lapsiperheellisiä tuetaan aivan mielettömästi - silti jatkuva valitus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten? Tottahan tuleviin veronmaksajiin kannattaa panostaa. Jos heitä ei ole, tai ovat traumatisoituneita kun vanhempia ei tuettu tässä individualistisessa maailmassa, ei se ole kenenkään etu.

Sen sijaan te, kateelliset impotentit tai muuten vain modernit vanhatpiiat ja peräkammarinpojat, olette surkuhupaisia valittajia.

Vanhempien tukeminen vain menee pitkälti hukkaan, koska tukieurot menevät kuluttamiseen joka ei todellisuudessa paranna lasten elämää. Tuet eivät johda siihen että lapset viettäisivät enemmän aikaa lasten kanssa, tai kasvattaisivat heidät paremmin. Rahat kulutetaan elintasokilpailuun.

Kyllä se bkt:n kasvu hyödyttää silti valtiota. Raha kiertää. Olettaen rahan menevän kotiinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma lasten hankkimisessa on siinä, ettei lasten hankkiminen hyödytä kovatuloista uranaista.

Mutta se kyllä hyödyttää ajelehtijanaista joka ei ole löytänyt "omaa" ammattiaan. Joko koulututa ei ole tai koulutusta vastaava duunarihomma ei kiinnosta. Silloin hyvä upgrade elämässä on perheenäidiksi. Kukaan ei kysele ammatista vuosikausiin, ja kunta järkkää perheen kivemmalle asueelle punkkaamaan.

Tätä on paha lähteä korjaamaankaan esimerkiksi siten että lapsilisää maksettaisiin enemmän uranaiselle, tai että hänelle tarjottaisiin kattohuoneistoa alehintaan.

Lopputulos kuitenkin on se, että meillä on paljon jätekakaroita jotka ovat oppineet vanhemmiltaan että rikkaammat ovat mulkvisteja, joten heidän omaisuutensa paskotaan ja turpaan vetäminen on keino ratkaista tilanteita.

Keskiluokassa on sekin ongelma että naisia kannustetaan "elämään", eli välttämään parituumista mahdollisimman pitkään. Parisuhde vasta aivan kalkkiviivoilla kun on jo kiire lisääntyä. Nyt miehet alkavat kyllästyä tähän kuvioon, eivätkä suostu pikapikaa perhe pystyyn-projekteihin naisten kanssa jotka ovat juosseet juoksujaan ikävuodet 18-28.

Ensin syyllistät matalasti koulutettuja naisia aikaisesta perheen perustamisesta, ja sitten korkeakoulutettuja lasten teon lykkäämisestä. Nainen ei ilmeisesti ole koskaan oikean ikäinen tai oikeassa elämäntilanteessa perhettä perustaessaan.

Aiemman viestin kirjoittaja osoitti viestillä ainostaan, että suu käy muttei aivot sitäkään vähää.

Pohjoismaisen keskiverto kotiäidin lapsista kasvaa kyllä yleensä paljon empaattisempia, älykkäämpiä ja kuuliaisempia kuin lapsista virikehoidossa.

Ongelma lienee, että pohjoismaisia kotiäitejä on vain hyvin vähän kotiäitien joukossa. Nainen voi vallan hyvin valita äitiyden ensisijassa, opiskella ja työelämää ehtii kyllä kolmikymppisestäkin eteenpäin. Mitä iäkkäämpiä vanhemmat ovat lapsen tehdessään, sitä heikompilaatuista on perimäaines ja sitä enemmän yleistyy monet sairaudet ja vanhempien jaksamisongelmat.

Teoriassa noin.

Käytännössä ongelma on siinä, etä iso osa tuosta porukasta ei ole mitään empaattisia ja laadukkaita kotiäitejä. Nuo ovat bileporukkaa joka havahtuu yhtäkkiä että nyt pitäisi muuttaa elämää jotenkin, ja sitten keksitään että minähän haluan olla äiti.

Kun elämänhallinta on itselläkin hakusessa, niin ei se kasvattaminenkaan suju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomatkin voivat opiskella eikä maksa yhtään enempää

Kyllä muuten maksaa. Maksuton toisen asteen koulutus koskee vain oppivelvollisia. He saavat ilmaiseksi laitteet, kirjat ja välineet, muut niistä maksavat.

Siis lukio? Ei todellakaan ollut ilmainen, vähintään 1000e meni per vuosi materiaaleihin ja lisäksi 1000e läppäriin

Nykyisin on maksuton.

Koskas se on muuttunut? Kuopus kirjoitti 2 vuotta sitten

2004 ja sitä myöhemmin syntyneille maksuton.

Esikoinen on syntynyt v. 2004 eikä ole maksuton toinen aste vaan kaikki on pitänyt hänelle ostaa, kirjat ja läppäri. Siskon lapsi on syntynyt 3kk myöhemmin eli v. 2005 ja hänelle nämä kaikki on ilmaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten? Tottahan tuleviin veronmaksajiin kannattaa panostaa. Jos heitä ei ole, tai ovat traumatisoituneita kun vanhempia ei tuettu tässä individualistisessa maailmassa, ei se ole kenenkään etu.

Sen sijaan te, kateelliset impotentit tai muuten vain modernit vanhatpiiat ja peräkammarinpojat, olette surkuhupaisia valittajia.

Vanhempien tukeminen vain menee pitkälti hukkaan, koska tukieurot menevät kuluttamiseen joka ei todellisuudessa paranna lasten elämää. Tuet eivät johda siihen että lapset viettäisivät enemmän aikaa lasten kanssa, tai kasvattaisivat heidät paremmin. Rahat kulutetaan elintasokilpailuun.

