Kerro Väinö Linnan romaanin "Tuntematon sotilas" LUKEMISEN perusteella läheisin henkilöhahmosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lotta Kotilainen oli hyvä hahmo. Antoi peppua useallekin upseerille.

Sellaisia naisia kaivataan nykyäänkin.

Tässä ketjussa oli kyse Linnan kirjasta, oletko lukenut? Missä kohdassa tuollaisesta kerrotaan?

Tuntemattoman naisista se maalaistyttö, joka oli myymässä Rahikaiselle rinkeleitä ennen sotaan lähtöä oli yksi sellainen, johon olisin voinut samaistua.

Juuri kirjassa lotta Kotilainen haki miestä, antoi upseereille ja alennustilassa antoi jopa miehistöön kuuluvallekin.

Haki aviomiestä, siis yhtä. Sattuneesta syystä ei vaan tärpännyt, kun miehiä kaatui. Sitä kysyin, missä kohdassa antoi kenelle vaan?

Moni meistä on sen kirjan lukenut, useampaankin kertaan ja Sotaromaanin myös. Emme silti aivan ulkoa sitä osaa.

En sinänsä samaistu suoraan kehenkään kirjan henkilöhahmoista, monissa on samaistuttavia piirteitä kyllä, ja monet heistä ovat omalla tavallaan vaikuttavia, mutta läheisin heistä on sittenkin Hietanen.

Hyi tuntematon sotilas. Suomi kävi jatkosodassa raukkamaista hyökkäyssotaa neuvostoliittoa vastaan sen ajan saksalaisten rinnalla yhtälailla kuin venäjä käy nyt hyökkäyssotaa ukrainaa vastaan. Miten kukaan voi siis fanittaa tuntematonta sotilasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lotta Kotilainen oli hyvä hahmo. Antoi peppua useallekin upseerille.

Sellaisia naisia kaivataan nykyäänkin.

Tässä ketjussa oli kyse Linnan kirjasta, oletko lukenut? Missä kohdassa tuollaisesta kerrotaan?

Tuntemattoman naisista se maalaistyttö, joka oli myymässä Rahikaiselle rinkeleitä ennen sotaan lähtöä oli yksi sellainen, johon olisin voinut samaistua.

Juuri kirjassa lotta Kotilainen haki miestä, antoi upseereille ja alennustilassa antoi jopa miehistöön kuuluvallekin.

Haki aviomiestä, siis yhtä. Sattuneesta syystä ei vaan tärpännyt, kun miehiä kaatui. Sitä kysyin, missä kohdassa antoi kenelle vaan?

Moni meistä on sen kirjan lukenut, useampaankin kertaan ja Sotaromaanin myös. Emme silti aivan ulkoa sitä osaa.

Lainaus, Sotaromaani, viides painos, Wsoy 2000. s 472:

*Tien vieressä seisoi pataljoonan lotta. Raili Kotilainen ei ollut tällä retkellä saanut miestä, mutta osaksi sen korvasi se seikka, että hän oli saanut paljon miehiä. Se adjutanttikin, joka oli sodan alkupäivinä oli ottanut hänestä valokuvan vallatun kranaatinheittimen vieressä, oli kaatunut jo aikoja sitten. Silloin oli Raili ollut vielä hehkeä tyttö, mutta sota oli kuluttanut häntä niin kuin muitakin. Hän oli niin lusaantunut ja laskenut tasossaan, että oli sortunut jopa erääseen panssarintorjuntamieheenkin. Sic transit gloria mundi, oli Sarastie sanonut, silla lotta oli hänestä tullut liian vastenmieliseksi alettuaan liian julkisesti pelehtiä lemmenasioissa.*

Määttä

En ole yhtään samanlainen, mutta haluaisin oppia pitämään suuni kiinni ja tekemään hommat hammasta purren niin kuin Määttä :D

Vierailija kirjoitti:

Kyllä itselleni on aina kolahtaneet eniten Koskela ja Hietanen. Suomalaisia miehiä ja johtajia parhaimmillaan - johdetaan edestä, omalla esimerkillä ja omalla riskillä, ollaan tavallisen rivimiehen puolella. Riskihän myös realisoituu molempien kohdalla kirjan loppupuolella.

