Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä miksi lapsia tehdään väkisin pienellä ikäerolla
21.07.2023 |
Jokainen, jolla on pieniä lapsia max 2v ikäerolla, tuntuu olevan väsynyt hermoraunio. Ymmärrän jos ikä alkaa tulla vastaan ja siksi pakko tehdä, mutta suurin osa tekee lapset siinä iässä, että hyvin ehtii isommallakin ikäerolla.
Joten miksi pitää tehdä se 2v ikäero? Pienen ikäeron sisarukset tappelevat todennäköisemmin keskenään, se on äidin keholle raskasta olla "yhtenään raskaana", pikkulapsiaika on yhtä helvettiä kun on niin pieniä ja ehkä nukkuvatkin huonosti, äidin urakehitys tyssää pitkäksi pätkäksi ja samalla eläkekertymä pienenee.
Eli miksi?
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin miettinyt samaa. Ystäväni hankki kolme lasta neljän vuoden sisään. Hän on aivan totaalisen loppu, vaikka ikää "vasta" 33.
Perusteli tätä juuri sillä, että sitten lapsilla on seuraa toisistaan ja tulevat hyvin toimeen keskenään. No, todellisuudessa lapset lähinnä tappelevat ja riitelevät, en ole koskaan nähnyt heidän leikkivän normaalisti keskenään.
Minulla ja veljelläni on 7 vuoden ikäero, mutta olemme silti olleet aina tosi läheisiä. Meidän kohdallamme iso ikäero ei haitannut.
Tämä! Ystävälläni on 3 lasta pienellä ikäerolla. Ei niistä mitään seuraa ole toisilleen, koko ajan tappelevat ja isoin kiusaa pienempiä. Hirveää sirkusta koko elämä.
Ikäero ei vaikuta yhtään mitään. Meitä on kolme, minä keskimmäinen molempiin suuntiin viisi vuotta.
Käytännössä minä olin yksin ja täysin näkymätön ja isosiskoni kiusasi ja piinasi pitkälle aikuisuuteen.
Ja jumalauta miten hirveä se häne murrosikänsä oli ja kehen hän kaikeb kiukkunsa kohdistikaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan taustalla ajatuksena, että halutaan nopeasti se pikkulapsi-aika alta pois.
Tämä on kauhea ajatus kun se pikkulapsi aika on ihmisen kehitykselle aivan keskeinen. Miksi se pitäisi saada alta pois? Silloinhan lapsi tarvitsee eniten aikaa, kärsivällisyyttä ja aikuista.
Siksi kun se voi olla aika rankkaa. Näiltä pieniltä puuttuu järkeä ja sen lisäksi pitää palvella ja vahtia 24/7. Ovat kyllä älyttömän suloisia mutta vaikka nelivuotias on jo ihan erilainen hoitaa kun taapero tai vauva.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan taustalla ajatuksena, että halutaan nopeasti se pikkulapsi-aika alta pois.
Minulla oli ajatuksena, että lapsista tulisi helpommin leikkikaverit, kun ikäeroa on se 2 vuotta. Niin kävikin. Sen sijaan kaverin lapsista ei ole tullut leikkikavereita, koska ikäeroa on 6 vuotta ja kehitystaso on aivan eri. Pienempi kerjää koko ajan vanhempien huomiota ja itkee, kun isompi ei ota mukaan.
Minulla on kahden vuoden ikäero ja enemmän minulla sitä huomiota esikoiselle riitti kuin jos olisin odottanut eskari-ikään.
Hän kävi kolme kertaa viikossa kirkon aamukerhossa ja kaksi harrastusta oli.
Meillä oli joka päivä iltapäivällä 2-3 tuntia täysin kahdenkeskistä aikaa.
Jos olisi ollut eskarissa kuopuksen vauvavuonna, yhteinen aika olisi kutistunut iltaan, jolloin minä olen aina rättiväsynyt, koska olen aamuvirkku ihminen.
