Perhe-elämään liittyvä mielipiteesi, jota kaikki eivät ymmärrä -peukutusketju

Vierailija kirjoitti:

Jos perheessä on kaksi aikuista, toinen on uskovainen ja toinen ateisti, niin ateistin ajatusmalli jyrää uskovan. Monissa perheissä lapsi jää tästä syystä kastamatta, vaikka toinen vanhempi sitä toivoisi.

En ymmärrä, miksi ateismi on arvokkaampaa kuin toisen usko.

Tämähän nimenomaan on ainoa järkevä ratkaisu. Ateismi on neutraali tila, josta lapsi voi halutessaan itse valita uskontonsa sitten kun on kypsä asiaa pohtimaan. Ei kuukauden vanhalta vauvalta kysytä, että oletko samaa mieltä luterilaisuuden oppien kanssa? Vettä vaan päähän ja kas, sut on pakkoliitetty luterilaiseen seurakuntaan!

Vierailija kirjoitti:

Kotiäitiys on ihan ok. Se voi myöskin olla kutsumus "ammatti". Jokainen kuunnelkoon omaa sydäntään. Mikään muu ei ole sen tärkeämpää. Antaa muiden määkiä rauhassa,jos siihen jollakin on tarvetta.

Ok, mutta ei kannata myöhemmin sitten määkiä köyhyyttä, kuten kotiäitiydestä parikymmentä vuotta sitten raivokkaasti huudellut Nina Mikkonen nyt tekee. Voi tulla sairauksia, ero tai puolison kuolema. Sitten sinnittelet heikolla eläkkeellä loppuelämäsi laskien riittääkö raha Lidlin juustoon vai ei. Pitkään jatkunut kotiäitiys on aina riski sille äidille.

Vierailija kirjoitti:

Jos puoliso on valittu fiksusti ja on luottamuksen arvoinen (eli ei mikään väkivaltainen juntti), on perhetilanne, jossa mies on perheen pää ja pääasiallinen elättäjä ja vaimo kotiäiti, pidemmän päälle fiksu systeemi ja tuo onnellisuutta sekä helpotusta arkeen.

MIksei niinpäin, että mies koti-isä ja vaimo pääasiallinen elättäjä?

Aikuinen, joka ei hyväksy entisen puolison uutta kumppania ja kieltäytyy esimerkiksi tapaamista tätä lainkaan on itsekäs ja keskenkasvuinen. Miksi aiheuttaa omille rakkaille lapsille kärsimystä omien pettymyksen tunteiden takia?

Lasten tekeminen "samaan putkeen" niin että perheessä on kaksi vaippaikäistä on hirveä riski perheen aikuisten mielenterveydelle. Isompi lapsi joutuu myös näissä tilanteissa tottumaan siihen, että vauvan tarpeet menevät taaperon edelle.

Lapsien kasvatukseen saa käyttää napakkaa otetta. Säännöt ja asioiden kulku kerrotaan lapselle ennen menoa (kauppa, ravintola, kirjasto, juna, ulkoilu, uimahalli) ja niissä pysytään tai seuraavaa kertaa kyseiseen paikkaan ei tule. Sieltä lähdetään pois jos homma ei toimi. Jälkeenpäin kehutaan ja annetaan lisää vastuuta. Liikaa kuulee jatkuvaa maanittelua ja lahjomista tai lässytystä lapselle. Monesti kuulen ihmettelyä kuinka lapsemme osaa käyttäytyä ja toimia itsenäisesti tilanteissa ja lopuksi todetaan ettei omien lasten kanssa onnistu, kun ne on niin villejä. Voisiko johtua lepsuilusta ja siitä ettei niitä omia lapsia jakseta kohdata?

Samaan aiheeseen liittyen, että lapset on enemmän hoidossa kuin vanhempien kanssa. Tähän samaan sarjaan kuuluu ne, jotka mummolassa kaikki vkloput tai lapset, joille ei anneta lomaa, vaikka olisi mahdollisuus. Pienet alle kolme vuotiaat olisi parempi hoitaa kotona eikä sen ikäiset tarvitse niitä virikkeitä ja sosiaalisia suhteita, mitä vanhemmat nykyään hoidosta luulevat saavansa.