Kyllä se bkt:n kasvu hyödyttää silti valtiota. Raha kiertää. Olettaen rahan menevän kotiinpäin.

Jos asia on noin, antakaa minulle 100 miljoonaa euroa. Lupaan kuluttaa kaiken, valtio hyötyy ja kaikki menee kotiinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten? Tottahan tuleviin veronmaksajiin kannattaa panostaa. Jos heitä ei ole, tai ovat traumatisoituneita kun vanhempia ei tuettu tässä individualistisessa maailmassa, ei se ole kenenkään etu.

Sen sijaan te, kateelliset impotentit tai muuten vain modernit vanhatpiiat ja peräkammarinpojat, olette surkuhupaisia valittajia.

Vanhempien tukeminen vain menee pitkälti hukkaan, koska tukieurot menevät kuluttamiseen joka ei todellisuudessa paranna lasten elämää. Tuet eivät johda siihen että lapset viettäisivät enemmän aikaa lasten kanssa, tai kasvattaisivat heidät paremmin. Rahat kulutetaan elintasokilpailuun.

Kyllä se bkt:n kasvu hyödyttää silti valtiota. Raha kiertää. Olettaen rahan menevän kotiinpäin.

Huoh. Se raha otetaan joltain pois veroina. Ei se lisää kulutusta, siksi puhutaankin tulonsiirrosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän tuista on kyse?

Lapsilisä, joo. Päivähoitopaikka, joo.

Muuta? Mitään muuta emme saaneet kun lapset asuivat kotona.

Näkymätöntä tukea on koulut, neuvolat jne. Teitä ei tietenkään koske, mutta erilaiset lapsikorotukset eri tukimuodoissa (opintoraha, yksinhuoltajat). Lapsiperheiden suosiminen asuntojonoissa.

Ei-yhteiskuntaan liittyviä lapsiperheiden tukemista huomaa lapsettomat työelämässä hyvin usein, ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun olet joutunut perumaan omat sovitut meni ja joustamaan töissä esimerkiksi menemällä iltapuolen tilaisuuksiin esittäjäksi tms. kun jonkun lapsi sairastuu tai puolisolle tulikin yllättävä meno. Ymmärrän totta kai, että ei siinä tilanteessa voi kun hoitaa sen lapsen, mutta toivoisin myös ymmärrystä toiseen suuntaan, kyllä se meitä lapsettomiakin pistää v-tuttamaan, kun oletus meidän kohdalla on aina, että ei meillä voi olla mitään suunniteltuja menoja, sovittuja omia tapaamisia jne.

Lapsiperheiden suosiminen asuntojonossa? Eihän lapsiperheet edes jonota samoja asuntoja kuin sinkut/pariskunnat. Lapsiperheet tarvii yleensä vähintään kolmion ja pariskunnalle luulisi riittäävän kaksio, jos on rahasta sillä lailla pulaa että pitää asuntoa jonottaa.

Tätä mäki ihmettelen! Me asuimme hissittömän kerrostalon ylimmässä parvekkeettomassa yksiössä (23 neliötä) kun odotimme esikoistamme. Saatiin kyllä tosiaan nopeasti kolmio. Mutta eikö joku sinkku sitten ole iloinen tuosta vapautuneesta yksiöstä?

Asuimme tässä yksiössä melkein 4v mieheni kanssa ja vaihdoimme isompaan vasta kun olin ihan viimeisilläni raskaana. Pitääkö nykyään sinkullakin jo olla kaksio? Pariskunnalla kolmio? Vai mitä ihmettä...

Kuten jo krijoitin, täällä lapsiperheille on varattu hienot ja uudet asunnot paratipaikalta. Sinkuille vanhat yksiöt deekujen ja narkkien naapurista vanhasta kerrostalosta.

Kyllä se minusta on vähän ongelma jos hankit lapsen niin pääset vaikka työttömänä yksinhuoltajana asuntoon jonka hankkimisessa keskiluokkaisella pariskunnallakin tekisi tiukkaa ilman arava-järjestelmää.

No eikö tällainen kannusta sitä sinkkua työllistymään ja hankkimaan itse sen asunnon omalla rahalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma lasten hankkimisessa on siinä, ettei lasten hankkiminen hyödytä kovatuloista uranaista.

Mutta se kyllä hyödyttää ajelehtijanaista joka ei ole löytänyt "omaa" ammattiaan. Joko koulututa ei ole tai koulutusta vastaava duunarihomma ei kiinnosta. Silloin hyvä upgrade elämässä on perheenäidiksi. Kukaan ei kysele ammatista vuosikausiin, ja kunta järkkää perheen kivemmalle asueelle punkkaamaan.

Tätä on paha lähteä korjaamaankaan esimerkiksi siten että lapsilisää maksettaisiin enemmän uranaiselle, tai että hänelle tarjottaisiin kattohuoneistoa alehintaan.

Lopputulos kuitenkin on se, että meillä on paljon jätekakaroita jotka ovat oppineet vanhemmiltaan että rikkaammat ovat mulkvisteja, joten heidän omaisuutensa paskotaan ja turpaan vetäminen on keino ratkaista tilanteita.

Keskiluokassa on sekin ongelma että naisia kannustetaan "elämään", eli välttämään parituumista mahdollisimman pitkään. Parisuhde vasta aivan kalkkiviivoilla kun on jo kiire lisääntyä. Nyt miehet alkavat kyllästyä tähän kuvioon, eivätkä suostu pikapikaa perhe pystyyn-projekteihin naisten kanssa jotka ovat juosseet juoksujaan ikävuodet 18-28.

