Käyttekö yökylässä omilla vanhemmillanne?

Varmaan vuosi sitten olen viimeisen kerran käynyt yöreissulla. Sitä ennen pari kertaa pojan kanssa kun oli pienempi. Sinne ajaa päiväreissuillekin. En tykkää yöpyä kun toinen ei tippaakaan enää kykene huomioimaan muita vaan ryskää yötämyöten ja pitää valoja.

Vierailija kirjoitti:

En käy kuin pakon edessä. Lapset haluavat välillä mummolaan, joten heidän vuoksi olen siellä joskus yöpynyt. Asuvat toisella puolen Suomea, joten päiväreissu ei mahdollinen. Todella ahdistavaa joka kerta kun joutuu käymään siellä. 

Todella hienoa että vaikka ilmeisesti omtat kokemuksesi ovat olleet vaikeita niin annat mahdollisuuden kokemukseen lapsille joka on ehkä ihan erilainen. Niin tein minäkin joten lapsillani on hienot muistot mummolasta, jossa myös isäni käyttäityi ihan kunnon pappana lapsenlapsilleen vaikka isänä oli tosi ilkeä ja väkivaltainen.

Lapset kun oli pieniä, niin käytiin ja kävin.

Perheenä yövyttiin muutama yö Toisinaan kävin yksin yön tai kaksi hemmoteltavana yksin. Parin kuukauden välein.

Sitten äiti muutti miehensä kanssa yhteen ja muuttivat pienempään, eikä se ollut enää yhtään kivaa itse yökyläillä. Lapset käy toisinaan.

Vierailija kirjoitti:

Jouluna olen siellä 2-3 yötä. Sen jälkeen kaipaakin jo kotiin, vaikka periaatteessa ihania ihmisiä ovatkin.

Mulla on tämä sama. Vanhemmat toivoisi että kävisin useamminkin. Yleensä käyn myös kesälomalla parin päivän vierailulla. Mukavaa on aina ollut, he asuvat niin ihanan hiljaisella alueella rauhallisella pikkupaikkakunnalla. Siellä aina rauhoittuu ja stressi häviää.

Koska välimatka on pitkä, käyn vanhemmillani usein pidemmillä lomilla jolloin voin viettää siellä ainakin neljä päivää tai viikon-kaksi. Olen aina tullut vanhempieni kanssa hyvin toimeen ja koska muut sisarukset asuvat samalla paikkakunnalla kuin vanhempani eikä muukaan lähisuku ole kaukana, on ollut samalla mukava tavata myös muita läheisiä sukulaisia ja perheenjäseniä.

Yllättävää kyllä, myös mieheni matkustaa mielellään kanssani tapaamaan appiaan ja anoppiaan ja viihtyy siellä ehkä vieläkin paremmin kuin minä. Mutta yökyläilyn jälkeen on aina yhtä mukavaa palata kotiin.

Äiti asuu puolisonsa kanssa maalla n. 60 km päässä. Enimmäkseen käymme siellä päiväseltään, mutta joskus miehet innostuvat saunomaan pitkän kaavan mukaan ja saatamme jäädä yöksi. Myös jouluna olemme usein yön tai kaksi nauttimassa ruokapöydän antimista ja rennosta oleilusta.

Käyn 1-2kk välein ja olen yleensä 2 yötä.

Välimatkaa 180km.

Mies tulee mukaan noin 2 kertaa vuodessa, juhlapäivinä lähinnä.

Vanhempani kai toivoisivat mun olevan pidempäänkin, mutta toi 2 yötä on aika maksimi minkä jaksan äitiäni x)

Lisäksi he kai pätkäpaastoavat ja syövät tosi vähän, niin siellä saa olla aina nälässä.

Voisin käydä jos olisi välimatkaa, asutaan niin lähellä ettei ole ns. syytä yökyläillä. Näen äitiäni n.kerran viikkoon. Joskus harvoin ollaan yönyli reissussa yhdessä, eli yövytään samassa paikassa. Koska tahansa saisin kyllä tästä läheltäkin mennä yöksi (ja aina joskus äiti ehdottaakin että tule tänne hänen luo nukkumaan kunnon yöunet :D ) -Nainen, 34v

Appivanhemmilla käydään pari kertaa vuodessa vaikka asuvat 40 kilometrin päässä. Saunotaan, syödään hyvin ja lauletaan karaokea. Lapsetkin tykkäävät yökylävierailuista sinne porukalla. Käydään toki muutenkin päiväseltään kylässä.

Kävin heidän ollessa vielä elossa ja kävisin niin mielellään edelleenkin! Nyt on muistot ja kaipaus.