Meillä on lapset hieman yli vuoden ikäerolla, eri sukupuolta. Pienenä kyllä kinastelivat, toisaalta olivat toisilleen tosi hyviä leikkikavereita. Kun olivat pieniä, oli vanhemmille raskasta, toisaalta helpotti se, että samat touhut kävivät ja samanlaiset asiat kiinnostivat pienen ikäeron vuoksi. Nyt ovat jo teinejä ja ovat tosi hyviä ystäviä ja kertovat salaisuudet toisilleen. Kuitenkin molemmilla on luonnollisesti omat kaverinsa, joiden kanssa aikaa viettävät. Saavat paljon tukea toisiltaan, koska kaikki vaiheet koulussa ym käydään läpi perätysten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapsista on toisilleen seuraa." Lienee yleisin harhaluulo. Todellisuudessa näin on vain aniharvoin, vaan paremminkin lapselle vain ahdistuksen aiheita ja häiriökäyttäytymistä enemmän. Pieni lapsi hyötyy enemmän vanhempien kuin sisarusten seurasta, varsinkin kun vanhemmat jättävät sisarukset selviämään keskenään.
Vanhemmilla ei ole omaa aikaa, johtaa suhteen näivettymiseen ja eroihin.
Jos lapset tekisi vaikka viiden-kuuden vuoden ikäeroilla, heillä olisi aikuisuudessa mahdollisesti paremmat sisaruussuhteet kuin pienillä ikäeroilla tehdyillä.
Sanot sinä ja peukuttavat muut ketkä alitajuntaisesti kokevat pientä syyllisyyttä siitä, ettei lapsillaan ole sisaruksia. Kyllä suurimmalla osalla välit ainakin yhteen sisarukseen ovat hyvät ja lämpimät. Sisarus voi olla mahtava kaveri, opettaja/oppipoika ja lyömätön tukija elämän myrskyissä.
Samaa mieltä. Aluksi lapsi on toki paljon vanhemman vastuulla ja viihdytettävänä, mutta kasvaessaan lapsi hyötyy sisaruksesta, jos sisarus on persoonaltaan tavallinen kiva tyyppi. Parhaimmillaan sisaruksilla on omat leikit. Yhdessä oppiminen on huimaa!
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään ymmärrä miksi lapsia tehdään. Mutta ei minun tarvitse kaikkea onneksi ymmärtääkään.
Työnantaja nauraa jos lisääntyminen yltyisi. Musutuksella varmitetaan työttömyyden säilyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tein 3 lasta 3 vuodessa.
EN SUOSITTELE KELLEKÄÄN!!! Maanpäällinen helve*ti.
Olen itse ainoa lapsi joten haaveilin että saisin siskokset pienillä ikäeroilla - kuten Ylpeys ja Ennakkoluulossa tai Pikku Naisissa - ja heistä tulisi superläheisiä!No, sain 3 poikaa... Nää tappelee koko ajan verissä päin, hirveä huuto ja hälinä. Harrastukset kalliita ja nyt murkkuina haisevat ja syövät mut konkurssiin.
Älkää olko näin tyhmiä kuin itse olin 🙄
Siis eka lapsesi oli poika, mutta aattelit että no seuraavat kolme on toivottavasti tyttöjä, joten jatkoit lasten hankkimista. Toinenkin lapsi oli poika... Ja vieläkin olit valmis hankkimaan 2-3 lisää kunhan olisivat tyttöjä? Tuo todellakin on juu tyhmää yrittää toteuttaa jotain älytöntä unelmaa kirjasta arpapelillä, kun kysymys on kuitenkin ihmisten elämistä. 🤦🏻 Ei stn millaiset sitä meneekään lisääntymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapsista on toisilleen seuraa." Lienee yleisin harhaluulo. Todellisuudessa näin on vain aniharvoin, vaan paremminkin lapselle vain ahdistuksen aiheita ja häiriökäyttäytymistä enemmän. Pieni lapsi hyötyy enemmän vanhempien kuin sisarusten seurasta, varsinkin kun vanhemmat jättävät sisarukset selviämään keskenään.
Vanhemmilla ei ole omaa aikaa, johtaa suhteen näivettymiseen ja eroihin.
