Kerro Väinö Linnan romaanin "Tuntematon sotilas" LUKEMISEN perusteella läheisin henkilöhahmosi.

Inariin susia naimaan, Viirilä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikana Rokka ja Honkajoki saisivat vapautuksen armeijasta. Rokka olisi liian armaaton, tottelematon ja ehkä ADHD ja Honkajoellahan olisi syvä autismikirjo. Toki noihin aikoihinhan koko autismikirjo vasta löydettiin, joten eipä siitä mitään tuolloin tiedetty.

Todellakaan ei Honkajoki ollut syvästi autistinen. Linna kirjassa oikein mainitsikin, että sota tuotti tuollaisia tyyppejä, jotka olivat niin syvästi pitkästyneitä että omaksuivat viihdyttäjän roolin.

Minusta tuntuu, että ennen tuollaisia vakavalla naamalla vitsailijoita oli enemmän. Nykyään kaikessa täytyy mennä hölmöimmän läsnäolijan ehdoilla, esimerkiksi nauraa äänekkäästi omille vitseilleen, että kaikki tajuavat että hei, tämä oli nyt vitsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan Koskela ja Hietanen. Hyviä, luotettavia ihmisiä.

Sama. Lempihahmojani Tuntemattomassa sotilaassa. Vahvoja, rohkeita, hyviä johtajia.

Hietanen ei vaan ollut johtaja. Alikessu

Johtajuuteen ei aina tarvita titteleitä eikä korkeaa asemaa.

"Taas Suomen karhu elämöi, se nosti kämmentäns ja löi" muistaakseni Hietanen  lausahti jossakin kohdassa, jossa piti saada porukka liikkeelle.

Oma suosikkini on Määttä, noiden Vanhalan, Hietasen ja Koskelan lisäksi.

Kuinka moni tietää, että Koskela on se sama, joka tulee Täällä pohjan tähden alla-romaanissa toisessa arkussa? 

Koskela ei tule kotiin arkussa eikä missään muussakaan esineessä, sillä hänen ruumiinsa jää viholliselle. Aluksi hänet ilmoitetaankin kadonneeksi (eikä kaatuneeksi), jolloin kotiväen mieleen nousee joskus järjetön toive "jos sittenkin...", mutta turhaan.

Kuka oli se Koskelan poika, jota Akseli ja Elina menivät noutamaan, ja kuka oli "se toinenkin"? Täällä pohjan tähden alla on jäänyt vieraammaksi, mutta samasta Vilhosta oli kyse kummassakin kirjassa.

Pohjantähti-trilogiassa on tosiaan mukana sama Vilho Koskela, joka esiityy Tuntematon sotilas -romaanissa. Hänellä oli kolme veljeä: Eero, Voitto ja Juhani (ja Kaarina-niminen sisko), joista Eero ja Voitto kaatuivat talvisodassa. Akseli ja Elina saivat aluksi tiedon vain Voiton kaatumisesta ja kun he menivät katsomaan poikansa ruumista rautatieasemalle, siellä olikin sekä Voiton että Eeron ruumiit.

Vilho taas kaatui vasta jatkosodassa ja hänen ruumiinsa jäi vihollisen haltuun jääneelle alueelle.

Vierailija kirjoitti:

En ole jaksanut lukea kirjaa. Rokka on hyvä tyyppi ja Lammio vittumainen jätkä.

Rokka oli esimiehilleen vittuleva, alaistensa suosion kerääjä, hyvä sotilas, mutta huono johtaja. Lammio oli säännöistä kiinni pitävä, jonka päätökset eivät tietenkään miellyttäneet alaisia ja joka joutui miesten epäoikeudenmukaisen arvostelun kohteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lammio tekee työnsä armeijan kantaupseerina niin kuin pitääkin. Johtaa joukkojaan edestä, eikä takaa, kuten vastapuolen upseerit ja politrukit.

Mäkään en ole koskaan ymmrtänyt Lammion dissausta. Hän on kiistämättä rohkea, johtaa joukkojaan edestä niinkuin pitääkin ja myös tehokas upseeri. Toki on ylimielisen oloinen, eikä alaiset erityisesti hänestä tykkää, mutta upseerin velvollisuus on suorittaa annetut tehtävät tehokkaasti eikä mielistellä alaisiaan. Lammion ja Koskelan johtamistyylit ja persoonat ovat erilaisia, mutta kummatkin suoriutuvat tehtävästään menestyksekkäästi.

