Lue keskustelun säännöt.
Menetin uupumuksen takia kaikki ystävät
25.06.2023 |
Minulla oli ennen noin kymmenen ihmistä ystävinä, kaikki monen vuoden ajan. Uuvuin (syinä työ ja perhe-elämä), ehkä masennunkin. Enkä uupumuksen takia jaksanut pitää keneenkään yhteyttä. Hyvä kun selvisin hengissä nuo uupumuksen vuodet. Kaikki energia meni selviytymiseen. Nyt olen parantumassa, ja huomaan, että minulla ei ole enää yhtään ystävää. Menetin heidät kaikki. Kenellekään en ollut millään tavalla ilkeä, en pettänyt lupauksia, ei mitään sellaista. En vain jaksanut pitää mitään yhteyttä. Olen nyt laittanut heille viestejä ja kysellyt kuulumisia, yrittänyt soittaa. Eivät vastaa. Kaksi estänyt facebookissakin näköjään. Näinkö tämä sitten menee? Että uupumalla todella menettää kaiken?
Kommentit (576)
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te huolestu, jos joku ystävä ei vastaa viestiin eikä hänestä enää sitten kuulu? Minä ainakin huolestuisin. Ja laittaisin perään monta viestiä ja soittaisin.
Ei mammat huolestu, mammat suuttuu. Ja katkaisee loukkaantuneena välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättävän moni elää kulisseissa. Kun jonkun toisen kulissit kaatuvat, herää pelko tartunnasta. Omia kulisseja suojellaan viimeiseen asti.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä ei ole enää mitään ymmärrystä toisille ja vaikeille tilanteille. Pikkuasioista vedetään herne nenään. Ei haluta edes selvittää mistä oikeasti voisi olla kyse. Ei ne aapeen ystävät selvästi mitään kunnon ihmisiä olleet.
Niin, mistä ap voi tietää miten heillä nyt menee? Mikä velvollisuus muilla on vastata voivat olla huonommassa jamassa kuin ap? En lähtisi sorkkimaan oman toiminnan jälkeen muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä he eivät jaksa vastata sinulle?
Niin väsynyt ei ole ettei hyvälle ystävälle jaksaisi kirjoittaa vaikka kerran viikossa.
Ehkä sitten eivät kukaan jaksa. Mistäpä sitä tietää.
Mutta sen tiedän, että sinä et selvästi tiedä oikeasta kovasta väsymyksestä ja uupumuksesta mitään.
Ap
Olen ollut kovasti väsynyt/uupunut. Ihan lääkärin toteama vaikea uupumus. Kirjoitin tärkeille ystäville viestin, jossa pahoittelin että vastauksessa kestää viikko ja kerroin syyn. En hylännyt heitä vuosiksi ja sitten uhriutunut kun eivät ole paikalla, kun itse tarvitsen heitä. Ei uupumus ole syy hylätä muita.
Jos sinä jaksoit tehdä noin, niin se ei tarkoita, että kaikki uupuneet/masentuneet jaksaa.
Ja minusta ap:ta ei voi nyt tässä syyttää jostain hylkäämisestä. Ihan samalla tavalla hänen ystävät hylkäsi hänet. Koska eivät ystävätkään ottaneer ap:hen yhteyttä.Ei ole tarkoitus kenenkään syyttää ketään. Mutta jos ei itse jaksa pitää muihin yhteyttä, mikä oletus on että muut jaksaa kun itselle sopisi?
Yleensä ihmiset jaksaa. Lähes kaikki jaksaa. On poikkeus, ettei jaksa. Ap oli itse se poikkeus, hän ei jaksanut. Mikä on todennäköisyys sille, että hänen kaikki vanhat ystävät juuri nyt aidosti olisi itse siinä samassa poikkeustilanteessa?