Ensin syyllistät matalasti koulutettuja naisia aikaisesta perheen perustamisesta, ja sitten korkeakoulutettuja lasten teon lykkäämisestä. Nainen ei ilmeisesti ole koskaan oikean ikäinen tai oikeassa elämäntilanteessa perhettä perustaessaan.

Aiemman viestin kirjoittaja osoitti viestillä ainostaan, että suu käy muttei aivot sitäkään vähää.

Pohjoismaisen keskiverto kotiäidin lapsista kasvaa kyllä yleensä paljon empaattisempia, älykkäämpiä ja kuuliaisempia kuin lapsista virikehoidossa.

Ongelma lienee, että pohjoismaisia kotiäitejä on vain hyvin vähän kotiäitien joukossa. Nainen voi vallan hyvin valita äitiyden ensisijassa, opiskella ja työelämää ehtii kyllä kolmikymppisestäkin eteenpäin. Mitä iäkkäämpiä vanhemmat ovat lapsen tehdessään, sitä heikompilaatuista on perimäaines ja sitä enemmän yleistyy monet sairaudet ja vanhempien jaksamisongelmat.

Teoriassa noin.

Käytännössä ongelma on siinä, etä iso osa tuosta porukasta ei ole mitään empaattisia ja laadukkaita kotiäitejä. Nuo ovat bileporukkaa joka havahtuu yhtäkkiä että nyt pitäisi muuttaa elämää jotenkin, ja sitten keksitään että minähän haluan olla äiti.

Kun elämänhallinta on itselläkin hakusessa, niin ei se kasvattaminenkaan suju.

Moni on hoitanut tunnollisesti lapset kotona ja hakenut työkkärin listoilla päivätöitä.

Ja sitten on nämä kusipäät, jotka menee yövuoroon töihin ja jättää ala-asteikäiset lapset yöksi kotiin ilman aikuista. Jatkossa näitä kytätään ja tehdään lasu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa te lapsiperheitä kritisoivat lapsettomat:

Olette itsekin joskus olleet lapsia ja perheenne on saaneet yhteiskunnalta tätä tukea. Sinäkin olet siitä hyötynyt. Miksi nyt sitten kritisoit tätä järjestelmää, josta olet itsekin hyötynyt?

Luetun ymmärtäminen nolla. Mehän ei tätä järjestelmää kritisoida, päinvastoin, me kehutaan sitä kuinka hyvä se on, se oli hyvä meille ja se on edelleen aika hemmetin hyvä nykylapsille. Pointti on se että vanhemmat saisivat lopettaa valittamisen tästä tuen saamisesta mikä on maailman huippua. Täällä kuulee "no ei oo RUHTINAALLISET tuet", "no ei jäädä VOITOLLE"... Kuinka ahneita sitä jotkut voikaan olla. Kuinka KAIKKI pitäisi saada ilmaiseksi ja kotiin kannettuna, kun itse halusitte lapsen/lapsia. Näköjään kaikkien pitäisi kumartaa teille ja elää köyhyydessä jotta te voitte kasvattaa oman lapsenne ruhtinaallisilla tuilla. Se on TEIDÄN lapsi, tuliko yllätyksenä että itsekin joudutte niistä kuluista maksamaan OSAN?

Ymmärrätkö sinä että mitkään tuet tai palvelut ei läheskään paikkaa sitä vahinkoa perheen taloudessa jonka lapsen kasvattaminen aiheuttaa? Siksi ärsyttää kun jotkut luulee että perheet tyyliin ui rahassa ja on muka aina etulyöntiasemassa vaikka jopa lapsellisten naisten työllistyminen voi olla haastavampaa.

Ehkä ongelma onkin siinä että ulkopuolinen näkee vain ne edut, mutta ei niitä vaikeuksia. Lapsiperheethän joutuu venymään ja joustamaan. Perheetön joutuu venymään max työpaikan lomien suhteen ja sekös ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma lasten hankkimisessa on siinä, ettei lasten hankkiminen hyödytä kovatuloista uranaista.

Mutta se kyllä hyödyttää ajelehtijanaista joka ei ole löytänyt "omaa" ammattiaan. Joko koulututa ei ole tai koulutusta vastaava duunarihomma ei kiinnosta. Silloin hyvä upgrade elämässä on perheenäidiksi. Kukaan ei kysele ammatista vuosikausiin, ja kunta järkkää perheen kivemmalle asueelle punkkaamaan.

Tätä on paha lähteä korjaamaankaan esimerkiksi siten että lapsilisää maksettaisiin enemmän uranaiselle, tai että hänelle tarjottaisiin kattohuoneistoa alehintaan.

Lopputulos kuitenkin on se, että meillä on paljon jätekakaroita jotka ovat oppineet vanhemmiltaan että rikkaammat ovat mulkvisteja, joten heidän omaisuutensa paskotaan ja turpaan vetäminen on keino ratkaista tilanteita.

Keskiluokassa on sekin ongelma että naisia kannustetaan "elämään", eli välttämään parituumista mahdollisimman pitkään. Parisuhde vasta aivan kalkkiviivoilla kun on jo kiire lisääntyä. Nyt miehet alkavat kyllästyä tähän kuvioon, eivätkä suostu pikapikaa perhe pystyyn-projekteihin naisten kanssa jotka ovat juosseet juoksujaan ikävuodet 18-28.

Ensin syyllistät matalasti koulutettuja naisia aikaisesta perheen perustamisesta, ja sitten korkeakoulutettuja lasten teon lykkäämisestä. Nainen ei ilmeisesti ole koskaan oikean ikäinen tai oikeassa elämäntilanteessa perhettä perustaessaan.

Aiemman viestin kirjoittaja osoitti viestillä ainostaan, että suu käy muttei aivot sitäkään vähää.

