Menetin uupumuksen takia kaikki ystävät

Toki ikävää, mutta kuten edellä todettu, vaikka itse olisi kuinka syvällä, niin pitäisi kumminkin muistaa vastavuoroisuus. Mitä jos joku ystävistäsi olisi tarvinnut sinua tuona aikana, ja olit pelkkä kiviseinä?

Vähän sellainen "choosing beggars" skenaario. Minä nyt otan teistä parin vuoden loman, olettehan saatavilla, kun palaan/tarvitsen teitä taas.

Vierailija kirjoitti:

Toki ikävää, mutta kuten edellä todettu, vaikka itse olisi kuinka syvällä, niin pitäisi kumminkin muistaa vastavuoroisuus. Mitä jos joku ystävistäsi olisi tarvinnut sinua tuona aikana, ja olit pelkkä kiviseinä?

Vähän sellainen "choosing beggars" skenaario. Minä nyt otan teistä parin vuoden loman, olettehan saatavilla, kun palaan/tarvitsen teitä taas.

Ei kai AP mikään kiviseinä ollut. Aikamoinen ylitulkinta tilanteesta, jossa AP ei jaksanut vastata yhteen viestiin tai ottaa itse yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti itsesi heidän tilalle. Laitat viestiä eikä vastausta. Sitten viiden vuoden päästä aletaan viestittelemään.

🥴

Ymmärrän heitä tavallaan kyllä. Ei se varmasti ollut kivaa, etten vastannut johonkin yhteen viestiin. Mutta me ei olla mitään teinejä enää ja kyseessä oli hyvät ystävät. Miksi kellään ei tullut mieleen kysellä yhtään perääni, että miksi minusta ei kuulu, olenko hengissä. Sitä en ihan ymmärrä. Olisin silloin kyllä saanut jotain vastattua.

Ap

Jos laitan jollekulle viestin, enkä siihen saa koskaan vastausta, en soittele perään enkä kysele enää, ei kukaan ole velvollinen tuollaisessa tapauksessa kyselemään enää, kun ei mitään kuulu enää. Saat nyt maistaa omaa lääkettä, nyt tiedät miltä ystävistäsi on tuntunut, nyt saat kokea sitä todellista elämää.

Tästä samaa mieltä. Osa käyttää elämäänsä rahan haalimiseen, osa perheeseen 100% osa masennuksiinsa. Jos ei koskaan muita ystäviään eikä anna aikaa heille vaan on itsekäs elämässään, on turha odottaa että ketään ystäviä jatkossa olisi. Kyllä vika on usein pitkälti tyypissä jonka näkee kun katsoo peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti itsesi heidän tilalle. Laitat viestiä eikä vastausta. Sitten viiden vuoden päästä aletaan viestittelemään.

🥴

Ymmärrän heitä tavallaan kyllä. Ei se varmasti ollut kivaa, etten vastannut johonkin yhteen viestiin. Mutta me ei olla mitään teinejä enää ja kyseessä oli hyvät ystävät. Miksi kellään ei tullut mieleen kysellä yhtään perääni, että miksi minusta ei kuulu, olenko hengissä. Sitä en ihan ymmärrä. Olisin silloin kyllä saanut jotain vastattua.

Ap

Jos laitan jollekulle viestin, enkä siihen saa koskaan vastausta, en soittele perään enkä kysele enää, ei kukaan ole velvollinen tuollaisessa tapauksessa kyselemään enää, kun ei mitään kuulu enää. Saat nyt maistaa omaa lääkettä, nyt tiedät miltä ystävistäsi on tuntunut, nyt saat kokea sitä todellista elämää.

Tästä samaa mieltä. Osa käyttää elämäänsä rahan haalimiseen, osa perheeseen 100% osa masennuksiinsa. Jos ei koskaan muita ystäviään eikä anna aikaa heille vaan on itsekäs elämässään, on turha odottaa että ketään ystäviä jatkossa olisi. Kyllä vika on usein pitkälti tyypissä jonka näkee kun katsoo peiliin.

