Onko avopuoliso "lähiomainen"?
Jos joku avioliitossa asunut henkilö kuolee, niin eikö avopuoliso saa järjestää/ osallistua hautajaisiin, jos vainajan sisarukset kieltävät? Eikö avopuolisolle anneta mitään tietoja vainajasta tai hautajaisista vaikka he olisivat asuneet yhdessä pitkään? Yhteisiä lapsia ei ole.
Kommentit (165)
No ei se viittaa sisaruuteen, sori tyhmä ajatus. Aviopari on kuon YKSI olio, jossa on kaksi (hyvinkin erilaista) aspektia. "Oliolla" on vanhemmat, ei sen aspekteilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautjaiset voi järjestää vaikka kummin kaiman serkun veljen kissan vaimon äiti. Ei siihen tarvitse lähiomainen olla. Potilastiedot kerrotaan nille, jotka henkilö itse on sairaalaan ilmoittanut lähiomaisiksi. Kyseessä voi siinäkn olla tuo kummin kaiman jne.
Kauhea tilanne, jos vainajan ruumiista ruvetaan tappelemaan: avopuoliso haluaa järjestää pienen kauniin muistojuhlan ja tuhkauksen, ystävät haluavat järjestää mahtipontisen suuret uskonnolliset hautajaiset päivällistarjoiluineen ja perinteisen hautauksen eikä tuhkausta, sisarukset haluavat hoitaa kaiken mahdollisimman nopeasti ja halvalla, ettei heidän havittelemansa perintö tuhlaannu heille vieraiden ihmisten kestitsemiseen.
Jokainen täysipäinen ymmärrää ilman erillistä rautalankamallia, miten homma tuossa tilanteessa menisi. Mutta otetaan nyt rautalankakin esiin: ystävillä ei ole sananvaltaa, jos avopuoliso järjestää hautajaiset. Sen sijaan jos vainaja on esim. hautaustestamentilla valtuuttanut ystävänsä huolehtimaan järjestelyistä, avopuolisolla ei ole siihen mitään sanottavaa.
Näinhän se ei tosielämässä mene. Olen leskiryhmässä ja siellä kuulee jatkuvasti näitä tilanteita, joissa avopuolisolla ei ole ollut mitään sanomista hautajaisten suunnitteluun ja järjestelyihin, pahimmassa tapauksessa ei ole saanut osallistua koko hautajaisiin. Juuri joku avoleski kertoi, että mies olisi halunnut tuhkansa heitettävän mereen, mutta sukulaiset olivat halunneet haudata hautausmaalle jonnekin sukuhautaan ja näin tehtiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalan tietoihin voi merkitä lähiomaiseksi kenet vain, mutta se koskee vain sitä, että sairaala antaa tietoja. Esim kuoleman jälkeen avopuoliso on täysin vieras. Omaisten päätökset menee kaiken edelle.
Noinhan asia ei mene, koska laki rinnastaa avoliiton aika monessakin asiassa avioliittoon. Ja jos avopuoliso on sairaalan tiedoissa merkitty lähiomaiseksi, kyllä hän on ensimmäinen, jolle kuolemastakin ilmoitetaan. Vasta sitten selvitellään, onko verisukulaisia, joille pitäisi myös ilmoitella.
Se, että merkitsee sairaalan tietoihin lähiomaisen niin tarkoittaa vain sitä, että sairaala ilmoittaa voinnista ja kuolemasta lähiomaiselle.
Jos sattuu kuolemaan esim liikenneonnettomuudessa niin omaiselle ilmoittaja on poliisi, joka ilmoittaa sille, joka on virallisesti lähin sukulainen.
Avopuoliso ei ole sukulainen. On vieras kuoleman jälkeen.
Miksi levität täällä puhdasta paskaa? Satun valitettavasti omakohtaisella kokemuksella tietämään, että poliisi todellakin tulee sinne vainajan kotiosoitteeseen kertomaan suruviestiä eikä lähde seikkailemaan mihinkään muualle. Tämä siis siinä tapauksessa mikäli osoitteeseen on kirjattu asuvaksi myös avopuoliso ja mahdollisesti lapsiakin. Etenkin silloin jos on lapsia, pitää kiireellä selvittää, onko heillä turvallista aikuista, joka heistä huolehtii.
On eri asia mennä viemään suruviestiä osoitteeseen, jossa vainaja asui kuin miettiä sitä, kenellä on juridisesti oikeus hoitaa kuolinpesän asioita. Niihin kuuluu sekin, kenelle vainaja sairaalasta luovutetaan ja kuka saa kuolintodistuksen.
Kerrotko vielä, mikä laki estää avopuoliso olemasta kuolinpesän osakas testamentin kautta? Tai mikä on se laki, joka määrittelee, että lähiomainen=verisukulainen?
Huomattavasti korkeamman perintöveron takia ei ole kannattavaa olla avopuolisona kuolinpesän osakas testamentin kautta.
Avopuolisoni sanoi, että maksaa ilolla siitä, ettei hänen juoppo isänsä pääse osallseksi hänen rahoihinsa. Olisi hänen ainut perijänsä, jos meillä ei olisi keskinäistä testamenttia. Tavallaanhan se perintövero menee avopuolisoni omaisuudesta ja loppuosa sitten tulee minulle.
Teidän tilanteessanne kannattaisi kyllä harkita papin aamenilla tai tuomarin tuomiolla käyntiä. "Vakiintuneen avioparina" elämisessä ei ole mitään hyötyjä verrattuna siihen että mentäisiin naimisiin. Haluaisinkin kysyä kaikilta osallistujilta joilla on tällainen tilanne syitä siihen että miksi avioliitto on jätetty hankkimatta?
Olemme harkinneet ja todenneet, että avioliitto ei tuo meille mitään sellaista, mitä meillä ei jo olisi. Eli avioliiton solmimisesta ei olisi yhtään mitään hyöytyä. Voit toki tuoda esiin näitä hyötyjä, jos haluat. Sen verran mainitsen, että lapsia meillä ei ole eikä tule koskaan olemaankaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalan tietoihin voi merkitä lähiomaiseksi kenet vain, mutta se koskee vain sitä, että sairaala antaa tietoja. Esim kuoleman jälkeen avopuoliso on täysin vieras. Omaisten päätökset menee kaiken edelle.
