Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Käyttekö yökylässä omilla vanhemmillanne?
Jos käytte, kuinka usein ja kauanko viivytte? Onko teistä mukavaa kyläillä vai pakollinen paha jostain syystä?
Kommentit (249)
En. Mökillä toki käydään perheen voimin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti ei enää onnistu,taitaisi siellä p...karvat palaa.
en käy kun äiti asuu samassa kaupungissa, sen sijaan isovanhempiani tapasin pitkälle aikuisuuteen yökyläillen kunnes tulivat liian vanhoiksi
oma lapsi taas käy yökylässä koska muutti 200 km päähän opiskelemaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin kerran kuukaudessa yö tai pari lasten kanssa. Äiti hoitaa lapset ja muut asiat, itse lepäilen.
Varmasti tarjoat vastavuoroisesti apuasi ruoanlaitossa ja siivouksessa, noin niinkuin kiitokseksi?
Hän saa kyllä meiltä ilmaisia palveluksia erityisosaamiseemme liittyen, mutta se ei ole siivousta tai ruoanlaittoa. Säästänee tuhansia euroja vuodessa.
Koska äitini asui kaukana, yövyin joskus. Samalla ehdin auttaa kotitöissä, siivosin, pesin ikkunoita, pilkoin saunapuita ja lämmitin saunan. Passattavaksi en mennyt koskaan. Tuliaisiksi vein hyvää syötävää. Äiti puolestaan laittoi hyvän ruuan. Koskaan äiti ei pyytänyt siis apua eikä tuonut asiaa esiin. Pidin itsestään selvänä.
Kannattaa seurata vanhempien jaksamista. Osoittavat palvelulla kiintymystään, mutta voivat silti väsyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin kerran kuukaudessa yö tai pari lasten kanssa. Äiti hoitaa lapset ja muut asiat, itse lepäilen.
Varmasti tarjoat vastavuoroisesti apuasi ruoanlaitossa ja siivouksessa, noin niinkuin kiitokseksi?
Hän saa kyllä meiltä ilmaisia palveluksia erityisosaamiseemme liittyen, mutta se ei ole siivousta tai ruoanlaittoa. Säästänee tuhansia euroja vuodessa.
Omistat ilmeisesti sähkönsiirtoyhtiön.
Ainakaan meillä ei kovinkaan moneen palveluun mene tuhansia euroja vuodessa 🤔
En ole käynyt edes päiväkylässä, neljään vuoteen.
Välimatkaa viitisen kilometria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan kun asuin eri paikkakunnalla, yökyläilin vanhemmillani kerra-pari kuukaudessa. Nykyään enää en, kun asun 20 kilsan päässä heistä.
Kyllä siellä vanhemmilla oli hyvä olla. Sellaista leppoisaa elämää. Sai nukkua aamulla pitkään ja äiti laittoi valmista ruokaa. Lakkasin käymästä yökylässä, kun he muuttivat isoon keskustaan uuteen kerrostaloon kaksioon. Tuntui, että neliöt ei riitä, kun meille syntyi vauva. Lapset ei ole ikinä olleet yökylässä mummolassa, koska heillä oli vain yksi makuuhuone ja avokeittiö/ruokailutila/olohuone yhtä tilaa. Sitten tilanne vielä muuttui, kun isä sairastui ja muutti pysyvästi palvelutaloon ja äiti muutti 25 neliön yksiöön siihen lähelle. Ei rahat kerta kaikkiaan riittäneet muuhun ja se uusi asunto oli pakko myydä, kun oli vielä lainaa ja äidillä pieni eläke.
Palvelutalossa asuminen vei kaikki isän rahat, pelkkä pieni käyttövara jäi. Äitini käy kyllä meillä yökylässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käy kun omat vanhemmat asuvat 500m päässä. Ex-anopilla käytiin yökylässä kun hän vielä eli, asui mukavassa paikassa järven rannalla ja tykkäsi touhuta lasten kanssa joten siellä oli mukava vierailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn, siellä on hotellitason majoitus täysihoidossa. Äiti hoitaa lapset, minä nukun. Kerran kuukaudessa käydään ja ollaan 2 yötä. Mies ei ole mukana.