Niin, molemmat kaatuvat...

Lammio ei kaatunut.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, että harva on lukenut varsinaista kirjaa. Kommentit perustuvat koko keskustelussa elokuvaan.

Sitä ristiriitaa, että Koskela oli punikkiupseerin poika ja silti taisteli Neuvostoliittoa vastaan, vaikka molemmat setänsä oli tapettu punikkeina soramontulla,

ei oteta elokuvissa huomioon, mutta kirjassa tuota dilemmaa käsitellään kuitenkin.

Neuvostoliitto itse tappoi sinne loikanneita suomalaisia kommunisteja tuhatmäärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan Koskela ja Hietanen. Hyviä, luotettavia ihmisiä.

Sama. Lempihahmojani Tuntemattomassa sotilaassa. Vahvoja, rohkeita, hyviä johtajia.

Hietanen ei vaan ollut johtaja. Alikessu

Alikessu on ryhmänjohtaja, Hietanen oli tosiaan ryhmänjohtaja, sittemmin joukkueen varajohtaja ja tosiaan johti välillä joukkuettakin.

Luin sellaisen jutun että eräässä valtion työpaikassa oli melkoiseksi kuspääksi tunnettu mies johdossa ja alaiset (miehiä) valitti asiasta liittoon. No sieltä tuli delegaatio ja menivät johtajan puheille. Ilmeni että johtaja PN kirjallisuusmiehiä, jolloin liiton ukko sanoi että voihan sitä miettiä haluaako johtaa kuin Lammio vai Koskela. Pomo mietti tätä pitkän aikaa ja sanoi sitten: Niin.. Lammio jäi henkiin

Ja kokous oli ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, että harva on lukenut varsinaista kirjaa. Kommentit perustuvat koko keskustelussa elokuvaan.

Sitä ristiriitaa, että Koskela oli punikkiupseerin poika ja silti taisteli Neuvostoliittoa vastaan, vaikka molemmat setänsä oli tapettu punikkeina soramontulla,

ei oteta elokuvissa huomioon, mutta kirjassa tuota dilemmaa käsitellään kuitenkin.

Neuvostoliitto itse tappoi sinne loikanneita suomalaisia kommunisteja tuhatmäärin.

Niin tappoi mutta mitä se Koskelaan liittyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lotta Kotilainen oli hyvä hahmo. Antoi peppua useallekin upseerille.

Sellaisia naisia kaivataan nykyäänkin.

Tässä ketjussa oli kyse Linnan kirjasta, oletko lukenut? Missä kohdassa tuollaisesta kerrotaan?

Tuntemattoman naisista se maalaistyttö, joka oli myymässä Rahikaiselle rinkeleitä ennen sotaan lähtöä oli yksi sellainen, johon olisin voinut samaistua.

Juuri kirjassa lotta Kotilainen haki miestä, antoi upseereille ja alennustilassa antoi jopa miehistöön kuuluvallekin.

Vierailija kirjoitti:

Tästä kirjasta on vaikea keskustella analyyttisesti, koska suurin osa ei ole romaania edes lukenut ja osa on lueskellut sieltä lähinnä jotakin one-linereita joita sitten toistelee. Tässäkin ketjussa on max 2 tyyppiä jotka on kirjan lukeneet ja lukemansa tajunneet. Joten ei kovin hedelmällistä keskustelua synny.

Olen kyllä kirjan lukenut pariinkin otteeseen, mutta edellisestä kerrasta alkaa olla kymmenen vuotta. On aika monta tuhatta kirjaa tullut luettua tässä välissä ja siitä syystä alkaa vähän hämärtyä nuo kirjan yksityiskohdat. Tietysti jos on sinun elämäsi kirja, niin haluat jäädä vatvomaan sitä eri tasolla, kuin ehkä muut täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, että harva on lukenut varsinaista kirjaa. Kommentit perustuvat koko keskustelussa elokuvaan.

Sitä ristiriitaa, että Koskela oli punikkiupseerin poika ja silti taisteli Neuvostoliittoa vastaan, vaikka molemmat setänsä oli tapettu punikkeina soramontulla,

ei oteta elokuvissa huomioon, mutta kirjassa tuota dilemmaa käsitellään kuitenkin.

Neuvostoliitto itse tappoi sinne loikanneita suomalaisia kommunisteja tuhatmäärin.