Noinhan asia ei mene, koska laki rinnastaa avoliiton aika monessakin asiassa avioliittoon. Ja jos avopuoliso on sairaalan tiedoissa merkitty lähiomaiseksi, kyllä hän on ensimmäinen, jolle kuolemastakin ilmoitetaan. Vasta sitten selvitellään, onko verisukulaisia, joille pitäisi myös ilmoitella.
Se, että merkitsee sairaalan tietoihin lähiomaisen niin tarkoittaa vain sitä, että sairaala ilmoittaa voinnista ja kuolemasta lähiomaiselle.
Jos sattuu kuolemaan esim liikenneonnettomuudessa niin omaiselle ilmoittaja on poliisi, joka ilmoittaa sille, joka on virallisesti lähin sukulainen.
Avopuoliso ei ole sukulainen. On vieras kuoleman jälkeen.
Eihän aviopuolisokaan ole sukulainen mutta menee kuitenkin kaikkien muiden edelle.
Kyllä on virallisesti sukulainen, jos on vihitty avioliittoon.
Kyllä ei ole. Sukulaisuus määrittyy geenien, ei vihkitodistuksen perusteella.
Höpö höpö. Syntyneet lapset on automaattisesti aviopuolison, vaikka isä tiedettäisiin muuksi. Adoptiolapset on virallisesti sukua. Ei tarvi biologiaa sukulaisuuteen.
Mistä lähtein adoptioon tai varsinkaan lapsen syntymään on tavittu vihkitodistusta?
Ei vihkitodistusta, mutta muu juridinen sopimus, mikä tekee ihmisestä sukulaisen, vaikka ei biologisesti ole kuten ei aviopuolisoaan.
Ja mikähän mahtaa olla tämä "ei-vihkitodistus, mutta muu juridinen sopimus", joka tekee aviopuolisosta sukulaisen? :D
Tahallaan jankkaat tuota nyt vai etkö oikeasti ymmärrä?!
Ei kumpaakaan. Minua kiinnostaa aidosti tämä täällä kovin tiukasti esitetty väite, että aviopuoliso on sukulainen.
Puoliso on [juridinen] sukulainen. Eikä vain puolisonsa, vaan esim. hänen vanhempiensa kanssa, mikä luo teoreettisesti hassun tilanteen: yhteiset vanhemmat viittaavaat sisaruuteen?
Kuka tahansa voi olla lähiomainen. Siis kuka tahansa, jonka henkilö potilaana kokisi/kokee itselleen merkittäväksi, eli voi olettaa välittävän, auttavan, hoitavan poikkeustilanteen järjestelyjä jne. perustuen henkilökohtaiseen suhteeseen tai sopimukseen (vapasehtoiseen tai maksulliseen).
Puoliso ei ole edes juridinen sukulainen. Puoliso ei myöskään ole sosiaalinen sukulainen niin kuin anoppi tai appiukko ovat. Puoliso on ihan vain puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalan tietoihin voi merkitä lähiomaiseksi kenet vain, mutta se koskee vain sitä, että sairaala antaa tietoja. Esim kuoleman jälkeen avopuoliso on täysin vieras. Omaisten päätökset menee kaiken edelle.
Noinhan asia ei mene, koska laki rinnastaa avoliiton aika monessakin asiassa avioliittoon. Ja jos avopuoliso on sairaalan tiedoissa merkitty lähiomaiseksi, kyllä hän on ensimmäinen, jolle kuolemastakin ilmoitetaan. Vasta sitten selvitellään, onko verisukulaisia, joille pitäisi myös ilmoitella.
Se, että merkitsee sairaalan tietoihin lähiomaisen niin tarkoittaa vain sitä, että sairaala ilmoittaa voinnista ja kuolemasta lähiomaiselle.
Jos sattuu kuolemaan esim liikenneonnettomuudessa niin omaiselle ilmoittaja on poliisi, joka ilmoittaa sille, joka on virallisesti lähin sukulainen.
Avopuoliso ei ole sukulainen. On vieras kuoleman jälkeen.
Miksi levität täällä puhdasta paskaa? Satun valitettavasti omakohtaisella kokemuksella tietämään, että poliisi todellakin tulee sinne vainajan kotiosoitteeseen kertomaan suruviestiä eikä lähde seikkailemaan mihinkään muualle. Tämä siis siinä tapauksessa mikäli osoitteeseen on kirjattu asuvaksi myös avopuoliso ja mahdollisesti lapsiakin. Etenkin silloin jos on lapsia, pitää kiireellä selvittää, onko heillä turvallista aikuista, joka heistä huolehtii.
On eri asia mennä viemään suruviestiä osoitteeseen, jossa vainaja asui kuin miettiä sitä, kenellä on juridisesti oikeus hoitaa kuolinpesän asioita. Niihin kuuluu sekin, kenelle vainaja sairaalasta luovutetaan ja kuka saa kuolintodistuksen.
Kerrotko vielä, mikä laki estää avopuoliso olemasta kuolinpesän osakas testamentin kautta? Tai mikä on se laki, joka määrittelee, että lähiomainen=verisukulainen?
Huomattavasti korkeamman perintöveron takia ei ole kannattavaa olla avopuolisona kuolinpesän osakas testamentin kautta.
Avopuolisoni sanoi, että maksaa ilolla siitä, ettei hänen juoppo isänsä pääse osallseksi hänen rahoihinsa. Olisi hänen ainut perijänsä, jos meillä ei olisi keskinäistä testamenttia. Tavallaanhan se perintövero menee avopuolisoni omaisuudesta ja loppuosa sitten tulee minulle.
Teidän tilanteessanne kannattaisi kyllä harkita papin aamenilla tai tuomarin tuomiolla käyntiä. "Vakiintuneen avioparina" elämisessä ei ole mitään hyötyjä verrattuna siihen että mentäisiin naimisiin. Haluaisinkin kysyä kaikilta osallistujilta joilla on tällainen tilanne syitä siihen että miksi avioliitto on jätetty hankkimatta?