Hietanen ehkä, mutta kyllä Koskela oli johtajana täys lapanen, vaikka olikin rohkea sotilas. Olisikohan tosipaikan tullessa onnistunut? Miehet olisivat hiljalleen ottaneet itselleen enemmän ja enemmän vapauksia. Lammio kuvataan vittumaiseksi, mutta hänen ongelmansa oli ammattiupseerius, komppanianpäällikkyys ja sen mukana tulleet vaatimukset ja sääntöjen noudattaminen, mutta hän oli hyvä johtaja ja johti edestä. Toinen oli alun kapteeni Kaarna, joka tosin tapatti tyhmyyttään itsensä.

Toinen hyvä sotilas, mutta huono johtaja oli Rokka. Haki myös miestensä suosiota aukomalla päätään ylemmille.

Edelleenkin olen sitä mieltä, että oikea johtaja oli myös alikersantti Mäkilä, vaikkei etulinjassa sotinutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä itselleni on aina kolahtaneet eniten Koskela ja Hietanen. Suomalaisia miehiä ja johtajia parhaimmillaan - johdetaan edestä, omalla esimerkillä ja omalla riskillä, ollaan tavallisen rivimiehen puolella. Riskihän myös realisoituu molempien kohdalla kirjan loppupuolella.

Hietanen ehkä, mutta kyllä Koskela oli johtajana täys lapanen, vaikka olikin rohkea sotilas. Olisikohan tosipaikan tullessa onnistunut? Miehet olisivat hiljalleen ottaneet itselleen enemmän ja enemmän vapauksia. Lammio kuvataan vittumaiseksi, mutta hänen ongelmansa oli ammattiupseerius, komppanianpäällikkyys ja sen mukana tulleet vaatimukset ja sääntöjen noudattaminen, mutta hän oli hyvä johtaja ja johti edestä. Toinen oli alun kapteeni Kaarna, joka tosin tapatti tyhmyyttään itsensä.

Toinen hyvä sotilas, mutta huono johtaja oli Rokka. Haki myös miestensä suosiota aukomalla päätään ylemmille.

Edelleenkin olen sitä mieltä, että oikea johtaja oli myös alikersantti Mäkilä, vaikkei etulinjassa sotinutkaan.

Lammio oli k-pää joukkueenjohtajanakin. Sodassa ja komppanianpäällikön ominaisuudessa kiusasi alaisiaan, vaikka tekikin sen muodollisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä itselleni on aina kolahtaneet eniten Koskela ja Hietanen. Suomalaisia miehiä ja johtajia parhaimmillaan - johdetaan edestä, omalla esimerkillä ja omalla riskillä, ollaan tavallisen rivimiehen puolella. Riskihän myös realisoituu molempien kohdalla kirjan loppupuolella.

Hietanen ehkä, mutta kyllä Koskela oli johtajana täys lapanen, vaikka olikin rohkea sotilas. Olisikohan tosipaikan tullessa onnistunut? Miehet olisivat hiljalleen ottaneet itselleen enemmän ja enemmän vapauksia. Lammio kuvataan vittumaiseksi, mutta hänen ongelmansa oli ammattiupseerius, komppanianpäällikkyys ja sen mukana tulleet vaatimukset ja sääntöjen noudattaminen, mutta hän oli hyvä johtaja ja johti edestä. Toinen oli alun kapteeni Kaarna, joka tosin tapatti tyhmyyttään itsensä.

Toinen hyvä sotilas, mutta huono johtaja oli Rokka. Haki myös miestensä suosiota aukomalla päätään ylemmille.

Edelleenkin olen sitä mieltä, että oikea johtaja oli myös alikersantti Mäkilä, vaikkei etulinjassa sotinutkaan.

Kaarna ei tapattanut itseään tyhmyyttään, vaan tahallaan. Tämän ymmärsi kai yksin Koskela, jota hämmensivät illalla Kaarnan viimeiset sanat "vanha mies jo..." Joten heti huono alku sodalle, joka tullaankin häviämään.

Ihan hyvää keskustelua. Toki näitä hahmoja alkaa olla vaikea hahmottaa, koska ne ovat limittyneet elokuviin niin voimakkaasti ja alkaneet elää omaa elämäänsä. Mutta yritetään. 

Lammio on stereotypia, mutta pidän hänestä. Kyllä vaan. Lammio on vettumainen upseeri, tai ainakin niin miehistö kokee. Tosiasiassa Lammio ei kuitenkaan ole sadisti, vaan kaikki pohjautuu tilanteen vaatimuksiin ja ajan upseerikoulun käyneenä Lammio on tietysti omaksunut muyös sen ajan johtajan opin. Ei siinä ole mitään väärää. Lammio on yhtä oikeassa kuin tämän päivän kuunteleva ja keskusteleva johtaja on omassaan. Aina on niitä jotka ei tykkää. Mielestäni Lammio kuitenkin oli mainio hahmo, joka sai aiheetta paskaa niskaan suomalaisissa asuvan herravihan vuoksi. 