Hautausmaalla tulee käytyä yleensä päivällä ja ei kai sinne olisi soveliastakaan jäädä yöksi.

Kävimme usein. Yötä olimme jos matka kauempaa. Lähtiessä puistelin makuuvaatteet ja siistin paikkoja. Ukot vain istuivat. Mukavaa oli tehdä pikkureissuja,saunoa,kalastaa ja nuotiiruokaa. Nyt heitä ei ole. Kaveritkin ovat hävinneet.

En käy edes päiväkylässä. Niin paljon tavaraa ettei sisälle mahdu.

Valitettavasti joudun välillä olemaan. Vanhemmistani toinen on toisen omaishoitaja. Periaatteessa on myönnetty omaishoidon vapaata 3 päivää kuukaudessa, mutta hoitopaikassa ei ole tilaa. Viime vuonna lakisääteisistä omaishoitajan vapaapäivistä toteutui yksi viikko eli 7 päivää koko vuonna. Vuodenvaihteessa nollautui. Tälle vuodelle ei ole hoitopaikassa pystytty tarjoamaan vielä yhtään päivää. Pieni kunta ja kriisipaikat täynnä, tilapäishoidon paikkoja on vain 2. Minun on pakko mennä hoitamaan vanhempaani silloin tällöin yön yli, koska toinen vanhempani on välillä ihan loppu. Hän lähtee kesämökille lepäämään yön yli, nukkuu siellä. Olin yhden yön huhtikuussa, yhden yön toukokuussa ja olen luvannut olla juhannuksena la-su siten että menen klo 16 mennessä la ja lähden ajamaan kotiin puolilta päivin. On se kauheaa kun ihmiselle tulee muistisairaus. Hän koluaa keskellä yötä, höpöttää yksinään, käy vessassa, käy katsomassa jääkaappiin, sitten taas nukkuu pari tuntia ja sama rumba alusta. Ulko-ovesta ei pääse, kun lukko vaihdettu, eikä osaa avata uutta lukkoa.

En koskaan. Kahvilla käydään silloin tällöin. Olemme eri puusta veistettyjä, sille ei voi mitään.

Hautausmaalla telttailu ei innosta. Liekkö sallittuakaan?

Käyn, olen nelikymppinen naishenkilö. Vanhempani asuvat n. 20km päässä lapsuudenkodissani ja on ihana päästä luonnon äärelle. Yövyn pari, kolme yötä noin kerran kuussa riippuen vapaapäivistä. Välimme ovat läheiset, enkä mene sinne passattavaksi vaan auttelen iäkkäitä vanhempiani kaikessa mitä ikinä tarvitsevat. 

En käy ikinä. Vanhemmat ovat hamstraajia ja heidän kotinsa on ihan kamala, täynnä romua ja huonokuntoinen ja siivoton, vaikka on periaatteessa hyvällä alueella oleva okt. Eivät he edes päästä ketään kylään sen sotkun vuoksi, viimeksi olen käynyt vajaa 10v sitten. He käyvät sen sijaan meillä kylässä.

Säälittää kyllä. Ärsyttääkin vähän omasta puolesta, mutta toisaalta heidän ongelmansa on kyllä suurempia kuin mun. Eivät anna myöskään auttaa tavaramäärän siivoamisessa, vaikka on tarjouduttu. Olen varautunut, että sitten joskus päädyn sen kodin siivoamaan, kun heistä aika jättää.

Kesällä ollaan mökillä kaikki yhdessä paljonkin. Heidän tykö ei mennä yökylään kun on pienehkö asunto, he toisinaan tulevat meille yöksi. Välimatkaa on yli 200km, päiväreissut eivät olisi järkeviä toteuttaa.

Emme käy. Kyläilemme vanhempieni luona kerran kuussa ja he meillä päiväsaikaan.

Vanhempieni luona on usein isäni takia räjähdysherkkä tilanne. Kumpikaan sisaruksistani ei ole siellä yökylässä ollut koskaan kumppaninsa kanssa. Myöskään veljeni, joka seurusteli 15-vuotiaasta alkaen ei tuonnut tyttöystäväänsä yöksi.

Myöskään lapsenlapset eivät käy siellä yökylässä. Sisareni eikä minun lapset. Jokin siinä arvaamattomassa ilmapiirissä estää sen. Kun lapset oli pieniä en uskaltanut lapsia viedä yökylään, nyt kun lapset isoja sellainen ei ole tullut edes mieleen kun yökyläperinnetta ei ole syntynyt.

Sääli sinänsä. Itse olin paljonkin yökylässä lapsena sukulaisilla.