Meillä ei ole solmittu avioliittoa, koska emme keski yhtään syytä, miksi niin pitäisi tehdä. Yhtä hyvin voisin siis kysyä sinulta: Miksi avioliitto pitäisi "hankkia"?
t. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalan tietoihin voi merkitä lähiomaiseksi kenet vain, mutta se koskee vain sitä, että sairaala antaa tietoja. Esim kuoleman jälkeen avopuoliso on täysin vieras. Omaisten päätökset menee kaiken edelle.
Noinhan asia ei mene, koska laki rinnastaa avoliiton aika monessakin asiassa avioliittoon. Ja jos avopuoliso on sairaalan tiedoissa merkitty lähiomaiseksi, kyllä hän on ensimmäinen, jolle kuolemastakin ilmoitetaan. Vasta sitten selvitellään, onko verisukulaisia, joille pitäisi myös ilmoitella.
Se, että merkitsee sairaalan tietoihin lähiomaisen niin tarkoittaa vain sitä, että sairaala ilmoittaa voinnista ja kuolemasta lähiomaiselle.
Jos sattuu kuolemaan esim liikenneonnettomuudessa niin omaiselle ilmoittaja on poliisi, joka ilmoittaa sille, joka on virallisesti lähin sukulainen.
Avopuoliso ei ole sukulainen. On vieras kuoleman jälkeen.
Miksi levität täällä puhdasta paskaa? Satun valitettavasti omakohtaisella kokemuksella tietämään, että poliisi todellakin tulee sinne vainajan kotiosoitteeseen kertomaan suruviestiä eikä lähde seikkailemaan mihinkään muualle. Tämä siis siinä tapauksessa mikäli osoitteeseen on kirjattu asuvaksi myös avopuoliso ja mahdollisesti lapsiakin. Etenkin silloin jos on lapsia, pitää kiireellä selvittää, onko heillä turvallista aikuista, joka heistä huolehtii.
On eri asia mennä viemään suruviestiä osoitteeseen, jossa vainaja asui kuin miettiä sitä, kenellä on juridisesti oikeus hoitaa kuolinpesän asioita. Niihin kuuluu sekin, kenelle vainaja sairaalasta luovutetaan ja kuka saa kuolintodistuksen.
Kerrotko vielä, mikä laki estää avopuoliso olemasta kuolinpesän osakas testamentin kautta? Tai mikä on se laki, joka määrittelee, että lähiomainen=verisukulainen?
Huomattavasti korkeamman perintöveron takia ei ole kannattavaa olla avopuolisona kuolinpesän osakas testamentin kautta.
Avopuolisoni sanoi, että maksaa ilolla siitä, ettei hänen juoppo isänsä pääse osallseksi hänen rahoihinsa. Olisi hänen ainut perijänsä, jos meillä ei olisi keskinäistä testamenttia. Tavallaanhan se perintövero menee avopuolisoni omaisuudesta ja loppuosa sitten tulee minulle.
Teidän tilanteessanne kannattaisi kyllä harkita papin aamenilla tai tuomarin tuomiolla käyntiä. "Vakiintuneen avoparina" elämisessä ei ole mitään hyötyjä verrattuna siihen että mentäisiin naimisiin. Haluaisinkin kysyä kaikilta osallistujilta joilla on tällainen tilanne syitä siihen että miksi avioliitto on jätetty hankkimatta?
Olemme harkinneet ja todenneet, että avioliitto ei tuo meille mitään sellaista, mitä meillä ei jo olisi. Eli avioliiton solmimisesta ei olisi yhtään mitään hyöytyä. Voit toki tuoda esiin näitä hyötyjä, jos haluat. Sen verran mainitsen, että lapsia meillä ei ole eikä tule koskaan olemaankaan.
No ensimmäinen hyöty on se, että ne perintöverot ovat pienemmät. Avioleski kun maksaa perintöveroa vasta yli 110 000 euron perinnöstä. Toinen on tietysti se, että kukaan ei edes missään vaiheessa yritä kyseenalaistaa puolison oikeutta edustaa puolisoaan tämän ollessa kyvytön esimerkiksi sairauden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautjaiset voi järjestää vaikka kummin kaiman serkun veljen kissan vaimon äiti. Ei siihen tarvitse lähiomainen olla. Potilastiedot kerrotaan nille, jotka henkilö itse on sairaalaan ilmoittanut lähiomaisiksi. Kyseessä voi siinäkn olla tuo kummin kaiman jne.
Kauhea tilanne, jos vainajan ruumiista ruvetaan tappelemaan: avopuoliso haluaa järjestää pienen kauniin muistojuhlan ja tuhkauksen, ystävät haluavat järjestää mahtipontisen suuret uskonnolliset hautajaiset päivällistarjoiluineen ja perinteisen hautauksen eikä tuhkausta, sisarukset haluavat hoitaa kaiken mahdollisimman nopeasti ja halvalla, ettei heidän havittelemansa perintö tuhlaannu heille vieraiden ihmisten kestitsemiseen.
Jokainen täysipäinen ymmärrää ilman erillistä rautalankamallia, miten homma tuossa tilanteessa menisi. Mutta otetaan nyt rautalankakin esiin: ystävillä ei ole sananvaltaa, jos avopuoliso järjestää hautajaiset. Sen sijaan jos vainaja on esim. hautaustestamentilla valtuuttanut ystävänsä huolehtimaan järjestelyistä, avopuolisolla ei ole siihen mitään sanottavaa.
Näinhän se ei tosielämässä mene. Olen leskiryhmässä ja siellä kuulee jatkuvasti näitä tilanteita, joissa avopuolisolla ei ole ollut mitään sanomista hautajaisten suunnitteluun ja järjestelyihin, pahimmassa tapauksessa ei ole saanut osallistua koko hautajaisiin. Juuri joku avoleski kertoi, että mies olisi halunnut tuhkansa heitettävän mereen, mutta sukulaiset olivat halunneet haudata hautausmaalle jonnekin sukuhautaan ja näin tehtiin.