Koskela on hahmona laimea, jotenkin olen aina kokenut näin. Hän ei sytytä, niin sanoakseni. Ja samanlainen on myös Hietanen.

Vanhala ei ole koominen hahmo, vaan hän on hyvin älykäs. Naureskelu kertoo hyvästä mielikuvituksesta ja ironiantajusta. Vanhalasta tuli varmasti hyvä isä aikanaan, jos perhettä sai.

Lehto on kuvattu erinomaisesti ja yksi kirjan hienoimmin kuvattuja kohtia on Lehdon viimeinen matka pimeässä metsässä. Samalla Lehdon hahmo avataan täydellisesti, taidokkaasti. Lehto oli psykopaatti, epämiellyttävä ihminen, mutta tällaisia ihmisiä on. Kukaan meistä ei haluaisi olla tämän miehen alaisuudessa, mutta matkan päästä näitä jollakin ilveellä ihannoidaan.

Rokka on alkanut elää omaa elämäänsä. Rokalla on hetkensä ja hän kuuluu siihen yhteen prosentiin, joka kykenee tappamaan vaistomaisesti ja pelottomasti. Hänen kaltaisensa ovat usein erikoisjoukoissa kykynsä vuoksi, mutta sen kyytipoikana tulee sitten liiallinen omaehtoisuus ja narsismi, jonka vuoksi erikoisjoukot ovat usein tarkassa kontrollissa. Ne nimittäin alkavat toimimaan omin päin, ellei niitä kontrolloi. Rokka oli juuri samanlainen ja alkoi turvonneen egonsa vuoksi vaatimaan itselleen erioikeuksia. Toki sopii suomalaiseen ihanteeseen miehestä, joka ei kumartele herroja, mutta pystyy toimimaan paremmin kuin muut. 

Kariluoto on hyvä hahmo, hieman alleviivattu, mutta se sallittakoon. Tänä päivänä Kariluoto olisi Flow-festareilla ja tekisi varmaan jotakin trendikästä työtä. Tuohon aikaan hän imi aikansa ihanteellisuuden, kunnes se ihanne mureni käsiin ja eteen jäi itsensä tapattaminen. Poikkeuksellista hahmossa oli myös se, että se pelkäsi ja pelosta meinasi tulla ongelma. Toisin kuin Riitaoja, Kariluoto pystyi saamaan pelkonsa kuriin koska hänellä oli siihen sivistyksellinen ja aseman määräämä pakko. 

Mistä päästään Riitaojaan, joka on kirjan paras hahmo. Hänelle naureskellaan, mikä on virhe. Riitaojia oli paljon ja niitä on edelleen. Hän sai mielenterveydellisiä ongelmia, koska oli herkkä. Kukaan ei halua olla Riitaoja, mutta hyvin moni on. Tämän asian tunnustaminen on vaikeaa, mutta sille ei voi mitään. Riitaoja saattoi olla kirjan täysijärkisin hahmo, joka vain oireili ihmisen typeryyttä omalla tavallaan hajoamalla henkisesti. Hän ei vain osannut peittää sitä kuten Kariluoto, tai kuten Rahikainen, joka oli pelkkä paskahousu kaverinsa pettäjä (Lehdon jättäminen, Rokan kusettaminen).

Tällaista. Monia muitakin hahmoja on, mutta nämä nyt tähän hätään tuli mieleen.

Näin pitkä ketju vaikka satavarmasti 97% ketjuun kirjoittaneista ei ole kirjaa ainakaan kokonaan lukenut.

Vierailija kirjoitti:

Näin pitkä ketju vaikka satavarmasti 97% ketjuun kirjoittaneista ei ole kirjaa ainakaan kokonaan lukenut.

Ihan perus. Ei ihmisten keskittymiskyky sellaiseen riitä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvää keskustelua. Toki näitä hahmoja alkaa olla vaikea hahmottaa, koska ne ovat limittyneet elokuviin niin voimakkaasti ja alkaneet elää omaa elämäänsä. Mutta yritetään. 