Jos lapset tekisi vaikka viiden-kuuden vuoden ikäeroilla, heillä olisi aikuisuudessa mahdollisesti paremmat sisaruussuhteet kuin pienillä ikäeroilla tehdyillä.
Sanot sinä ja peukuttavat muut ketkä alitajuntaisesti kokevat pientä syyllisyyttä siitä, ettei lapsillaan ole sisaruksia. Kyllä suurimmalla osalla välit ainakin yhteen sisarukseen ovat hyvät ja lämpimät. Sisarus voi olla mahtava kaveri, opettaja/oppipoika ja lyömätön tukija elämän myrskyissä.
Samaa mieltä. Aluksi lapsi on toki paljon vanhemman vastuulla ja viihdytettävänä, mutta kasvaessaan lapsi hyötyy sisaruksesta, jos sisarus on persoonaltaan tavallinen kiva tyyppi. Parhaimmillaan sisaruksilla on omat leikit. Yhdessä oppiminen on huimaa!
Pitää muistaa, ettei mikään sisarussuhdekaan ole täydellinen. Siihen kuuluu riitely mutta myös mukava yhdessäolo. Riidat sisarusten välillä ovat tärkeitä ja opettavaisia vaikkakin niin rasittavia. On tärkeää myös oppia jakamaan asioita, huomioimaan toista, olemaan empaattinen, sopimaan riitoja. Oppia myös se, ettei ole maailman napa. Tässä sisarus on hyvä opettaja. Jos sisarusta ei ole, voi näitä taitoja toki oppia myös kavereiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ja läheisimmällä sisaruksellani on ikäeroa vähän yli vuosi (kouluvuosina kaksi, kun olen syntynyt loppuvuodesta). Me leikittiin pienenä paljon yhdessä, meillä tosin sattui niin päin, että minä vanhempana liityin pikkuveljen leikkeihin ja kaveripiiriin, vähän myöhäisherännäinen kun olin. Teininä oli osittain sama kaveripiiri myös. Nyt aikuisiällä myös asutaan lähekkäin, en tiedä, onko sattumaa vai eikö sitä edes halua muuttaa kauas (ollaan molemmat kaukana synnyinseudusta).
Nuoremmista sisaruksista 5 vuotta nuoremman siskon kanssa tullaan näin aikuisiällä hyvin toimeen, lapsena kyllä välillä tapeltiinkin. Kymmenen ja yli nuoremmat veljet on vähän etäisempiä, nähdään käytännössä lomilla ja juhlapyhinä mummolassa.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en missään nimessä haluaa pikkulapsiaikaa "äkkiä pois" vaan haluan nauttia jokaisen pienen lapseni seurasta yksi kerrallaan rauhassa.
Nimenomaan näin. Jos lasten ikäero on pieni, niin eihän siitä vauvasta pysty ja ehdi nauttia ollenkaan, kun joka paikkaan ehtivää taaperoikäistä pitää vahtia taukoamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainenkin näkökulma olisi hyvä huomioida, että saataisiinko suomalaisten parisuhteet kestämään paremmin, jos lapset eivät syntyisi kovin pienellä ikäerolla. Muistan lukeneeni, että lasten syntymävälillä on jotain merkitystä eroamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en missään nimessä haluaa pikkulapsiaikaa "äkkiä pois" vaan haluan nauttia jokaisen pienen lapseni seurasta yksi kerrallaan rauhassa.
Nimenomaan näin. Jos lasten ikäero on pieni, niin eihän siitä vauvasta pysty ja ehdi nauttia ollenkaan, kun joka paikkaan ehtivää taaperoikäistä pitää vahtia taukoamatta.