Sulla jäi huomaamatta sana täysipäinen lainaamastasi viestistä. Ei kukaan täysipäinen toimi noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalan tietoihin voi merkitä lähiomaiseksi kenet vain, mutta se koskee vain sitä, että sairaala antaa tietoja. Esim kuoleman jälkeen avopuoliso on täysin vieras. Omaisten päätökset menee kaiken edelle.
Noinhan asia ei mene, koska laki rinnastaa avoliiton aika monessakin asiassa avioliittoon. Ja jos avopuoliso on sairaalan tiedoissa merkitty lähiomaiseksi, kyllä hän on ensimmäinen, jolle kuolemastakin ilmoitetaan. Vasta sitten selvitellään, onko verisukulaisia, joille pitäisi myös ilmoitella.
Se, että merkitsee sairaalan tietoihin lähiomaisen niin tarkoittaa vain sitä, että sairaala ilmoittaa voinnista ja kuolemasta lähiomaiselle.
Jos sattuu kuolemaan esim liikenneonnettomuudessa niin omaiselle ilmoittaja on poliisi, joka ilmoittaa sille, joka on virallisesti lähin sukulainen.
Avopuoliso ei ole sukulainen. On vieras kuoleman jälkeen.
Miksi levität täällä puhdasta paskaa? Satun valitettavasti omakohtaisella kokemuksella tietämään, että poliisi todellakin tulee sinne vainajan kotiosoitteeseen kertomaan suruviestiä eikä lähde seikkailemaan mihinkään muualle. Tämä siis siinä tapauksessa mikäli osoitteeseen on kirjattu asuvaksi myös avopuoliso ja mahdollisesti lapsiakin. Etenkin silloin jos on lapsia, pitää kiireellä selvittää, onko heillä turvallista aikuista, joka heistä huolehtii.
On eri asia mennä viemään suruviestiä osoitteeseen, jossa vainaja asui kuin miettiä sitä, kenellä on juridisesti oikeus hoitaa kuolinpesän asioita. Niihin kuuluu sekin, kenelle vainaja sairaalasta luovutetaan ja kuka saa kuolintodistuksen.
Kerrotko vielä, mikä laki estää avopuoliso olemasta kuolinpesän osakas testamentin kautta? Tai mikä on se laki, joka määrittelee, että lähiomainen=verisukulainen?
Huomattavasti korkeamman perintöveron takia ei ole kannattavaa olla avopuolisona kuolinpesän osakas testamentin kautta.
Avopuolisoni sanoi, että maksaa ilolla siitä, ettei hänen juoppo isänsä pääse osallseksi hänen rahoihinsa. Olisi hänen ainut perijänsä, jos meillä ei olisi keskinäistä testamenttia. Tavallaanhan se perintövero menee avopuolisoni omaisuudesta ja loppuosa sitten tulee minulle.
Teidän tilanteessanne kannattaisi kyllä harkita papin aamenilla tai tuomarin tuomiolla käyntiä. "Vakiintuneen avoparina" elämisessä ei ole mitään hyötyjä verrattuna siihen että mentäisiin naimisiin. Haluaisinkin kysyä kaikilta osallistujilta joilla on tällainen tilanne syitä siihen että miksi avioliitto on jätetty hankkimatta?
Olemme harkinneet ja todenneet, että avioliitto ei tuo meille mitään sellaista, mitä meillä ei jo olisi. Eli avioliiton solmimisesta ei olisi yhtään mitään hyöytyä. Voit toki tuoda esiin näitä hyötyjä, jos haluat. Sen verran mainitsen, että lapsia meillä ei ole eikä tule koskaan olemaankaan.
No ensimmäinen hyöty on se, että ne perintöverot ovat pienemmät. Avioleski kun maksaa perintöveroa vasta yli 110 000 euron perinnöstä. Toinen on tietysti se, että kukaan ei edes missään vaiheessa yritä kyseenalaistaa puolison oikeutta edustaa puolisoaan tämän ollessa kyvytön esimerkiksi sairauden vuoksi.
Ensinmainitulla syyllä ei ole merkistystä, koska veroa menee joka tapauksessa. Kummallakin meillä on omaisuutta yli mainitsemasi rajan emmekä ole yhdessä sen takia, että saisimme aikanamme maksimaalisen perinnön. Jälkimmäinen perustelusi ei ole relevantti, koska kaikki paperit on hoidettu niin, että tuollaista tilannetta ei ole käytännössä mahdollista tulla. Ei tarvita kuin rasti ruutuun sairaalan tietokannassa ja kaikki tiedot annetaan avopuolisolle.
Jos avopuoliso kuolee, ja esim.sohvat on ostettu kuolleen tililtä, onko ne sitten kuolleen perikunnan omaisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalan tietoihin voi merkitä lähiomaiseksi kenet vain, mutta se koskee vain sitä, että sairaala antaa tietoja. Esim kuoleman jälkeen avopuoliso on täysin vieras. Omaisten päätökset menee kaiken edelle.
Noinhan asia ei mene, koska laki rinnastaa avoliiton aika monessakin asiassa avioliittoon. Ja jos avopuoliso on sairaalan tiedoissa merkitty lähiomaiseksi, kyllä hän on ensimmäinen, jolle kuolemastakin ilmoitetaan. Vasta sitten selvitellään, onko verisukulaisia, joille pitäisi myös ilmoitella.
Se, että merkitsee sairaalan tietoihin lähiomaisen niin tarkoittaa vain sitä, että sairaala ilmoittaa voinnista ja kuolemasta lähiomaiselle.
Jos sattuu kuolemaan esim liikenneonnettomuudessa niin omaiselle ilmoittaja on poliisi, joka ilmoittaa sille, joka on virallisesti lähin sukulainen.
Avopuoliso ei ole sukulainen. On vieras kuoleman jälkeen.