Uupumukseen ja masennukseen kuuluu tyypillisinä oireina se, että vetäytyy sosiaalisista kontakteista, on aloitekyvytön, ei saa ryhdyttyä toimeen asioissa, unohtelee. Tällöin käytännössä siis ei saa vastattua viestiin vaikka haluaisi eikä saa otettua yhteyttä. Johtuu ihan suoraan siitä uupumuksesta/masennuksesta. Sellainen ihminen tarvisi ymmärrystä eikä sitä, että häneen sitten katkaistaan välit kun ei pystykään samaan mitä täysin terveet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti itsesi heidän tilalle. Laitat viestiä eikä vastausta. Sitten viiden vuoden päästä aletaan viestittelemään.

🥴

Ymmärrän heitä tavallaan kyllä. Ei se varmasti ollut kivaa, etten vastannut johonkin yhteen viestiin. Mutta me ei olla mitään teinejä enää ja kyseessä oli hyvät ystävät. Miksi kellään ei tullut mieleen kysellä yhtään perääni, että miksi minusta ei kuulu, olenko hengissä. Sitä en ihan ymmärrä. Olisin silloin kyllä saanut jotain vastattua.

Ap

Jos laitan jollekulle viestin, enkä siihen saa koskaan vastausta, en soittele perään enkä kysele enää, ei kukaan ole velvollinen tuollaisessa tapauksessa kyselemään enää, kun ei mitään kuulu enää. Saat nyt maistaa omaa lääkettä, nyt tiedät miltä ystävistäsi on tuntunut, nyt saat kokea sitä todellista elämää.

Tästä samaa mieltä. Osa käyttää elämäänsä rahan haalimiseen, osa perheeseen 100% osa masennuksiinsa. Jos ei koskaan muita ystäviään eikä anna aikaa heille vaan on itsekäs elämässään, on turha odottaa että ketään ystäviä jatkossa olisi. Kyllä vika on usein pitkälti tyypissä jonka näkee kun katsoo peiliin.

Uupumukseen ja masennukseen kuuluu tyypillisinä oireina se, että vetäytyy sosiaalisista kontakteista, on aloitekyvytön, ei saa ryhdyttyä toimeen asioissa, unohtelee. Tällöin käytännössä siis ei saa vastattua viestiin vaikka haluaisi eikä saa otettua yhteyttä. Johtuu ihan suoraan siitä uupumuksesta/masennuksesta. Sellainen ihminen tarvisi ymmärrystä eikä sitä, että häneen sitten katkaistaan välit kun ei pystykään samaan mitä täysin terveet.

Kyllä. Varmasti johtuu. Mutta ystävyys on vastavuoroista. Johtuu sitten mistä johtuu niin ei voi olettaa kenenkään odottavan. Ja tämä on vaan hyväksyttävä. Ei kaikki muutkaan jaksa ehkä vastata silloin kun itselle sopii, mistä ap tietää edes ovatko hekin uupuneita? Tai sitten vaan uupuneita yksipuoliseen ystävyyteen joka ei anna enää mitään? Elämä on sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on käynyt myös samoin. Koen suurta yksinäisyyttä nyt, kun olen paremmassa kunnossa, mutta kaikki ystävät kadonneet.

Ehkä joku koki suurta yksinäisyyttä kun sinä loittonit ja etsi uudet kuviot. Sillai elämä saattaa mennä. Ajattele joskus muidenkin kantilta

Sama juttu täällä. Sairastuin yhtäkkiä krooniseen sairauteen, jonka kanssa sinnittelin pitkään haastavassa työssä (olin juuri aloittelemassa uraani). Sain burn outin ja olin kotona yli 6kk. Kaikesta tästä on 5 vuotta aikaa ja ystäviä enää 0. Ennen oli monta ja olin todella aktiivinen ja menevä. Eipä kukaan ottanut yhteyttä kun sairastuin tai sen jälkeen.. ei voi mitään. :(

Sain uupuneelta ystävältäni viestin, että on uupunut ja voimat vähissä. Sen jälkeen oli helpompi olla taas ystävä, kun hån jaksoi paremmin. Jos ei olisi laittanut mitään selitystä ennen kahden vuoden jiljaiseloa, olisin kokenut sen hylkäämiseksi. Eikä se ole ystävyyrrä, jos ei voi sanoa mikä painaa. Olen jättänyt sellaiset ystävät pärjäilemään. Ne aidot ystävät, uupuneinakin kyllä pysyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti itsesi heidän tilalle. Laitat viestiä eikä vastausta. Sitten viiden vuoden päästä aletaan viestittelemään.