Lyhennettyä työaikaa saa tehdä lapsen toisen koululuokan loppuun asti, mutta sitä ei käytetä taloudellisista syistä. Verotus ja hoitomaksut kompensoi erotusta täyteen palkkaan. Monesti ei ole varaa tarkoittaa ettei sitten voi lähteä pari kertaa vuodessa etelään ja se on tärkeämpää kuin koko vuoden kevennetty arki ja lasten lapsuus. Onhan se toki helpompaa ettei lasten kanssa tarvi illalla tehdä muuta kuin katsoa pikku kakkonen ja laittaa ne nukkumaan, jotta jaksaa taas olla 8-10h hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen, joka ei hyväksy entisen puolison uutta kumppania ja kieltäytyy esimerkiksi tapaamista tätä lainkaan on itsekäs ja keskenkasvuinen. Miksi aiheuttaa omille rakkaille lapsille kärsimystä omien pettymyksen tunteiden takia?

Tämä aikuinen voi olla vain pahasti haavoitettu. Rikkioleminen ei ole itsekkyyttä.

Yksi oma mielipiteeni, jota ei yleensä sano ääneen: miehiä ei keskimäärin kiinnosta eikä myöskään tyydytä perhe-elämä ja lapset lainkaan siinä määrin kuin keskivertonaisia. Hesarissa oli joku aika sitten artikkeli, jossa muutama isä anonyymisti suoraan sanoi, ettei lastenhoito juurikaan jaksa kiinnostaa eikä mikään olisi saanut heitä viettämään vanhempainvapaata ja siitä syntyi hirveä poru. Useimmiten lasten hankkiminen tapahtuu heterosuhteessa naisen aloitteesta ja se lapsiperhe-elämä on enemmän naisten juttu. Väitän, että moni mies eläisi elämänsä ihan tyytyväisenä perheettömänä kuin perheellisenä kunhan vai olisi parisuhde. Ja huom. olen siis itsekin perheellinen nainen, mutta tämä vain objektiivisena huomiona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen, joka ei hyväksy entisen puolison uutta kumppania ja kieltäytyy esimerkiksi tapaamista tätä lainkaan on itsekäs ja keskenkasvuinen. Miksi aiheuttaa omille rakkaille lapsille kärsimystä omien pettymyksen tunteiden takia?

Tämä aikuinen voi olla vain pahasti haavoitettu. Rikkioleminen ei ole itsekkyyttä.

Silloin tämän aikuisen tehtävä on hoitaa itsensä esimerkiksi terapeutin kanssa kuntoon. Ikävät tunteet ovat vain tunteita, ja täytyy olla itsekäs marttyyri jos haluaa olla rikki ikuisesti. Se on myös valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen, joka ei hyväksy entisen puolison uutta kumppania ja kieltäytyy esimerkiksi tapaamista tätä lainkaan on itsekäs ja keskenkasvuinen. Miksi aiheuttaa omille rakkaille lapsille kärsimystä omien pettymyksen tunteiden takia?

Tämä aikuinen voi olla vain pahasti haavoitettu. Rikkioleminen ei ole itsekkyyttä.

Silloin tämän aikuisen tehtävä on hoitaa itsensä esimerkiksi terapeutin kanssa kuntoon. Ikävät tunteet ovat vain tunteita, ja täytyy olla itsekäs marttyyri jos haluaa olla rikki ikuisesti. Se on myös valinta.

Aikuinen osaa myös laittaa omat ikävät tunteensa sivuun ja lapsensa takia viettää esimerkiksi ylioppilasjuhlia samassa tilassa kuin lasten toinen vanhempi ja tämän uusi puoliso. Koska se on lapselle tärkeää, ja lapsensa etua ajatteleva vanhempi osaa olla se aikuinen, vaikka sisältä olisikin rikki.

Vierailija kirjoitti:

Miksi toivotaan lapsia ihmisiltä, joiden lapsilukutoive on nolla, samaan aikaan kun on päivän selvää aivan kaikille, että ihmisiä on maapallolla aivan liikaa? Ja kun tämä liikakansoitus tulee aiheuttamaan tuskaa tuleville sukupolville?

Ajattelevatko nämä länsimaissa lisääntymään painostavat, että liikakansoitus ei haittaa länsimaita, että meillä kuitenkin säilyy hyvät olot ja se "liikakansa" menehtyy siellä kotimaissaan, että populaatiota ei tarvitse tasata koko maapallon mittakaavassa?