Miksi levität täällä puhdasta paskaa? Satun valitettavasti omakohtaisella kokemuksella tietämään, että poliisi todellakin tulee sinne vainajan kotiosoitteeseen kertomaan suruviestiä eikä lähde seikkailemaan mihinkään muualle. Tämä siis siinä tapauksessa mikäli osoitteeseen on kirjattu asuvaksi myös avopuoliso ja mahdollisesti lapsiakin. Etenkin silloin jos on lapsia, pitää kiireellä selvittää, onko heillä turvallista aikuista, joka heistä huolehtii.
On eri asia mennä viemään suruviestiä osoitteeseen, jossa vainaja asui kuin miettiä sitä, kenellä on juridisesti oikeus hoitaa kuolinpesän asioita. Niihin kuuluu sekin, kenelle vainaja sairaalasta luovutetaan ja kuka saa kuolintodistuksen.
Kerrotko vielä, mikä laki estää avopuoliso olemasta kuolinpesän osakas testamentin kautta? Tai mikä on se laki, joka määrittelee, että lähiomainen=verisukulainen?
Huomattavasti korkeamman perintöveron takia ei ole kannattavaa olla avopuolisona kuolinpesän osakas testamentin kautta.
Avopuolisoni sanoi, että maksaa ilolla siitä, ettei hänen juoppo isänsä pääse osallseksi hänen rahoihinsa. Olisi hänen ainut perijänsä, jos meillä ei olisi keskinäistä testamenttia. Tavallaanhan se perintövero menee avopuolisoni omaisuudesta ja loppuosa sitten tulee minulle.
Teidän tilanteessanne kannattaisi kyllä harkita papin aamenilla tai tuomarin tuomiolla käyntiä. "Vakiintuneen avoparina" elämisessä ei ole mitään hyötyjä verrattuna siihen että mentäisiin naimisiin. Haluaisinkin kysyä kaikilta osallistujilta joilla on tällainen tilanne syitä siihen että miksi avioliitto on jätetty hankkimatta?
Olemme harkinneet ja todenneet, että avioliitto ei tuo meille mitään sellaista, mitä meillä ei jo olisi. Eli avioliiton solmimisesta ei olisi yhtään mitään hyöytyä. Voit toki tuoda esiin näitä hyötyjä, jos haluat. Sen verran mainitsen, että lapsia meillä ei ole eikä tule koskaan olemaankaan.
No ensimmäinen hyöty on se, että ne perintöverot ovat pienemmät. Avioleski kun maksaa perintöveroa vasta yli 110 000 euron perinnöstä. Toinen on tietysti se, että kukaan ei edes missään vaiheessa yritä kyseenalaistaa puolison oikeutta edustaa puolisoaan tämän ollessa kyvytön esimerkiksi sairauden vuoksi.
Sivusta: Solmiiko joku ihan oikeasti avioliiton perintoveron takia?
Vierailija kirjoitti:
Jos avopuoliso kuolee, ja esim.sohvat on ostettu kuolleen tililtä, onko ne sitten kuolleen perikunnan omaisuutta?
Kaikki ihmisen yksityinen omaisuus on kuoleman jälkeen kuolinpesän omaisuutta. Sohvista osakkeisiin ja kesämökeistä kengän nauhoihin. Toki pesänselvitystä ei ihan noin tarkasti tehdä, vaan kodin irtain jätetään laskematta ellei kyseessä ole erityisen arvokas sohva.
Vierailija kirjoitti:
Muistetaan se, että avopuolison voi ilmoittaa lähiomaiseksi. Itseltäni sitä on kysytty esim. kaikissa työpaikoissa ja aina olen ilmoittanut avopuolison. Hoitopaikoissa sitä myös yleensä kysytään.
Multa ei ikinä ole kysytty työpaikassa lähiomaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalan tietoihin voi merkitä lähiomaiseksi kenet vain, mutta se koskee vain sitä, että sairaala antaa tietoja. Esim kuoleman jälkeen avopuoliso on täysin vieras. Omaisten päätökset menee kaiken edelle.
Noinhan asia ei mene, koska laki rinnastaa avoliiton aika monessakin asiassa avioliittoon. Ja jos avopuoliso on sairaalan tiedoissa merkitty lähiomaiseksi, kyllä hän on ensimmäinen, jolle kuolemastakin ilmoitetaan. Vasta sitten selvitellään, onko verisukulaisia, joille pitäisi myös ilmoitella.
Se, että merkitsee sairaalan tietoihin lähiomaisen niin tarkoittaa vain sitä, että sairaala ilmoittaa voinnista ja kuolemasta lähiomaiselle.
Jos sattuu kuolemaan esim liikenneonnettomuudessa niin omaiselle ilmoittaja on poliisi, joka ilmoittaa sille, joka on virallisesti lähin sukulainen.
Avopuoliso ei ole sukulainen. On vieras kuoleman jälkeen.
Miksi levität täällä puhdasta paskaa? Satun valitettavasti omakohtaisella kokemuksella tietämään, että poliisi todellakin tulee sinne vainajan kotiosoitteeseen kertomaan suruviestiä eikä lähde seikkailemaan mihinkään muualle. Tämä siis siinä tapauksessa mikäli osoitteeseen on kirjattu asuvaksi myös avopuoliso ja mahdollisesti lapsiakin. Etenkin silloin jos on lapsia, pitää kiireellä selvittää, onko heillä turvallista aikuista, joka heistä huolehtii.
On eri asia mennä viemään suruviestiä osoitteeseen, jossa vainaja asui kuin miettiä sitä, kenellä on juridisesti oikeus hoitaa kuolinpesän asioita. Niihin kuuluu sekin, kenelle vainaja sairaalasta luovutetaan ja kuka saa kuolintodistuksen.
Kerrotko vielä, mikä laki estää avopuoliso olemasta kuolinpesän osakas testamentin kautta? Tai mikä on se laki, joka määrittelee, että lähiomainen=verisukulainen?
Huomattavasti korkeamman perintöveron takia ei ole kannattavaa olla avopuolisona kuolinpesän osakas testamentin kautta.