Lammio on stereotypia, mutta pidän hänestä. Kyllä vaan. Lammio on vettumainen upseeri, tai ainakin niin miehistö kokee. Tosiasiassa Lammio ei kuitenkaan ole sadisti, vaan kaikki pohjautuu tilanteen vaatimuksiin ja ajan upseerikoulun käyneenä Lammio on tietysti omaksunut muyös sen ajan johtajan opin. Ei siinä ole mitään väärää. Lammio on yhtä oikeassa kuin tämän päivän kuunteleva ja keskusteleva johtaja on omassaan. Aina on niitä jotka ei tykkää. Mielestäni Lammio kuitenkin oli mainio hahmo, joka sai aiheetta paskaa niskaan suomalaisissa asuvan herravihan vuoksi. 

Koskela on hahmona laimea, jotenkin olen aina kokenut näin. Hän ei sytytä, niin sanoakseni. Ja samanlainen on myös Hietanen.

Vanhala ei ole koominen hahmo, vaan hän on hyvin älykäs. Naureskelu kertoo hyvästä mielikuvituksesta ja ironiantajusta. Vanhalasta tuli varmasti hyvä isä aikanaan, jos perhettä sai.

Lehto on kuvattu erinomaisesti ja yksi kirjan hienoimmin kuvattuja kohtia on Lehdon viimeinen matka pimeässä metsässä. Samalla Lehdon hahmo avataan täydellisesti, taidokkaasti. Lehto oli psykopaatti, epämiellyttävä ihminen, mutta tällaisia ihmisiä on. Kukaan meistä ei haluaisi olla tämän miehen alaisuudessa, mutta matkan päästä näitä jollakin ilveellä ihannoidaan.

Rokka on alkanut elää omaa elämäänsä. Rokalla on hetkensä ja hän kuuluu siihen yhteen prosentiin, joka kykenee tappamaan vaistomaisesti ja pelottomasti. Hänen kaltaisensa ovat usein erikoisjoukoissa kykynsä vuoksi, mutta sen kyytipoikana tulee sitten liiallinen omaehtoisuus ja narsismi, jonka vuoksi erikoisjoukot ovat usein tarkassa kontrollissa. Ne nimittäin alkavat toimimaan omin päin, ellei niitä kontrolloi. Rokka oli juuri samanlainen ja alkoi turvonneen egonsa vuoksi vaatimaan itselleen erioikeuksia. Toki sopii suomalaiseen ihanteeseen miehestä, joka ei kumartele herroja, mutta pystyy toimimaan paremmin kuin muut. 

Kariluoto on hyvä hahmo, hieman alleviivattu, mutta se sallittakoon. Tänä päivänä Kariluoto olisi Flow-festareilla ja tekisi varmaan jotakin trendikästä työtä. Tuohon aikaan hän imi aikansa ihanteellisuuden, kunnes se ihanne mureni käsiin ja eteen jäi itsensä tapattaminen. Poikkeuksellista hahmossa oli myös se, että se pelkäsi ja pelosta meinasi tulla ongelma. Toisin kuin Riitaoja, Kariluoto pystyi saamaan pelkonsa kuriin koska hänellä oli siihen sivistyksellinen ja aseman määräämä pakko. 

Mistä päästään Riitaojaan, joka on kirjan paras hahmo. Hänelle naureskellaan, mikä on virhe. Riitaojia oli paljon ja niitä on edelleen. Hän sai mielenterveydellisiä ongelmia, koska oli herkkä. Kukaan ei halua olla Riitaoja, mutta hyvin moni on. Tämän asian tunnustaminen on vaikeaa, mutta sille ei voi mitään. Riitaoja saattoi olla kirjan täysijärkisin hahmo, joka vain oireili ihmisen typeryyttä omalla tavallaan hajoamalla henkisesti. Hän ei vain osannut peittää sitä kuten Kariluoto, tai kuten Rahikainen, joka oli pelkkä paskahousu kaverinsa pettäjä (Lehdon jättäminen, Rokan kusettaminen).

Tällaista. Monia muitakin hahmoja on, mutta nämä nyt tähän hätään tuli mieleen.

En ole kaikista samaa mieltä mutta tämä on aivan loistavasti kirjoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se hevosmies, joka tulitukseen joutuessa päästää hevosen irti valjaista ja siinä yhteydessä saa itse surmansa. "Viattomia luontokappaleita kiusaavat, mene, juokse pois!"

Tai sitten se muistaakseni romanitaustainen, joka kävi kauppaa ja naisissa tiöaisuuden tullen.

Jos joku muistaa nimiä niin saa laittaa. Hevoskohtaus, eli paras, oli jätetty pois uusimmasta elokuvasta.