Pohjoismaisen keskiverto kotiäidin lapsista kasvaa kyllä yleensä paljon empaattisempia, älykkäämpiä ja kuuliaisempia kuin lapsista virikehoidossa.

Ongelma lienee, että pohjoismaisia kotiäitejä on vain hyvin vähän kotiäitien joukossa. Nainen voi vallan hyvin valita äitiyden ensisijassa, opiskella ja työelämää ehtii kyllä kolmikymppisestäkin eteenpäin. Mitä iäkkäämpiä vanhemmat ovat lapsen tehdessään, sitä heikompilaatuista on perimäaines ja sitä enemmän yleistyy monet sairaudet ja vanhempien jaksamisongelmat.

Teoriassa noin.

Käytännössä ongelma on siinä, etä iso osa tuosta porukasta ei ole mitään empaattisia ja laadukkaita kotiäitejä. Nuo ovat bileporukkaa joka havahtuu yhtäkkiä että nyt pitäisi muuttaa elämää jotenkin, ja sitten keksitään että minähän haluan olla äiti.

Kun elämänhallinta on itselläkin hakusessa, niin ei se kasvattaminenkaan suju.

Moni on hoitanut tunnollisesti lapset kotona ja hakenut työkkärin listoilla päivätöitä.

Ja sitten on nämä kusipäät, jotka menee yövuoroon töihin ja jättää ala-asteikäiset lapset yöksi kotiin ilman aikuista. Jatkossa näitä kytätään ja tehdään lasu.

Yksinhuoltaja saa valita joko päivätyö ja lapset tai vuorotyö ja huostaanotto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän tuista on kyse?

Lapsilisä, joo. Päivähoitopaikka, joo.

Muuta? Mitään muuta emme saaneet kun lapset asuivat kotona.

Näkymätöntä tukea on koulut, neuvolat jne. Teitä ei tietenkään koske, mutta erilaiset lapsikorotukset eri tukimuodoissa (opintoraha, yksinhuoltajat). Lapsiperheiden suosiminen asuntojonoissa.

Ei-yhteiskuntaan liittyviä lapsiperheiden tukemista huomaa lapsettomat työelämässä hyvin usein, ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun olet joutunut perumaan omat sovitut meni ja joustamaan töissä esimerkiksi menemällä iltapuolen tilaisuuksiin esittäjäksi tms. kun jonkun lapsi sairastuu tai puolisolle tulikin yllättävä meno. Ymmärrän totta kai, että ei siinä tilanteessa voi kun hoitaa sen lapsen, mutta toivoisin myös ymmärrystä toiseen suuntaan, kyllä se meitä lapsettomiakin pistää v-tuttamaan, kun oletus meidän kohdalla on aina, että ei meillä voi olla mitään suunniteltuja menoja, sovittuja omia tapaamisia jne.

Lapsiperheiden suosiminen asuntojonossa? Eihän lapsiperheet edes jonota samoja asuntoja kuin sinkut/pariskunnat. Lapsiperheet tarvii yleensä vähintään kolmion ja pariskunnalle luulisi riittäävän kaksio, jos on rahasta sillä lailla pulaa että pitää asuntoa jonottaa.

Tätä mäki ihmettelen! Me asuimme hissittömän kerrostalon ylimmässä parvekkeettomassa yksiössä (23 neliötä) kun odotimme esikoistamme. Saatiin kyllä tosiaan nopeasti kolmio. Mutta eikö joku sinkku sitten ole iloinen tuosta vapautuneesta yksiöstä?

Asuimme tässä yksiössä melkein 4v mieheni kanssa ja vaihdoimme isompaan vasta kun olin ihan viimeisilläni raskaana. Pitääkö nykyään sinkullakin jo olla kaksio? Pariskunnalla kolmio? Vai mitä ihmettä...

Kuten jo krijoitin, täällä lapsiperheille on varattu hienot ja uudet asunnot paratipaikalta. Sinkuille vanhat yksiöt deekujen ja narkkien naapurista vanhasta kerrostalosta.

Kyllä se minusta on vähän ongelma jos hankit lapsen niin pääset vaikka työttömänä yksinhuoltajana asuntoon jonka hankkimisessa keskiluokkaisella pariskunnallakin tekisi tiukkaa ilman arava-järjestelmää.

No eikö tällainen kannusta sitä sinkkua työllistymään ja hankkimaan itse sen asunnon omalla rahalla?

Millä tavalla se kannustaa sinkkua työllistymään ja hankkimaan omalla rahalla hienon asunnon, jos toiselle annetaan sellainen käytännössä ilmaiseksi?

Miksi sinkku asuu 50 000 euron arvoisessa asunnossa, ja yksinhuoltaja 220 000 euron arvoisessa asunnossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän tuista on kyse?

Lapsilisä, joo. Päivähoitopaikka, joo.

Muuta? Mitään muuta emme saaneet kun lapset asuivat kotona.

Näkymätöntä tukea on koulut, neuvolat jne. Teitä ei tietenkään koske, mutta erilaiset lapsikorotukset eri tukimuodoissa (opintoraha, yksinhuoltajat). Lapsiperheiden suosiminen asuntojonoissa.

Ei-yhteiskuntaan liittyviä lapsiperheiden tukemista huomaa lapsettomat työelämässä hyvin usein, ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun olet joutunut perumaan omat sovitut meni ja joustamaan töissä esimerkiksi menemällä iltapuolen tilaisuuksiin esittäjäksi tms. kun jonkun lapsi sairastuu tai puolisolle tulikin yllättävä meno. Ymmärrän totta kai, että ei siinä tilanteessa voi kun hoitaa sen lapsen, mutta toivoisin myös ymmärrystä toiseen suuntaan, kyllä se meitä lapsettomiakin pistää v-tuttamaan, kun oletus meidän kohdalla on aina, että ei meillä voi olla mitään suunniteltuja menoja, sovittuja omia tapaamisia jne.