Avopuolisoni sanoi, että maksaa ilolla siitä, ettei hänen juoppo isänsä pääse osallseksi hänen rahoihinsa. Olisi hänen ainut perijänsä, jos meillä ei olisi keskinäistä testamenttia. Tavallaanhan se perintövero menee avopuolisoni omaisuudesta ja loppuosa sitten tulee minulle.
Teidän tilanteessanne kannattaisi kyllä harkita papin aamenilla tai tuomarin tuomiolla käyntiä. "Vakiintuneen avoparina" elämisessä ei ole mitään hyötyjä verrattuna siihen että mentäisiin naimisiin. Haluaisinkin kysyä kaikilta osallistujilta joilla on tällainen tilanne syitä siihen että miksi avioliitto on jätetty hankkimatta?
Olemme harkinneet ja todenneet, että avioliitto ei tuo meille mitään sellaista, mitä meillä ei jo olisi. Eli avioliiton solmimisesta ei olisi yhtään mitään hyöytyä. Voit toki tuoda esiin näitä hyötyjä, jos haluat. Sen verran mainitsen, että lapsia meillä ei ole eikä tule koskaan olemaankaan.
No ensimmäinen hyöty on se, että ne perintöverot ovat pienemmät. Avioleski kun maksaa perintöveroa vasta yli 110 000 euron perinnöstä. Toinen on tietysti se, että kukaan ei edes missään vaiheessa yritä kyseenalaistaa puolison oikeutta edustaa puolisoaan tämän ollessa kyvytön esimerkiksi sairauden vuoksi.
Sivusta: Solmiiko joku ihan oikeasti avioliiton perintoveron takia?
Sinänsä sekin olisi ihan hyvä syy siihen. Mutta jos oikeasti elää vakiintuneessa parisuhteessa yhteisessä kodissa toisen kanssa niin ei ole periaatteessa eikä käytännössäkään yhtään järkevää syytä siihen miksi pitäisi elää avosuhteessa. Toki niin saa tehdä jos välttämättä haluaa mutta mitään erityistä hyötyä siitä ei kummallekaan osapuolelle ole.
Vierailija kirjoitti:
Jos avopuoliso kuolee, ja esim.sohvat on ostettu kuolleen tililtä, onko ne sitten kuolleen perikunnan omaisuutta?
Jos sinulla on kuitti tallella, kyllä se sinun omaisuudeksesi lasketaan. Kuolemasi jälkeen siirtyy kuolinpesän omaisuudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalan tietoihin voi merkitä lähiomaiseksi kenet vain, mutta se koskee vain sitä, että sairaala antaa tietoja. Esim kuoleman jälkeen avopuoliso on täysin vieras. Omaisten päätökset menee kaiken edelle.
Noinhan asia ei mene, koska laki rinnastaa avoliiton aika monessakin asiassa avioliittoon. Ja jos avopuoliso on sairaalan tiedoissa merkitty lähiomaiseksi, kyllä hän on ensimmäinen, jolle kuolemastakin ilmoitetaan. Vasta sitten selvitellään, onko verisukulaisia, joille pitäisi myös ilmoitella.
Se, että merkitsee sairaalan tietoihin lähiomaisen niin tarkoittaa vain sitä, että sairaala ilmoittaa voinnista ja kuolemasta lähiomaiselle.
Jos sattuu kuolemaan esim liikenneonnettomuudessa niin omaiselle ilmoittaja on poliisi, joka ilmoittaa sille, joka on virallisesti lähin sukulainen.
Avopuoliso ei ole sukulainen. On vieras kuoleman jälkeen.
Miksi levität täällä puhdasta paskaa? Satun valitettavasti omakohtaisella kokemuksella tietämään, että poliisi todellakin tulee sinne vainajan kotiosoitteeseen kertomaan suruviestiä eikä lähde seikkailemaan mihinkään muualle. Tämä siis siinä tapauksessa mikäli osoitteeseen on kirjattu asuvaksi myös avopuoliso ja mahdollisesti lapsiakin. Etenkin silloin jos on lapsia, pitää kiireellä selvittää, onko heillä turvallista aikuista, joka heistä huolehtii.
On eri asia mennä viemään suruviestiä osoitteeseen, jossa vainaja asui kuin miettiä sitä, kenellä on juridisesti oikeus hoitaa kuolinpesän asioita. Niihin kuuluu sekin, kenelle vainaja sairaalasta luovutetaan ja kuka saa kuolintodistuksen.
Kerrotko vielä, mikä laki estää avopuoliso olemasta kuolinpesän osakas testamentin kautta? Tai mikä on se laki, joka määrittelee, että lähiomainen=verisukulainen?
Huomattavasti korkeamman perintöveron takia ei ole kannattavaa olla avopuolisona kuolinpesän osakas testamentin kautta.
Avopuolisoni sanoi, että maksaa ilolla siitä, ettei hänen juoppo isänsä pääse osallseksi hänen rahoihinsa. Olisi hänen ainut perijänsä, jos meillä ei olisi keskinäistä testamenttia. Tavallaanhan se perintövero menee avopuolisoni omaisuudesta ja loppuosa sitten tulee minulle.
Teidän tilanteessanne kannattaisi kyllä harkita papin aamenilla tai tuomarin tuomiolla käyntiä. "Vakiintuneen avoparina" elämisessä ei ole mitään hyötyjä verrattuna siihen että mentäisiin naimisiin. Haluaisinkin kysyä kaikilta osallistujilta joilla on tällainen tilanne syitä siihen että miksi avioliitto on jätetty hankkimatta?
Olemme harkinneet ja todenneet, että avioliitto ei tuo meille mitään sellaista, mitä meillä ei jo olisi. Eli avioliiton solmimisesta ei olisi yhtään mitään hyöytyä. Voit toki tuoda esiin näitä hyötyjä, jos haluat. Sen verran mainitsen, että lapsia meillä ei ole eikä tule koskaan olemaankaan.
No ensimmäinen hyöty on se, että ne perintöverot ovat pienemmät. Avioleski kun maksaa perintöveroa vasta yli 110 000 euron perinnöstä. Toinen on tietysti se, että kukaan ei edes missään vaiheessa yritä kyseenalaistaa puolison oikeutta edustaa puolisoaan tämän ollessa kyvytön esimerkiksi sairauden vuoksi.
