Lue keskustelun säännöt.
Olenkohan henkisesti herännyt vai mistäköhän tämä rento asenne ja elämänilo kumpuaa? - entinen masentunut
Onpa mahtavaa, nautin joka hetkestä. Kaikki on kiinnostavaa ja sitä katsoo elämää tarkkailijana. Huvittuneena ja rentona. Juuri mitään draamaa en keksi asioista ja mielessäni nauran kun ihmiset ovat jonkun kehittelemänsä dramaattisen tilanteen pauloissa.
Saatan mennä mukaan (koska minulle halutaan avautua) ja samalla tiedostan, että tämä ihminen tuntee aidosti asian epämiellyttävänä ja ymmärrän.
En kuitenkaan sisimissäni näe ongelmaa, vain ratkaisuja ja valinnan vapautta. Iloa ja tiedän, että kaikki on hyvin.
Mikä vaan "leijun" tässä elämässä. Välillä on tietenkin ikäviä tunteita, tarkkailen niitä. Joskus saatan mennä mukaan ja silloin itken lohduttomasti. Ymmärrän kuitenkin, että silti kaikki on oikeasti hyvin.
Vaikeaa kuvailla kenties. Joka hetkestä on tullut omanlaisensa seikkailu. Kaikki on niin ihmeellistä.
Sitä vain katsoo ympärilleen ja ymmärtää valheellisuuden ja ihmisten luoman tilan. Silti vain huvittaa ja on vapaa olo.
Olen vain muuttunut kärsimyksen myötä.
Kommentit (522)
Mitähän ruskeassa talossa ajatellaan tästä ketjusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko dissosiaatiota? Ei tuokaan oikein oikealta onnellisuudelta kuulosta, jotenkin oudolta. Ehkä tosiaan (kuten joku mainitsi aiemmin) sinulla naksahti ihan kunnolla
No ei ole. Voin aidosti hyvin ja pidän itsestäni huolta.
Erikoista on, että kaikki täytyy tunkea diagnostiseen määritelmään. Ahdasta ja juuri tuon takia ihmiset voivat huonosti koska tukahdutetamme itsemme erilaisten määritelmien alle. Kun oikeasti kaikki on hyvin.
-ap
Tää! Jos et kärsi ja voi huonosti, niin sinun on pakko olla sairas!
Vierailija kirjoitti:
Onko dissosiaatiota? Ei tuokaan oikein oikealta onnellisuudelta kuulosta, jotenkin oudolta. Ehkä tosiaan (kuten joku mainitsi aiemmin) sinulla naksahti ihan kunnolla
Yoga-filosofiassa (joogassa) pyritään siihen, että ihminen tajuaa todellisen itsensä olevan Puhdas Tietoisuus, jolla ei ole mitään tekemistä fyysisen kehon, mielen, älyn ja egon ym. kaa (ei edes Mielen pölyimurin, ehheheeh).
Tuota tilaa kutsutaan joogassa termillä kaivalya (ei toki Kai Valja), erillisyys. Sitä voisi kai leikillisesti kutsua myös extreme-dissosiaatioksi?
Huomatkaamme, että MaharSi Patañjalin (n. 200 eaa??) yoga-suutrassa, joga on joogan erään lainen kate kismus, aasanat (asanat) ovat hyvin pienessä roolissa. Vajaasta parista sadasta suutrasta (aforismista) vain kaksi käsittelee aasanoita:
sthira-sukham aasanam (varsinkin meditaatio-) asennon (tulee olla) vakaa ja mukava.
Toista ei kannata edes mainita; se mennee useimmilla meistä pahasti yli hilseen? 😅
Voipi olla. Mulla henkinen herääminen tapahtui muutama vuosi sitten, se lähti liikenteeseen todella isosta tuskasta ja kivusta mitä mä kävin läpi... Mun koko maailmankatsomus muuttui, mä aloin näkemään tän nykyisen modernin yhteiskunnan sellaisena ylösalas kääntyneenä yhteiskuntana... Aloin myös näkemään viat itsessäni joita mä kävin läpi, sellasia asioita mitä en ollut ennen osannut käsitellä.... Mun ego tavallaan kuoli kokonaan, mikä pelasti mut....
Henkinen herääminen lähtee eri tavalla liikenteeseen kaikilla, mutta sitä ei voi itse pönkittää... Monet ihmiset luulevat olevansa henkisesti heränneitä mutta ei oikeasti ole....
