Perhe-elämään liittyvä mielipiteesi, jota kaikki eivät ymmärrä -peukutusketju
Parisuhdeketjun innoittamana. Mitä perhe-elämään liittyvää mielipidettäsi kaikki eivät ymmärrä? Yksi mielipide per viesti. Peukku ylös = Olen samaa mieltä kanssasi, peukku alas = olen eri mieltä kanssasi.
Mielipide: Olen perheellinen, mutta ymmärrän täysin, että lapset eivät ole kaikille unelmien täyttymys eivätkä kaikki halua lapsia. En ymmärrä, miksi kohkataan syntyvyyden laskusta ja vaaditaan kaikkia kynnelle kykeneviä synnyttämään. Minusta on vain hyvä asia, että mahdollisimman moni lapsi syntyisi toivottuna eikä vanhemmille, jotka eivät lapsia aidosti halua.
Kommentit (244)
Vauvavuonna/pikkulapsiaikana ei kannattaisi erota. Poikkeuksena tilanteet, joissa on väk.ival.taa tai muuta isoa ongelmaa. Mutta jos kyse on siitä, että vauva/pikkulapsiaikana vanhemmat ovat väsyneitä, vapaa-aikaa on vähän ja pinna kireällä, niin ei kannattaisi hätäisesti erota sen takia, että tuossa vaiheessa on raskasta. Usein tuo parisuhteelle kuormittava vaihe menee ajan kanssa ohi lapsen/lasten kasvaessa ja puolisonkin kanssa alkaa taas sujua.
Tämän sanoin jo tuossa toisessa ketjussa. Olen nähnyt useammankin tällaisen tapauksen ja en ymmärrä ollenkaan.
Lapseton velanainen ryhtyy parisuhteeseen miehen kanssa, jolla on aiemmasta liitosta pienet lapset. Velanainen ihan suoraan sanoo, että ei pidä ylipäätään lapsista eikä halua omia. Ovat parisuhteessa lapsellisen isän kanssa ja valittavat pahimmillaan toistakymmentä vuotta, kun miehen aiemman liiton lapset asuvat välillä isänsä luona. Jos kerta lapset ovat niin vastenmielisiä, miksi lähteä tuollaiseen suhteeseen, jossa on edessä jopa liki 18 v tuollaista aikaa, että miehen lapsi/lapset asuu isänsä luona?
Pienten lasten pukeminen pikkuaikuisiksi. Usein näkee jo pari-kolme-vuotiaita pukeutuneena kuin vanhempansa. Meillä lapsella on ihan reippaasti lapsekkaat, värikkäät vaatteet eikä mitään mustaa hupparia ja farkkuja.
Se, kun jotkut ihmiset kuvittelevat toisten olevan todella kiinnostuneita heidän lapsistaan tai lemmikeistään. Toki voin jotain kuulumisia asiasta vaihtaa, mutta ei kiinnosta saada kymmentä kuvaa "Tässä Isla nukkuu/syö/leikkii" ja tarkkaa selostusta aiheesta. Eli vaikka oma lemmikkisi tai lapsesi olisi sinulle maailman rakkain, niin muille ei ole.
En suostuisi asumaan niin, että omat vanhempani tai miehen vanhemmat asuisivat kovin lähellä. Kaipaan riittävää etäisyyttä.
Että tavallinen terve ihminen laittaa itsensä lapsen edelle, koska voi.
Minua on aina hämmentänyt se, miten joillakin riittää loputtomasti vientiä, jos he eroavat. Vaikka olisit kolmesti eronnut kolmen lapsen elämäntapaongelmainen vanhempi, niin silti ottajia saattaa olla jonoksi asti. Itse en suostuisi sekaantumaan noin epämääräiseen perhetilanteeseen.
Mä vihaan pikkulapsiaikaa. Vauvana lapsi nukkui paljon ja isompana tekee itsenäisesti asioita, jolloin itselle jäi aikaa tehdä jotain. Mun lapsi on nyt kaksi vuotias ja odotan vaan, että hän kasvaa ja saan taas enemmän aikaa itselleni. Lapsi on ihana ja rakas, mutta mä en vaan meinaa jaksaa sitä, että ihan koko ajan pitää huomioida mitä lapsi tekee.
