Lue keskustelun säännöt.
Puolisolla PDA (äärimmäinen vaatimusten välttely)
19.07.2023 |
Hirveästi en löytänyt keskusteluja aiheesta, mutta kaipaisin kokemuksia muilta samassa tilanteessa olevilta.
Puolisollani on siis todettu PDA ja tämä selittää kyllä itselleni paljon asioita, että miksi meillä monet asiat ovat niin älyttömän hankalia. Lisäksi puolisolla ADD ja oma jaksaminen on koetuksella, tuntuu että jään niin yksin kaiken arjenhallinnan ja vastuiden kanssa.
Kommentit (324)
Miten tällainen pda (jos sellaista nyt edes on olemassa) eroaa narsismista?
Yhden teorian mukaan narsismi on autismikirjon häiriö. Mielestäni tuo pda kuulostaa ihan samalta kuin narsistisen ihmisen käytösmallit.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffebulla kirjoitti:
Miten tällainen pda (jos sellaista nyt edes on olemassa) eroaa narsismista?
Yhden teorian mukaan narsismi on autismikirjon häiriö. Mielestäni tuo pda kuulostaa ihan samalta kuin narsistisen ihmisen käytösmallit.
Totta. Kumppanin tarpeet sivuutetaan täysin. Ei kykene huomioimaan toista. Narsismiahan tuo.
Kaffebulla kirjoitti:
Miten tällainen pda (jos sellaista nyt edes on olemassa) eroaa narsismista?
Yhden teorian mukaan narsismi on autismikirjon häiriö. Mielestäni tuo pda kuulostaa ihan samalta kuin narsistisen ihmisen käytösmallit.
Ne panda-ohjeetkin kuulostaa ihan siltä miten alistutaan narsistin tahtoon niin ettei narsisti suutu.
Hullua!
Kaikki, jotka eivät ole kuten minä haluan ja tee, mitä minä vaadin, ovat narsisteja.
revaltrin kirjoitti:
Meillä auttoi lääke nimeltä rivaltrin. Molemmat alettiin syödä sitä kunnolla.
ja auttoi kyllä. Viikon kuuri niin auttoi koko loppuelämäksi.
NYt rivatril!
Mihin auttoi? Tekeekö se ahkeraksi vai välinpitämättömäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se pda-potilas suhtautuu sitten, kun saa maistaa omaa lääkettään? Kun hän pyytää tai tarvitsee jotain ja kumppani sanoo hänelle, että ei käy, koska en halua ja koska ahdistaa? Mites sitten suu pannaan?
🇺🇦🇮🇱
Kaffebulla kirjoitti:
Miten tällainen pda (jos sellaista nyt edes on olemassa) eroaa narsismista?
Yhden teorian mukaan narsismi on autismikirjon häiriö. Mielestäni tuo pda kuulostaa ihan samalta kuin narsistisen ihmisen käytösmallit.
Itse tuon diagnoosin saaneena voin kertoa, että itsekin joskus mietin, että onkohan mulla jokin antisosiaalinen persoonallisuushäiriö.
Mutta sitten taas se tuntui jotenkin väärältä, koska tunnen tosi voimakkaasti myötätuntoa ja toisen ihmisen satuttaminen tuntuu pahalta.
Myös mua itseäni loukkaa ihmisten ymmärtämättömyys, mutta olen sen oppinut hyväksymään, että joillain ei ole herkkyyttä ymmärtää näitä asioita, vaan kokevat mun piirteet ilkeydeksi, laiskuudeksi tai narsismiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffebulla kirjoitti:
Miten se pda-potilas suhtautuu sitten, kun saa maistaa omaa lääkettään? Kun hän pyytää tai tarvitsee jotain ja kumppani sanoo hänelle, että ei käy, koska en halua ja koska ahdistaa? Mites sitten suu pannaan?
Mä ainakaan en hirveästi odota tai vaadi muilta, tuon tyyppinen sosiaslisuus ei vaan oo mulle luontevaa. Jos kumppania ahdistaa mun toivoma asia, oon vaan että ookoo, sinähän sen tiedät mikä sinua ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Miten tällainen pda (jos sellaista nyt edes on olemassa) eroaa narsismista?
Yhden teorian mukaan narsismi on autismikirjon häiriö. Mielestäni tuo pda kuulostaa ihan samalta kuin narsistisen ihmisen käytösmallit.Itse tuon diagnoosin saaneena voin kertoa, että itsekin joskus mietin, että onkohan mulla jokin antisosiaalinen persoonallisuushäiriö.