Mä aloin myös uskomaan Jumalaan, mitä en ollut koskaan aiemmin tehnyt.... Mutta mä näen edelleen valtauskonnot harhana, eliitin luomana asiana millä luodaan eripuraa ympäri maailmaa... Se ei ole Jumalan tahto.
Sulla on sillon hyvä olla kun sä tajuat päästää irti, muiden huolissa tai yhteiskunnan huolissa ei tarvitse uida mukana. Irti päästäminen on välillä tosi vaikeeta mutta senkun tekee niin huomaa olevansa onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen testaillut kahvin vaikutuksia henkiseen tasapainooni ja se on ihan selkeä. Jos pidän kuukauden tauon, sitten juon parina päivänä pari kuppia... simsalabim olen onneton, tuskainen ja ahdistunut. Sokeri tekee saman tuskaisen olon. Eli keho herkistyy.
Ainoa ongelma henkisyydessä on nyt että olen niin pettynyt muihin ihmisiin jotka juoruilee, heillä ei ole käytöstapoja... en jaksaisi sellaisia enää yhtään. Haluaisin jo löytää sen henkisen porukan johon kuulun. Haluaisin asua yhteisössä jossa autetaan toisia vilpittömästi. Mutta en löydä. "Henkisetkin" piirit ovat täynnä rahanhimoisia kilpailuhenkisiä narsisteja suorastaan, aina imemässä jotain energiaa tai rahaa.
Suomessa on paljon aitoja heränneitä ihmisiä, etsimällä löytyy... Se on varma että näillä keskustelupalstoilla niitä ei kumminkaan ole.
Mäkin luulin aluksi että olen yksin, kunnes löysin kaikki muut... Somealustat on täynnä myös niitä ketkä eivät ole rahan perää, ketkä ovat aitoja, se on vaan tunnistettava ne.. Sillonkun oma sydän on auki, huomaa kuka on aito ja kuka ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen testaillut kahvin vaikutuksia henkiseen tasapainooni ja se on ihan selkeä. Jos pidän kuukauden tauon, sitten juon parina päivänä pari kuppia... simsalabim olen onneton, tuskainen ja ahdistunut. Sokeri tekee saman tuskaisen olon. Eli keho herkistyy.
Ainoa ongelma henkisyydessä on nyt että olen niin pettynyt muihin ihmisiin jotka juoruilee, heillä ei ole käytöstapoja... en jaksaisi sellaisia enää yhtään. Haluaisin jo löytää sen henkisen porukan johon kuulun. Haluaisin asua yhteisössä jossa autetaan toisia vilpittömästi. Mutta en löydä. "Henkisetkin" piirit ovat täynnä rahanhimoisia kilpailuhenkisiä narsisteja suorastaan, aina imemässä jotain energiaa tai rahaa.
Suomessa on paljon aitoja heränneitä ihmisiä, etsimällä löytyy... Se on varma että näillä keskustelupalstoilla niitä ei kumminkaan ole.
Mäkin luulin aluksi että olen yksin, kunnes löysin kaikki muut... Somealustat on täynnä myös niitä ketkä eivät ole rahan perää, ketkä ovat aitoja, se on vaan tunnistettava ne.. Sillonkun oma sydän on auki, huomaa kuka on aito ja kuka ei.
Se on pitkään ollut sellainen juttu mikä on ollut piilossa, varsinkin Suomessa missä ihmiset ei oikein uskalla astua ulos "normaalista". Nyt kumminkin selvää muutosta on havaittavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen testaillut kahvin vaikutuksia henkiseen tasapainooni ja se on ihan selkeä. Jos pidän kuukauden tauon, sitten juon parina päivänä pari kuppia... simsalabim olen onneton, tuskainen ja ahdistunut. Sokeri tekee saman tuskaisen olon. Eli keho herkistyy.
Ainoa ongelma henkisyydessä on nyt että olen niin pettynyt muihin ihmisiin jotka juoruilee, heillä ei ole käytöstapoja... en jaksaisi sellaisia enää yhtään. Haluaisin jo löytää sen henkisen porukan johon kuulun. Haluaisin asua yhteisössä jossa autetaan toisia vilpittömästi. Mutta en löydä. "Henkisetkin" piirit ovat täynnä rahanhimoisia kilpailuhenkisiä narsisteja suorastaan, aina imemässä jotain energiaa tai rahaa.
Suomessa on paljon aitoja heränneitä ihmisiä, etsimällä löytyy... Se on varma että näillä keskustelupalstoilla niitä ei kumminkaan ole.
