Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä miksi lapsia tehdään väkisin pienellä ikäerolla
21.07.2023 |
Jokainen, jolla on pieniä lapsia max 2v ikäerolla, tuntuu olevan väsynyt hermoraunio. Ymmärrän jos ikä alkaa tulla vastaan ja siksi pakko tehdä, mutta suurin osa tekee lapset siinä iässä, että hyvin ehtii isommallakin ikäerolla.
Joten miksi pitää tehdä se 2v ikäero? Pienen ikäeron sisarukset tappelevat todennäköisemmin keskenään, se on äidin keholle raskasta olla "yhtenään raskaana", pikkulapsiaika on yhtä helvettiä kun on niin pieniä ja ehkä nukkuvatkin huonosti, äidin urakehitys tyssää pitkäksi pätkäksi ja samalla eläkekertymä pienenee.
Eli miksi?
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siihen voi vaikuttaa paljonkin tappeleeko lapset keskenään. Ei sitä pidä katsoa vaan vierestä kun sisarukset nahistelee. Siihen puututaan. Ei kavereitakaan voi purra, haukkua kak*apääksi tai painia mustelmille, miksi perheissä tälle käännetään selkä? Tuolla nuo meidän alle 2 vuoden ikäerolla syntyneet esiteinit on nytkin puuhailemassa yhdessä. Lomat ja mökkeilyt on menneet mukavasti kun on leikkiseuraa ja arki pyörii nätisti kun aikuisen ei tarvitse olla non-stop viihdetoimisto. Oma kokemus on ollut, että siinä melkein samassa meni, vaipat vaihtui sarjassa, syöttötuolit myytiin pois samaan aikaan jne. Pikkulapsiaika oli ihanaa ja lyhyt ikäero mahdollisti pidemmän ajan hoitaa kotona, meni osittain päällekkäin ja oli siten taloudellisesti mahdollista.
Miten musta tuntuu ettei ihan kauheasti voi? Jos luonteet on semmoset että jatkuvaa tappelua tulee niin ei kukaan vanhempi voi ennaltaehkäistä sitä, minun lapset ei tappele mutta en pidä sitä omana ansionani tai no toki sen verran että kaikki saavat huomiota ja rakkautta yms perus, mutta nää riidat on tempperamentista kiinni.
Minun oma isosisko on edelleen minulle kateellinen vaikka mistä yli 30-vuotiaana, kaikki tää hänen pään sisällä, saatiin ihan saman verran kaikkea lapsena mutta hän silti kokee että mä sain enemmän koska olen nuorempi, kateus jatkuu mm koulutuksestani jne
Miten niin vain hänen päänsä sisällä? Jos todellakin olette eri ikäisiä ja olette täsmälleen samat asiat saaneet samaan aikaan niin onhan se ollut epäreilua sille vanhemmalle lapselle. Minun äitini oli sitä mieltä, että hän on tasavertainen, kun esikoisena sain saman verran viikkorahaa kuin kolme ja kuusi vuotta nuoremmat sisarukseni. Lisäksi mielestäni ei ollut reilua, että jouduin todella nuorena kesätöihin ja kulkemaan itse ilmaisiin harrastuksiin, kun toisiksi nuorimmalle sisarukselle maksettiin jalkapallo ja kummasti hänellä riitti mopoon bensaa ilman kesätöitä. Nuorimman sisaruksen kotitöistä tai viikkorahoista en tiedä mitään, koska muutin pois kotoa hänen ollessaan alakouluikäinen.
Sinun perheestäsi en tiedä, mutta meillä ainakin vanhempien taloudellinen tilanne loi tavallaan epäreilun asetelman. Kun minä olin esim teini, vanhemmillani oli tiukkaa, ei heillä ollut mahdollisuutta hankkia minulle kalliita harrastuksia, mopokorttia tai mopoa. Sitten taas kun 6 ja 8 vuotta nuoremmat sisarukseni olivat teinejä, heillä oli lainat maksettu ja olivat saaneet ihan kohtuullisen perinnön. Toki silloin oli sitten varaa paljon enempään.
Tämä on yhtä aikaa arjen realismia, ei voi mitään, ja toisaalta epäreilu kokemus. Mutta vaikea siitä on vanhempia lähteä syyttämään.
Meillä ei ollut kyse tuosta. Elimme yhtä lailla keskellä lama-aikaa eikä senkään jälkeen vanhempieni tulot ole olleet kovinkaan suuret. Heidän taloudellinen tilanne ehkä parani siinä vaiheessa, kun minä muutin pois kotoa kuormittamasta. Tosin enpä teini-iästä alkaen juuri kotona viihtynyt vaan pyörin ties missä ja maksoin kuluni itse tienaamillani rahoilla. Tästä tosin seurasi se, että omaan todella korkean työmoraalin ja ole kouluttautunut pitkälle. Nuorempi sisarukseni ei ole edelleenkään oikein työelämään päässyt kiinni, kun häneltä ei ole koskaan mitään vaadittukaan. Vanhemmat edelleen tosin siloittelevat hänen tietään, tosin itsekin purnaavat välillä, kun sisarus on niin avuton. Mistähän johtuu...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 3 lasta syntyi 3:ssa vuodessa. Nyt ovat teinejä. Kun syntyivät oltiin rutiköyhiä opiskelijoita vailla tukiverkkoa. Päiväkotiin menivät kun kuopus oli 3.