Minä en painosta ketään lisääntymään, mutta kyllä, minusta järkevän lapsiluvun maiden ei pitäisi kärsiä ja kantaa seuraamuksia siitä, jos jossain lisäännytään kuin kanit. Lisäksi on monia kulttuurisia ja taloudellisia syitä, miksi tänne ei pitäisi tuoda Afrikkaa tai Intiaa laajassa mittakaavassa. Tosin monissa eurooppalaisissakin maissa väestöntiheys on kestämättömän korkea luonnonvarojen näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsien kasvatukseen saa käyttää napakkaa otetta. Säännöt ja asioiden kulku kerrotaan lapselle ennen menoa (kauppa, ravintola, kirjasto, juna, ulkoilu, uimahalli) ja niissä pysytään tai seuraavaa kertaa kyseiseen paikkaan ei tule. Sieltä lähdetään pois jos homma ei toimi. Jälkeenpäin kehutaan ja annetaan lisää vastuuta. Liikaa kuulee jatkuvaa maanittelua ja lahjomista tai lässytystä lapselle. Monesti kuulen ihmettelyä kuinka lapsemme osaa käyttäytyä ja toimia itsenäisesti tilanteissa ja lopuksi todetaan ettei omien lasten kanssa onnistu, kun ne on niin villejä. Voisiko johtua lepsuilusta ja siitä ettei niitä omia lapsia jakseta kohdata?

Samaan aiheeseen liittyen, että lapset on enemmän hoidossa kuin vanhempien kanssa. Tähän samaan sarjaan kuuluu ne, jotka mummolassa kaikki vkloput tai lapset, joille ei anneta lomaa, vaikka olisi mahdollisuus. Pienet alle kolme vuotiaat olisi parempi hoitaa kotona eikä sen ikäiset tarvitse niitä virikkeitä ja sosiaalisia suhteita, mitä vanhemmat nykyään hoidosta luulevat saavansa.

Lyhennettyä työaikaa saa tehdä lapsen toisen koululuokan loppuun asti, mutta sitä ei käytetä taloudellisista syistä. Verotus ja hoitomaksut kompensoi erotusta täyteen palkkaan. Monesti ei ole varaa tarkoittaa ettei sitten voi lähteä pari kertaa vuodessa etelään ja se on tärkeämpää kuin koko vuoden kevennetty arki ja lasten lapsuus. Onhan se toki helpompaa ettei lasten kanssa tarvi illalla tehdä muuta kuin katsoa pikku kakkonen ja laittaa ne nukkumaan, jotta jaksaa taas olla 8-10h hoidossa.

Osittain samaa mieltä, mutta lapsissa on etenkin alle 4-vuotiaana valtavia temperamenttieroja. Tätä ei flegmaattisempien lasten vanhemmat aina ymmärrä. Itselläni on ollut sekä rasavilli että rauhallinen lapsi, ja näissä on aivan valtava ero sen suhteen, millaiset asiat esim. 2-3 vuoden ikäisenä ovat käytännössä mahdollisia. Isompana erot ovat tasoittuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi toivotaan lapsia ihmisiltä, joiden lapsilukutoive on nolla, samaan aikaan kun on päivän selvää aivan kaikille, että ihmisiä on maapallolla aivan liikaa? Ja kun tämä liikakansoitus tulee aiheuttamaan tuskaa tuleville sukupolville?

Ajattelevatko nämä länsimaissa lisääntymään painostavat, että liikakansoitus ei haittaa länsimaita, että meillä kuitenkin säilyy hyvät olot ja se "liikakansa" menehtyy siellä kotimaissaan, että populaatiota ei tarvitse tasata koko maapallon mittakaavassa?

Minä en painosta ketään lisääntymään, mutta kyllä, minusta järkevän lapsiluvun maiden ei pitäisi kärsiä ja kantaa seuraamuksia siitä, jos jossain lisäännytään kuin kanit. Lisäksi on monia kulttuurisia ja taloudellisia syitä, miksi tänne ei pitäisi tuoda Afrikkaa tai Intiaa laajassa mittakaavassa. Tosin monissa eurooppalaisissakin maissa väestöntiheys on kestämättömän korkea luonnonvarojen näkökulmasta.