Mäkin luulin aluksi että olen yksin, kunnes löysin kaikki muut... Somealustat on täynnä myös niitä ketkä eivät ole rahan perää, ketkä ovat aitoja, se on vaan tunnistettava ne.. Sillonkun oma sydän on auki, huomaa kuka on aito ja kuka ei.
Täällä on ihmisiä joka lähtöön. Päivittäin täällä käy 3000-10000 ihmistä. Mukaan mahtuu monenlaista, koska ketjuja on monenlaisia.
Minä en väitä olevani herännyt, mutta polulla olen. Tällä hetkellä minulla on kaksi ketjua, miksi tänne tulen, ja toinen on tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin tullut nyt sellaista ehkä viim. kuukauden aikana, että jos olen jotenkin väsynyt ja ärsyyntynyt ja joku kuitenkin suht normaali asia, kuten esim. lasten leikkimisen äänet meinaa ottaa päähän ja meinaan siitä kiukkuisena sanoa niin siirrynkin tarkkailijan asemaan. Mietin miksi nyt v*tuttaa, onko se lasten vika, auttaako hermojen menetys? Sitten pystyn hillitsemään itseni ja miettiä, että eipä nekään ole enää kauaa pieniä ja sitten kaiholla muistelen näitä aikoja.
Olen myös jotenkin lopettanut mielessä sen ajattelun mitä pitäisi tehdä (imuroida, pestä pyykkiä, vaihtaa lakanat, kokata, maksaa laskut jne.) ja vaan teen. Yllättävän nopeaa ja helppoa, kun ei vaan istu känny kädessä ja vehtaa mielessään tätä mitä pitäisi. Hyvin jaa aikaa ihan istumiseen ja somen tuijotteluunkin. Eikä ole mitenkään kuormittunut olo. Päinvastoin se kuormitus tulee just siitä pitäisi sitä tätä ja tota-vehtaamisesta. Ja hyvä olo kun vaan on tehnyt asiat.
Ap:n näkökulmasta en oikein saanut kiinni, mutta tästä sain. Olen tehnyt samanlaista työtä itseni kanssa ja sillä on ollut mieltä keventävä ja rauhoittava vaikutus. Kun meinaan ärsyyntyä tai ahdistua, muistutan itseäni, että kaiken tarvitse herättää tunteita. Eikä kaikkea voi kontrolloida. Esimerkiksi mainitsemasi ympäriltä tulevat äänet. Ne vain ovat ja siinä se.
Tuohan on ap:n kuvaama suhtautumistapa; voi antaa asioiden tapahtua niiden vaikuttamatta itseen tunnetasolla. Voi valita suhtautumisensa, niiden ei TARVITSE välttämättä vaikuttaa. Tätä voi itse säädellä, kun katsoo niitä hieman itsensä niistä etäyttäen, neutraalisti havainnoiden.
Myös tuo edellisen kuvaama asioiden tekeminen ilman keskittymistä niiden herättämiin tunteisiin, tätä ap todennäköisesti kuvasi sillä, että voi vaan leijua läpi tilanteiden. Senkun tekee vaan, ilman mitään voimia vieviä tunneaffekteja. Tehtävät tuntuvat keveiltä, elämä on helppoa. Kaikki on ihan hyvin, voin tehdä asian vaan ja sitten seuraavan. Jos tulee haasteita, tarkastelee herääviä tunteita (vaikka sallivan huvittuneesti) ja tämän kokemuksen myötä voi luottaa, että sama taito on käytössä ja palvelee jatkossakin. Jatkossakin on helppoa ja keveää, mikäli se itsestä riippuu ja juuri siitä se riippuu. Voi juurikin antaa sen itselleen, vaikka muut valitsisivat toisin.
Edellenkään tuollainen ei mielestäni ole osoitus valaistumisesta tai muustakaan metafyysisestä henkisestä kasvusta, vaan ihan vain normaalia aikuistumista tai vanhenemista. Varsin tavallistakin.
Ei ole kovin tavallista, muutenhan konfliktit ja stressi olisivat huomattavasti harvinaisempia ilmiöitä kuin nyt. Jos kaikki osaisivat yhtä hyvin hallita tunteitaan ja kuunnella itseään, olisivat työpaikat ja koulut poikkeuksetta mukavia, leppoisia paikkoja. Asiakaspalvelu ei olisi yhtä raskasta kuin kuvataan. Tätä palstaa tuskin olisi tässä muodossaan jne. Harva tuon tajuaa vanhanakaan ja saati tekee sen työn harjoitellakseen taitoa.