Itselläni on juuri tälläinen tytär ja voin äitinä kertoa että on todella raskasta kun oma, aikuinen tytär tulee täysihoitoon kotiin. Kaikki astiat jätetään tiskaamatta ja koneeseen laittamatta ja jos niistä asiallisesti huomauttaa, alkaa niskojen nakkelu ja kiukuttelu. Puhumattakaan muista tavaroista. Petivaatteista ja pyyhkeistä tulee myös pyykkiä joka jää pestäväkseni.
Kirsikkana kakun päällä saan kuunnella pyytämättömiä neuvoja ja ohjeita elämänvalinnoistani.
Todella raskasta. Niin se vaan kolmekymppinen aikuinen, joka elää itsenäistä elämää taantuu aivan lapsen tasolle kotiin tullessaan.
Oikein hämmästyin tätä lukiessani kun itselläni on ihan erilaista. Tyttäreni on 40v ja aina kun tulee niin sanoo jo etukäteen että kirjoita lista asioista joiden kanssa haluat apua. Laittaa ruuat ja lähtiessään imuroi ja pyyhkii lattiat. Koska minulla ei ole pesukonetta niin petivaatteet hänen ja tyttärensä jälkeen jäävät minulle mutta se on ihan ok. Jos tyttäreni joskus yrittäisi antaa neuvoja ja ohjeita elämänvallinnoistani niin kyllä sanoisin että kiitos mutta ei tarvitse. Hän ei anna niitä minulle enkä minä hänelle ilman että neuvoja haluaa. Olemme kumpikin sitä mieltä että jokainen elää elämänsä oman tahtonsa ja kykyjensä mukaan ja sillä siisti.
Tyttäresi on sen verran vanha, että maailma on jo avartunut ja elämä pyörii muunkin kuin oman navan ympärillä. Oma tyttäreni joka tulee täysihoitoon on 26v. Ei vielä oikein osaa ajatella muita.
Itse olin nuorempana sellainen että menin äidin luokse täysihoitoon. Se ei ollut minun mielessäni laiskuutta eikä huonotapaisuutta vaan lepopaikka elämän raskaudelta. Opinnot, työt, pienet lapset, elämä ylipäätään stressasi ja ahdisti hirveästi niin oli aivan ihanaa päästä lepäämään äidin luokse kun joku välitti ja piti huolta eikä tarvinnut selvitä yksin niitä paria päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn, siellä on hotellitason majoitus täysihoidossa. Äiti hoitaa lapset, minä nukun. Kerran kuukaudessa käydään ja ollaan 2 yötä. Mies ei ole mukana.
Itselläni on juuri tälläinen tytär ja voin äitinä kertoa että on todella raskasta kun oma, aikuinen tytär tulee täysihoitoon kotiin. Kaikki astiat jätetään tiskaamatta ja koneeseen laittamatta ja jos niistä asiallisesti huomauttaa, alkaa niskojen nakkelu ja kiukuttelu. Puhumattakaan muista tavaroista. Petivaatteista ja pyyhkeistä tulee myös pyykkiä joka jää pestäväkseni.
Kirsikkana kakun päällä saan kuunnella pyytämättömiä neuvoja ja ohjeita elämänvalinnoistani.
Todella raskasta. Niin se vaan kolmekymppinen aikuinen, joka elää itsenäistä elämää taantuu aivan lapsen tasolle kotiin tullessaan.
Oikein hämmästyin tätä lukiessani kun itselläni on ihan erilaista. Tyttäreni on 40v ja aina kun tulee niin sanoo jo etukäteen että kirjoita lista asioista joiden kanssa haluat apua. Laittaa ruuat ja lähtiessään imuroi ja pyyhkii lattiat. Koska minulla ei ole pesukonetta niin petivaatteet hänen ja tyttärensä jälkeen jäävät minulle mutta se on ihan ok. Jos tyttäreni joskus yrittäisi antaa neuvoja ja ohjeita elämänvallinnoistani niin kyllä sanoisin että kiitos mutta ei tarvitse. Hän ei anna niitä minulle enkä minä hänelle ilman että neuvoja haluaa. Olemme kumpikin sitä mieltä että jokainen elää elämänsä oman tahtonsa ja kykyjensä mukaan ja sillä siisti.