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta, että tämä on yleisempi ilmiö ja todella kurjaa myös. Myös itselleni on tapahtunut näin ja olen vielä sotealalla ja suurin osa ystävistänikin, mutta silti näin kävi. Olisin itsekin tarvinnut ystäviäni, mutta en jaksanut pitää yhteyksiä eivätkä hekään pitäneet, mitä todella ihmettelin. En itse ikinä jättäisi uupunutta ystävää ja ymmärtäisin, jos ei jaksa pitää yhteyksiä ja, että aktiivisuus olisi silloin enemmän omilla harteillani. Mutta eipä ihmiset ilmeisesti yleensä toimi ja ajattele näin, vaan antoivat sitten ihan liikaakin tilaa ja rauhaa. Parista kuulin jälkikäteen, että burnoutin partaalla ovat itsekin, mutta ei kaikki. En tiedä mitä ajattelivat.
Ap toi kuulostaa erityisen kurjalta, että eivät vastaa ja jotkut ovat estäneetkin. Tulee mieleen olisko syntynyt joku väärinkäsitys. Vuorovaikutuksessa tapahtuu väärinkäsityksiä tämän tästä. Voimia ap ja kaikki muutkin!
No estäjistä en tiedä, mutta mistä sitä tietää mitä ne ihmiset käy läpi, jotka ei vastaa. Tää on jotenkin tosi tekopyhä vastaus. Ap on pitkät ajat vastaamatta tai ottamatta yhteyttä, koska hänellä on vaikeaa (ymmärrettävää), mutta kavereiden pitäisi heti pompata takaisin ystäväsuhteeseen, kun ap:stä kuuluu pihahdustakaan. Ehkä niillä vanhoilla kavereilla on nyt vaikeaa tai ehkä heillä on vaan kiire.
Ja en tarkoita mitään tätä pahalla ap:lle, vaan olen iloinen, että hän on päässyt yli uupumuksestaan ja toivon hänelle valoisaa tulevaisuutta. Risoo vaan tämä vanhojen kavereiden demonisointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä he eivät jaksa vastata sinulle?
Niin väsynyt ei ole ettei hyvälle ystävälle jaksaisi kirjoittaa vaikka kerran viikossa.
Ehkä sitten eivät kukaan jaksa. Mistäpä sitä tietää.
Mutta sen tiedän, että sinä et selvästi tiedä oikeasta kovasta väsymyksestä ja uupumuksesta mitään.
Ap
Olen ollut kovasti väsynyt/uupunut. Ihan lääkärin toteama vaikea uupumus. Kirjoitin tärkeille ystäville viestin, jossa pahoittelin että vastauksessa kestää viikko ja kerroin syyn. En hylännyt heitä vuosiksi ja sitten uhriutunut kun eivät ole paikalla, kun itse tarvitsen heitä. Ei uupumus ole syy hylätä muita.
Jos sinä jaksoit tehdä noin, niin se ei tarkoita, että kaikki uupuneet/masentuneet jaksaa.
Ja minusta ap:ta ei voi nyt tässä syyttää jostain hylkäämisestä. Ihan samalla tavalla hänen ystävät hylkäsi hänet. Koska eivät ystävätkään ottaneer ap:hen yhteyttä.Ei ole olemassa uupunutta/masentunutta, jolle viestin lähettäminen on niin suuri asia, että se venyy vuosikaupalla. Ap ei pitänyt ystäviään tärkeinä ja nyt on aika etsiä uusia.
Oletko kokenut vakavaa masennusta. Se johtaa liian usein kuolemaan.
Jos ap olisi viestinyt ystävilleen oman tilansa, niinhän ystävien suhteen tehdään, niin yhteys olisi säilynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos näistä kavereista moni on perheellinen ja työssäkäyvä, niin elämä voi olla sen verran kiireistä, ettei ole kauheasti energiaa ja kiinnostusta alkaa lämmittelemään uudelleen mitään etääntynyttä ihmissuhdetta. Luultavasti ainakaan kaikki näistä ihmisistä eivät myöskään kokeneet aloittajaa ystäväksi vaan ihan vain kaveriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä he eivät jaksa vastata sinulle?