Niin tappoi mutta mitä se Koskelaan liittyy?

Se liittyi sillä lailla, että Vilho Koskela oli punakaartit komppanianpäällikön poika, itse ehkä jonkin verran sosialisti, mutta ei arvostellut Suomen sotaa NL:oa kohtaan, koska itänaapuriin itse tappoi oman aatteensa kannattajia. Tekstissä, jota kommentoin oli kohta ristiriidasta, joka johtui siitä, että Koskela olipunikkiupseerin poika ja SILTI taisteli Neuvostoliittoa vastaan. Miksi ei olisi taistellut?

Itselleni läheisin henkilöhahmo oli vaatimaton, itseään esiin nostamaton talousaliupseeri, alikersantti Mäkilä, uskovainen pohjalainen, joka itse kulki huonoimmissa rytkyissä pitäen huolta miesten ruokkimisesta ja joutui Sinkkosen kyvyttömyyden ( Linnan kapiaisvihaako?) vuoksi hoitamaan pääosin komppanian vääpelin tehtäviäkin.

Mäkilä ei järjestellyt itselleen eikä talousryhmälle mitään ylimääräisiä herkkupaloja, vaikka mahdollisuuksia siihen tietenkin olisi tuossa tehtävässä ollut, kuten esim. omaan elämään pohjautuvassa kirjoissa talousaliupseeri Kalle Päätalo teki. Siksi ihmetyttää, kun jokaisessa elokuvaversiossa, varsinkin näissä kahdessa viimeisessä Mäkilä oli reilusti ylipainoinen, koska Soras ylimääräistä ruakaa voi olla vain varkahilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottahan se on että lotta jouti kävellä siinä missä muutkin. Itse oli sinne hingunnut niin pääsee kävellen poiskin. Mikä velvollisuus sillä hevosella on vielä lotatkin vetää? Isosetä oli hevosmiehenä ja jotenkin tulee Korpela mieleen.

Ajomiehen tehtävä on kuljettaa tavaroita ja ihmisiä, Korpela ei tätä hoitanut vaan karjui raivon vallassa ja oli sopimaton tehtäväänsä. Hänet olisi pidätetty, kenties ammuttukin, ellei venäläiset olisi ehtineet ensin.

Hevosmiehen tärkein tehtävä on pitää hevonen elossa ja työkunnossa parhaaksi katsomallaan tavalla. Hevonen on tärkeämpi kuin moni ihminen monessa kohtaa. Ilman suomenhevosta ei olisi suomea.

Rokka, asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kun ellun kanat. Olen vasta vanhemmiten huomannut että tuollainen olen. 'Mie en kivilöitä siu polkuis vieree käy laittamaa'

Vierailija kirjoitti:

Rokka, asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kun ellun kanat'

Tuon repliikin ("asialliset hommat....ellun kanat") sanoi Koskela eikä Rokka.

Olen nyt ollut insinöörinä ja esimiehenä miesvaltaisella alalla kolmisen vuotta ja alan helvetti vieköön ymmärtää Lammiota.

Vierailija kirjoitti:

Se hevosmies, joka tulitukseen joutuessa päästää hevosen irti valjaista ja siinä yhteydessä saa itse surmansa. "Viattomia luontokappaleita kiusaavat, mene, juokse pois!"

Tai sitten se muistaakseni romanitaustainen, joka kävi kauppaa ja naisissa tiöaisuuden tullen.

Jos joku muistaa nimiä niin saa laittaa. Hevoskohtaus, eli paras, oli jätetty pois uusimmasta elokuvasta.

Itsellä sama hevosmies. Eniten aina käy sääliksi kun eläimet joutuu kärsimään ihmisen pahuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt ollut insinöörinä ja esimiehenä miesvaltaisella alalla kolmisen vuotta ja alan helvetti vieköön ymmärtää Lammiota.

Tämä on mielenkiintoista, että moni esimiehenä oikeasti toiminut sanoo juuri näin.

Kyllä kai ne isot organisaatiot vain tarvitsevat niitä Lammioitansakin.

Kyllä itselleni on aina kolahtaneet eniten Koskela ja Hietanen. Suomalaisia miehiä ja johtajia parhaimmillaan - johdetaan edestä, omalla esimerkillä ja omalla riskillä, ollaan tavallisen rivimiehen puolella. Riskihän myös realisoituu molempien kohdalla kirjan loppupuolella.