Sivusta: Solmiiko joku ihan oikeasti avioliiton perintoveron takia?
Sinänsä sekin olisi ihan hyvä syy siihen. Mutta jos oikeasti elää vakiintuneessa parisuhteessa yhteisessä kodissa toisen kanssa niin ei ole periaatteessa eikä käytännössäkään yhtään järkevää syytä siihen miksi pitäisi elää avosuhteessa. Toki niin saa tehdä jos välttämättä haluaa mutta mitään erityistä hyötyä siitä ei kummallekaan osapuolelle ole.
Tasan yhtä monta järkevää syytä on elää aviosuhteessa. Kumpikin ihan yhtä arvokas ja jokaisen oma valinta, joka ei kuulu muille. Normaalit ihmiset ovat parisuhteessa ihan muista syistä kuin hyöytäksen siitä taloudellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistetaan se, että avopuolison voi ilmoittaa lähiomaiseksi. Itseltäni sitä on kysytty esim. kaikissa työpaikoissa ja aina olen ilmoittanut avopuolison. Hoitopaikoissa sitä myös yleensä kysytään.
Multa ei ikinä ole kysytty työpaikassa lähiomaista.
Sitä kysytään sellaisissa työpaikoissa, joissa on olemassa konkreettinen riski menehtymiseen/ vakavaan loukkaantumiseen työaikana. Esimerkiksi nyt vaikka poliisi ja palomies. Myös vaikkapa rakennustyömailla saatetaan kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalan tietoihin voi merkitä lähiomaiseksi kenet vain, mutta se koskee vain sitä, että sairaala antaa tietoja. Esim kuoleman jälkeen avopuoliso on täysin vieras. Omaisten päätökset menee kaiken edelle.
Noinhan asia ei mene, koska laki rinnastaa avoliiton aika monessakin asiassa avioliittoon. Ja jos avopuoliso on sairaalan tiedoissa merkitty lähiomaiseksi, kyllä hän on ensimmäinen, jolle kuolemastakin ilmoitetaan. Vasta sitten selvitellään, onko verisukulaisia, joille pitäisi myös ilmoitella.
Se, että merkitsee sairaalan tietoihin lähiomaisen niin tarkoittaa vain sitä, että sairaala ilmoittaa voinnista ja kuolemasta lähiomaiselle.
Jos sattuu kuolemaan esim liikenneonnettomuudessa niin omaiselle ilmoittaja on poliisi, joka ilmoittaa sille, joka on virallisesti lähin sukulainen.
Avopuoliso ei ole sukulainen. On vieras kuoleman jälkeen.
Miksi levität täällä puhdasta paskaa? Satun valitettavasti omakohtaisella kokemuksella tietämään, että poliisi todellakin tulee sinne vainajan kotiosoitteeseen kertomaan suruviestiä eikä lähde seikkailemaan mihinkään muualle. Tämä siis siinä tapauksessa mikäli osoitteeseen on kirjattu asuvaksi myös avopuoliso ja mahdollisesti lapsiakin. Etenkin silloin jos on lapsia, pitää kiireellä selvittää, onko heillä turvallista aikuista, joka heistä huolehtii.
On eri asia mennä viemään suruviestiä osoitteeseen, jossa vainaja asui kuin miettiä sitä, kenellä on juridisesti oikeus hoitaa kuolinpesän asioita. Niihin kuuluu sekin, kenelle vainaja sairaalasta luovutetaan ja kuka saa kuolintodistuksen.
Kerrotko vielä, mikä laki estää avopuoliso olemasta kuolinpesän osakas testamentin kautta? Tai mikä on se laki, joka määrittelee, että lähiomainen=verisukulainen?
Huomattavasti korkeamman perintöveron takia ei ole kannattavaa olla avopuolisona kuolinpesän osakas testamentin kautta.
Avopuolisoni sanoi, että maksaa ilolla siitä, ettei hänen juoppo isänsä pääse osallseksi hänen rahoihinsa. Olisi hänen ainut perijänsä, jos meillä ei olisi keskinäistä testamenttia. Tavallaanhan se perintövero menee avopuolisoni omaisuudesta ja loppuosa sitten tulee minulle.
Teidän tilanteessanne kannattaisi kyllä harkita papin aamenilla tai tuomarin tuomiolla käyntiä. "Vakiintuneen avoparina" elämisessä ei ole mitään hyötyjä verrattuna siihen että mentäisiin naimisiin. Haluaisinkin kysyä kaikilta osallistujilta joilla on tällainen tilanne syitä siihen että miksi avioliitto on jätetty hankkimatta?
Olemme harkinneet ja todenneet, että avioliitto ei tuo meille mitään sellaista, mitä meillä ei jo olisi. Eli avioliiton solmimisesta ei olisi yhtään mitään hyöytyä. Voit toki tuoda esiin näitä hyötyjä, jos haluat. Sen verran mainitsen, että lapsia meillä ei ole eikä tule koskaan olemaankaan.
No ensimmäinen hyöty on se, että ne perintöverot ovat pienemmät. Avioleski kun maksaa perintöveroa vasta yli 110 000 euron perinnöstä. Toinen on tietysti se, että kukaan ei edes missään vaiheessa yritä kyseenalaistaa puolison oikeutta edustaa puolisoaan tämän ollessa kyvytön esimerkiksi sairauden vuoksi.
Sivusta: Solmiiko joku ihan oikeasti avioliiton perintoveron takia?
Sinänsä sekin olisi ihan hyvä syy siihen. Mutta jos oikeasti elää vakiintuneessa parisuhteessa yhteisessä kodissa toisen kanssa niin ei ole periaatteessa eikä käytännössäkään yhtään järkevää syytä siihen miksi pitäisi elää avosuhteessa. Toki niin saa tehdä jos välttämättä haluaa mutta mitään erityistä hyötyä siitä ei kummallekaan osapuolelle ole.