Niin väsynyt ei ole ettei hyvälle ystävälle jaksaisi kirjoittaa vaikka kerran viikossa.
Ehkä sitten eivät kukaan jaksa. Mistäpä sitä tietää.
Mutta sen tiedän, että sinä et selvästi tiedä oikeasta kovasta väsymyksestä ja uupumuksesta mitään.
Ap
Olen ollut kovasti väsynyt/uupunut. Ihan lääkärin toteama vaikea uupumus. Kirjoitin tärkeille ystäville viestin, jossa pahoittelin että vastauksessa kestää viikko ja kerroin syyn. En hylännyt heitä vuosiksi ja sitten uhriutunut kun eivät ole paikalla, kun itse tarvitsen heitä. Ei uupumus ole syy hylätä muita.
Jos sinä jaksoit tehdä noin, niin se ei tarkoita, että kaikki uupuneet/masentuneet jaksaa.
Ja minusta ap:ta ei voi nyt tässä syyttää jostain hylkäämisestä. Ihan samalla tavalla hänen ystävät hylkäsi hänet. Koska eivät ystävätkään ottaneer ap:hen yhteyttä.Ei ole tarkoitus kenenkään syyttää ketään. Mutta jos ei itse jaksa pitää muihin yhteyttä, mikä oletus on että muut jaksaa kun itselle sopisi?
Yleensä ihmiset jaksaa. Lähes kaikki jaksaa. On poikkeus, ettei jaksa. Ap oli itse se poikkeus, hän ei jaksanut. Mikä on todennäköisyys sille, että hänen kaikki vanhat ystävät juuri nyt aidosti olisi itse siinä samassa poikkeustilanteessa?
Tarviiko olla samassa tilanteessa? Sitä vaan saa mitä tilaa. Jos itse ei jaksa niin ei voi olettaa muidenkaan jaksavan, oli syy sitten mikä hyvänsä. Jos ei ole superhyviä ystäviä mitä tässä tapauksessa ei näytä olleen. Elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ollakseni rehellinen, monen elämä muuttuu. Ei siinä vuosikausia odoteta onko jollakulla aikaa vai ei.
Mun vuosia vanhat kaveruuden joita voisi kuvata ystävyydeksikin ovat kestäneetvuosien taukoja. Yhteydenpito 10 vuodenkin jälkeen on ollut lämminhenkistä. On voitu puida kipeitäkin asioita. Ihanan vapaata ja hyväksyvää eikä myrkyllistä ja kostavaa, kuten näissä joissakin tämän viestiketjun vastauksissa ilmenee.
Jos olet koskaan välittänyt toisesta, annat kyllä vapauden mennä ja tulla miten sattuu, kunhan ei ole riitoja, manipulointia, pakottamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä he eivät jaksa vastata sinulle?
Niin väsynyt ei ole ettei hyvälle ystävälle jaksaisi kirjoittaa vaikka kerran viikossa.
Ehkä sitten eivät kukaan jaksa. Mistäpä sitä tietää.
Mutta sen tiedän, että sinä et selvästi tiedä oikeasta kovasta väsymyksestä ja uupumuksesta mitään.
Ap
Olen ollut kovasti väsynyt/uupunut. Ihan lääkärin toteama vaikea uupumus. Kirjoitin tärkeille ystäville viestin, jossa pahoittelin että vastauksessa kestää viikko ja kerroin syyn. En hylännyt heitä vuosiksi ja sitten uhriutunut kun eivät ole paikalla, kun itse tarvitsen heitä. Ei uupumus ole syy hylätä muita.
Jos sinä jaksoit tehdä noin, niin se ei tarkoita, että kaikki uupuneet/masentuneet jaksaa.