Kehitysmaiden ei pitäisi myöskään kärsiä siitä mitä länsimaat ovat menneinä aikoina tehneet, jotta täällä on saatu elintaso niin korkealle ettemme itse enää lisäänny kuin kanit? Suomella ei ole ollut siirtomaita, samalla niiden avulla on länsimainen kapitalismi päässyt kukoistukseen Suomi mukanaan. Ja nyt sitten ei korvaa lotkauteta kun itsellä hyvin ja nämä maat samassa jamassa kuin Suomikin vielä vähän aikaa sitten esim. lisääntymisen näkökulmasta. Miten esim omat isovanhemmat lisääntyivät, oliko iso perhe? Olivatko kaneja?

Kaikkialle ei tarvitse raahata koko pesuetta, jos se selvästikään ei ole yhteistä, mukavaa tekemistä. Automarketissa kun käy yksin, niin ei tarvitse kaitsea kolmea taaperoa ja tympääntyneenä sanailla puolison kanssa, että ostetaanko nyt sitä vai tätä ruokaa.

Muu perhe kotona ja yksi vanhempi tekee kauppareissun, niin kaikilla hyvä mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puoliso on valittu fiksusti ja on luottamuksen arvoinen (eli ei mikään väkivaltainen juntti), on perhetilanne, jossa mies on perheen pää ja pääasiallinen elättäjä ja vaimo kotiäiti, pidemmän päälle fiksu systeemi ja tuo onnellisuutta sekä helpotusta arkeen.

Naisten pitää valita mahdollisimman hyvin kouluttautunut ja hyvätuloinen mies tuossa mallissa. Sori, bussikuskit.

Tulojen pitää olla hyvät mutta ei koulutuksella ole niin väliä. Moni yrittäjä esim. on ammattikoulupohjalta luonut menestyksekkään uran. Tiedän oikein hyvin menestyneitä LVI-, maansiirto-, rakennusalan-, ja muita vastaavia yrittäjiä. Näissä tapauksissa vaimon on tosin hyväksyttävä se, että mies tekee todella pitkää päivää ja aina välillä 60-tuntisia tai jopa pidempiä viikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen, joka ei hyväksy entisen puolison uutta kumppania ja kieltäytyy esimerkiksi tapaamista tätä lainkaan on itsekäs ja keskenkasvuinen. Miksi aiheuttaa omille rakkaille lapsille kärsimystä omien pettymyksen tunteiden takia?

Tämä aikuinen voi olla vain pahasti haavoitettu. Rikkioleminen ei ole itsekkyyttä.

Silloin tämän aikuisen tehtävä on hoitaa itsensä esimerkiksi terapeutin kanssa kuntoon. Ikävät tunteet ovat vain tunteita, ja täytyy olla itsekäs marttyyri jos haluaa olla rikki ikuisesti. Se on myös valinta.

Samaa mieltä, mutta edes terapeutti ei voi tehdä parantumisprosessia nopeaksi. Se kestää aikansa. Ja muutenkin aika kyllä parantaa kaiken, jos on vain halua antaa anteeksi.

Kirjoitin ylläolevan siksi, että itse tulin aikanani petetyksi sivusuhteen tullessa ilmi, ja eksä uusineen ihmetteli, miksi en voi olla kaveri.

Sama

Ihan kiva, mutta missä tuossa kuviossa on miehen oma aika? Saa käydä töissä ja hoitaa illan lapsia? Kuulostaa aika hienolta.

Mun mielestä jokainen joka hankkii lapsen/lapsia, täytyy hyväksyä jo etukäteen että lapsi voi olla lgbtq+ ihminen. Lasta täytyy tukea ja rakastaa aivan sama mikä hänen seksuaalinen tai sukupuoli identiteettinsä on. Jos ei voi tätä hyväksyä, ei pidä hankkia lapsia ensinkään.

Vierailija kirjoitti:

Jos perheessä on kaksi aikuista, toinen on uskovainen ja toinen ateisti, niin ateistin ajatusmalli jyrää uskovan. Monissa perheissä lapsi jää tästä syystä kastamatta, vaikka toinen vanhempi sitä toivoisi.