Miten niin? Vauva elää eri rytmiä kuin taaperoeli käytännössä molemmille on omaa aikaa päivän mittaan plus illallahan viimeistään se toinenkin vanhempi on kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siihen voi vaikuttaa paljonkin tappeleeko lapset keskenään. Ei sitä pidä katsoa vaan vierestä kun sisarukset nahistelee. Siihen puututaan. Ei kavereitakaan voi purra, haukkua kak*apääksi tai painia mustelmille, miksi perheissä tälle käännetään selkä? Tuolla nuo meidän alle 2 vuoden ikäerolla syntyneet esiteinit on nytkin puuhailemassa yhdessä. Lomat ja mökkeilyt on menneet mukavasti kun on leikkiseuraa ja arki pyörii nätisti kun aikuisen ei tarvitse olla non-stop viihdetoimisto. Oma kokemus on ollut, että siinä melkein samassa meni, vaipat vaihtui sarjassa, syöttötuolit myytiin pois samaan aikaan jne. Pikkulapsiaika oli ihanaa ja lyhyt ikäero mahdollisti pidemmän ajan hoitaa kotona, meni osittain päällekkäin ja oli siten taloudellisesti mahdollista.
Miten musta tuntuu ettei ihan kauheasti voi? Jos luonteet on semmoset että jatkuvaa tappelua tulee niin ei kukaan vanhempi voi ennaltaehkäistä sitä, minun lapset ei tappele mutta en pidä sitä omana ansionani tai no toki sen verran että kaikki saavat huomiota ja rakkautta yms perus, mutta nää riidat on tempperamentista kiinni.
Minun oma isosisko on edelleen minulle kateellinen vaikka mistä yli 30-vuotiaana, kaikki tää hänen pään sisällä, saatiin ihan saman verran kaikkea lapsena mutta hän silti kokee että mä sain enemmän koska olen nuorempi, kateus jatkuu mm koulutuksestani jne
WHO suosittaa raskauksien väliin vähintään 2v taukoa, eli pienin äidille ja vauvalle terveellinen ikäero on vajaa kolme vuotta. Tuossakin mielessä ihan järjen vastaista toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
WHO:n suositus muuten on, että lapsilla pitäisi olla vähintään se kaksi vuotta ikäeroa. Näistä on tutkimuksia, haitallista lasten kehitykselle jos on alle kaksi vuotta. Toki yksilöllistä mutta yleisesti ottaen. Ja ehtiihän siinä naisen kehokin toipua eri tavalla kun on pidempi väli raskauksissa.
Tämä aika pitäisi jäädä raskauksien väliin, ei tarkoita lasten ikäeroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
WHO:n suositus muuten on, että lapsilla pitäisi olla vähintään se kaksi vuotta ikäeroa. Näistä on tutkimuksia, haitallista lasten kehitykselle jos on alle kaksi vuotta. Toki yksilöllistä mutta yleisesti ottaen. Ja ehtiihän siinä naisen kehokin toipua eri tavalla kun on pidempi väli raskauksissa.
Tämä aika pitäisi jäädä raskauksien väliin, ei tarkoita lasten ikäeroa.
Joo muistin väärin, siis tuohan se olikin, että raskauksien välissä kaksi vuotta, mikä tekee siis isomman ikäeron.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en missään nimessä haluaa pikkulapsiaikaa "äkkiä pois" vaan haluan nauttia jokaisen pienen lapseni seurasta yksi kerrallaan rauhassa.
Nimenomaan näin. Jos lasten ikäero on pieni, niin eihän siitä vauvasta pysty ja ehdi nauttia ollenkaan, kun joka paikkaan ehtivää taaperoikäistä pitää vahtia taukoamatta.
Kyllä minä ainakin ehdin nauttia molempien lasten vauvavuosista, vaikka pieni ikäero. Ärsyttävää päsmäröidä, että muiden valinnat ovat huonoja. Omat lapseni olivat hyvää seuraa toisilleen niin kotona, mökillä kuin matkoilla pienen ikäeron vuoksi. On myös mukavaa, kun peräjälkeen käyvät koulut, rippikoulut, autokoulut jne.
Kyllä mun on käynyt pienen ikäeron esikoisia sääliksi. Todella aikaisin on pitänyt olla iso kun tullut uusi vauva taloon..
No jos ekaa on tehty vuosia, ja seuraava tuleekin ekasta laakista, niin ei sitä aina voi suunnitella.
Toistensa seurassa viihtyminen on ihan arpapeliä. Jos on luonteeltaan ja kiinnostuksiltaan kuin yö ja päivä, niin ei siinä ikäero just auta.