Ja minusta ap:ta ei voi nyt tässä syyttää jostain hylkäämisestä. Ihan samalla tavalla hänen ystävät hylkäsi hänet. Koska eivät ystävätkään ottaneer ap:hen yhteyttä.Ei ole tarkoitus kenenkään syyttää ketään. Mutta jos ei itse jaksa pitää muihin yhteyttä, mikä oletus on että muut jaksaa kun itselle sopisi?
Yleensä ihmiset jaksaa. Lähes kaikki jaksaa. On poikkeus, ettei jaksa. Ap oli itse se poikkeus, hän ei jaksanut. Mikä on todennäköisyys sille, että hänen kaikki vanhat ystävät juuri nyt aidosti olisi itse siinä samassa poikkeustilanteessa?
Tarviiko olla samassa tilanteessa? Sitä vaan saa mitä tilaa. Jos itse ei jaksa niin ei voi olettaa muidenkaan jaksavan, oli syy sitten mikä hyvänsä. Jos ei ole superhyviä ystäviä mitä tässä tapauksessa ei näytä olleen. Elämä on.
Oletko koskaan miettinyt, että miksi et ole ollenkaan empaattinen ihminen? Kannattaisi ehkä miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä ei ole enää mitään ymmärrystä toisille ja vaikeille tilanteille. Pikkuasioista vedetään herne nenään. Ei haluta edes selvittää mistä oikeasti voisi olla kyse. Ei ne aapeen ystävät selvästi mitään kunnon ihmisiä olleet.
Tämä. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka vain häipyvät, vaikka toinen on uupunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä he eivät jaksa vastata sinulle?
Niin väsynyt ei ole ettei hyvälle ystävälle jaksaisi kirjoittaa vaikka kerran viikossa.
Ehkä sitten eivät kukaan jaksa. Mistäpä sitä tietää.
Mutta sen tiedän, että sinä et selvästi tiedä oikeasta kovasta väsymyksestä ja uupumuksesta mitään.
Ap
Olen ollut kovasti väsynyt/uupunut. Ihan lääkärin toteama vaikea uupumus. Kirjoitin tärkeille ystäville viestin, jossa pahoittelin että vastauksessa kestää viikko ja kerroin syyn. En hylännyt heitä vuosiksi ja sitten uhriutunut kun eivät ole paikalla, kun itse tarvitsen heitä. Ei uupumus ole syy hylätä muita.
Jos sinä jaksoit tehdä noin, niin se ei tarkoita, että kaikki uupuneet/masentuneet jaksaa.
Ja minusta ap:ta ei voi nyt tässä syyttää jostain hylkäämisestä. Ihan samalla tavalla hänen ystävät hylkäsi hänet. Koska eivät ystävätkään ottaneer ap:hen yhteyttä.Ei ole tarkoitus kenenkään syyttää ketään. Mutta jos ei itse jaksa pitää muihin yhteyttä, mikä oletus on että muut jaksaa kun itselle sopisi?
Yleensä ihmiset jaksaa. Lähes kaikki jaksaa. On poikkeus, ettei jaksa. Ap oli itse se poikkeus, hän ei jaksanut. Mikä on todennäköisyys sille, että hänen kaikki vanhat ystävät juuri nyt aidosti olisi itse siinä samassa poikkeustilanteessa?
Tarviiko olla samassa tilanteessa? Sitä vaan saa mitä tilaa. Jos itse ei jaksa niin ei voi olettaa muidenkaan jaksavan, oli syy sitten mikä hyvänsä. Jos ei ole superhyviä ystäviä mitä tässä tapauksessa ei näytä olleen. Elämä on.
Oletko koskaan miettinyt, että miksi et ole ollenkaan empaattinen ihminen? Kannattaisi ehkä miettiä.