🥴

Ymmärrän heitä tavallaan kyllä. Ei se varmasti ollut kivaa, etten vastannut johonkin yhteen viestiin. Mutta me ei olla mitään teinejä enää ja kyseessä oli hyvät ystävät. Miksi kellään ei tullut mieleen kysellä yhtään perääni, että miksi minusta ei kuulu, olenko hengissä. Sitä en ihan ymmärrä. Olisin silloin kyllä saanut jotain vastattua.

Ap

Jos laitan jollekulle viestin, enkä siihen saa koskaan vastausta, en soittele perään enkä kysele enää, ei kukaan ole velvollinen tuollaisessa tapauksessa kyselemään enää, kun ei mitään kuulu enää. Saat nyt maistaa omaa lääkettä, nyt tiedät miltä ystävistäsi on tuntunut, nyt saat kokea sitä todellista elämää.

Tästä samaa mieltä. Osa käyttää elämäänsä rahan haalimiseen, osa perheeseen 100% osa masennuksiinsa. Jos ei koskaan muita ystäviään eikä anna aikaa heille vaan on itsekäs elämässään, on turha odottaa että ketään ystäviä jatkossa olisi. Kyllä vika on usein pitkälti tyypissä jonka näkee kun katsoo peiliin.

Uupumukseen ja masennukseen kuuluu tyypillisinä oireina se, että vetäytyy sosiaalisista kontakteista, on aloitekyvytön, ei saa ryhdyttyä toimeen asioissa, unohtelee. Tällöin käytännössä siis ei saa vastattua viestiin vaikka haluaisi eikä saa otettua yhteyttä. Johtuu ihan suoraan siitä uupumuksesta/masennuksesta. Sellainen ihminen tarvisi ymmärrystä eikä sitä, että häneen sitten katkaistaan välit kun ei pystykään samaan mitä täysin terveet.

Kyllä. Varmasti johtuu. Mutta ystävyys on vastavuoroista. Johtuu sitten mistä johtuu niin ei voi olettaa kenenkään odottavan. Ja tämä on vaan hyväksyttävä. Ei kaikki muutkaan jaksa ehkä vastata silloin kun itselle sopii, mistä ap tietää edes ovatko hekin uupuneita? Tai sitten vaan uupuneita yksipuoliseen ystävyyteen joka ei anna enää mitään? Elämä on sellaista.

Miksi uupuneen ap:n vastuulla oli ottaa heihin yhteyttä? Kai he olisi voineet itse ottaa ap:hen yhteyttä edes pari kertaa. Ap:han sanoi, että jos olisi saanut yhdenkin mitä kuuluu viestin olisi siihen saanut vastattua. Tai yhdenkin puhelun.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Ero, väsymys, uupumus, masennus. Meni kolme vuotta ja ei yhtään kaveria jäljellä. Entiset ystävät löysi uuden kaveripiirin, joka jaksaa olla aktiivisempi kuin minä. Monella tutulla keski-iän myötä myös liikuntaharrastus meni täysin yli. En saanut ketään enää kylään iltaa istumaan, illalliselle, juttuseuraksi tms. kun ensin olisi aina pitänyt käydä lenkillä, salilla, fillaroimassa tms. että on sitten ansainnut hauskanpidon. Mä en vaan yksinkertaisti jaksanut, olisin vaan halunnut viettää aikaa yhdessä. Enkä ole itse mikään sohvaperuna, vaan todella pidän liikunnasta, mutta oli vain kausia ja päiviä kun ei vaan energia riittänyt.

Aikuisena on todella vaikea löytää uusia ystäviä, nämä menneetkin oli kymmenien vuosien takaa kouluajoilta. 

Nykyisin harvat istuvat iltaa. Itsekin tapailen ystäviä iltaa istumalla ehkä pari kertaa vuodessa. Muuten lyhyempiä tapaamisia vaikka näyttelyssä/rannalla tms.

Minulla oli vakava kriisi, jonka myötä muutama ystävä jäi pois, mutta uusia olen saanut harrastusten parissa. Samanhenkisiä. Ymmärrän hyvin, jos jotkut eivät vastaa kolmen vuoden jälkeen, jos toisesta ei ole mitään kuulunut. Eli siis pitkänkin kriisin jälkeen mukaan vaan uusiin kuvioihin ja löytyy iloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä he eivät jaksa vastata sinulle?