Tarkoittanet hevosmiehellä Korpelaa ja kauppamiehellä Rahikaista, joskin kirjassa ei mainita mitään romanitaustaa. Kohtaus jossa Korpela kaatuu päästäessään hevosta valjaista ilmahyökkäyksen aikana on kyllä mukana kaikissa kolmessa elokuvaversiossa.

Korpela se olikin. Kyyninen ihmisvihaaja ja auktoriteettejä inhoava. Pitää enemmän eläimistä kuin ihmisistä. "Ei tartte tulla neuvomaan ikäni oon hevosta ajanut".

En tykkää Koukista yhtään ja oli täysin epäsopiva esittämään Korpelaa niin meni se kohtaus ja koko rooli ohi uusimmassa elokuvaversiossa. Ei ole Korpela mikään pullapoika.

Rahikainen, oikea kauppamies, haistaa kaupanteon mahdollisuuden olosuhteista riippumatta ja sotiminen ei kiinnostele.

Lammiohan se oli joka tämänkin pisti järjestykseen kun alkoi huorittelemaan lottaa ja uhkailemaan vaikka millä. Lammio ei kuunnellut sitä.

Lammiohan pisti gonahtaneet sotilaat ojennukseen kun olivat tauolla. Muistutti marssietäisyyksistä ja taistelukurista. Miehet irvisteli selän takana, mutta sitten pyyhki 155 millisten keskitys ja kaikki maastoutui - paitsi Lammio. Hän seisoi ryhdikkäänä upseerinvormussaan ja jatkoi puhetta kuin mitään ei olisi tapahtunut. Miehistö alkoi vihata vielä enenmän, koska Lammio oli heitä rohkeampi.

Lammio oli myös eläinrakas ja adoptoi kulkukoiran. Miehistö kuitenkin hukutti viattoman koiran lampeen. Harmi kun Lammio ei saanut tekijää selville.

Onneksi Lammio pyysi uuden puhelimitse divisioonan esikunnassa palvelevalta ystävältään, eikä miehistö enää uskaltanut tehdä tälle toiselle koiralle mitään, koska Lammio olisi saanut sen selville.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvää keskustelua. Toki näitä hahmoja alkaa olla vaikea hahmottaa, koska ne ovat limittyneet elokuviin niin voimakkaasti ja alkaneet elää omaa elämäänsä. Mutta yritetään. 

Lammio on stereotypia, mutta pidän hänestä. Kyllä vaan. Lammio on vettumainen upseeri, tai ainakin niin miehistö kokee. Tosiasiassa Lammio ei kuitenkaan ole sadisti, vaan kaikki pohjautuu tilanteen vaatimuksiin ja ajan upseerikoulun käyneenä Lammio on tietysti omaksunut muyös sen ajan johtajan opin. Ei siinä ole mitään väärää. Lammio on yhtä oikeassa kuin tämän päivän kuunteleva ja keskusteleva johtaja on omassaan. Aina on niitä jotka ei tykkää. Mielestäni Lammio kuitenkin oli mainio hahmo, joka sai aiheetta paskaa niskaan suomalaisissa asuvan herravihan vuoksi. 

Koskela on hahmona laimea, jotenkin olen aina kokenut näin. Hän ei sytytä, niin sanoakseni. Ja samanlainen on myös Hietanen.

Vanhala ei ole koominen hahmo, vaan hän on hyvin älykäs. Naureskelu kertoo hyvästä mielikuvituksesta ja ironiantajusta. Vanhalasta tuli varmasti hyvä isä aikanaan, jos perhettä sai.

Lehto on kuvattu erinomaisesti ja yksi kirjan hienoimmin kuvattuja kohtia on Lehdon viimeinen matka pimeässä metsässä. Samalla Lehdon hahmo avataan täydellisesti, taidokkaasti. Lehto oli psykopaatti, epämiellyttävä ihminen, mutta tällaisia ihmisiä on. Kukaan meistä ei haluaisi olla tämän miehen alaisuudessa, mutta matkan päästä näitä jollakin ilveellä ihannoidaan.

Rokka on alkanut elää omaa elämäänsä. Rokalla on hetkensä ja hän kuuluu siihen yhteen prosentiin, joka kykenee tappamaan vaistomaisesti ja pelottomasti. Hänen kaltaisensa ovat usein erikoisjoukoissa kykynsä vuoksi, mutta sen kyytipoikana tulee sitten liiallinen omaehtoisuus ja narsismi, jonka vuoksi erikoisjoukot ovat usein tarkassa kontrollissa. Ne nimittäin alkavat toimimaan omin päin, ellei niitä kontrolloi. Rokka oli juuri samanlainen ja alkoi turvonneen egonsa vuoksi vaatimaan itselleen erioikeuksia. Toki sopii suomalaiseen ihanteeseen miehestä, joka ei kumartele herroja, mutta pystyy toimimaan paremmin kuin muut. 