Minulla on ystäviä ja minä myös huolehdin ystävistä ja yhteydenpidosta. Jos MINÄ en kuitenkaan pidä yhteyttä tai ehdi/jaksa nähdä, ymmärrän jos muut etsii muita kuvioita ja seuraa. Ystävällinen voi olla myöhemminkin mutta aikaa ei välttämättä riitä... se on ok.
Vierailija kirjoitti:
Mun vuosia vanhat kaveruuden joita voisi kuvata ystävyydeksikin ovat kestäneetvuosien taukoja. Yhteydenpito 10 vuodenkin jälkeen on ollut lämminhenkistä. On voitu puida kipeitäkin asioita. Ihanan vapaata ja hyväksyvää eikä myrkyllistä ja kostavaa, kuten näissä joissakin tämän viestiketjun vastauksissa ilmenee.
Jos olet koskaan välittänyt toisesta, annat kyllä vapauden mennä ja tulla miten sattuu, kunhan ei ole riitoja, manipulointia, pakottamista.
Näin sen pitäisi ollakin.
Tämä ketju on myrkyllisyydessään ja kostonhalussaan karmivaa luettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ei voi kertoa syytä. Ehkä ne muutama jotka olisit halunnut pitää, olisi voinut sanoa lyhyesti jonkun syyn. Muuten oletetaan ettet ole kiinnostunut ja olet katkaissut välit lopullisesti. Ellei nyt sitten perustele viestiin jotain, mutta kaikille ei kannata tietojaan jakaa, tulee vain juoruja ehkä? Osa tosin ihmisistä vastailee kai vuosienkin jälkeen.
En minä juoruja pelkää, ystäväni olivat kaikki fiksuja, luotettavia ihmisiä, joilla ei ole tapana juoruilla eteenpäin. Halusin pitää heidät kaikki ystävinä, he kaikki oli minulle tärkeitä ihmisiä pitkältä ajalta. Elämässäni tapahtui muutamia isoja kriisejä, jotka mursi jaksamiseni täysin, kuten sanoin niin hyvä kun selvisin hengissä niistä vuosista. En minä niitä asioita salannut, mutta en liiemmin vuodattanutkaan kenellekään, en jaksanut edes puhua. Olin niin uupunut, että en pystynyt ajattelemaan mitään järkevästi. En pystynyt ajattelemaan esimerkiksi ystävien reagointeja. Ymmärrän, että se ehkä oli väärin minulta, mutta tiedättekö, että kun on aivan sekaisin väsymyksestä, niin kaikki mitä miettii on että miten selviän hengissä tästä.
ApMoni on väsynyt nykyäänkin, se on tuttua joillekin ihmisille. Voiko nykyään perustella viestissä miksi ei pitänyt yhteyttä vai onko silloinkin tulos ettei vastauksia saa. Mutta olisi ikävää selitellä, jos joku ei usko sitä.
Tuntuu nololta alkaa lähettämään perään vielä jotain anteeksi kaikesta, olin hirvittävän uupunut -viestejä, kun niihin jo lähettämiini mitä kuuluu -tyyppisiin viesteihin ei vastattu mitään.
Ap
En ole lukenut ketjua pidemmälle, varmaan sanottu sama jo sata kertaa. Kukaan ei ole ajatustenlukija. He kokevat sinun vain feidanneen heidät ja nyt sitten palaat vihellellen takaisin. En minäkään ottaisi.
Olen itse myös (edelleen) uupunut. Olen siitä sanonut lyhyesti jokaiselle, joka on MINULLE TÄRKEÄ. Silti kolme heistäkin on ottanut etäisyyttä, heihin olisin itse halunnut olla normaalisti yhteydessä uupuneenakin. Sitten on niitä, jotka pitävät mulle ovea auki, vaikka nyt on vaisumpaa meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ei voi kertoa syytä. Ehkä ne muutama jotka olisit halunnut pitää, olisi voinut sanoa lyhyesti jonkun syyn. Muuten oletetaan ettet ole kiinnostunut ja olet katkaissut välit lopullisesti. Ellei nyt sitten perustele viestiin jotain, mutta kaikille ei kannata tietojaan jakaa, tulee vain juoruja ehkä? Osa tosin ihmisistä vastailee kai vuosienkin jälkeen.
