Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä miksi lapsia tehdään väkisin pienellä ikäerolla
21.07.2023 |
Jokainen, jolla on pieniä lapsia max 2v ikäerolla, tuntuu olevan väsynyt hermoraunio. Ymmärrän jos ikä alkaa tulla vastaan ja siksi pakko tehdä, mutta suurin osa tekee lapset siinä iässä, että hyvin ehtii isommallakin ikäerolla.
Joten miksi pitää tehdä se 2v ikäero? Pienen ikäeron sisarukset tappelevat todennäköisemmin keskenään, se on äidin keholle raskasta olla "yhtenään raskaana", pikkulapsiaika on yhtä helvettiä kun on niin pieniä ja ehkä nukkuvatkin huonosti, äidin urakehitys tyssää pitkäksi pätkäksi ja samalla eläkekertymä pienenee.
Eli miksi?
Kommentit (127)
Ei niitä tekemällä tehdä, tulee jos on tullakseen. Ei kaikkea voi itse ennalta päättää ja määrätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Lapsista on toisilleen seuraa." Lienee yleisin harhaluulo. Todellisuudessa näin on vain aniharvoin, vaan paremminkin lapselle vain ahdistuksen aiheita ja häiriökäyttäytymistä enemmän. Pieni lapsi hyötyy enemmän vanhempien kuin sisarusten seurasta, varsinkin kun vanhemmat jättävät sisarukset selviämään keskenään.
Vanhemmilla ei ole omaa aikaa, johtaa suhteen näivettymiseen ja eroihin.
Jos lapset tekisi vaikka viiden-kuuden vuoden ikäeroilla, heillä olisi aikuisuudessa mahdollisesti paremmat sisaruussuhteet kuin pienillä ikäeroilla tehdyillä.
Te lapsia saadaan ei tehdä höpisijät:
itse katsoin kalenterista milloin haluan lapsen syntyvän, esim tietty kuukausi tai vaikkapa joulu.
Sitten vaan tehtiin heidät tiettyinä päivinä 9kk ennen aiottua synttäriä. Piti harrastaa seksiä tasan kerran.
Tunnen oman kroppani ja tunnen ovulaation!
Näin onnistunut 4 kertaa.
Joillekin se on näin helppoa!
Mun lapset ei ole tapelleet koskaan ja koska ikäeroa on 2 vuotta elävät suunnilleen samaa ikävaihetta samaan aikaan.
Nytkin ajavat ajokorttia samaan aikaan.
Minulla on viisi vuotta vanhempi sisko joka on aina rääkännyt minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Lapsista on toisilleen seuraa." Lienee yleisin harhaluulo. Todellisuudessa näin on vain aniharvoin, vaan paremminkin lapselle vain ahdistuksen aiheita ja häiriökäyttäytymistä enemmän. Pieni lapsi hyötyy enemmän vanhempien kuin sisarusten seurasta, varsinkin kun vanhemmat jättävät sisarukset selviämään keskenään.
Vanhemmilla ei ole omaa aikaa, johtaa suhteen näivettymiseen ja eroihin.
Jos lapset tekisi vaikka viiden-kuuden vuoden ikäeroilla, heillä olisi aikuisuudessa mahdollisesti paremmat sisaruussuhteet kuin pienillä ikäeroilla tehdyillä.
Minulla on 5,5 vuotta vanhempi sisko johon välit poikki jo vuosia.
Eskari-ikäinen silmäterä kun saa pikkusisaruksen se kateuden ja mustasukkaisuuden määrä on tainnuttava ja kantaa keski-ikään ja vanhuuteen asti.
Kaverillani on vuoden välein tehdyt lapset. Jännityksellä odotan, kun ovat kaikki murkkuiässä. Enkä tosiaan kadehdi. T. Yhden lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta että väsynyt sitä on, kun on pieni lapsi talossa. Joskus jo yhdenkin heräilijän kanssa. Hermorauniokin hetkittäin mutta muistakaa että se ei ole pysyvä tila vaikka teistä siltä näyttäisi.
Mulla on 3 lasta parin vuoden välein, pikkulapsiaikana oli raskasta. Onhan se sellaista toisten palveluksessa olemista että itsensä saa kyllä unohtaa välillä kokonaisiksi päiviksi.