Kariluoto on hyvä hahmo, hieman alleviivattu, mutta se sallittakoon. Tänä päivänä Kariluoto olisi Flow-festareilla ja tekisi varmaan jotakin trendikästä työtä. Tuohon aikaan hän imi aikansa ihanteellisuuden, kunnes se ihanne mureni käsiin ja eteen jäi itsensä tapattaminen. Poikkeuksellista hahmossa oli myös se, että se pelkäsi ja pelosta meinasi tulla ongelma. Toisin kuin Riitaoja, Kariluoto pystyi saamaan pelkonsa kuriin koska hänellä oli siihen sivistyksellinen ja aseman määräämä pakko. 

Mistä päästään Riitaojaan, joka on kirjan paras hahmo. Hänelle naureskellaan, mikä on virhe. Riitaojia oli paljon ja niitä on edelleen. Hän sai mielenterveydellisiä ongelmia, koska oli herkkä. Kukaan ei halua olla Riitaoja, mutta hyvin moni on. Tämän asian tunnustaminen on vaikeaa, mutta sille ei voi mitään. Riitaoja saattoi olla kirjan täysijärkisin hahmo, joka vain oireili ihmisen typeryyttä omalla tavallaan hajoamalla henkisesti. Hän ei vain osannut peittää sitä kuten Kariluoto, tai kuten Rahikainen, joka oli pelkkä paskahousu kaverinsa pettäjä (Lehdon jättäminen, Rokan kusettaminen).

Tällaista. Monia muitakin hahmoja on, mutta nämä nyt tähän hätään tuli mieleen.

Tätä lukiessa juolahti mieleen, että jos Lehto olisikin ollut upseeri, hän olisi ollut hyvin Lammion kaltainen, ja päinvastoin tietysti myös. Tarpeeksi korkealle kohottuaan Lehto olisi hyvinkin voinut käyttäytyä samaan tapaan kuin Karjula.

Tuntematon on kyllä upea kirja, sen voi lukea vaikka kuinka monesti ja aina siitä avautuu jokin uusi puoli.

Rokan Antti, mie en käy kiviä siun polkuloilles laittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä itselleni on aina kolahtaneet eniten Koskela ja Hietanen. Suomalaisia miehiä ja johtajia parhaimmillaan - johdetaan edestä, omalla esimerkillä ja omalla riskillä, ollaan tavallisen rivimiehen puolella. Riskihän myös realisoituu molempien kohdalla kirjan loppupuolella.

Hietanen ehkä, mutta kyllä Koskela oli johtajana täys lapanen, vaikka olikin rohkea sotilas. Olisikohan tosipaikan tullessa onnistunut? Miehet olisivat hiljalleen ottaneet itselleen enemmän ja enemmän vapauksia. Lammio kuvataan vittumaiseksi, mutta hänen ongelmansa oli ammattiupseerius, komppanianpäällikkyys ja sen mukana tulleet vaatimukset ja sääntöjen noudattaminen, mutta hän oli hyvä johtaja ja johti edestä. Toinen oli alun kapteeni Kaarna, joka tosin tapatti tyhmyyttään itsensä.

Toinen hyvä sotilas, mutta huono johtaja oli Rokka. Haki myös miestensä suosiota aukomalla päätään ylemmille.

Edelleenkin olen sitä mieltä, että oikea johtaja oli myös alikersantti Mäkilä, vaikkei etulinjassa sotinutkaan.

Kaarna ei tapattanut itseään tyhmyyttään, vaan tahallaan. Tämän ymmärsi kai yksin Koskela, jota hämmensivät illalla Kaarnan viimeiset sanat "vanha mies jo..." Joten heti huono alku sodalle, joka tullaankin häviämään.

Kyllä Kaarna tapatti itsensä tyhmyyttään, näyttämisenhaluaan ja ylimielisyyttään viholliseen nähden ja se oli naamioitu esimerkiksi miehille. Miksi hän olisi tahallaan itsensä tapattanut? Mikään ei viitannut siihen. Tuossa vaiheessa ei vielä tiedetty, ettei sotaa voitetakaan. Turhaa kuvitelllakaan, ettei Kaarnalle ammattisotilaana olisi ollut mielessä mahdolliset ylennykset. Tietenkin Linna tiesi lopputuloksen, mutta jos miettii, mitä Kaarna oikeasti olisi tehnyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan Koskela ja Hietanen. Hyviä, luotettavia ihmisiä.

