Käyttekö yökylässä omilla vanhemmillanne?

Asun eri paikkakunnalla, joten kyllä aina yövyn vanhemmillani siellä käydessäni. Pääasiassa käyn kerran kahdessa kuukaudessa pitkän matkan vuoksi, joten koetan olla kauemmin ja mahdollisuuksien mukaan myös useammin. Pyhät ja lomilla käyn, vanhemmat sitten pari kolme kertaa vuodessa meillä päin, mutta he ovatkin jo ikäihmisiä.

Joskus kun nukahdan hautausmaalle. Siinä samalla tulee yökyläiltyä isovanhammillakin. 

Eijei. En.

Isään ei voi olla väleissä, äidillä on ihan omat kuviot. Olimme eksän kanssa siskoani katsomassa Lapissa, niin äitini paukkasi sinne, kun kuuli, että ajoimme etelästä sinne. Noh. Luovutin meidän vierashuoneen äidille ja nukuttiin miehen kanssa olohuone-tupakeittiössä levitetyllä sohvalla. Tämä oli virhe: äiti oli tullut sinne keittiöön keskellä yötä alasti siivoamaan pulloja kännissä. Jumalan ja korvatulppien armosta minä en onneks herännyt. Mies oli herännyt ja nähnyt anoppinsa syntymäpuvussa.

Ne joilla on normaalit porukat: kiittäkää luojaanne. Me joilla ei ole, huoh... voisin pelkästään äidistä kirjoittaa tuhansia aloituksia, jotka saisivat tuhansia ja taas tuhansia tykkäyksiä, niin erikoista on välillä ollut. Joten ei, en käy vanhemmillani yökylässä. 🤯😬😅

Kerran kymmeneen vuoteen jos on ihan pakko.

Samassa kaupungissa asutaan mutta silti välillä yövyn vanhemmilla, muutaman kerran vuodessa olen yön. Pakko ei olisi mutta ihan hyvät välit on niin ihan mielelläni yökyläilen. Monesti isänpäivän ja äitienpäivän aikana tulee oltua yökylässä. Joulun aikaan usein pari yötä.

Kesällä muutamia viikonloppuja ollaan mökillä, jos se lasketaan vanhempien luona yökyläilyyn.

Käyn n. Kerran viikossa ja olen 2-4 yötä. Vanhemmillani on kolme koiraa, joiden kanssa puuhaa riittää. Yksin kotona minulla on tylsää. Asumme tunnin matkan päässä toisistamme. Ikää minulla 35.

En. Ei mahtuisi ja hermot menis. Sillon kävin ku oli ns vierashuone ja asuivat kauempana.

Vierailija kirjoitti:

Hautausmaalla tulee käytyä yleensä päivällä ja ei kai sinne olisi soveliastakaan jäädä yöksi.

Hautausmaat ovat hienoja paikkoja yöaikaan. Etenkin syksyllä.

Voikun pääsiskin! Mä toisinaan kävin äidin luona yökylässä. Joko hän oli tehnyt hyvät sapuskat tai mentiin mun kustannuksella ravintolaan syömään. Käytiin pitkillä kävelyillä ja illalla saunottiin. Nautittiin viiniä ja kikateltiin yöhön, kun katteltiin youtubevideoita.

Joka kolmas viikonloppu. Asun 4km päässä.

Nykyään joka toinen viikko. Ajan nurmikkoa ja luon lunta. Asuvat 200 km päässä.

Käyn säännöllisesti äidilläni yökylässä ja olen kerralla yleensä viikon, koska välimatkaa on. Olen 28 vuotias nainen ja ollut äitini kanssa aina läheinen.

Hell no. Muutaman tunnin kyläily on jo henkinen suoritus. 4-6kk välein.

Ehkä pari kertaa vuodessa yhden yön, kuitenkin asutaan vain noin tunnin ajomatkan päässä. Eli yleensä päiväkyläillään vaan. Mutta joskus esim joulu, pääsiäinen myös yötä. Laitellaan ruuat yhdessä. Ihan jees, vähän stressaavaa kaikki hössötys, mut äiti on hyvä kokki/leipuri. Minä hyvä pöydänkattaja, tiskikoneenhoitaja, ja tuon "kyliltä" lohet yms puuttuvat raaka-aineet.

Käymme lapseni kanssa vanhempieni luona kerran kuukaudessa yhtenä viikonloppuna. Huolehdin lapsestani yksin, joten on ihana saada mennä sinne valmiiseen pöytään. Lisäksi vanhemmat, tai oikeastaan äitini, auttavat 3-vuotiaan lapseni hoidossa. Viikonloppuna ulkoilemme yhdessä, ja joskus käyn tapaamassa lähellä asuvia ystäviäni.