Mutta sitten taas se tuntui jotenkin väärältä, koska tunnen tosi voimakkaasti myötätuntoa ja toisen ihmisen satuttaminen tuntuu pahalta.
Myös mua itseäni loukkaa ihmisten ymmärtämättömyys, mutta olen sen oppinut hyväksymään, että joillain ei ole herkkyyttä ymmärtää näitä asioita, vaan kokevat mun piirteet ilkeydeksi, laiskuudeksi tai narsismiksi.
Mutta jos sun piirteet ilmenee ilkeytenä muille ts. käyttäydyt kurjasti muita kohtaan niin miten sä voit vaatia että sua ymmärretään mutta sen toisen tunteita et hyväksy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni on seuraavanlainen persoona:
Hän ei ikinä siivoa, ri ole koskaan siivonnut.
Hän ei maksa laskujaan kuin perinnän kautta.
Hän ei osaa etsiä mitään.
Hän ei säilytä mitään missään vaan heittää kaiken jonnekin.
On käynyt lukion, pari ammatillista koulutusta, mutta ei oikein ole onnistunut uraa tekemään, hanttihommapätkää koko ikä.
ÄO-nettitestit näyttävät hieman keskitason yli olevaa älyä.
Ei osaa ottaa vastuuta mistään, tarvitsee kaikkiin päätöksiin tuekseen jonkun.
Oli hyvä äiti pikkulapsille(nuorin lapsemme 15).
On periaatteessa sosiaalinen ja pidetty, mutta hänellä ei ole varsinaisia ystäviä.
Ulkonäöstään ja siisteydestään huolehtii.
Ihan uskomatonta, että tuollainen nainen on kelvannut jollekin vaimoksi. Oliko hän superkaunis missimittainen ja seksikäs? Vai oletko sinä itse suunnilleen siltojen alla asuvaa spurgutasoa?
Oikeasti en käsitä.
Hän on kaunis, vanhoja valokuvia katsellessa voisi sanoa tosiaan, että nuorena hän oli superkaunis.
Ainakin minun makuni mukaan.
Monessa suhteessa luonteemme käyvät hyvin yksiin, huumorintajumme, kiinnostuksenkohteemme, jne.
Hänen luonteensa on muutakin kuin hänen ongelmalliset piirteensä.
Seksi on meillä ollut aina hyvää.
Hänen outoutensa alkoi hahmottua lopullisesti minulle vasta aika myöhään.
Otin itse huomaamattani asioiden hoitajan roolin.
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Miten tällainen pda (jos sellaista nyt edes on olemassa) eroaa narsismista?
Yhden teorian mukaan narsismi on autismikirjon häiriö. Mielestäni tuo pda kuulostaa ihan samalta kuin narsistisen ihmisen käytösmallit.Itse tuon diagnoosin saaneena voin kertoa, että itsekin joskus mietin, että onkohan mulla jokin antisosiaalinen persoonallisuushäiriö.
Mutta sitten taas se tuntui jotenkin väärältä, koska tunnen tosi voimakkaasti myötätuntoa ja toisen ihmisen satuttaminen tuntuu pahalta.
Myös mua itseäni loukkaa ihmisten ymmärtämättömyys, mutta olen sen oppinut hyväksymään, että joillain ei ole herkkyyttä ymmärtää näitä asioita, vaan kokevat mun piirteet ilkeydeksi, laiskuudeksi tai narsismiksi.
Eli kun sua kohdellaan niin kuin itse kohtelet muita niin loukkaannut? Jännää ettei seurasi kovin monelle kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Miten tällainen pda (jos sellaista nyt edes on olemassa) eroaa narsismista?
Yhden teorian mukaan narsismi on autismikirjon häiriö. Mielestäni tuo pda kuulostaa ihan samalta kuin narsistisen ihmisen käytösmallit.Itse tuon diagnoosin saaneena voin kertoa, että itsekin joskus mietin, että onkohan mulla jokin antisosiaalinen persoonallisuushäiriö.
Mutta sitten taas se tuntui jotenkin väärältä, koska tunnen tosi voimakkaasti myötätuntoa ja toisen ihmisen satuttaminen tuntuu pahalta.
Myös mua itseäni loukkaa ihmisten ymmärtämättömyys, mutta olen sen oppinut hyväksymään, että joillain ei ole herkkyyttä ymmärtää näitä asioita, vaan kokevat mun piirteet ilkeydeksi, laiskuudeksi tai narsismiksi.
