Lue keskustelun säännöt.
Puolisolla PDA (äärimmäinen vaatimusten välttely)
19.07.2023 |
Hirveästi en löytänyt keskusteluja aiheesta, mutta kaipaisin kokemuksia muilta samassa tilanteessa olevilta.
Puolisollani on siis todettu PDA ja tämä selittää kyllä itselleni paljon asioita, että miksi meillä monet asiat ovat niin älyttömän hankalia. Lisäksi puolisolla ADD ja oma jaksaminen on koetuksella, tuntuu että jään niin yksin kaiken arjenhallinnan ja vastuiden kanssa.
Kommentit (324)
Eikö loppujen lopuksi ole kyse vain itsekkyydestä, sen asteesta? Niin kuin joku kirjoitti että vauvan/lapsen pystyy hoitamaan mutta puolison huomioiminen ei onnistu. Ei vaan siis kiinnosta sen puolison tunteet riittävästi? Lapsen tunteet merkitsee niin paljon että häntä ei laiminlyö. Kykyä on huomioimiseen mutta tahtoa riittää vain tärkeimpään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö loppujen lopuksi ole kyse vain itsekkyydestä, sen asteesta? Niin kuin joku kirjoitti että vauvan/lapsen pystyy hoitamaan mutta puolison huomioiminen ei onnistu. Ei vaan siis kiinnosta sen puolison tunteet riittävästi? Lapsen tunteet merkitsee niin paljon että häntä ei laiminlyö. Kykyä on huomioimiseen mutta tahtoa riittää vain tärkeimpään?
Hohhoijaa. Tyhmyys taas huipussa.
Miksei nämä pda-ihmiset sitten palkkaa siivoojaa, pihatalkkaria, käytä pesulaa, jne?
Eihän se nyt jumankekka voi mennä niin että puoliso hoitaa kaiken kun "ei pysty, ahdistaa".
Aiemmin tuolle oli toinen nimi: "lorvikatarri".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä ketju on niin vihamielinen? Kyseessä on oikeasti olemassa oleva asia, vaikka kieltämättä asiasta tietämättömälle saattaa vaikuttaa, että kyse on kirjainyhdistelmäparodiasta. Mutta tämä on oikeasti joidenkin elämää.
Juu, mutta pakkoavioliitossa ei kai ole kukaan. Ihan järkyttävää luettavaa esim. tuo jonkun laittama "panda"-ohje. Kuka tuollaista parisuhdetta haluaisi? Kuulostaa ennemmin hoitajalta ja mt-potilaalta.
Se oli ohje vanhemmalle PDA -lapsen kanssa toimintaan, vaikka toki voi soveltaa samaa aikuisenkin kanssa. Mutta eihän toista aikuista tarvitse sillä lailla kaitsea, kuin lasta.
Siis ette kai te lue ADHD-lasten tai Aspergerin vanhemmille suunnattuja ohjeita parisuhdeohjeina nepsyjen kanssa seurusteleville?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän juuri kukaan pidä niistä arjen tylsistä jutuista. Niitä siirretään ja vältellään. Hienoahan se jos joku muu hoitaa asiat niin että kämpästä ei tule sikölätti, lapsista ei tule lasua ja ulosottomies ei kolkuttele ovella.
Missä menee se raja että voi vedota kirjainyhdistelmään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä ketju on niin vihamielinen? Kyseessä on oikeasti olemassa oleva asia, vaikka kieltämättä asiasta tietämättömälle saattaa vaikuttaa, että kyse on kirjainyhdistelmäparodiasta. Mutta tämä on oikeasti joidenkin elämää.
Juu, mutta pakkoavioliitossa ei kai ole kukaan. Ihan järkyttävää luettavaa esim. tuo jonkun laittama "panda"-ohje. Kuka tuollaista parisuhdetta haluaisi? Kuulostaa ennemmin hoitajalta ja mt-potilaalta.
