Menetin uupumuksen takia kaikki ystävät
Minulla oli ennen noin kymmenen ihmistä ystävinä, kaikki monen vuoden ajan. Uuvuin (syinä työ ja perhe-elämä), ehkä masennunkin. Enkä uupumuksen takia jaksanut pitää keneenkään yhteyttä. Hyvä kun selvisin hengissä nuo uupumuksen vuodet. Kaikki energia meni selviytymiseen. Nyt olen parantumassa, ja huomaan, että minulla ei ole enää yhtään ystävää. Menetin heidät kaikki. Kenellekään en ollut millään tavalla ilkeä, en pettänyt lupauksia, ei mitään sellaista. En vain jaksanut pitää mitään yhteyttä. Olen nyt laittanut heille viestejä ja kysellyt kuulumisia, yrittänyt soittaa. Eivät vastaa. Kaksi estänyt facebookissakin näköjään. Näinkö tämä sitten menee? Että uupumalla todella menettää kaiken?
Kommentit (576)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kyllä todella töykeää, etteivät vastaa aapeelle mitään. Jos joku vanha ystävä vuosia myöhemmin ottaisi minuun yhteyttä, niin todellakin vastaisin ja haluaisin kuulla miten hänellä menee. Ellei hän olisi tehnyt jotain todella törkeää minulle, esim. kylillä levittänyt minusta jotain törkeitä juoruja tms.
Näinhän ap oli aiemmin toiminut itse.
Hän kertoi, että osalle ei ollut jaksanut vastata yhteen viestiin, joka koski jotain ihan muuta asiaa. Ei ap mitään todella törkeää ollut kenellekään tehnyt.
Miksi ap:n vastaamattomuus ei ole töykeää, mutta muiden vastaamattomuus on?
Tietenkin kaikki vastaamattomuus töykeää, mutta ei jos joku ei joskus yhden kerran vastaa yhteen viestiin, niin ei se nyt sentään syy katkaista välejä ole.
Olin todella uupunut ja masentunut ja laitoin ystäville viestin, että lähden nyt lepäämään hoitolaan. Ymmärsivät hyvin ettei minusta kuulunut mitään johonkin aikaan. Sen jälkeen kerroin mitä kaikkea oli tapahtunut ja olen tyytyväinen, kun uskalsin olla avoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kyllä todella töykeää, etteivät vastaa aapeelle mitään. Jos joku vanha ystävä vuosia myöhemmin ottaisi minuun yhteyttä, niin todellakin vastaisin ja haluaisin kuulla miten hänellä menee. Ellei hän olisi tehnyt jotain todella törkeää minulle, esim. kylillä levittänyt minusta jotain törkeitä juoruja tms.
Näinhän ap oli aiemmin toiminut itse.
Hän kertoi, että osalle ei ollut jaksanut vastata yhteen viestiin, joka koski jotain ihan muuta asiaa. Ei ap mitään todella törkeää ollut kenellekään tehnyt.
Miksi ap:n vastaamattomuus ei ole töykeää, mutta muiden vastaamattomuus on?
Tietenkin kaikki vastaamattomuus töykeää, mutta ei jos joku ei joskus yhden kerran vastaa yhteen viestiin, niin ei se nyt sentään syy katkaista välejä ole.
Sama tilannehan nyt on toisin päin.
Ehkä he ovat uupuneita. Ehkä he olisivat tarvinneet AP:ta.
Ehkä he ovat ilkeitä/itsekkäitä ja silloin menetys ei ole suuri.
Mulla sama, yksi tosi ystävä tosin jäi. Nyt olen selvinnyt pahimmista vuosista, mutta karuin seurauksin. Olen tehnyt itse virheitä ystävien suhteen ja varmasti he ovat myös minun suhteeni. En saa asioita enää peruutettua ja tuntuu, että vaikea olisi myös lähentyä uudelleen.