Mutta jos sun piirteet ilmenee ilkeytenä muille ts. käyttäydyt kurjasti muita kohtaan niin miten sä voit vaatia että sua ymmärretään mutta sen toisen tunteita et hyväksy?
Mä hyväksyn sen, mutta ajattelen myös, että jos me kumpikin koetaan toisemme noin, toinen mut ilkeänä ja mä toisen ymmärtämättömänä, on parempi että eletään tahoillamme omaa elämäämme. Ei ole mitään tarvetta olla läheisissä väleissä ja random-tyyppien aiheuttamat ikävät fiilikset esim tällä palstalla on vain pieniä kirpaisuja, jotka menee ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Miten tällainen pda (jos sellaista nyt edes on olemassa) eroaa narsismista?
Yhden teorian mukaan narsismi on autismikirjon häiriö. Mielestäni tuo pda kuulostaa ihan samalta kuin narsistisen ihmisen käytösmallit.Itse tuon diagnoosin saaneena voin kertoa, että itsekin joskus mietin, että onkohan mulla jokin antisosiaalinen persoonallisuushäiriö.
Mutta sitten taas se tuntui jotenkin väärältä, koska tunnen tosi voimakkaasti myötätuntoa ja toisen ihmisen satuttaminen tuntuu pahalta.
Myös mua itseäni loukkaa ihmisten ymmärtämättömyys, mutta olen sen oppinut hyväksymään, että joillain ei ole herkkyyttä ymmärtää näitä asioita, vaan kokevat mun piirteet ilkeydeksi, laiskuudeksi tai narsismiksi.
Eli kun sua kohdellaan niin kuin itse kohtelet muita niin loukkaannut? Jännää ettei seurasi kovin monelle kelpaa.
No mähän viihdyn parhaiten omien mielenkiinnonkohteideni parissa, joten se ei haittaa, jos ei kelpaa. Se on ookoo. Tosi harvojen kanssa mäkään haluan olla, koen suurimman osan neurotyypillisistä ihmisistä epäkiinnostaviksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Miten tällainen pda (jos sellaista nyt edes on olemassa) eroaa narsismista?
Yhden teorian mukaan narsismi on autismikirjon häiriö. Mielestäni tuo pda kuulostaa ihan samalta kuin narsistisen ihmisen käytösmallit.Itse tuon diagnoosin saaneena voin kertoa, että itsekin joskus mietin, että onkohan mulla jokin antisosiaalinen persoonallisuushäiriö.
Mutta sitten taas se tuntui jotenkin väärältä, koska tunnen tosi voimakkaasti myötätuntoa ja toisen ihmisen satuttaminen tuntuu pahalta.
Myös mua itseäni loukkaa ihmisten ymmärtämättömyys, mutta olen sen oppinut hyväksymään, että joillain ei ole herkkyyttä ymmärtää näitä asioita, vaan kokevat mun piirteet ilkeydeksi, laiskuudeksi tai narsismiksi.
Eli kun sua kohdellaan niin kuin itse kohtelet muita niin loukkaannut? Jännää ettei seurasi kovin monelle kelpaa.
No mähän viihdyn parhaiten omien mielenkiinnonkohteideni parissa, joten se ei haittaa, jos ei kelpaa. Se on ookoo. Tosi harvojen kanssa mäkään haluan olla, koen suurimman osan neurotyypillisistä ihmisistä epäkiinnostaviksi.
Eli se loukkaa mutta onkin yhtäkkiä ookoo ja ei haittaa? Taidat olla niitä jotka ihan vaan kerää diagnooseilla oikeutusta käyttäytyä huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Miten tällainen pda (jos sellaista nyt edes on olemassa) eroaa narsismista?
Yhden teorian mukaan narsismi on autismikirjon häiriö. Mielestäni tuo pda kuulostaa ihan samalta kuin narsistisen ihmisen käytösmallit.Itse tuon diagnoosin saaneena voin kertoa, että itsekin joskus mietin, että onkohan mulla jokin antisosiaalinen persoonallisuushäiriö.
Mutta sitten taas se tuntui jotenkin väärältä, koska tunnen tosi voimakkaasti myötätuntoa ja toisen ihmisen satuttaminen tuntuu pahalta.
Myös mua itseäni loukkaa ihmisten ymmärtämättömyys, mutta olen sen oppinut hyväksymään, että joillain ei ole herkkyyttä ymmärtää näitä asioita, vaan kokevat mun piirteet ilkeydeksi, laiskuudeksi tai narsismiksi.