Nyt olen ollut töissä opiskelujen jälkeen vuosia, talo rakennettu 10v sitten, eli nelikymppisenä minulla on tyhjä pesä ja velvollisuudet hoidettu.
Sukulaiseni otti mallia ja hankki (käytän tätä sanaa koska itse käytti myös) 3 lasta. Teki vain monta virhettä: aloitti yli kolmekymppisenä, ei ollut sitä ennen tehnyt töitä eli oli rutiköyhä, oli nähnyt hyvin vähän lapsia ennen sitä eikä ollut ikinä hoitanut lapsia, otti laiskan miehen eri kulttuurista jossa on tottunut että palvelijat/sukulaiset hoitavat lapsia/taloutta, halusi lapsia koska niin kuuluu tehdä ja eihän siitä mitään tullut: kaikki päiväkotiin heti 1v täytettyään, 5pv/vko, 9h/pv, 11,5 kk vuodessa. Suorittaa täydellistä äitiyttä 2 h illassa. 3. lapsen täytettyä 1v otti viikonlopputyön niin ei sitä vähää näe lapsiaan. Kiukkuaa kun 3v on aina jaloissa ja äitin perään.
Vinkkini siis: älä tee niin kuin muut jos sinusta ei ole siihen. Tee se mihin pystyt. Sukulaiseni tapauksessa kärsijiä on monta: ennenkaikkea lapset, yli 70 v kivulloinen mummo joka pakotetaan joka viikko lastenhoitoon, yhteiskunta joka maksaa asumistuet, päivähoidot, tuetut lomat, kaikki muut tuet, ja kun lapset menevät kouluun niin siellä nämä yhteiskunnan kasvattamat huomionkipeät lapset kuormittavat koulua.
Aina on joku lama tai myllerrys maailmassa meneillään. Lapsia tulee silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsillani on kolmen vuoden ikäero ja sekin on liian vähän. Aivan jatkuvaa tappelua ollut viimeiset seitsemän vuotta. Jälkiviisaana pitäisin ikäeron yli viidessä vuodessa.
Oletko varma? Mulla kokemus että mitä pienempi ikäero sitä vähemmän tappelua. 5-7 v ikäero taas pahin. Tämänkin otannalla, en toki koko maailman perheitä tunne 😀
Mun ensimmäisellä ja toisella on 7 vuoden ikäero. Heistä ei ole tullut toisilleen mitenkään läheiset, asuvatkin nyt aikuisina kaukana toisistaan. Toisen ja kolmannen ikäero oli noin vuosi. Olivat pieninä erottamattomat, sisko ja sen veli. Miten heidän välinsä olisi kehittynyt, taivas tietää, veikka on jo seuraavassa ulottuvuudessa.
Sisarusten kaukana toisistaan asuminen ei kyllä kerro väleistä mitään. Minä asun tuhansien kilometrien päästä sisaruksistani mutta varsinkin melkein vuosikymmenen nuorempi siskoni on paljon yhteyksissä kanssani ja olemme läheisiä. Toisaalta tunnen samalla paikkakunnalla asuvia sisaruksia, jotka eivät jossain vaiheessa olleet vuosiin edes puheväleissä.
Et sitten huomannut, että puhuin omien lapsieni väleistä/ asumisesta, en kenenkään muun, en edes sinun.
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten erityislapset jälkeen suositellaan tekemään vielä *terve* lapsi?
Sukulaisperheellä on nyt sitten tehtynä se kolmas lapsi ja yksi lapsista siis sairastaa periytyvää sairautta ja on pyörätuolissa.
Ihania lapsia kaikki.
Mutta heidän arkensa on järkyttävää. Kotityöt on jakautunut enemmän isän vastuulle. Talon remontti, lasten kuljetukset, ruoka yms.
Taloa on remontoitu opiskelun, lasten, työnteon lisäksi jo 10 vuotta.
Elämänhallinnan haasteilta kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän suvussa taas vanhimmat lapset saivat kaiken ja nuorimmat jätettiin huomioimatta. Nuorimmat joutuivat aina käyttämään vanhempien sisaruksien vaatteita, ei koskaan saatu mitään uutta vaan uudet vaaatteet meni aina vanhimmalle. Kaikki menot ja teot vanhimman sisaruksen mukaan.
Täälläkin vanhemmat eivät tunnu itse tajuavan miten eritavalla he kohtelevat lapsiaansa. Mutta jos lapsilta kysyy kun ovat aikuisia, niin tulee varmasti ihan eri tarina.