Perhe-elämään liittyvä mielipiteesi, jota kaikki eivät ymmärrä -peukutusketju

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvavuonna/pikkulapsiaikana ei kannattaisi erota. Poikkeuksena tilanteet, joissa on väk.ival.taa tai muuta isoa ongelmaa. Mutta jos kyse on siitä, että vauva/pikkulapsiaikana vanhemmat ovat väsyneitä, vapaa-aikaa on vähän ja pinna kireällä, niin ei kannattaisi hätäisesti erota sen takia, että tuossa vaiheessa on raskasta. Usein tuo parisuhteelle kuormittava vaihe menee ajan kanssa ohi lapsen/lasten kasvaessa ja puolisonkin kanssa alkaa taas sujua.

Mä olen jotenkin eri mieltä. Lähipiirissä yksi nainen erosi miehestään, koska tajusi että hoiti lapsen ja kodin ihan yksin, kun mies huiteli kylillä. Tällaisia tarinoita on useampiakin. Nainen hoitaa - mies menee.

Todennäköisesti mies olisi ottanut enemmän  vastuuta lapsesta myöhemmin, kun lapsi oppii puhumaan ja kävelemään.

Imeväinen ja taapero on vielä äidin perään, mutta kaksivuotias alkaa mennä isän perään - jollei isää ole ulkoistettu perheestä jo aiemmin, koska ei ole osannut olla äiti. t. nainen 69 v

Juuri sillähän mies ulkoistaa itsensä, että ei ota vastuuta lapsesta ja muodosta tähän suhdetta tämän ollessa pieni. Sitten, kun lapsi oppii puhumaan ja kävelemään ja on edelleen äidin perään (koska isä ei ole muodostanut siihen suhdetta), niin onkin kätevä väittää, että lapsi itse haluaa vain äitiä eikä isä sille mitään voi.