En ymmärrä miksi lapsia tehdään väkisin pienellä ikäerolla
Jokainen, jolla on pieniä lapsia max 2v ikäerolla, tuntuu olevan väsynyt hermoraunio. Ymmärrän jos ikä alkaa tulla vastaan ja siksi pakko tehdä, mutta suurin osa tekee lapset siinä iässä, että hyvin ehtii isommallakin ikäerolla.
Joten miksi pitää tehdä se 2v ikäero? Pienen ikäeron sisarukset tappelevat todennäköisemmin keskenään, se on äidin keholle raskasta olla "yhtenään raskaana", pikkulapsiaika on yhtä helvettiä kun on niin pieniä ja ehkä nukkuvatkin huonosti, äidin urakehitys tyssää pitkäksi pätkäksi ja samalla eläkekertymä pienenee.
Eli miksi?
Kommentit (127)
Pientä se on ymmärrys täälläkin. Ihmisiä nyt on monenlaisia, syitä monenlaisia.
Voiskohan nämä "en ymmärrä miksi joku.."-ihmiset vähän avartaa maailmankuvaa omaa napaa pidemmälle.
Meillä ei valitettavasti tullut kaikki lapset pienellä ikäerolla, keskenmenoja väleissä. Useampi kuitenkin saatiin. Pahimmat tappelijat on olleet pisimmällä ikäerolla (4v ikäero) olevat 2 nuorinta.:D
Väkisin? Ei kai? Sitä kutsutaan raiskaukseksi.
Täähän menee siis niin, että jos haluaa olla pitkään kotona niin tekee vaikka neljä lasta kolmen vuoden välein. Sit hoitaa nuorimmaisen kotona koulun alotukseen asti. Siinä pystyy helposti olemaan sen 15v kotona yhteen putkeen. Mutta sitten jos haluaa pari muksua ja mahdollisimman nopeasti työelämään kiinni tms niin nämä ihmiset varmaan sitten pyrkii tekemään pienellä ikäerolla lapset. Tai just jos kokee raskaana sen pikkulapsi-ajan, niin nopeammin ohi kun syntyvät nopealla tahdilla peräkkäin. Toki sitten on välimuotoja, eli lapsilla vaikka viis vuotta ikäeroa, sitten on saanut rauhassa kasvatella sitä yhtä tenavaa ensin.
Lestadiolaiset kun eivät saa käyttää kondomia. Siinä syy vauvatehtailuun.
Vierailija kirjoitti:
Syntymä on kuolemantuomio :(
Ei kukaan pysty hillitsemään sikiämistään edes liikakansoitusaikana.
Paikoitellen on jossain liikakansoitusta, niin kuin Kiinassa. Paikoitellen on alikansoitusta, niin kuin ikääntyvässä Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Lestadiolaiset kun eivät saa käyttää kondomia. Siinä syy vauvatehtailuun.
Ei kaikki lapsia hankkivat ole lestadiolaisia.
Ihmiset on erilaisia. Esikoiseni syntymästä on kohta kaksi vuotta ja tuntuu että nyt alan vasta kerätä palasia itsestäni kokoon - raskaus, synnytys, vauva- ja vielä taaperoaikakin hajotti minut totaalisesti. Ja nythän se uhmaikä on vasta alkamassa :D haluaisin toisen lapsen, mutta en vielä ymmärrä missä välissä siihen kykenen.
Meillä meni niin, että esikoista yritettiin pitkään. Alkuun tuli keskenmenoja, kunnes tärppäsi. Toista lähettiin yrittämään nopeasti, jos taas menee se 2 vuotta onnistumiseen. Tulin raskaaksi saman tien ekasta kierrosta. Nyt meillä on pojat, jotka jo 15- ja 14-vuotta. Olihan se alku yhtä univelkaa, mutta pojista tuli pienestä pitäen hyvät kaverit toisilleen ja ovat sitä edelleen.
Jos lapsia tehdään väkisin, se on seksuaalirikos. En usko, että pikkulapsiperheissä sellaista tapahtuu kovinkaan usein.
Nykyihmiset ylianalysoivat asioita. Ennen lapsia putkahteli tasaiseen tahtiin joka vuosi eikä siinä ollut mitään ihmeellistä.
Vuositulot ennen ensimmäisen syntymää 80k. Siinä syy lasten alle 3 vuoden ikäeroihin. Töissä en sitten olekaan käynyt jäätyäni vapaalle ennen esikoisen syntymää kun on varallisuutta ja äitiys-/vanhempainraha on ihan kohtuullinen.
Minä sain ensin pojan ja viiden vuoden kuluttua tytön.