Sama. Lempihahmojani Tuntemattomassa sotilaassa. Vahvoja, rohkeita, hyviä johtajia.

Hietanen ei vaan ollut johtaja. Alikessu

Johtajuuteen ei aina tarvita titteleitä eikä korkeaa asemaa.

"Taas Suomen karhu elämöi, se nosti kämmentäns ja löi" muistaakseni Hietanen  lausahti jossakin kohdassa, jossa piti saada porukka liikkeelle.

Oma suosikkini on Määttä, noiden Vanhalan, Hietasen ja Koskelan lisäksi.

Kuinka moni tietää, että Koskela on se sama, joka tulee Täällä pohjan tähden alla-romaanissa toisessa arkussa? 

Koskela ei tule kotiin arkussa eikä missään muussakaan esineessä, sillä hänen ruumiinsa jää viholliselle. Aluksi hänet ilmoitetaankin kadonneeksi (eikä kaatuneeksi), jolloin kotiväen mieleen nousee joskus järjetön toive "jos sittenkin...", mutta turhaan.

Kuka oli se Koskelan poika, jota Akseli ja Elina menivät noutamaan, ja kuka oli "se toinenkin"? Täällä pohjan tähden alla on jäänyt vieraammaksi, mutta samasta Vilhosta oli kyse kummassakin kirjassa.

Koskelan perheestä kaatui kolme poikaa Vilho, Eero ja Voitto 

Hietanen oli symppis. Lahtinen omassa ideologiassaan uskottava. Nämä olivat selvimmin omia persooniaan ja loistavia sotilaita molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä itselleni on aina kolahtaneet eniten Koskela ja Hietanen. Suomalaisia miehiä ja johtajia parhaimmillaan - johdetaan edestä, omalla esimerkillä ja omalla riskillä, ollaan tavallisen rivimiehen puolella. Riskihän myös realisoituu molempien kohdalla kirjan loppupuolella.

Hietanen ehkä, mutta kyllä Koskela oli johtajana täys lapanen, vaikka olikin rohkea sotilas. Olisikohan tosipaikan tullessa onnistunut? Miehet olisivat hiljalleen ottaneet itselleen enemmän ja enemmän vapauksia. Lammio kuvataan vittumaiseksi, mutta hänen ongelmansa oli ammattiupseerius, komppanianpäällikkyys ja sen mukana tulleet vaatimukset ja sääntöjen noudattaminen, mutta hän oli hyvä johtaja ja johti edestä. Toinen oli alun kapteeni Kaarna, joka tosin tapatti tyhmyyttään itsensä.

Toinen hyvä sotilas, mutta huono johtaja oli Rokka. Haki myös miestensä suosiota aukomalla päätään ylemmille.

Edelleenkin olen sitä mieltä, että oikea johtaja oli myös alikersantti Mäkilä, vaikkei etulinjassa sotinutkaan.

Kaarna ei tapattanut itseään tyhmyyttään, vaan tahallaan. Tämän ymmärsi kai yksin Koskela, jota hämmensivät illalla Kaarnan viimeiset sanat "vanha mies jo..." Joten heti huono alku sodalle, joka tullaankin häviämään.

Kyllä Kaarna tapatti itsensä tyhmyyttään, näyttämisenhaluaan ja ylimielisyyttään viholliseen nähden ja se oli naamioitu esimerkiksi miehille. Miksi hän olisi tahallaan itsensä tapattanut? Mikään ei viitannut siihen. Tuossa vaiheessa ei vielä tiedetty, ettei sotaa voitetakaan. Turhaa kuvitelllakaan, ettei Kaarnalle ammattisotilaana olisi ollut mielessä mahdolliset ylennykset. Tietenkin Linna tiesi lopputuloksen, mutta jos miettii, mitä Kaarna oikeasti olisi tehnyt?

Tämä Kaarnan esikuva oli Linnan välirauhan ajan komppanianpäällikkö, jolle miehistö osti 50-vuotislahjaksi kullatun kynän. Lahjan saadessaan kapteeni herkistyi jopa kyyneliin. Näin luki Jaakko Syrjän Linna-elämäkerrassa. Todella erikoinen ja harvinainen kuvio sen aikaiseksi. Kirjassahan miehistö tykkää Kaarnasta, koska tämän on miehille oikeudenmukainen, mutta samalla sellainen isäntä ettei kenellekään tule mieleenkään kyseenalaistaa kuka on boss. Tämä Kaarnan esikuva kaatui myöhemmin, mutta ei ollut enää Linnan komppanian päällikkö.