Eli kun sua kohdellaan niin kuin itse kohtelet muita niin loukkaannut? Jännää ettei seurasi kovin monelle kelpaa.
No mähän viihdyn parhaiten omien mielenkiinnonkohteideni parissa, joten se ei haittaa, jos ei kelpaa. Se on ookoo. Tosi harvojen kanssa mäkään haluan olla, koen suurimman osan neurotyypillisistä ihmisistä epäkiinnostaviksi.
Eli se loukkaa mutta onkin yhtäkkiä ookoo ja ei haittaa? Taidat olla niitä jotka ihan vaan kerää diagnooseilla oikeutusta käyttäytyä huonosti.
Vaikea kuvata. Se loukkaa, mutta en juutu siihen kokemukseen pitkäksi aikaa. Oikeassa elämässänikin blolkaan tosi tehokkaasti tietynlaiset ihmiset elämäni ulkopuolelle... siinä toimii vähän sama kuin ylikeskittymisessä. Useimmiten oon omassa kuplassani, mutta hetkittäin ikävä arki ja epämiellyttäviksi kokemani ihmiset muistuttaa mua olemassaolostaan. Ovat vähän kuin vihamieliset muukalaiset vieraalta planeetalta, toisesta maailmasta. Jotka pystyn kuitenkin enimmäkseen sulkemaan pois elämästäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Miten tällainen pda (jos sellaista nyt edes on olemassa) eroaa narsismista?
Yhden teorian mukaan narsismi on autismikirjon häiriö. Mielestäni tuo pda kuulostaa ihan samalta kuin narsistisen ihmisen käytösmallit.Itse tuon diagnoosin saaneena voin kertoa, että itsekin joskus mietin, että onkohan mulla jokin antisosiaalinen persoonallisuushäiriö.
Mutta sitten taas se tuntui jotenkin väärältä, koska tunnen tosi voimakkaasti myötätuntoa ja toisen ihmisen satuttaminen tuntuu pahalta.
Myös mua itseäni loukkaa ihmisten ymmärtämättömyys, mutta olen sen oppinut hyväksymään, että joillain ei ole herkkyyttä ymmärtää näitä asioita, vaan kokevat mun piirteet ilkeydeksi, laiskuudeksi tai narsismiksi.
Eli kun sua kohdellaan niin kuin itse kohtelet muita niin loukkaannut? Jännää ettei seurasi kovin monelle kelpaa.
No mähän viihdyn parhaiten omien mielenkiinnonkohteideni parissa, joten se ei haittaa, jos ei kelpaa. Se on ookoo. Tosi harvojen kanssa mäkään haluan olla, koen suurimman osan neurotyypillisistä ihmisistä epäkiinnostaviksi.
Eli se loukkaa mutta onkin yhtäkkiä ookoo ja ei haittaa? Taidat olla niitä jotka ihan vaan kerää diagnooseilla oikeutusta käyttäytyä huonosti.
Vaikea kuvata. Se loukkaa, mutta en juutu siihen kokemukseen pitkäksi aikaa. Oikeassa elämässänikin blolkaan tosi tehokkaasti tietynlaiset ihmiset elämäni ulkopuolelle... siinä toimii vähän sama kuin ylikeskittymisessä. Useimmiten oon omassa kuplassani, mutta hetkittäin ikävä arki ja epämiellyttäviksi kokemani ihmiset muistuttaa mua olemassaolostaan. Ovat vähän kuin vihamieliset muukalaiset vieraalta planeetalta, toisesta maailmasta. Jotka pystyn kuitenkin enimmäkseen sulkemaan pois elämästäni.
Lisään vielä, että niitä ei voi päästää oikeasti lähelle, koska niistä tietää, että ne tekisivät pahaa.
Miten tuo eroaa saamattomuudesta ja piittaamattomuudesta?
Mulla on yksi projekti levällään enkä jaksa siivota sitä vaikka kumppania ärsyttää.
Jos mä sanon että mulla on PDA? Kun oikeasti kumppanin tunteet ei kiinnosta tarpeeksi. On kivempi tuijottaa vaikka suoratoistosta jotain sarjaa.
Nykyään jätetään lapset kasvattamatta ja sitten lopputulokselle annetaan jokin kirjainlyhenne.
Mä olen se, joka on kirjoittanut täällä eron vapauttavasta vaikutuksesta. Mun elämästä tuli parempaa ja exän elämästä myös.