Lue keskustelun säännöt.
Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.
Kommentit (2913)
Aluksi yläasteen käyminen. Jalassa Beavers-farkut ja Adidas-lenkkarit. Samat farkut joka päivä koulussa. Polkupyörällä kouluun, ilman kypärää. Sitä ei ollut kellään. Jos jollain olisi ollut, hänet olisi lähes naurettu koulusta ulos.
Koulusta kotiin ja välipalaa syömään. Samalla oli kiva lukea Aku Ankkoja tai muita lehtiä.
Televisiossa oli harvoin hyvää ohjelmaa. Perjantai-iltaisin tuli Dallas. Perjantaina tein myös läksyt pois, että sain olla viikonlopun niiltä rauhassa.
Ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä. Kaikki läksyt luettiin kirjoista tai itse kirjoitetuista muistiinpanoista. Jokaista ainetta varten oli oma vihkonsa, johon jäljennettiin taululta tai opettajan sanelusta tekstiä. Myös läksyjä tehtiin vihkoihin, jos ei ollut tehtäväkirjaa erikseen.
Kavereille soiteltiin kotoa lankapuhelimella. Jos oli sairastumisen takia poissa koulusta, joku koulukaveri soitti ja kertoi läksyt, tai sitten itse piti soittaa koulukaverille. Oli itsestäänselvää, että läksyjen tietoonsaamisesta piti huolehtia itse ja nimenomaan toisilta oppilailta kysymällä.
Muutenkin odotettiin oma-aloitteisuutta tosi paljon. Apua ja hyysäämistä ei ollut paljon tarjolla, oikeastaan mihinkään asiaan. Piti vaan pärjätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leipä haettiin erikseen leipäkaupasta/leipomosta.
Joulun toivotuimmat lahjat: Stiga kelkka tai pöytälätkä.
Porkkanaraaste.
Syökää sitä 500g päivässä, jos haluatte päästä kasaritunnelmaan. Sotkekaa se perunan ja kastikkeen kanssa sellaiseksi mössöksi myös.
Kasarilla porkkanaraaste raastettiin sellaisiksi ohuen ohuiksi haituviksi.
Ei niin kuin nykyään joskus harvoin näkee kun porkkanaraastetta ylipäätään näkee, että paksuiksi lastuiksi, ei. Ohueksi harsoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Videokasetit piti kelata alkuun kun ne palautettiin videovuokraamoon.
Kopiointia kutsuttiin "äänittämiseksi" tai "nauhoittamiseksi".
Kakspesäinen mankka tarvittiin siksi että voitiin kopioida pelejä C64:lle.
Kaverilta ei voinut lainata uusinta nauhoitusta Ritari Ässästä, koska niiden porukoilla oli VHS ja meillä Beta.
Koulussa tytöillä oli farkkuhaalarit.
Poljin 10km ees taas vain todetakseni ettei Jani ollutkaan kotona.
Mopoja ei ollut käytännössä kuin PV tai manki. Joillain friikeillä oli Tunturi Tiger.
Lentokoneiden takaosassa oli tupakointiosasto. Sieltä se kamala käry levisi joka paikkaan.
Muutenkin tupakka paloi joka paikassa. Inhosin sitä lapsena niin paljon. Onneksi kotona ei tupakoitu ja vietimme lähinnä aikaa ihmisten kanssa; jotka eivät polttaneet. Mutta esim. Isäni työpaikka oli aivan savun peitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M45 kirjoitti:
Videokasetit piti kelata alkuun kun ne palautettiin videovuokraamoon.
Kopiointia kutsuttiin "äänittämiseksi" tai "nauhoittamiseksi".
Kakspesäinen mankka tarvittiin siksi että voitiin kopioida pelejä C64:lle.
Kaverilta ei voinut lainata uusinta nauhoitusta Ritari Ässästä, koska niiden porukoilla oli VHS ja meillä Beta.
Koulussa tytöillä oli farkkuhaalarit.
Poljin 10km ees taas vain todetakseni ettei Jani ollutkaan kotona.
Mopoja ei ollut käytännössä kuin PV tai manki. Joillain friikeillä oli Tunturi Tiger.