Tyttäresi on sen verran vanha, että maailma on jo avartunut ja elämä pyörii muunkin kuin oman navan ympärillä. Oma tyttäreni joka tulee täysihoitoon on 26v. Ei vielä oikein osaa ajatella muita.
Itse olin nuorempana sellainen että menin äidin luokse täysihoitoon. Se ei ollut minun mielessäni laiskuutta eikä huonotapaisuutta vaan lepopaikka elämän raskaudelta. Opinnot, työt, pienet lapset, elämä ylipäätään stressasi ja ahdisti hirveästi niin oli aivan ihanaa päästä lepäämään äidin luokse kun joku välitti ja piti huolta eikä tarvinnut selvitä yksin niitä paria päivää.
Meillä oli myös sama, että äiti tuli meille pariksi päiväksi silloin tällöin, kun lapset oli pieniä. Hän oli lasten kanssa ja minä tein hommia, joita en muulloin ehtinyt. Esimerkiksi pesin kylpyhuonetta, siivosin roskiskaapin, uunin, jääkaapin. Kaikkea sellaista, mitä on vaikea tehdä, jos pitää samaan aikaan vahtia mitä lapset tekee. Mieheni on aina ollut laiska siivoamaan yhtään mitään ja kävi vuorotyössä kun lapset oli pieniä. Jälkikäteen hän on sanonut, että oli kroonisesti väsynyt 10 vuotta, huonoilla unilla. Nyt hän ei tee enää vuorotyötä, kun taloudellisesti ei ole pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin kerran kuukaudessa yö tai pari lasten kanssa. Äiti hoitaa lapset ja muut asiat, itse lepäilen.
Varmasti tarjoat vastavuoroisesti apuasi ruoanlaitossa ja siivouksessa, noin niinkuin kiitokseksi?
Hän saa kyllä meiltä ilmaisia palveluksia erityisosaamiseemme liittyen, mutta se ei ole siivousta tai ruoanlaittoa. Säästänee tuhansia euroja vuodessa.
Nyt alkoi kiinnostaa, mitä ihmettä teidän erityisosaaminen on, jos sen arvo on tuhansia euroja vuodessa.
En todellakaan käy. Mitä ihmettä. Olen perheellinen ja 35- vuotias, asumme lisäksi 500km päästä toisistamme.
Tämä ikä on siitä erikoinen, että osa samanikäisistäni ystävistä edelleen sanovat menevänsä "kotiin" kun lähtevät vanhempiensa luo yöksi päivä tolkulla. Postaavat sieltä someen että "äidin lihapullien äärellä." En voi sille mitään että nämä päivitykset aiheuttavat minussa hieman häpeää ja surua. Eikö tässä iässä pitäisi jo tehdä itse ne lihapullat itselleen, ehkä myös omalle puolisolleen tai lapsilleen. Mikä tarve on maata vanhempien nurkissa enää? En pääse siihen ajatukseen yhtään kiinni!
Paula kirjoitti:
En todellakaan käy. Mitä ihmettä. Olen perheellinen ja 35- vuotias, asumme lisäksi 500km päästä toisistamme.
Tämä ikä on siitä erikoinen, että osa samanikäisistäni ystävistä edelleen sanovat menevänsä "kotiin" kun lähtevät vanhempiensa luo yöksi päivä tolkulla. Postaavat sieltä someen että "äidin lihapullien äärellä." En voi sille mitään että nämä päivitykset aiheuttavat minussa hieman häpeää ja surua. Eikö tässä iässä pitäisi jo tehdä itse ne lihapullat itselleen, ehkä myös omalle puolisolleen tai lapsilleen. Mikä tarve on maata vanhempien nurkissa enää? En pääse siihen ajatukseen yhtään kiinni!
Minäkään en pääse sinun ajatukseen kiinni, että elämään mahtuu tasan oma puoliso ja 1-2 lasta, sitten siellä omassa kodissa tehdään omia juttuja omien tarpeiden mukaan. Välillä käydään zumbassa ja illallisella ravintolassa, jossa äiti ei tarjoile niitä lihapullia valmiiseen pöytään vaan siitä maksetaan ammattilaiselle, muutenhan joku voisi luulla että napanuora ei ole vieläkään poikki.