Se oli ohje vanhemmalle PDA -lapsen kanssa toimintaan, vaikka toki voi soveltaa samaa aikuisenkin kanssa. Mutta eihän toista aikuista tarvitse sillä lailla kaitsea, kuin lasta.
Siis ette kai te lue ADHD-lasten tai Aspergerin vanhemmille suunnattuja ohjeita parisuhdeohjeina nepsyjen kanssa seurusteleville?
Sehän oli laitettu ap:lle, joka nimenomaan haki neuvoja miten toimia kumppanin kanssa.
Aika kammottavaa jos puolison kanssa joutuisi tuolla tavalla toimimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhdehan on arjen jakamista. Mitä jää jäljelle jos kumppani ei siihen pysty? Seksi?
No jopas jotakin. Laiskoille ja vetelyksille on keksitty oma syndrooma kuten ylitarmokkaille. Taidan huomenna olla PDA tänään olin vähän liian ADHD.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko nämä niitä joita siivooja-Auri käy auttamassa?
Vierailija kirjoitti:
Miksei nämä pda-ihmiset sitten palkkaa siivoojaa, pihatalkkaria, käytä pesulaa, jne?
Eihän se nyt jumankekka voi mennä niin että puoliso hoitaa kaiken kun "ei pysty, ahdistaa".
Ei siivooja voi siivota sellaisen ihmisen kotia.
Jos tavarat ovat missä sattuu, eikä niille ole paikkaa, on varsinainen siivous mahdotonta.
Sisäkön/palvelijan tuollainen ihminen tarvitsisi, mutta kenelläpä olisi sellaiseen varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko nämä niitä joita siivooja-Auri käy auttamassa?
Ja ihan turhaan, koska tilanne on kohta taas samanlainen.
Kaffebulla kirjoitti:
Miten tällainen pda (jos sellaista nyt edes on olemassa) eroaa narsismista?
Yhden teorian mukaan narsismi on autismikirjon häiriö. Mielestäni tuo pda kuulostaa ihan samalta kuin narsistisen ihmisen käytösmallit.
Ihan kaikin tavoin eroaa. Ei tähän liity mitään empatiakyvyn puutetta, päinvastoin itsellä ainakin vaikeuttaa omaa elämää se, miten voimakkaasti koen kaikkien muiden kärsimyksen. Eikä tuo ulkoisen käytöksen kuvailu kerro mitään sisäisestä kokemusmaailmasta. Että ei voi tehdä asioita, joita itse haluaa tehdä, koska ei kestä vaatimuksia edes omalta mieleltä. Ei narsismiin liity mitään sellaista.
Eikä ole minkään teorian mukaan enää narsismi autismiin liittyvä, vaan persoonallisuushäiriö. Ihmeellistä autistivihaa kyllä näkyy olevan paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei nämä pda-ihmiset sitten palkkaa siivoojaa, pihatalkkaria, käytä pesulaa, jne?
Eihän se nyt jumankekka voi mennä niin että puoliso hoitaa kaiken kun "ei pysty, ahdistaa".
Kun pitäisi tilata ja määritellä se työ, alkaa ahdistaa ja jää tekemättä. Jopa sisäiset tarpeet kuten nälkä tai jano voi ahdistaa. Kehuissa (jos niitä joskus sais) ahdistaa se, että jaa ensi kerran vaatimustaso on sitten tämä.
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Miten tällainen pda (jos sellaista nyt edes on olemassa) eroaa narsismista?
Yhden teorian mukaan narsismi on autismikirjon häiriö. Mielestäni tuo pda kuulostaa ihan samalta kuin narsistisen ihmisen käytösmallit.Totta. Kumppanin tarpeet sivuutetaan täysin. Ei kykene huomioimaan toista. Narsismiahan tuo.
Ei ole narsismia, että ihminen ei pysty noudattamaan edes oman mielen antamia vaatimuksia. Että ei pysty syömään, koska näläntunne tuntuu vaatimukselta, jne.