Mutta lapset kasvavat. Nyt vanhin jo täysi-ikäinen ja teinit liikkuu paljon kavereiden kanssa. Hyvä suhde kaikilla keskenämme eikä meillä lapset ole koskaan riidelleet paljoa. Pientä nahinaa etenkin loma-aikoina kun vietetty paljon aikaa yhdessä mutta toisten kurkussa olemista meillä ei ole kuten itsellä oli lapsuudessani kun ikäeroa oli 7 vuotta sisarukseen.
Miksi halusin lapset sellaisella ikäerolla? Koska halusin 3 lasta enkä olis halunnut hypätä vauvarumbaan pitkän tauon jälkeen. Ajattelin että suhteellisen samanikäisten kanssa on helppo keksiä tekemistä ja myös he keskenään keksivät. Ja näin se on mennytkin.
Jollakin ei asiat näin, jollakin ainut lapsi voi surra kun ei ole sisarusta. Joka tapauksessa useimmiten päästään ihan hyvään lopputulokseen vaikka jokin ajanjakso olisikin raskas. Itse olen tosi onnellinen perheestäni ja aikuistuvista nuoristani.
Se kyllä on harmi jos sisarukset ainoastaan tappelevat. Mutta sitä me emme voi etukäteen päättää käykö niin vai ei.
Minulla on 9v vanhempi veli sekä 8v nuorempi siskopuoli ja jos haluaisin lapsia, haluaisin ne just 2-3v ikäerolla. Olisi ollut kivaa, jos minullakin olisi ollut vaikka 2v nuorempi pikkusisko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaksi päiväkoti-ikäistä kahden vuoden ikäerolla. Molemmat ovat olleet vauvasta asti _erittäin_ vilkkaita ja jommankumman vanhemmista on oltava sisälläkin koko ajan vahtivuorossa. Mutta kyllä noista häröpalloista on toisilleen seuraa ja pystymme opettamaan sisarussuhteen kautta myös toisten huomioimista leikeissä tms. Kuopuksen vauva-aika oli itse asiassa helpompi, kun oli jo aiempaa kokemusta. Ei tähän ikäeroasiaan ole yhtä kaavaa. Ihanaa kuulla, että monilla on hyvät välit sisaruksiin kaikenlaisilla ikäeroilla ja myös yhden lapsen perheissä viihdytään.
Meillä oli isot ikäerot.
Käytännössä se tuntui siltä kuin olisi ainokainen mutta ilman huomiota ja niskassa kiusaava vanhempi sisarus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsillani on kolmen vuoden ikäero ja sekin on liian vähän. Aivan jatkuvaa tappelua ollut viimeiset seitsemän vuotta. Jälkiviisaana pitäisin ikäeron yli viidessä vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsillani on kolmen vuoden ikäero ja sekin on liian vähän. Aivan jatkuvaa tappelua ollut viimeiset seitsemän vuotta. Jälkiviisaana pitäisin ikäeron yli viidessä vuodessa.
Oletko varma? Mulla kokemus että mitä pienempi ikäero sitä vähemmän tappelua. 5-7 v ikäero taas pahin. Tämänkin otannalla, en toki koko maailman perheitä tunne 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siihen voi vaikuttaa paljonkin tappeleeko lapset keskenään. Ei sitä pidä katsoa vaan vierestä kun sisarukset nahistelee. Siihen puututaan. Ei kavereitakaan voi purra, haukkua kak*apääksi tai painia mustelmille, miksi perheissä tälle käännetään selkä? Tuolla nuo meidän alle 2 vuoden ikäerolla syntyneet esiteinit on nytkin puuhailemassa yhdessä. Lomat ja mökkeilyt on menneet mukavasti kun on leikkiseuraa ja arki pyörii nätisti kun aikuisen ei tarvitse olla non-stop viihdetoimisto. Oma kokemus on ollut, että siinä melkein samassa meni, vaipat vaihtui sarjassa, syöttötuolit myytiin pois samaan aikaan jne. Pikkulapsiaika oli ihanaa ja lyhyt ikäero mahdollisti pidemmän ajan hoitaa kotona, meni osittain päällekkäin ja oli siten taloudellisesti mahdollista.