Ei nyt varsinaisesti liity lapsiin, mutta joidenkin oletus siitä että sisarusten kanssa tulisi olla läheisiä. Jos ei kemiat natsaa niin ei niiden kanssa tarvii olla mitenkään erityisen paljon ainakaan tekemisissä.
Ehkä olen outo, mutta en kaipaa "lomaa" lapsestani. Lapsemme on 2 v ja en ole kertaakaan kokenut tarvetta lähteä ilman lasta reissuun/yön yli jonnekin. Jos haluan lähteä reissuun, niin lähdemme tietenkin koko perheenä matkaan. Ehdin viettämään omaa aikaa pienissä erissä, enkä kaipaa mitään pitkää eroa lapsesta.
Pikkulapsiarki yhdistettynä naisten sairaaseen voimaantumiskiimaan on monen ydinperheen tuho.
Lasten kuskaaminen autolla kouluun. Esim. Espoossa oli suht. yleistä.
Miniän tehtävä ei ole huolehtia yhteydenpidosta appivanhempiinsa, vaan se on appivanhempien pojan tehtävä. Sama toiseenkin suuntaan - miniä huolehtii yhteydenpidon omiin vanhempiinsa, eikä se ole miehen homma.
En itse lähtisi uusperhekuvioon mukaan. Tiedän, että minusta ei siihen olisi.
Joku perheellinen kuvittelee että joku vapaaehtoisesti lapseton kadehtisi heidän perhe-elämäänsä ja lapsiaan?!
Vierailija kirjoitti:
Vauvavuonna/pikkulapsiaikana ei kannattaisi erota. Poikkeuksena tilanteet, joissa on väk.ival.taa tai muuta isoa ongelmaa. Mutta jos kyse on siitä, että vauva/pikkulapsiaikana vanhemmat ovat väsyneitä, vapaa-aikaa on vähän ja pinna kireällä, niin ei kannattaisi hätäisesti erota sen takia, että tuossa vaiheessa on raskasta. Usein tuo parisuhteelle kuormittava vaihe menee ajan kanssa ohi lapsen/lasten kasvaessa ja puolisonkin kanssa alkaa taas sujua.
Tämä. En usko, että tuhannet ihmiset olisivat valinneet itselleen täysin vääränlaisen puolison. Moni vain eroaa turhan nopeasti, kun arki muuttuu lapsen synnyttyä ja kuvitellaan sen olevan tällaista pysyvästi.
Vierailija kirjoitti:
Tämän sanoin jo tuossa toisessa ketjussa. Olen nähnyt useammankin tällaisen tapauksen ja en ymmärrä ollenkaan.
Lapseton velanainen ryhtyy parisuhteeseen miehen kanssa, jolla on aiemmasta liitosta pienet lapset. Velanainen ihan suoraan sanoo, että ei pidä ylipäätään lapsista eikä halua omia. Ovat parisuhteessa lapsellisen isän kanssa ja valittavat pahimmillaan toistakymmentä vuotta, kun miehen aiemman liiton lapset asuvat välillä isänsä luona. Jos kerta lapset ovat niin vastenmielisiä, miksi lähteä tuollaiseen suhteeseen, jossa on edessä jopa liki 18 v tuollaista aikaa, että miehen lapsi/lapset asuu isänsä luona?
Tämmösen kuvion voi saada toimimaan, omat asunnot kyllä kannattaisi pitää, eikä suhtautua lapsiin vastenmielisinä, kuten monet velat eivät suhtaudukaan. Taustallahan tässä usein on ihan toimiva ajatus kuitenkin että se toinen on saanut jo lapsia tehtyä niin ei ala sitten sen velan kanssa niitä haluamaan.
"Vastakohdat viehättävät toisiaan". Mielestäni perhettä ei kannata perustaa täysin erilaisen ihmisen kanssa. Arki toimii parhaiten, kun molemmat ovat isoissa asioissa samankaltaisia. Kovin erilaiset ihmiset saavat herkästi riidan aikaiseksi, kun tavat kolisevat keskenään.
En ymmärrä kuinka joku jaksaa olla vuosia vain kotona lapsen kanssa. Arki on koko ajan samanlaista. Pienen lapsen kanssa ei pysty oikeasti tekemään mitään.
En ymmärrä todella isojen ikäerojen parisuhteita. En edes käsitä, miten joku voi kiinnostua esim. oman lapsensa tai vanhempansa ikäisestä ihmisestä parisuhdemielessä.