Lapsiperheiden suosiminen asuntojonossa? Eihän lapsiperheet edes jonota samoja asuntoja kuin sinkut/pariskunnat. Lapsiperheet tarvii yleensä vähintään kolmion ja pariskunnalle luulisi riittäävän kaksio, jos on rahasta sillä lailla pulaa että pitää asuntoa jonottaa.

Tätä mäki ihmettelen! Me asuimme hissittömän kerrostalon ylimmässä parvekkeettomassa yksiössä (23 neliötä) kun odotimme esikoistamme. Saatiin kyllä tosiaan nopeasti kolmio. Mutta eikö joku sinkku sitten ole iloinen tuosta vapautuneesta yksiöstä?

Asuimme tässä yksiössä melkein 4v mieheni kanssa ja vaihdoimme isompaan vasta kun olin ihan viimeisilläni raskaana. Pitääkö nykyään sinkullakin jo olla kaksio? Pariskunnalla kolmio? Vai mitä ihmettä...

Kuten jo krijoitin, täällä lapsiperheille on varattu hienot ja uudet asunnot paratipaikalta. Sinkuille vanhat yksiöt deekujen ja narkkien naapurista vanhasta kerrostalosta.

Kyllä se minusta on vähän ongelma jos hankit lapsen niin pääset vaikka työttömänä yksinhuoltajana asuntoon jonka hankkimisessa keskiluokkaisella pariskunnallakin tekisi tiukkaa ilman arava-järjestelmää.

No eikö tällainen kannusta sitä sinkkua työllistymään ja hankkimaan itse sen asunnon omalla rahalla?

Millä tavalla se kannustaa sinkkua työllistymään ja hankkimaan omalla rahalla hienon asunnon, jos toiselle annetaan sellainen käytännössä ilmaiseksi?

Miksi sinkku asuu 50 000 euron arvoisessa asunnossa, ja yksinhuoltaja 220 000 euron arvoisessa asunnossa?

Ara asuntoon tulee määräaikaiseksi, niin saadaan hyvätuloiset niistä ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän tuista on kyse?

Lapsilisä, joo. Päivähoitopaikka, joo.

Muuta? Mitään muuta emme saaneet kun lapset asuivat kotona.

Näkymätöntä tukea on koulut, neuvolat jne. Teitä ei tietenkään koske, mutta erilaiset lapsikorotukset eri tukimuodoissa (opintoraha, yksinhuoltajat). Lapsiperheiden suosiminen asuntojonoissa.

Ei-yhteiskuntaan liittyviä lapsiperheiden tukemista huomaa lapsettomat työelämässä hyvin usein, ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun olet joutunut perumaan omat sovitut meni ja joustamaan töissä esimerkiksi menemällä iltapuolen tilaisuuksiin esittäjäksi tms. kun jonkun lapsi sairastuu tai puolisolle tulikin yllättävä meno. Ymmärrän totta kai, että ei siinä tilanteessa voi kun hoitaa sen lapsen, mutta toivoisin myös ymmärrystä toiseen suuntaan, kyllä se meitä lapsettomiakin pistää v-tuttamaan, kun oletus meidän kohdalla on aina, että ei meillä voi olla mitään suunniteltuja menoja, sovittuja omia tapaamisia jne.

Lapsiperheiden suosiminen asuntojonossa? Eihän lapsiperheet edes jonota samoja asuntoja kuin sinkut/pariskunnat. Lapsiperheet tarvii yleensä vähintään kolmion ja pariskunnalle luulisi riittäävän kaksio, jos on rahasta sillä lailla pulaa että pitää asuntoa jonottaa.

Tätä mäki ihmettelen! Me asuimme hissittömän kerrostalon ylimmässä parvekkeettomassa yksiössä (23 neliötä) kun odotimme esikoistamme. Saatiin kyllä tosiaan nopeasti kolmio. Mutta eikö joku sinkku sitten ole iloinen tuosta vapautuneesta yksiöstä?

Asuimme tässä yksiössä melkein 4v mieheni kanssa ja vaihdoimme isompaan vasta kun olin ihan viimeisilläni raskaana. Pitääkö nykyään sinkullakin jo olla kaksio? Pariskunnalla kolmio? Vai mitä ihmettä...

Kuten jo krijoitin, täällä lapsiperheille on varattu hienot ja uudet asunnot paratipaikalta. Sinkuille vanhat yksiöt deekujen ja narkkien naapurista vanhasta kerrostalosta.

Kyllä se minusta on vähän ongelma jos hankit lapsen niin pääset vaikka työttömänä yksinhuoltajana asuntoon jonka hankkimisessa keskiluokkaisella pariskunnallakin tekisi tiukkaa ilman arava-järjestelmää.

Jaa no me saatiin kyllä vanha 70l kolmio lähiöstä. Oli kyllä kaukana paraatipaikoista. On kyllä aivan järjetöntä kateutta. Senkus hankit lapsen niin pääset osalliseksi näistä upeista arava-kohteista! Me säästettiin vuosia yksiössä ja pystyttiin ostamaan uusi perheasunto pienehköllä velalla. Nykyään kukaan ei vissiin viitsi vaivautua koska se vaatii vuosien ajan epämukavuuden kestämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän tuista on kyse?

Lapsilisä, joo. Päivähoitopaikka, joo.

Muuta? Mitään muuta emme saaneet kun lapset asuivat kotona.