Kun on suuret ikäerot, lapset elää koko ikänsä eri elämänvaihetta.
Minunkin lapsillani serkut on 10 vuotta vanhempia, heidän lapsillaan tass ei käytännössä ikäeroja ollenkaan, koska heillä on pienet ikäerot.
Meidän lapsuuden perheessä oli kolme lasta vuoden välein. En tiennytkään, että siinä kohtaa olisi jotain ongelmaa. Silloin ei tullut lämmintä vettä, eikä ollut autoa. Kaupunkiin oli 5 kilometriä. Pieni maitokauppa oli lähellä. Koti oli kaunis ja siisti, sekä koko lähipiiri olivat päihteettömiä. Äiti ompeli meille vaatteet. Äiti meni myös töihin heti, kun se oli mahdollista. Soitimme pianoa, pääsimme oppikouluun, meillä oli harrastuksia. Kaikki näytti ulkopuolisen silmin olevan kunnossa.
En tiedä, enkä ehkä saakkaan koskaan tietää, mikä on mennyt pieleen. Liekö sota, äidin kolme evakko matkaa, edellisten sukupolvien taustat ja geenit, jotain meni pieleen, kun jäljelle jäi kolme rikkinäistä yksinäistä lasta. Kiitos silti vanhemmille elämästä, tekivät parhaansa, kuten on asia nähtävä,
Olisi hyvä oppia näistä kokemuksista jotain. Ja minulle se oppi on lasten hyvinvointi. Tämä aihe on tärkeä, koska täällä puhutaan myös lasten hyvinvoinnista. Ja sen edellytyksistä.
Halusimme pienellä ikäerolla, jotta heillä olisi seuraa enemmän toisista. Itsellä sisarusten kanssa ikäeroa useita vuosia ja eipä me kovin läheisiä olla. Yhen kanssa on alle 2v ikäeroa ja hänen kanssa ainoastaan ollaan hyvin läheisiä.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin miettinyt samaa. Ystäväni hankki kolme lasta neljän vuoden sisään. Hän on aivan totaalisen loppu, vaikka ikää "vasta" 33.
Perusteli tätä juuri sillä, että sitten lapsilla on seuraa toisistaan ja tulevat hyvin toimeen keskenään. No, todellisuudessa lapset lähinnä tappelevat ja riitelevät, en ole koskaan nähnyt heidän leikkivän normaalisti keskenään.
Minulla ja veljelläni on 7 vuoden ikäero, mutta olemme silti olleet aina tosi läheisiä. Meidän kohdallamme iso ikäero ei haitannut.
Tämä! Ystävälläni on 3 lasta pienellä ikäerolla. Ei niistä mitään seuraa ole toisilleen, koko ajan tappelevat ja isoin kiusaa pienempiä. Hirveää sirkusta koko elämä.
Vierailija kirjoitti:
"Lapsista on toisilleen seuraa." Lienee yleisin harhaluulo. Todellisuudessa näin on vain aniharvoin, vaan paremminkin lapselle vain ahdistuksen aiheita ja häiriökäyttäytymistä enemmän. Pieni lapsi hyötyy enemmän vanhempien kuin sisarusten seurasta, varsinkin kun vanhemmat jättävät sisarukset selviämään keskenään.
Vanhemmilla ei ole omaa aikaa, johtaa suhteen näivettymiseen ja eroihin.
Jos lapset tekisi vaikka viiden-kuuden vuoden ikäeroilla, heillä olisi aikuisuudessa mahdollisesti paremmat sisaruussuhteet kuin pienillä ikäeroilla tehdyillä.
Sanot sinä ja peukuttavat muut ketkä alitajuntaisesti kokevat pientä syyllisyyttä siitä, ettei lapsillaan ole sisaruksia. Kyllä suurimmalla osalla välit ainakin yhteen sisarukseen ovat hyvät ja lämpimät. Sisarus voi olla mahtava kaveri, opettaja/oppipoika ja lyömätön tukija elämän myrskyissä.
Ei tehty väkisin, kyllä molemmat vanhemmat suostuivat seksiin ja nauttivat siitä.