Niin väsynyt ei ole ettei hyvälle ystävälle jaksaisi kirjoittaa vaikka kerran viikossa.

Ehkä sitten eivät kukaan jaksa. Mistäpä sitä tietää.

Mutta sen tiedän, että sinä et selvästi tiedä oikeasta kovasta väsymyksestä ja uupumuksesta mitään.

Ap

Olen ollut kovasti väsynyt/uupunut. Ihan lääkärin toteama vaikea uupumus. Kirjoitin tärkeille ystäville viestin, jossa pahoittelin että vastauksessa kestää viikko ja kerroin syyn. En hylännyt heitä vuosiksi ja sitten uhriutunut kun eivät ole paikalla, kun itse tarvitsen heitä. Ei uupumus ole syy hylätä muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti itsesi heidän tilalle. Laitat viestiä eikä vastausta. Sitten viiden vuoden päästä aletaan viestittelemään.

🥴

Ymmärrän heitä tavallaan kyllä. Ei se varmasti ollut kivaa, etten vastannut johonkin yhteen viestiin. Mutta me ei olla mitään teinejä enää ja kyseessä oli hyvät ystävät. Miksi kellään ei tullut mieleen kysellä yhtään perääni, että miksi minusta ei kuulu, olenko hengissä. Sitä en ihan ymmärrä. Olisin silloin kyllä saanut jotain vastattua.

Ap

Jos laitan jollekulle viestin, enkä siihen saa koskaan vastausta, en soittele perään enkä kysele enää, ei kukaan ole velvollinen tuollaisessa tapauksessa kyselemään enää, kun ei mitään kuulu enää. Saat nyt maistaa omaa lääkettä, nyt tiedät miltä ystävistäsi on tuntunut, nyt saat kokea sitä todellista elämää.

Tästä samaa mieltä. Osa käyttää elämäänsä rahan haalimiseen, osa perheeseen 100% osa masennuksiinsa. Jos ei koskaan muita ystäviään eikä anna aikaa heille vaan on itsekäs elämässään, on turha odottaa että ketään ystäviä jatkossa olisi. Kyllä vika on usein pitkälti tyypissä jonka näkee kun katsoo peiliin.

Uupumukseen ja masennukseen kuuluu tyypillisinä oireina se, että vetäytyy sosiaalisista kontakteista, on aloitekyvytön, ei saa ryhdyttyä toimeen asioissa, unohtelee. Tällöin käytännössä siis ei saa vastattua viestiin vaikka haluaisi eikä saa otettua yhteyttä. Johtuu ihan suoraan siitä uupumuksesta/masennuksesta. Sellainen ihminen tarvisi ymmärrystä eikä sitä, että häneen sitten katkaistaan välit kun ei pystykään samaan mitä täysin terveet.

Hieman eri asia on venyttää vastausta viikolla, kuin muutamalla vuodella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki ikävää, mutta kuten edellä todettu, vaikka itse olisi kuinka syvällä, niin pitäisi kumminkin muistaa vastavuoroisuus. Mitä jos joku ystävistäsi olisi tarvinnut sinua tuona aikana, ja olit pelkkä kiviseinä?

Vähän sellainen "choosing beggars" skenaario. Minä nyt otan teistä parin vuoden loman, olettehan saatavilla, kun palaan/tarvitsen teitä taas.

Ei kai AP mikään kiviseinä ollut. Aikamoinen ylitulkinta tilanteesta, jossa AP ei jaksanut vastata yhteen viestiin tai ottaa itse yhteyttä.

Moneen vuoteen ei jaksanut itse laittaa yhtä viestiä? Taisi pitää "ystäviään" itsestäänselvyyksinä.

Minusta on kyllä todella töykeää, etteivät vastaa aapeelle mitään. Jos joku vanha ystävä vuosia myöhemmin ottaisi minuun yhteyttä, niin todellakin vastaisin ja haluaisin kuulla miten hänellä menee. Ellei hän olisi tehnyt jotain todella törkeää minulle, esim. kylillä levittänyt minusta jotain törkeitä juoruja tms.

Myötä- ja vastamäessä? Hyvinä ja huonoina aikoina kuten sovitte ja vannoitte? Ystävän kuuluu toimia kuten äiti pienen sairaan lapsensa kanssa? Minkä lain tai säännön mukaan ystävän tulee toimia omaishoitajana?