No mitä hyöytyä on avioliitosta, jos omaisuus on suojattu avioehdolla tai lapset perivät sen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalan tietoihin voi merkitä lähiomaiseksi kenet vain, mutta se koskee vain sitä, että sairaala antaa tietoja. Esim kuoleman jälkeen avopuoliso on täysin vieras. Omaisten päätökset menee kaiken edelle.
Noinhan asia ei mene, koska laki rinnastaa avoliiton aika monessakin asiassa avioliittoon. Ja jos avopuoliso on sairaalan tiedoissa merkitty lähiomaiseksi, kyllä hän on ensimmäinen, jolle kuolemastakin ilmoitetaan. Vasta sitten selvitellään, onko verisukulaisia, joille pitäisi myös ilmoitella.
Se, että merkitsee sairaalan tietoihin lähiomaisen niin tarkoittaa vain sitä, että sairaala ilmoittaa voinnista ja kuolemasta lähiomaiselle.
Jos sattuu kuolemaan esim liikenneonnettomuudessa niin omaiselle ilmoittaja on poliisi, joka ilmoittaa sille, joka on virallisesti lähin sukulainen.
Avopuoliso ei ole sukulainen. On vieras kuoleman jälkeen.
Miksi levität täällä puhdasta paskaa? Satun valitettavasti omakohtaisella kokemuksella tietämään, että poliisi todellakin tulee sinne vainajan kotiosoitteeseen kertomaan suruviestiä eikä lähde seikkailemaan mihinkään muualle. Tämä siis siinä tapauksessa mikäli osoitteeseen on kirjattu asuvaksi myös avopuoliso ja mahdollisesti lapsiakin. Etenkin silloin jos on lapsia, pitää kiireellä selvittää, onko heillä turvallista aikuista, joka heistä huolehtii.
On eri asia mennä viemään suruviestiä osoitteeseen, jossa vainaja asui kuin miettiä sitä, kenellä on juridisesti oikeus hoitaa kuolinpesän asioita. Niihin kuuluu sekin, kenelle vainaja sairaalasta luovutetaan ja kuka saa kuolintodistuksen.
Kerrotko vielä, mikä laki estää avopuoliso olemasta kuolinpesän osakas testamentin kautta? Tai mikä on se laki, joka määrittelee, että lähiomainen=verisukulainen?
Huomattavasti korkeamman perintöveron takia ei ole kannattavaa olla avopuolisona kuolinpesän osakas testamentin kautta.
Avopuolisoni sanoi, että maksaa ilolla siitä, ettei hänen juoppo isänsä pääse osallseksi hänen rahoihinsa. Olisi hänen ainut perijänsä, jos meillä ei olisi keskinäistä testamenttia. Tavallaanhan se perintövero menee avopuolisoni omaisuudesta ja loppuosa sitten tulee minulle.
Teidän tilanteessanne kannattaisi kyllä harkita papin aamenilla tai tuomarin tuomiolla käyntiä. "Vakiintuneen avoparina" elämisessä ei ole mitään hyötyjä verrattuna siihen että mentäisiin naimisiin. Haluaisinkin kysyä kaikilta osallistujilta joilla on tällainen tilanne syitä siihen että miksi avioliitto on jätetty hankkimatta?
Olemme harkinneet ja todenneet, että avioliitto ei tuo meille mitään sellaista, mitä meillä ei jo olisi. Eli avioliiton solmimisesta ei olisi yhtään mitään hyöytyä. Voit toki tuoda esiin näitä hyötyjä, jos haluat. Sen verran mainitsen, että lapsia meillä ei ole eikä tule koskaan olemaankaan.
No ensimmäinen hyöty on se, että ne perintöverot ovat pienemmät. Avioleski kun maksaa perintöveroa vasta yli 110 000 euron perinnöstä. Toinen on tietysti se, että kukaan ei edes missään vaiheessa yritä kyseenalaistaa puolison oikeutta edustaa puolisoaan tämän ollessa kyvytön esimerkiksi sairauden vuoksi.
Sivusta: Solmiiko joku ihan oikeasti avioliiton perintoveron takia?
Sinänsä sekin olisi ihan hyvä syy siihen. Mutta jos oikeasti elää vakiintuneessa parisuhteessa yhteisessä kodissa toisen kanssa niin ei ole periaatteessa eikä käytännössäkään yhtään järkevää syytä siihen miksi pitäisi elää avosuhteessa. Toki niin saa tehdä jos välttämättä haluaa mutta mitään erityistä hyötyä siitä ei kummallekaan osapuolelle ole.
On siitä sellainen hyöty, että voi erota ilman, että käräjäoikeus puuttuu asiaan. Eikä tarvitse roikkua toisessa puolta vuotta ennen kuin ero on selvä.
t. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistetaan se, että avopuolison voi ilmoittaa lähiomaiseksi. Itseltäni sitä on kysytty esim. kaikissa työpaikoissa ja aina olen ilmoittanut avopuolison. Hoitopaikoissa sitä myös yleensä kysytään.
Multa ei ikinä ole kysytty työpaikassa lähiomaista.
Et ole siinä tapauksessa ollut työssä, jossa hengenvaara on läsnä. Minultakaan ei lähiomaista ole kysytty, koska olen töissä turvalliseksi luokitellussa toimistossa. Sen sijaan mieheni, joska toimii poliisina, on jokaisessa työpaikassaan joutunut antamaan työnantajalle tiedon lähiomaisesta, jolle ilmoitetaan, jos työtehtävissä sattuu jotain ikävää.
Puoliso on [juridinen] sukulainen. Eikä vain puolisonsa, vaan esim. hänen vanhempiensa kanssa, mikä luo teoreettisesti hassun tilanteen: yhteiset vanhemmat viittaavaat sisaruuteen?
Kuka tahansa voi olla lähiomainen. Siis kuka tahansa, jonka henkilö potilaana kokisi/kokee itselleen merkittäväksi, eli voi olettaa välittävän, auttavan, hoitavan poikkeustilanteen järjestelyjä jne. perustuen henkilökohtaiseen suhteeseen tai sopimukseen (vapasehtoiseen tai maksulliseen).