Ihan järjellä ajatellen, suurin osa tekee ne omat ruokansa vaikka 350 päivää vuodessa ja sitten kun käy vanhempiensa luona kylässä ja tarjoillaan ruoka, se on jotain uusavuttomuutta. Mutta varmasti koulutat myös lapsesi siihen, että kun 18 vuotta tulee täyteen, on velvollisuudet täytetty ja seuraavan kerran tavataan hautajaisissa, toinen osapuoli arkussa? Viestin toki silloin tällöin voinee laittaa.
Kun asuin n 500 km päässä kävin 1x v kesällä ehkä 2 tai 3 yötä kerralla. Tämä toimi hyvin.
Nyt asun 100 km päässä ja koska ovat jo vanhoja, heikkoja ja sairaita käyn auttamasa heitä pihatöissä ym pikkuaskareissa ja viivyn yleensä vain 1 yö, joskus max 2 mutta se on minulle jo liikaa.
En kertakaikkiaan kestä enää niitä samaa kehää kiertäviä juttuja joita olen kuullut ehkä 20-30x ja niitä samoja toistetaan nykyään joka hiton kerta. Jopa niin että sama tarina toistuu joka päivä ja pahimmillaan vähän eri muotoisena kuin eilen.
Äidistäni on kuoriutunut myös ihan hemmetin itsekeskeinen (varmaan osa alkavaa persoonallisuuden muutosta), kokoajan minä minä minä....
hän puhuu myös aivan taukoamatta, siis ikäänkuin ajattelee ääneen. Huomaan että hän ei pysty lopettamaan edes puhetta vaikka kukaan ei kuuntele ja keskitytään vaikka uutisten katsomiseen. Hän ei kuuntele muita, puhuu estottomasti kokoajan muiden päälle jopa korottaa ääntään että saa sanottua asiansa.
Jos saan jossain kohtaa suunvuoron, hän ei välttämättä kommentoi sitä minun sanomista (niinkun yleensä hyvään vuorovaikutteiseen keskustelukulttuuriin kuuluu) vaan jatkaa omaa asiaansa.
Vaihtaa myös ihan lennossa puheenaihetta ja minä koitan pysyä perässä ja ymmärtää mistä hän nyt puhuu.
Molempien jutut pyörii sairauksien ympärillä, jahkataan aivan loputtomasti mikä verensokeri oli eilen ja mikä nyt, ihan kun se nyt ketään muuta kiinnostaisi. Myös sitä millon reseptit uusitaan ja millon on mikäkin lääkärikäynti ja mitä siellä tehdään ja mitä edellisen kerran hoitaja sano ja mitä lääkäri sano.
Ymmärtääkö kukaan että tämä on ihan hemmetin uuvuttavaa. Olen aina henkisesti ihan loppu kun tulen sieltä kotiin.
En ole yötä. Asuvat lyhyen kävelymatkan päässä.
Alue: Aihe vapaa
Asun oman perheeni kanssa Helsingissä ja vanhempani 400km päässä. Käydään heillä muutaman kerran vuodessa, ainakin kesälomalla ja joululomalla. Silloin viivytään 1-2 viikkoa ja ollaan heidän luonaan yötä koko aika. Kutsun vieläkin lapsuudenkotiani kodiksi.
Vanhempani eivät ole hössöttäjiä tai puutu liikaa lapsen kasvatukseen tms. mikä alkaisi ärsyttää. Heillä on omat menonsa ja harrastuksena, joista pitävät kiinni meidän vierailujen aikana. Tehdään itse aamuisin aamupalat ja käydään aina kaupassa ostamassa ruokatarpeita koko porukalle. Iltaruoka kokataan yhdessä tai vuorotellen.
Meillä on oikein mukavaa, hauskaa ja leppoisaa yhdessä. Vanhempani yleensä hoitavat lastamme parina iltana, jotta päästään miehen kanssa ravintolaan tai elokuviin.
Olen kiitollinen hyvistä väleistä vanhempieni kanssa. Harmi vaan, että asumme niin kaukana toisistamme.