Allekirjoitan tämän visikymppisenä 100%
Juuri noin.
Atari ja sitten sinclair spectrum zx48.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos halusi sopia jotain tai jutella jonkun kanssa, piti soittaa lankapuhelimeen. Jos hän ei ollut kotona, piti yrittää uudestaan myöhemmin niin kauan, kunnes hän ilmestyi kotiin.
Tapaamiset sovittiin tiettyyn kellonaikaan johonkin paikkaan, ja siinä sitten odotettiin tietämättä esim. myöhästymisen kestoa tai syytä.
Ja niin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Ruokakaupoissa oli sellainen ammattikunta kuin mainostekstaaja. Aatelkaa että joku siellä kaupan takahuoneessa omin pikkukätösin kirjoitti A4:n kokoselle pahville että banaanit 9,90 mk/kilo ma - ke.
Kylmähyllyn edessä oli sellaisia hienoja muovisuikaleita eristämässä kylmää.
Eikö niitä muovisuikaleita ollut suunnilleen vielä 2000-luvulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruokakaupoissa oli sellainen ammattikunta kuin mainostekstaaja. Aatelkaa että joku siellä kaupan takahuoneessa omin pikkukätösin kirjoitti A4:n kokoselle pahville että banaanit 9,90 mk/kilo ma - ke.
Kylmähyllyn edessä oli sellaisia hienoja muovisuikaleita eristämässä kylmää.
Joo, ei ollu näitä automaattiovia, ole ne paksusta muovista liuskat ylhäältä alas. Olivat yleensä menneet jo törkyiseen kuntoon, kun vedelty läpi ties minkä kärryn kanssa.
Farkut ja farkkupaidat oli rock. Kelpo asuste kapakkaan. Olit sitten nuori gimma tai kundi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pizzaa eikä mitään muutakaan ruokaa voinut tilata kotiin.
Mulla oli Sinclair Spectrum vuonna 1983. Maksoi muistaakseni 1600 markkaa. Hommasin siihen erillisen mankan, jolla pystyi lataamaan tietsikkaan pelejä c-kasetilta.
Kuului sellainen vinkuva ääni, tai sinne päin... Viheltävä olisiko parempi?
Tupakkaa sai polttaa kahviloissa ja ravintoloissa. Mutta myös paikallisjunissa oli röökivaunu. Tuntuu ihan oudolta nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Jos halusi sopia jotain tai jutella jonkun kanssa, piti soittaa lankapuhelimeen. Jos hän ei ollut kotona, piti yrittää uudestaan myöhemmin niin kauan, kunnes hän ilmestyi kotiin.
Tapaamiset sovittiin tiettyyn kellonaikaan johonkin paikkaan, ja siinä sitten odotettiin tietämättä esim. myöhästymisen kestoa tai syytä.
Ja niin edelleen.
Näinhän se meni. Lumisateessa tuli kerran seistyä, kun kaverin faija ei ollutkaan antanut hänelle lupaa lähteä ulos. Odotin varpaat jäässä bussipysäkillä. Turhaan.
Alkossa saatettiin kysyä syytä, jos oli ostamassa usemman pullon viinaa. Perusteluksi kelpasi, että on menossa vaikkapa leirille.
Vierailija kirjoitti:
Lentokoneiden takaosassa oli tupakointiosasto. Sieltä se kamala käry levisi joka paikkaan.
Muutenkin tupakka paloi joka paikassa. Inhosin sitä lapsena niin paljon. Onneksi kotona ei tupakoitu ja vietimme lähinnä aikaa ihmisten kanssa; jotka eivät polttaneet. Mutta esim. Isäni työpaikka oli aivan savun peitossa.
Mun isä poltti kotona sisällä ku oltiin siskon kanssa lapsia. Siis kotona. Sisällä. Tupakkaa.
Ruokakaupoissa oli sellainen ammattikunta kuin mainostekstaaja. Aatelkaa että joku siellä kaupan takahuoneessa omin pikkukätösin kirjoitti A4:n kokoselle pahville että banaanit 9,90 mk/kilo ma - ke.
Kylmähyllyn edessä oli sellaisia hienoja muovisuikaleita eristämässä kylmää.