Näkymätöntä tukea on koulut, neuvolat jne. Teitä ei tietenkään koske, mutta erilaiset lapsikorotukset eri tukimuodoissa (opintoraha, yksinhuoltajat). Lapsiperheiden suosiminen asuntojonoissa.

Ei-yhteiskuntaan liittyviä lapsiperheiden tukemista huomaa lapsettomat työelämässä hyvin usein, ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun olet joutunut perumaan omat sovitut meni ja joustamaan töissä esimerkiksi menemällä iltapuolen tilaisuuksiin esittäjäksi tms. kun jonkun lapsi sairastuu tai puolisolle tulikin yllättävä meno. Ymmärrän totta kai, että ei siinä tilanteessa voi kun hoitaa sen lapsen, mutta toivoisin myös ymmärrystä toiseen suuntaan, kyllä se meitä lapsettomiakin pistää v-tuttamaan, kun oletus meidän kohdalla on aina, että ei meillä voi olla mitään suunniteltuja menoja, sovittuja omia tapaamisia jne.

Lapsiperheiden suosiminen asuntojonossa? Eihän lapsiperheet edes jonota samoja asuntoja kuin sinkut/pariskunnat. Lapsiperheet tarvii yleensä vähintään kolmion ja pariskunnalle luulisi riittäävän kaksio, jos on rahasta sillä lailla pulaa että pitää asuntoa jonottaa.

Tätä mäki ihmettelen! Me asuimme hissittömän kerrostalon ylimmässä parvekkeettomassa yksiössä (23 neliötä) kun odotimme esikoistamme. Saatiin kyllä tosiaan nopeasti kolmio. Mutta eikö joku sinkku sitten ole iloinen tuosta vapautuneesta yksiöstä?

Asuimme tässä yksiössä melkein 4v mieheni kanssa ja vaihdoimme isompaan vasta kun olin ihan viimeisilläni raskaana. Pitääkö nykyään sinkullakin jo olla kaksio? Pariskunnalla kolmio? Vai mitä ihmettä...

Kuten jo krijoitin, täällä lapsiperheille on varattu hienot ja uudet asunnot paratipaikalta. Sinkuille vanhat yksiöt deekujen ja narkkien naapurista vanhasta kerrostalosta.

Kyllä se minusta on vähän ongelma jos hankit lapsen niin pääset vaikka työttömänä yksinhuoltajana asuntoon jonka hankkimisessa keskiluokkaisella pariskunnallakin tekisi tiukkaa ilman arava-järjestelmää.

No eikö tällainen kannusta sitä sinkkua työllistymään ja hankkimaan itse sen asunnon omalla rahalla?

Millä tavalla se kannustaa sinkkua työllistymään ja hankkimaan omalla rahalla hienon asunnon, jos toiselle annetaan sellainen käytännössä ilmaiseksi?

Miksi sinkku asuu 50 000 euron arvoisessa asunnossa, ja yksinhuoltaja 220 000 euron arvoisessa asunnossa?

Ara asuntoon tulee määräaikaiseksi, niin saadaan hyvätuloiset niistä ulos.

Nyt ei puhuta hyvätuloisista, vaan siitä että jos nainen pamahtaa paksuksi, pääsee asuntoon jota ei muuten saisi ilman hyviä tuloja.

Aika kyseenalainen kannustin hankkia lapsia, eikö sinustakin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän tuista on kyse?

Lapsilisä, joo. Päivähoitopaikka, joo.

Muuta? Mitään muuta emme saaneet kun lapset asuivat kotona.

Näkymätöntä tukea on koulut, neuvolat jne. Teitä ei tietenkään koske, mutta erilaiset lapsikorotukset eri tukimuodoissa (opintoraha, yksinhuoltajat). Lapsiperheiden suosiminen asuntojonoissa.

Ei-yhteiskuntaan liittyviä lapsiperheiden tukemista huomaa lapsettomat työelämässä hyvin usein, ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun olet joutunut perumaan omat sovitut meni ja joustamaan töissä esimerkiksi menemällä iltapuolen tilaisuuksiin esittäjäksi tms. kun jonkun lapsi sairastuu tai puolisolle tulikin yllättävä meno. Ymmärrän totta kai, että ei siinä tilanteessa voi kun hoitaa sen lapsen, mutta toivoisin myös ymmärrystä toiseen suuntaan, kyllä se meitä lapsettomiakin pistää v-tuttamaan, kun oletus meidän kohdalla on aina, että ei meillä voi olla mitään suunniteltuja menoja, sovittuja omia tapaamisia jne.

Lapsiperheiden suosiminen asuntojonossa? Eihän lapsiperheet edes jonota samoja asuntoja kuin sinkut/pariskunnat. Lapsiperheet tarvii yleensä vähintään kolmion ja pariskunnalle luulisi riittäävän kaksio, jos on rahasta sillä lailla pulaa että pitää asuntoa jonottaa.

Tätä mäki ihmettelen! Me asuimme hissittömän kerrostalon ylimmässä parvekkeettomassa yksiössä (23 neliötä) kun odotimme esikoistamme. Saatiin kyllä tosiaan nopeasti kolmio. Mutta eikö joku sinkku sitten ole iloinen tuosta vapautuneesta yksiöstä?

Asuimme tässä yksiössä melkein 4v mieheni kanssa ja vaihdoimme isompaan vasta kun olin ihan viimeisilläni raskaana. Pitääkö nykyään sinkullakin jo olla kaksio? Pariskunnalla kolmio? Vai mitä ihmettä...