Sinänsä toki nämä "esikuvien etsimiset suurennuslasilla on vähän typeriä, koska Linna sai vaikutteita eri henkilöistä, mutta ei kirjoittanut mitään dokumenttia. Kaikki hahmot ovat fiktiivisiä. Tietysti kirjailija käyttää niitä aineksia jota todellisuudessa on kohdannut, mutta mitään yksi yhteen ne eivät ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä itselleni on aina kolahtaneet eniten Koskela ja Hietanen. Suomalaisia miehiä ja johtajia parhaimmillaan - johdetaan edestä, omalla esimerkillä ja omalla riskillä, ollaan tavallisen rivimiehen puolella. Riskihän myös realisoituu molempien kohdalla kirjan loppupuolella.

Hietanen ehkä, mutta kyllä Koskela oli johtajana täys lapanen, vaikka olikin rohkea sotilas. Olisikohan tosipaikan tullessa onnistunut? Miehet olisivat hiljalleen ottaneet itselleen enemmän ja enemmän vapauksia. Lammio kuvataan vittumaiseksi, mutta hänen ongelmansa oli ammattiupseerius, komppanianpäällikkyys ja sen mukana tulleet vaatimukset ja sääntöjen noudattaminen, mutta hän oli hyvä johtaja ja johti edestä. Toinen oli alun kapteeni Kaarna, joka tosin tapatti tyhmyyttään itsensä.

Toinen hyvä sotilas, mutta huono johtaja oli Rokka. Haki myös miestensä suosiota aukomalla päätään ylemmille.

Edelleenkin olen sitä mieltä, että oikea johtaja oli myös alikersantti Mäkilä, vaikkei etulinjassa sotinutkaan.

Kaarna ei tapattanut itseään tyhmyyttään, vaan tahallaan. Tämän ymmärsi kai yksin Koskela, jota hämmensivät illalla Kaarnan viimeiset sanat "vanha mies jo..." Joten heti huono alku sodalle, joka tullaankin häviämään.

Kyllä Kaarna tapatti itsensä tyhmyyttään, näyttämisenhaluaan ja ylimielisyyttään viholliseen nähden ja se oli naamioitu esimerkiksi miehille. Miksi hän olisi tahallaan itsensä tapattanut? Mikään ei viitannut siihen. Tuossa vaiheessa ei vielä tiedetty, ettei sotaa voitetakaan. Turhaa kuvitelllakaan, ettei Kaarnalle ammattisotilaana olisi ollut mielessä mahdolliset ylennykset. Tietenkin Linna tiesi lopputuloksen, mutta jos miettii, mitä Kaarna oikeasti olisi tehnyt?

Kaarnahan oli paljon älykkäämpi kuin esim Sarastie ja oli tämän kanssa riidoissa. Hän sovelsi mm. Lehtoon Nietschen filosofiaa, tosin Lehtohan ei sitä tajunnut. Kaarna kuitenkin suositti Lehtoa upseerikouluun, koska päätteli että niin kovaluontoinen ja lauman turvaa tarvitsematon mies voi olla johtavassa asemassa poikkeuskyky ja nousta korkealle. Alistettuna se vain kapinoi, niin kuin kävikin. Kaarnaa Lehto kunnioitti, eikä pullikoinut tälle ollenkaan sen jälkeen kun Kaarna jätti hänet tuomitsematta arestiin ja osoitti enemmän luottamushommia. Katupoikana Lehto tuskin tällaista oli aikaisemmin kokenut, joten se vaikutti häneen. Muutenhan Lehto pysyi asiallisen tylynä kapteenia kohtaan, mitä kapteeni toivoikin. Mutta homma toimi. Siinä Kaarna kuitenkin veikkasi väärin, että Lehto olisi pärjännyt upseerina. Rohkeutensa ja älynsä puolesta varmaan kyllä, mutta Lehto oli luonnevikainen joten olisi riitaantunut tai sortunut ylilyönteihin ennemmin tai myöhemmin. Kenties hän olisi saattanut päästä Törnin tasolle, mutta se aggressio ja synkkyys olisi ennemmin tai myöhemmin kääntynyt itseään vastaan.