Koulu- ja opiskeluaikojen ystävät tippuu joka tapauksessa pois kuvioista, jos elämän tilanteet ovat kovin erilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on käynyt myös samoin. Koen suurta yksinäisyyttä nyt, kun olen paremmassa kunnossa, mutta kaikki ystävät kadonneet.

Enkä kannattaa hankkia vähän erilaisia uusia ystäviä.

Itsellä myös uupumus ja jouduin pakosta välttämään muutamaa kaveria. He jatkuvasti haukkuvat muita ihmisiä ja keskustelut keskustelut pinnallisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä he eivät jaksa vastata sinulle?

Niin väsynyt ei ole ettei hyvälle ystävälle jaksaisi kirjoittaa vaikka kerran viikossa.

Ehkä sitten eivät kukaan jaksa. Mistäpä sitä tietää.

Mutta sen tiedän, että sinä et selvästi tiedä oikeasta kovasta väsymyksestä ja uupumuksesta mitään.

Ap

Olen ollut kovasti väsynyt/uupunut. Ihan lääkärin toteama vaikea uupumus. Kirjoitin tärkeille ystäville viestin, jossa pahoittelin että vastauksessa kestää viikko ja kerroin syyn. En hylännyt heitä vuosiksi ja sitten uhriutunut kun eivät ole paikalla, kun itse tarvitsen heitä. Ei uupumus ole syy hylätä muita.

Jos sinä jaksoit tehdä noin, niin se ei tarkoita, että kaikki uupuneet/masentuneet jaksaa.

Ja minusta ap:ta ei voi nyt tässä syyttää jostain hylkäämisestä. Ihan samalla tavalla hänen ystävät hylkäsi hänet. Koska eivät ystävätkään ottaneer ap:hen yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on kyllä todella töykeää, etteivät vastaa aapeelle mitään. Jos joku vanha ystävä vuosia myöhemmin ottaisi minuun yhteyttä, niin todellakin vastaisin ja haluaisin kuulla miten hänellä menee. Ellei hän olisi tehnyt jotain todella törkeää minulle, esim. kylillä levittänyt minusta jotain törkeitä juoruja tms.

Näinhän ap oli aiemmin toiminut itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä he eivät jaksa vastata sinulle?

Niin väsynyt ei ole ettei hyvälle ystävälle jaksaisi kirjoittaa vaikka kerran viikossa.

Ehkä sitten eivät kukaan jaksa. Mistäpä sitä tietää.

Mutta sen tiedän, että sinä et selvästi tiedä oikeasta kovasta väsymyksestä ja uupumuksesta mitään.

Ap

Olen ollut kovasti väsynyt/uupunut. Ihan lääkärin toteama vaikea uupumus. Kirjoitin tärkeille ystäville viestin, jossa pahoittelin että vastauksessa kestää viikko ja kerroin syyn. En hylännyt heitä vuosiksi ja sitten uhriutunut kun eivät ole paikalla, kun itse tarvitsen heitä. Ei uupumus ole syy hylätä muita.

Jos sinä jaksoit tehdä noin, niin se ei tarkoita, että kaikki uupuneet/masentuneet jaksaa.

Ja minusta ap:ta ei voi nyt tässä syyttää jostain hylkäämisestä. Ihan samalla tavalla hänen ystävät hylkäsi hänet. Koska eivät ystävätkään ottaneer ap:hen yhteyttä.

Ei ole olemassa uupunutta/masentunutta, jolle viestin lähettäminen on niin suuri asia, että se venyy vuosikaupalla. Ap ei pitänyt ystäviään tärkeinä ja nyt on aika etsiä uusia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on kyllä todella töykeää, etteivät vastaa aapeelle mitään. Jos joku vanha ystävä vuosia myöhemmin ottaisi minuun yhteyttä, niin todellakin vastaisin ja haluaisin kuulla miten hänellä menee. Ellei hän olisi tehnyt jotain todella törkeää minulle, esim. kylillä levittänyt minusta jotain törkeitä juoruja tms.

Näinhän ap oli aiemmin toiminut itse.

Hän kertoi, että osalle ei ollut jaksanut vastata yhteen viestiin, joka koski jotain ihan muuta asiaa. Ei ap mitään todella törkeää ollut kenellekään tehnyt.