En minä juoruja pelkää, ystäväni olivat kaikki fiksuja, luotettavia ihmisiä, joilla ei ole tapana juoruilla eteenpäin. Halusin pitää heidät kaikki ystävinä, he kaikki oli minulle tärkeitä ihmisiä pitkältä ajalta. Elämässäni tapahtui muutamia isoja kriisejä, jotka mursi jaksamiseni täysin, kuten sanoin niin hyvä kun selvisin hengissä niistä vuosista. En minä niitä asioita salannut, mutta en liiemmin vuodattanutkaan kenellekään, en jaksanut edes puhua. Olin niin uupunut, että en pystynyt ajattelemaan mitään järkevästi. En pystynyt ajattelemaan esimerkiksi ystävien reagointeja. Ymmärrän, että se ehkä oli väärin minulta, mutta tiedättekö, että kun on aivan sekaisin väsymyksestä, niin kaikki mitä miettii on että miten selviän hengissä tästä.
Ap
Jos et ole VUOSIIN pitänyt yhteyttä niin kai itse ymmärrät että elämä menee eteenpäin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä ei ole enää mitään ymmärrystä toisille ja vaikeille tilanteille. Pikkuasioista vedetään herne nenään. Ei haluta edes selvittää mistä oikeasti voisi olla kyse. Ei ne aapeen ystävät selvästi mitään kunnon ihmisiä olleet.
Tämä. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka vain häipyvät, vaikka toinen on uupunut.
En myöskään ymmärrä ihmisiä jotka odottavat kotona odottavat että uupuneella on aikaa. Minulla on masentunut ystävä jonka kanssa kyllä olen aina viestinyt. Mutta sovitut menot on usein perumisia hänen puoleltaan. Kun ei huvitakaan. Muita ihmisiä päässyt näkemään kuitenkin, joten olen luopunut näkemisistä ja minulla on paljon muita ihmisiä elämässä. Pidän elämänvalintana ketä tuossa jaksamisessaan sitten näkee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä ei ole enää mitään ymmärrystä toisille ja vaikeille tilanteille. Pikkuasioista vedetään herne nenään. Ei haluta edes selvittää mistä oikeasti voisi olla kyse. Ei ne aapeen ystävät selvästi mitään kunnon ihmisiä olleet.
Tämä. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka vain häipyvät, vaikka toinen on uupunut.
Uupuminen pitäisi tietää telepaattisilla kyvyillä? Uupuessa on ihmisen omalla vastuulla ilmoittaa uupumuksestaan ja mielellään myös siitä, millä aikavälillä suurinpiirtein pystyy vastaamaan viesteihin. Ei kukaan jaksa jatkuvasti huolestua, onko toinen kuollut vai makaako sohvalla puhelimen vieressä.
Copypastella vaan jokaiselle, jota pitää tarpeeksi tärkeänä. Jos on liian väsynyt keksimään itse, voi kopsata suoraan tästä:
Anteeksi että olen huonosti tavoitettavissa. Olen tällä hetkellä vakavasti uupunut ja jopa viesteihin vastaaminen on välillä ylivoimaista. Olet edelleen tärkeä ja rakas ystävä ja hitaassa vastailussa ei ole mitään henkilökohtaista. Yritän vähintään kuitata viestit viikon sisällä. Kiitän ymmärryksestä!
Sitten voi vaikka kerran viikossa ihan peukulla kuitata viesteihin olevansa hengissä, jos ei muuta jaksa.
Ei ole tarkoitus kenenkään syyttää ketään. Mutta jos ei itse jaksa pitää muihin yhteyttä, mikä oletus on että muut jaksaa kun itselle sopisi?