Eikä ole mitään kyvyttömyyttä huomioida toista. En mä ainakaan todellakaan sivuuta kumppanin tarpeita. Rakastaminen ei onneksi tunnu vaatimukselta yhtään, ja rakkautta osaan kyllä osoittaa voimakkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Kuka tällaisista huuhaa-diagnooseista hyötyy? Terapiatalot, jotka ovat miljoonabisnes, lääkefirmat jotka ovat miljardibisnes ja hysteeriset naiset jotka trendien ajamana hakevat itselleen trendikästä merkitystä kaaoksessa. Huoh!!!
Autismiin ei ole lääkkeitä eikä erityistä terapiaa. Ei siis hyödy kukaan silleen.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeesså te ylipäänsä päädytte suhteeseen niin vammaisten ja vaikeiden ihmisten kanssa? Kysyn aidosta uteliaisuudesta. En pysty eläytymään tilanteeseen, että olisin kåynyt treffeillä tuollaisen ongelmaisen kanssa ja alkanut oikein seurustella ja hankkia lapsiakin. Miten ihmeessä se tapahtui teillä?
Meillä tapahtui niin, että mies piilotteli todellista luonnettaan. Ei ikinä sanonut vastaan missään vaan pakeni keskusteluista. Useamman vuoden jälkeen alkoi vastustaa kaikkea ja kertoa omia suoria mielipiteitään, joista paljastui heti autismi, PDA, rasismi ja sovinismi. Osaavat ne miehetkin...
Kaffebulla kirjoitti:
Miten se pda-potilas suhtautuu sitten, kun saa maistaa omaa lääkettään? Kun hän pyytää tai tarvitsee jotain ja kumppani sanoo hänelle, että ei käy, koska en halua ja koska ahdistaa? Mites sitten suu pannaan?
Ei PDA-potilas jätä asioita tekemättä, koska ei haluaisi. Päinvastoin, siis ne asiat jää tekemättä, mitä eniten haluaisi tehdä.
Mä ymmärrän aivan täysin, jos joku toinen ei pysty tekemään jotain, koska se ahdistaa. Eikä tää oo sellasta, että ikinä ei pysty mitään tekemään, vaan vaihtelee ahdistustason mukaan jne.
Mutta ei siinä omasta lääkkeestä ole kyse. Miten vaikea se on tajuta, että ei tää oo jotain, joka ilmenee vaan suhteessa toisiin ihmisiin, vaan tää on omassa mielessä koko ajan.
Kyllä mä muiden pyyntöihin yleensä pystyn vastaamaan, kun olen sitä koko ikäni opetellut. Onnistun enimmäkseen esittämään suht normaalia, eikä kukaan muu mun tutuista kun varmaan omat vanhemmat (ja kumppani, joka tietää ja ymmärtää) uskois, jos kertoisin, että tällainen olen.
Vierailija kirjoitti:
Se on siis joku äärimmäisen itsekkyyden häiriö. Kuulostaa tosiaan paljon narsismilta. Tunnen useita narsisteja ja kyllä heilläkin on on useissa tilanteissa paljon empatiaa muita kohtaan, eivät he ole koko ajan jotenkin pahoja. Täydellinen pahuus on varmaan hyvin harvinaista.
Ei ole. On ihan itsekkyyden vastakohta tavallaan, koska yleensä on tosi vaikeaa tehdä just mitään, mikä ois itselle hyvästä.
Eikä tähän liity mitään sellaista, että ei välittäisi toisista tai toisten tarpeista. Voi tehdä tosi paljon epäitsekkäitä asioita toisten puolesta, se ei aiheuta mitään ongelmaa. Minä teen niitä jatkuvasti vapaaehtoisesti.
Vain vaatimuksen tunne aiheuttaa paniikin. Vaikka se vaatimus olis vaan oman mielen sisällä.
Ömmömmömmöö-elämänkoululaiset kokoontuu.