinne päin, häntä kehuttiin maasta taivaisiin. Nuorin sisarus ehkä meni myös vähän siinä sivussa. Kuitenkin usein kuulin sivusta miten häntä kehuttiin vieraille, kuten keskimmäistä lastakin. Minua sen sijaan moitittiin, vaikka syytä ei mielestäni ollut. En oikeasti muista yhtään tilannetta, että vanhempani olisivat minua kehuneet mistään. Keskimmäisen sisaruksen kanssa tuli rajuja riitoja, jotka eskaloituivat fyysisiksi usein. Olin varmasti myös kateellinen keskimmäisen lapsen saamasta huomiosta, joten helpossti triggeröidyin hänen provosoinnistaan. Äitini jaksoi aina valittaa, kun me aina tappelimme ja aina meille piti huutaa. Äitini mielestä lasten piti jotenkin mystisesti vain ymmärtää toimia tietyllä tavalla ilman mitään ohjausta tai keskustelua ja koska emme tietenkään olleet ajatuksenlukijoita, äiti veti älyttömiä raivareita.
Tavallaan ymmärrän, että vanhempani varmasti yrittivät parhaansa, mutta silti minua ärsyttää, että minun pitäisi vain hyväksyä se, että minulle he olivat huonoja ja välinpitämättömiä vanhempia, joka jätettiin yksin selviytymään. Itse siis ajattelen, että ikäeroa merkittävämpi asia on juuri vanhempien oma käytös ja toiminta lapsiaan kohtaan. Omat lapseni ovat neljän vuoden ikäerolla eivätkä he juuri riitele eikä heille tarvitse huutaa. Riitoja toki tulee, mutta ne selvitetään eikä todellakaan kukaan pahoinpitele ketään meillä. Toivon, että lapseni kokevat myös kasvuympäristönsä olevan turvallinen ja rauhallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siihen voi vaikuttaa paljonkin tappeleeko lapset keskenään. Ei sitä pidä katsoa vaan vierestä kun sisarukset nahistelee. Siihen puututaan. Ei kavereitakaan voi purra, haukkua kak*apääksi tai painia mustelmille, miksi perheissä tälle käännetään selkä? Tuolla nuo meidän alle 2 vuoden ikäerolla syntyneet esiteinit on nytkin puuhailemassa yhdessä. Lomat ja mökkeilyt on menneet mukavasti kun on leikkiseuraa ja arki pyörii nätisti kun aikuisen ei tarvitse olla non-stop viihdetoimisto. Oma kokemus on ollut, että siinä melkein samassa meni, vaipat vaihtui sarjassa, syöttötuolit myytiin pois samaan aikaan jne. Pikkulapsiaika oli ihanaa ja lyhyt ikäero mahdollisti pidemmän ajan hoitaa kotona, meni osittain päällekkäin ja oli siten taloudellisesti mahdollista.
Miten musta tuntuu ettei ihan kauheasti voi? Jos luonteet on semmoset että jatkuvaa tappelua tulee niin ei kukaan vanhempi voi ennaltaehkäistä sitä, minun lapset ei tappele mutta en pidä sitä omana ansionani tai no toki sen verran että kaikki saavat huomiota ja rakkautta yms perus, mutta nää riidat on tempperamentista kiinni.
Minun oma isosisko on edelleen minulle kateellinen vaikka mistä yli 30-vuotiaana, kaikki tää hänen pään sisällä, saatiin ihan saman verran kaikkea lapsena mutta hän silti kokee että mä sain enemmän koska olen nuorempi, kateus jatkuu mm koulutuksestani jne
Miten niin vain hänen päänsä sisällä? Jos todellakin olette eri ikäisiä ja olette täsmälleen samat asiat saaneet samaan aikaan niin onhan se ollut epäreilua sille vanhemmalle lapselle. Minun äitini oli sitä mieltä, että hän on tasavertainen, kun esikoisena sain saman verran viikkorahaa kuin kolme ja kuusi vuotta nuoremmat sisarukseni. Lisäksi mielestäni ei ollut reilua, että jouduin todella nuorena kesätöihin ja kulkemaan itse ilmaisiin harrastuksiin, kun toisiksi nuorimmalle sisarukselle maksettiin jalkapallo ja kummasti hänellä riitti mopoon bensaa ilman kesätöitä. Nuorimman sisaruksen kotitöistä tai viikkorahoista en tiedä mitään, koska muutin pois kotoa hänen ollessaan alakouluikäinen.
Entä jos tietää, ettei suhde tule kestämään, sitten ajatellaan, että tehdäänpä äkkiä sisarus lapselle.