Kuten jo krijoitin, täällä lapsiperheille on varattu hienot ja uudet asunnot paratipaikalta. Sinkuille vanhat yksiöt deekujen ja narkkien naapurista vanhasta kerrostalosta.

Kyllä se minusta on vähän ongelma jos hankit lapsen niin pääset vaikka työttömänä yksinhuoltajana asuntoon jonka hankkimisessa keskiluokkaisella pariskunnallakin tekisi tiukkaa ilman arava-järjestelmää.

Jaa no me saatiin kyllä vanha 70l kolmio lähiöstä. Oli kyllä kaukana paraatipaikoista. On kyllä aivan järjetöntä kateutta. Senkus hankit lapsen niin pääset osalliseksi näistä upeista arava-kohteista! Me säästettiin vuosia yksiössä ja pystyttiin ostamaan uusi perheasunto pienehköllä velalla. Nykyään kukaan ei vissiin viitsi vaivautua koska se vaatii vuosien ajan epämukavuuden kestämistä.

Nuo aravat ovat uusia rivitaloasuntoja. Kaikissa on sauna, viilennys ja muut mukavuudet. Kunnan kalleimmalla alueella. Vähintään 220 000 euroa/45m2 kaksio maksaisivat vapailla markkinoilla. Kolmiot kalliimpia.

Vierailija kirjoitti:

Minä vaihtaisin koska tahansa lapsilisän siihen, että Suomessa ilmapiiri muuttuisi lapsiystävällisemmäksi. Paljon enemmän siitä olisi iloa, että ihmiset suhtautuisivat lapsiin positiivisesti, juttelisivat lapsille ja auttaisivat vaikka lastenvaunujen kanssa kulkevaa avaamalla oven. Kyllä minua surettaa se, miten rumasti lapsista ja lapsiperheistä puhutaan. Vaikea kuvitella, että mistään muusta väestöryhmästä puhuttaisiin yhtä rumasti ja se "sallittaisiin". Jos joku alkaisi puhua yhtä ilkeään sävyyn vaikka pyörätuolilla liikkuvista, niin äkkiä tulisi sanomista.

En mä ole koskaan törmänny lapsivihaan. Joka ikinen kerta, kun olen rattaiden kanssa liikenteessä, joku juoksee avaamaan minulle ovia. Ja melkein joka kerta joku hymyilee ja vilkuttelee vauvalle. Tästä olen positiivisesti yllättynyt, koska en todellakaan odota, että kukaan kiinnittäisi huomiota tuntemattomiin lapsiin. Ei minuakaan kiinnosta lirkutella tuntemattomien vauvoille, mutta en silti ole lapsivastainen. Liikun lähes päivittäin kaupungilla lasten kanssa.

Tuo kannustinongelma on ihan totta.

Mitä surkeampi elämäntilanne, sitä enemmän hyötyy lapsen hankkimisesta. Siis tuet, parempi asunto, perheenäidin suurempi arvostus entiseen elämäntilanteeseen verrattuna (oikeasti siis nykyiseen, luuseri jolla on lapsi, on yhä luuseri, mutta jostain syystä paksuksi pamahtaminen vie pois sen luuserileiman).

Juurikin jollekin hyvätuloiselle uranaiselle tuet ovat pelkkiä hiluja, ja asunto on jo hankittu omalla rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän tuista on kyse?

Lapsilisä, joo. Päivähoitopaikka, joo.

Muuta? Mitään muuta emme saaneet kun lapset asuivat kotona.

Näkymätöntä tukea on koulut, neuvolat jne. Teitä ei tietenkään koske, mutta erilaiset lapsikorotukset eri tukimuodoissa (opintoraha, yksinhuoltajat). Lapsiperheiden suosiminen asuntojonoissa.

Ei-yhteiskuntaan liittyviä lapsiperheiden tukemista huomaa lapsettomat työelämässä hyvin usein, ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun olet joutunut perumaan omat sovitut meni ja joustamaan töissä esimerkiksi menemällä iltapuolen tilaisuuksiin esittäjäksi tms. kun jonkun lapsi sairastuu tai puolisolle tulikin yllättävä meno. Ymmärrän totta kai, että ei siinä tilanteessa voi kun hoitaa sen lapsen, mutta toivoisin myös ymmärrystä toiseen suuntaan, kyllä se meitä lapsettomiakin pistää v-tuttamaan, kun oletus meidän kohdalla on aina, että ei meillä voi olla mitään suunniteltuja menoja, sovittuja omia tapaamisia jne.

Lapsiperheiden suosiminen asuntojonossa? Eihän lapsiperheet edes jonota samoja asuntoja kuin sinkut/pariskunnat. Lapsiperheet tarvii yleensä vähintään kolmion ja pariskunnalle luulisi riittäävän kaksio, jos on rahasta sillä lailla pulaa että pitää asuntoa jonottaa.

Tätä mäki ihmettelen! Me asuimme hissittömän kerrostalon ylimmässä parvekkeettomassa yksiössä (23 neliötä) kun odotimme esikoistamme. Saatiin kyllä tosiaan nopeasti kolmio. Mutta eikö joku sinkku sitten ole iloinen tuosta vapautuneesta yksiöstä?

Asuimme tässä yksiössä melkein 4v mieheni kanssa ja vaihdoimme isompaan vasta kun olin ihan viimeisilläni raskaana. Pitääkö nykyään sinkullakin jo olla kaksio? Pariskunnalla kolmio? Vai mitä ihmettä...

Kuten jo krijoitin, täällä lapsiperheille on varattu hienot ja uudet asunnot paratipaikalta. Sinkuille vanhat yksiöt deekujen ja narkkien naapurista vanhasta kerrostalosta.