Joskus mietin, kuinka ihanaa oli ennen lapsia, kun elämä oli edessä ja ystäviä oli paljon ja kaikkien kanssa jt suunnitelmia. Olin kuin eri ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kyllä todella töykeää, etteivät vastaa aapeelle mitään. Jos joku vanha ystävä vuosia myöhemmin ottaisi minuun yhteyttä, niin todellakin vastaisin ja haluaisin kuulla miten hänellä menee. Ellei hän olisi tehnyt jotain todella törkeää minulle, esim. kylillä levittänyt minusta jotain törkeitä juoruja tms.
Näinhän ap oli aiemmin toiminut itse.
Hän kertoi, että osalle ei ollut jaksanut vastata yhteen viestiin, joka koski jotain ihan muuta asiaa. Ei ap mitään todella törkeää ollut kenellekään tehnyt.
Miksi ap:n vastaamattomuus ei ole töykeää, mutta muiden vastaamattomuus on?
Tietenkin kaikki vastaamattomuus töykeää, mutta ei jos joku ei joskus yhden kerran vastaa yhteen viestiin, niin ei se nyt sentään syy katkaista välejä ole.
Sama tilannehan nyt on toisin päin.
Ap kertoo, että viiden ystävän kohdalla hän oli vastannut kaikkiin viesteihin, ja silti ei saa nyt heiltä vastausta.
Saman kokeneena olen kyllä pohtinut, että olivatko nämä ystävät oikeanlaisia, haluaisinko edelleen olla heidän kanssaan, viettää aikaa ja kertoa tuntemukseni. Vastaus on, että ehkä en. Olen jotenkin niin eri ihminen nykyään. Uusia ystäviä on toki myös hyvin vaikea saada.
Oma vuosien takainen ystäväni alkoi pikkuhiljaa ghostaamaan minua. Ei lukenut viestejä ja jos luki niin ei vastannut. Lakkasin lopulta pitämästä yhteyttä ja kohtelin häntä samoin eli en niihin harvoihin viesteihin vastannut tai vastasin päivien viiveellä. Vuosien jälkeen ystävä sitten kyselikin että välttelenkö häntä. Kerroin suoraan, miltä hänen käytöksensä tuntui ja siksi lakkasin vastaamasta hänen viesteihin. Ystäväni kertoi olleensa vaikeassa elämäntilanteessa. Sanoin suoraan, että ystävyys varmasti olisi kestänyt sen, että kertoo tilanteesta ja olisin antanut tilaa, mutta tämmöistä ghostaamista se ei kestänyt
Onpa AP saanut kylmiä ja kovia vastauksia täällä.
Jos hekin jättävät "vain johonkin yhteen viestiin vastaamatta" ja kolmen vuoden päästä ilmoittelevat itsestään?
Vierailija kirjoitti:
Jos hekin jättävät "vain johonkin yhteen viestiin vastaamatta" ja kolmen vuoden päästä ilmoittelevat itsestään?
Miksi olet ilkeä?
Ap kertoo aloituksessaan, että on pitkän hiljaisuuden jälkeen lähestynyt kysymällä mitä kuuluu. Jos itse vastaisin tuollaisen jälkeen, niin vastaus olisi kohteliaan lyhyt: Kiitos ihan ok, entä sinulle.
Kun ystävyys on vastavuoroista, niin se kuihtuu ilman yhteyttä. Sitten pitää mennä eteenpäin uutta kohti, koska vanhaan ei paluuta.
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoo aloituksessaan, että on pitkän hiljaisuuden jälkeen lähestynyt kysymällä mitä kuuluu. Jos itse vastaisin tuollaisen jälkeen, niin vastaus olisi kohteliaan lyhyt: Kiitos ihan ok, entä sinulle.
Kun ystävyys on vastavuoroista, niin se kuihtuu ilman yhteyttä. Sitten pitää mennä eteenpäin uutta kohti, koska vanhaan ei paluuta.