Joillakin oma äiti ja/tai isä tai anoppi ja/tai appiukko on ollut arvaamaton, ilkeä, lapsiaan kaltoinkohteleva, laiminlyövä tai väkivaltainen. Silloin aikuisella tyttärellä, pojalla, miniällä tai vävyllä ei ole mitään velvollisuutta yöpyä heidän kotonaan tai kuljettaa lapsiaan mummolaan kylään.

On hyvin ikävää ja traumaattista, että ilkeä ja väkivaltainen äiti tai isä on ensin kohdellut omia lapsiaan huonosti. Lasten fyysisen ja alistavan kurittamisen kieltävä laki tuli voimaan Suomessa vuonna 1984. Aikuisena kenenkään ei ole pakko olla tekemisissä hirviövanhempansa kanssa. Suku on joskus pahin.

On hirviövanhempia, joista tulee myöhemmin hirviöisovanhempia. He ovat kaltoinkohdelleet, laiminlyöneet ja kurittaneet omia lapsiaan henkisesti ja fyysisesti. Isovanhempina he kuvittelevat voivansa kuoria kermat päältä ja noukkia rusinat pullasta lastenlapsista. On isovanhempia, joitten mielestä lapsuudenperheen ja suvun ikävät asiat lakaistaan maton alle ja suut pidetään visusti kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En käy kuin pakon edessä. Lapset haluavat välillä mummolaan, joten heidän vuoksi olen siellä joskus yöpynyt. Asuvat toisella puolen Suomea, joten päiväreissu ei mahdollinen. Todella ahdistavaa joka kerta kun joutuu käymään siellä. 

Todella hienoa että vaikka ilmeisesti omtat kokemuksesi ovat olleet vaikeita niin annat mahdollisuuden kokemukseen lapsille joka on ehkä ihan erilainen. Niin tein minäkin joten lapsillani on hienot muistot mummolasta, jossa myös isäni käyttäityi ihan kunnon pappana lapsenlapsilleen vaikka isänä oli tosi ilkeä ja väkivaltainen.

En käy, koska asutaan samassa kaupungissa joten ei ole syytä kun kerran pääsee kotiinkin yöksi. Heidän edellisessä asunnossa joskus yövyin heillä jouluna mutta siellä olikin vierashuone, kun muuttivat pienempään niin en tahdo mennä olohuoneen nurkkaan nukkumaan vaikka kyse oliskin omista vanhemmista :D 

Vierailija kirjoitti:

Eijei. En.

Isään ei voi olla väleissä, äidillä on ihan omat kuviot. Olimme eksän kanssa siskoani katsomassa Lapissa, niin äitini paukkasi sinne, kun kuuli, että ajoimme etelästä sinne. Noh. Luovutin meidän vierashuoneen äidille ja nukuttiin miehen kanssa olohuone-tupakeittiössä levitetyllä sohvalla. Tämä oli virhe: äiti oli tullut sinne keittiöön keskellä yötä alasti siivoamaan pulloja kännissä. Jumalan ja korvatulppien armosta minä en onneks herännyt. Mies oli herännyt ja nähnyt anoppinsa syntymäpuvussa.

Ne joilla on normaalit porukat: kiittäkää luojaanne. Me joilla ei ole, huoh... voisin pelkästään äidistä kirjoittaa tuhansia aloituksia, jotka saisivat tuhansia ja taas tuhansia tykkäyksiä, niin erikoista on välillä ollut. Joten ei, en käy vanhemmillani yökylässä. 🤯😬😅

Kerroin tämän alun epäselvästi: äitini siis asuu Etelä-Suomessa ja oli ajanut läpi Suomen meidän perässä Lappiin, kun oli saanut tietää, että menemme kyläilemään minun siskon ja tämän miehen luo. Ärsyttävää, että änkesi sinne pilaamaan meidän ennalta sovittua retkeämme. Ja tosiaan nuorempana (parikymppisenä) itketti ja kadehdutti kun muilla oli lapsuudenkodit joihin mennä yökylään ja jouluja viettämään. Nyt vähän vanhempana olen jo hyväksynyt.

Käyn. Olemme läheisiä ja tiivis perhe ollut lapsuudesta aikuisuuteen.

Mentiin viikonlopuks yökyläilee jommalle kummalle vanhemmista. Enää ei kun appivanhemmat kuolleet, samoin isäni myös ja äitini ei jaksa.