Kyllä se minusta on vähän ongelma jos hankit lapsen niin pääset vaikka työttömänä yksinhuoltajana asuntoon jonka hankkimisessa keskiluokkaisella pariskunnallakin tekisi tiukkaa ilman arava-järjestelmää.

Kauhean vaikea samaistua tähän ongelmaan, kun en ole koskaan "saanut" yhteiskunnalta minkäänlaista asuntoa. Itse olen sinkkuna, pariskuntana ja nyt perheellisenä asumiseni maksanut. Opiskeluaikana sain toki asumistukea, mutta sen jälkeen en sitäkään. Ei kai Suomessa mitään arava-järjestelmää ole ollut ikuisuuksiin??

Lapseni täyttää 10v kuukauden päästä enkä enää voi olla hänen sairastamisen vuoksi pois töistä. Mikään ei tosin kohdallani muutu, sillä olen ollut näiden vuosien aikana tasan yhden päivän pois lapsen takia. Muuten hän on sairastanut samalla, kun olen tehnyt etätöitä. Kukaan kun ei tee töitäni, jos olen poissa.

Itse ainakin arvostan sitä mitä yhteiskunta tarjoaa. Yhden lapsen päivähoitokulut on oikeasti ainakin 1500€ kuussa, mutta vanhemmat maksaa vain murto-osan. Koulutus on ilmaista ja koulu tarjoaa erilaisia kerhoja koulun jälkeen. Kirjastossa on loputtomasti luettavaa lapselle ja vanhemmille. On pimeässä valaistut kadut ja turvallinen koulumatka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän tuista on kyse?

Lapsilisä, joo. Päivähoitopaikka, joo.

Muuta? Mitään muuta emme saaneet kun lapset asuivat kotona.

Näkymätöntä tukea on koulut, neuvolat jne. Teitä ei tietenkään koske, mutta erilaiset lapsikorotukset eri tukimuodoissa (opintoraha, yksinhuoltajat). Lapsiperheiden suosiminen asuntojonoissa.

Ei-yhteiskuntaan liittyviä lapsiperheiden tukemista huomaa lapsettomat työelämässä hyvin usein, ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun olet joutunut perumaan omat sovitut meni ja joustamaan töissä esimerkiksi menemällä iltapuolen tilaisuuksiin esittäjäksi tms. kun jonkun lapsi sairastuu tai puolisolle tulikin yllättävä meno. Ymmärrän totta kai, että ei siinä tilanteessa voi kun hoitaa sen lapsen, mutta toivoisin myös ymmärrystä toiseen suuntaan, kyllä se meitä lapsettomiakin pistää v-tuttamaan, kun oletus meidän kohdalla on aina, että ei meillä voi olla mitään suunniteltuja menoja, sovittuja omia tapaamisia jne.

Lapsiperheiden suosiminen asuntojonossa? Eihän lapsiperheet edes jonota samoja asuntoja kuin sinkut/pariskunnat. Lapsiperheet tarvii yleensä vähintään kolmion ja pariskunnalle luulisi riittäävän kaksio, jos on rahasta sillä lailla pulaa että pitää asuntoa jonottaa.

Tätä mäki ihmettelen! Me asuimme hissittömän kerrostalon ylimmässä parvekkeettomassa yksiössä (23 neliötä) kun odotimme esikoistamme. Saatiin kyllä tosiaan nopeasti kolmio. Mutta eikö joku sinkku sitten ole iloinen tuosta vapautuneesta yksiöstä?

Asuimme tässä yksiössä melkein 4v mieheni kanssa ja vaihdoimme isompaan vasta kun olin ihan viimeisilläni raskaana. Pitääkö nykyään sinkullakin jo olla kaksio? Pariskunnalla kolmio? Vai mitä ihmettä...

Kuten jo krijoitin, täällä lapsiperheille on varattu hienot ja uudet asunnot paratipaikalta. Sinkuille vanhat yksiöt deekujen ja narkkien naapurista vanhasta kerrostalosta.

Kyllä se minusta on vähän ongelma jos hankit lapsen niin pääset vaikka työttömänä yksinhuoltajana asuntoon jonka hankkimisessa keskiluokkaisella pariskunnallakin tekisi tiukkaa ilman arava-järjestelmää.

No eikö tällainen kannusta sitä sinkkua työllistymään ja hankkimaan itse sen asunnon omalla rahalla?

Millä tavalla se kannustaa sinkkua työllistymään ja hankkimaan omalla rahalla hienon asunnon, jos toiselle annetaan sellainen käytännössä ilmaiseksi?

Miksi sinkku asuu 50 000 euron arvoisessa asunnossa, ja yksinhuoltaja 220 000 euron arvoisessa asunnossa?

No sen yh:n kanssa asuu samassa asunnossa myös ne lapset. Muuta kimppakämppään muiden sinkkujen kanssa, niin pääset ihan samalla lailla nauttimaan arvokkaammasta asunnosta.

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä niistä "mielettömistä tuista" huolimatta yhä harvempi haluaa tehdä lapsia. Tosiasiahan on niin, että lapset on ikäänkuin välttämättömyys yhteiskunnan jatkuvuuden kannalta. Ne normaalit kunnolliset perheet jotka kasvattaa lapsistaan normaaleita kunnollisia aikuisia, ansaitsevat kaikki tuet ja enemmänkin, kun pitävät kasvatustyöllään tätä yhteiskuntaa pystyssä.

Tunnen aika paljon kolmikymppisiä, jotka eivät halua lapsia sen takia, ettei sitten voi olla vaan oman napansa tuijottama. Kykaan heistä ei miettinytkään mitään rahallisia tukia. Ainoastaan, että se oma vapaus mennä , tulla ja olla katoaa.