En ymmärrä, miksi ateismi on arvokkaampaa kuin toisen usko.[/quote

Olen itse ateisti, ja tämä on hyvä pointti! Perheessä täytyy kyetä tekemään kompromisseja jos uskon asiat on eroavaiset. Kommunikaatio pitäisi tässä kohtaa toimia tosi hyvin että suhde voi kestää. Mua ei haittaisi jos olisi uskova puoliso joka tahtoo kastaa lapsen, koska se ei ole mitään multa pois. En tosin haluaisi kasvattaa lasta pelkän kristinuskon pohjalta vaan tarjota vapaus omaan elämänkatsomukseen, opettaa erilaisista uskomuksista(myös kristinuskosta) ja filosofiasta ikätasoon sopivasti. En haluaisi että lapselle opetetaan kristinusko(tai muukaan usko) jotenki ainoana oikeana/faktana. Jos lapsi päättyy sitten valitsemaan kristityksi tulemisen, niin se on aivan ok. Yhtälailla ok on jos hän haluaa olla ateisti tai vaikka buddhalainen. Kunhan ei liity mihinkään vaaralliseen kulttiin!

pitäisi ihmisten puhua nämä asiat halki ennenkuin alkavat hankkia lapsia, joskus elämänkatsomukset voi vaan olla yhteensovittamattomat. Ei ole kiva jos joutuu jatkuvasti tinkimään itselleen tärkeistä arvoista. Siksi olen iloinen että itselläni ja puolisolla on suht samankaltaiset elämänkatsomukset, vaikka itse olen ehkä se skeptisempi ja selkeämmin ateisti.

Keskinäinen kunnioitus on kaiken a ja o.

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä pysyminen lasten vuoksi on huonoin idea ikinä. Lasten hyvinvoinnin kannalta parasta on, että vanhemmat voivat itse hyvin ja että heidän välinsä ovat hyvät, olivat vanhemmat sitten yhdessä tai erikseen.

Mun elämä muuttui paremmaksi heti kun vanhemmat erosivat. Kaksi eri kotia eivät olleet minulle mikään ongelma kun molemmissa oli hyvä olla. 

Noh, osa ymmärtää tämän, osa ei. 

Samaa mieltä. Ideaali toki olisi, että vanhemmat olisivat sopivia toisilleen puolisoina ja perhe eläisi ydinperheenä. Lasten saaminen on iso asia, jonka myötä vanhempien on kasvettava vanhemmuuteen ja perhe-elämään, jossa kaikilla on mukava olla. Jos jostain syystä jompi kumpi vanhemmista ei kykene tähän niin ero voi olla kaikille parempi vaihtoehto (paitsi sille vapaamatkustajalle).

Me olimme exän kanssa yhdessä kuusi vuotta ennen esikoisen syntymää ja silti kaikki meni pieleen. En tiedä miten pitkään pitäisi olla yhdessä, jotta voisi olla varma, että lapsiperhe-elämä sujuisi hyvin. Jos ex olisi sanonut heti alussa, että ei aio pitää mitään vanhempainvapaita, ei aio joustaa omasta vapaa-ajastaan ja harrastuksistaan, että minun pitäisi luopua urakehityksestä ja, että kaikki lasten kulut menisivät aina vain minun pussistani, en olisi koskaan hänen kanssaan lapsia edes tehnyt. Tietenkin hän aikaa ennen lapsia selitti minulle miten vanhemmuus hoidetaan yhdessä ja miten hän halveksi isiä, jotka eivät ole aktiivisesti lasten elämässä mukana. Vasta lasten myötä tuli täysin uudenlaisia asioita elämään, joihin ei voinut varautua mitenkään. Lasten isä jatkoi omaa elämäänsä ja jostain syystä kuvitteli, että se on ok. Hän oli syvästi yllättynyt, kun minulle asia ei ollut ok. Lasten isä ei suostunut mihinkään pariterapiaan tms, koska hänen mielestään kaikki oli hyvin ja minä olin hullu. Lyhyesti, ero tuli, mies uhriutui koko suvulleen, joka inhoaa minua syvästi, kun jätin hyvän miehen. Erosta on useampi vuosi aikaa ja lapset ovat aivan itse tuoneet esille, etteivät ihmettele miksi olen heidän isästään eronnut. En ole mustamaalannut häntä millään tavalla, mutta lapset ovat itse tehneet johtopäätöksensä. Jos isä ei osoita lasta kohtaan kiinnostusta niin kyllä lapsi sen itse tajuaa.