1,5 vuotta ikäeroa isosiskoon, ja se on liian vähän. Olimme veriviholliset koko lapsuuden, ja luulen sen johtuneen siitä, että sisko joutui liian pienenä jakamaan huomion mun kanssa. Hän on aina halunnut olla keskipiste ja kun tuli pikkusisko maailmaan, niin ei se oikein onnistunut. Pikkuveljen saimme 3 vuoden päästä ja se on kokemukseni mukaan sopiva ikäero! Sen verran saman ikäisiä, että yhteisiäkin leikkejä löytyy mutta kumpikin laps tajuaa, että koska ikäeroa on niin paljon, ei tarvitse kilpailla.
Vauvavuosi oli ihan helvettiä ensimmäisen kanssa. En halunnut kokea sitä ihan heti uudestaan. Nyt esikoinen täyttää kolme vee ja syksyllä syntyy toinen lapsi. Pelottaa vähän miten käy, vihaan imetystä ja sitä että olen kotona "vankina". Ja tiedän että en jaksa esikoiselle sitten keksiä koko ajan viihdykettä, saa kyllä jatkaa päiväkodissa kahtena-kolmena päivänä viikossa niin saa leikkiä kavereidensa kanssa. Täällä meidän kylällä ei edes ole saman ikäisiä lapsia yhtään. Onneksi mies haluaa pitää omat vanhempainvapaansa kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Nykyihmiset ylianalysoivat asioita. Ennen lapsia putkahteli tasaiseen tahtiin joka vuosi eikä siinä ollut mitään ihmeellistä.
Ehkäisyvalikoima oli olematon. Lisäksi tuosta jatkuvasta synnyttämisestä seurasi naisille ongelmia virtsankarkailusta lähtien. Harva halusi monta lasta.
Meillä lapset reilusti alle 2v ikäerolla. Kotona olin alle 3v putkeen ja tämä olikin se pääsyy. Myös meidän vanhempien ikä vaikutti päätökseemme, siihen aikaan olimme vanhoja pienten lasten vanhempia. Menimme kyllä lankaan "kyllä se 2 menee siinä missä yksikin". Oli rankkaa. Mutta lapsista oli seuraa toisilleen paljon, eroa toisistaan alkoivat tehdä murrosiässä.
Miten niin tehdään väkisin? Etkö tiedä, että lapsia ei tehdä vaan ne saadaan.
En minä ollut erityisen rasittunut, vaikka ikäeroa oli alle 1,5 vuotta. Nyt aikuisinakin ovat keskenään kavereita ne lapset, joiden välinen ikäero on pieni.
Kotona olin esikoisen vuoksi noin puoli vuotta, sen jälkeen isä jäi kotiin pitemmäksi aikaa lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan taustalla ajatuksena, että halutaan nopeasti se pikkulapsi-aika alta pois.
Tämä on kauhea ajatus kun se pikkulapsi aika on ihmisen kehitykselle aivan keskeinen. Miksi se pitäisi saada alta pois? Silloinhan lapsi tarvitsee eniten aikaa, kärsivällisyyttä ja aikuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan taustalla ajatuksena, että halutaan nopeasti se pikkulapsi-aika alta pois.
Tämä on kauhea ajatus kun se pikkulapsi aika on ihmisen kehitykselle aivan keskeinen. Miksi se pitäisi saada alta pois? Silloinhan lapsi tarvitsee eniten aikaa, kärsivällisyyttä ja aikuista.
Tämä alta pois -ajattelutapa lienee yleinen heillä, jotka eivät välttämättä haluaisi lapsia lainkaan mutta jotka ulkopuolisen paineen, perinteiden tai velvollisuudentunnon vuoksi päättävät heitä lopulta hankkia. Vieläkin on olemassa aikuisia ihmisiä, joille on itsestään selvää, että niitä lapsia nyt vain tulee, halusi itse tai ei. Omaksutut asenteet muuttuvat hitaasti ja toisaalta osalla ei itsetuntemus riitä siihen, että pystyisi itse päättämään lasten hankinnasta tai hankkimatta jättämisestä.
Harva varmaan mitenkään väkisin tekee pienellä ikäerolla. Toki, jos on hedelmöityshoitoihin asti päädytty, voi ikäkin olla jo vastassa, että "nyt tai ei koskaan".
Monilla se toinen voi "ilmoittaa tulostaan" yllättäenkin, kun ehkäisy pettää. Sitten päätetään pitää lapsi, koska kohta olisi kuitenkin toista tarkoitus yrittää.
Tai ensimmäistä yritettiin pitkään, joten toisen yrittäminen aloitetaan "ajoissa", kun ei tiedetä, kuinka kauan menee ennen kuin tärppää. Ja sitten tärppääkin nopeasti.