Jaa. Minä ilahtuisin, jos minua vanha ystävä lähestyisi vuosien jälkeen. Ja vastaisin, että olipa kiva taas kuulla sinusta, kertoisin mitä kuuluu ja kysyisin mitä sinulle.
Ettekö te huolestu, jos joku ystävä ei vastaa viestiin eikä hänestä enää sitten kuulu? Minä ainakin huolestuisin. Ja laittaisin perään monta viestiä ja soittaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hekin jättävät "vain johonkin yhteen viestiin vastaamatta" ja kolmen vuoden päästä ilmoittelevat itsestään?
Miksi olet ilkeä?
Koska ap itse vähättelee käytöstään. "Vain johonkin yhteen viestiin" ei vastannut. Rivien välistä moittii, etteivät ystävät jatkaneet viestittelyä useilla viesteillä, vaikka eivät saaneet vastausta. En usko, että ap olisi vastannut kahteenkaan viestiin. Nyt sitten ystävien pitäisi olla ap:n seurasta innoissaan kun hänelle taas sopii.
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia ystäviä. AP käytännössä katoaa, eikä kukaan ystävä yritä millään tavalla saada AP:ta kiinni tai löytää.
Samaa ajattelin. Luulen että kyse on ollut kuitenkin korkeintaan kavereista, ei varsinaisesti ystävistä. Ainakin itse käsitän ystävän todella läheiseksi, jonka kanssa yhteydenpito on puolin ja toisin aktiivista ja jaetaan ilot ja surut. Silloin jos toisesta ei kuulu, todellakin huolestuu ja kiinnostaa selvittää mitä on tapahtunut. Kavereille yleensä esitetään että kaikki on ok. Ja jos kaveri ei ota yhteyttä, hänen peräänsä ei välttämättä ala kyselemään vaan ihmissuhteen voi antaa vaan loppua itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hekin jättävät "vain johonkin yhteen viestiin vastaamatta" ja kolmen vuoden päästä ilmoittelevat itsestään?
Miksi olet ilkeä?
Koska ap itse vähättelee käytöstään. "Vain johonkin yhteen viestiin" ei vastannut. Rivien välistä moittii, etteivät ystävät jatkaneet viestittelyä useilla viesteillä, vaikka eivät saaneet vastausta. En usko, että ap olisi vastannut kahteenkaan viestiin. Nyt sitten ystävien pitäisi olla ap:n seurasta innoissaan kun hänelle taas sopii.
Minusta ap ei vähättele käytöstään mitenkään. Hän selvästi ymmärtää kyllä tehneensä väärin, kun ei vastannut johonkin viestiin. Mutta ei toisaalta pystynyt uupumukseltaan vastaamaan. Olen itse ollut pahasti uupunut ja tiedän mitä se on. Olen lukuisat kerrat pitänyt kännykkää kädessä ja ajatellut, että nyt vastaan tähän viestiin, mutta sanojen saaminen kirjoitettuun muotoon on tuntunut niin raskaalta, että olen laskenut kännykän kädestä ja ajatellut, että huomenna yritän uudelleen huomenna jaksan. Ja huomenna sama on toistunut. Kunnes olen huomannut, että tässä samassa sumussa on mennyt jo kaksi kuukautta ilman, että olen pystynyt kirjoittamaan yhtään viestiä kenellekään.
Ihmisillä ei ole enää mitään ymmärrystä toisille ja vaikeille tilanteille. Pikkuasioista vedetään herne nenään. Ei haluta edes selvittää mistä oikeasti voisi olla kyse. Ei ne aapeen ystävät selvästi mitään kunnon ihmisiä olleet.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te huolestu, jos joku ystävä ei vastaa viestiin eikä hänestä enää sitten kuulu? Minä ainakin huolestuisin. Ja laittaisin perään monta viestiä ja soittaisin.
Tämä.
Miksi ap:n vastaamattomuus ei ole töykeää, mutta muiden vastaamattomuus on?