Siitä samaa mieltä, että henkisyydestä ei ole kyse, vaan jalostuneista tunnetaidoista. Intro- ja intrapsyykkisistä mekaniikoista ja turhan kärsimyksen hylkäämisestä niiden avulla.
Näkisin että se olisi liukuma ja kirjo. Ehkä ensin ihminen oppii ajattelemaan hyviä asioita, sitten oppii pukemaan ne ajatukset sanoiksi: puheeksi ja kirjoitukseksi, ja viimeiseksi oppii toimimaan noiden hyvien ajatustensa (eli kokemusten ja pohdinnan kautta karttunut viisaus) pohjalta, eli että vasta viimeiseksi teot vastaisivat sanoja. Mutta vastaavatko ne koskaan sataprosenttisesti? En usko, ihminen on ihminen, heikko ja erehtyväinen, aina.
Hyvät asiat ovat objektiivisia. "Hyväksi ihmiseksi" tekeytymisellä ei ole tekemistä rehellisyyden, autenttisuuden tai hyväksynnästä tulevan ymmärryksen suhteen. Elämässä yksi haaste on juuri katsoa kipujaan ja elämän epäoikeudenmukaisuutta lannistumatta. Hyväksyä, että hyväksyntä voi viedä aikaa. Ja hyväksyntä ei palvele egoa ulospäin korostuvana identiteettinä tai epäkiinnostuksena, pakenemisena. Se on valinta ymmärtää, että tunteet ovat tarpeellisia ja niiden viestejä on hyvä kuulla. Mutta niihin ja suhtautumiseensa voi vaikuttaa, jos ne eivät palvele hyvinvointia. Näin näkisin. Jos on liian vaikeita tunteita kohdattavaksi, voi saada apua. Mutta tärkeintä on, että näkee itsensä hyvinvoinnin arvoiseksi ja tekee valintoja sen puolesta, mm. kyseenalaistamalla automaattsten oletusten tuomia tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen testaillut kahvin vaikutuksia henkiseen tasapainooni ja se on ihan selkeä. Jos pidän kuukauden tauon, sitten juon parina päivänä pari kuppia... simsalabim olen onneton, tuskainen ja ahdistunut. Sokeri tekee saman tuskaisen olon. Eli keho herkistyy.
Ainoa ongelma henkisyydessä on nyt että olen niin pettynyt muihin ihmisiin jotka juoruilee, heillä ei ole käytöstapoja... en jaksaisi sellaisia enää yhtään. Haluaisin jo löytää sen henkisen porukan johon kuulun. Haluaisin asua yhteisössä jossa autetaan toisia vilpittömästi. Mutta en löydä. "Henkisetkin" piirit ovat täynnä rahanhimoisia kilpailuhenkisiä narsisteja suorastaan, aina imemässä jotain energiaa tai rahaa.
Suomessa on paljon aitoja heränneitä ihmisiä, etsimällä löytyy... Se on varma että näillä keskustelupalstoilla niitä ei kumminkaan ole.
Mäkin luulin aluksi että olen yksin, kunnes löysin kaikki muut... Somealustat on täynnä myös niitä ketkä eivät ole rahan perää, ketkä ovat aitoja, se on vaan tunnistettava ne.. Sillonkun oma sydän on auki, huomaa kuka on aito ja kuka ei.
Täällä on ihmisiä joka lähtöön. Päivittäin täällä käy 3000-10000 ihmistä. Mukaan mahtuu monenlaista, koska ketjuja on monenlaisia.
Minä en väitä olevani herännyt, mutta polulla olen. Tällä hetkellä minulla on kaksi ketjua, miksi tänne tulen, ja toinen on tämä.
Hienoa, levitä hyvän sanomaa.. Monesti nämä keskustelupalstat on täynnä trolleja ja sellasta ylimääräistä negatiivista energiaa, moni herännyt ei halua olla mukana... Mullakin vaikea välillä koska kaikki täällä on pinnallista ja sellaista ns turhaa keskustelua.... Siis itselle, en väitä että kaikille. <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen testaillut kahvin vaikutuksia henkiseen tasapainooni ja se on ihan selkeä. Jos pidän kuukauden tauon, sitten juon parina päivänä pari kuppia... simsalabim olen onneton, tuskainen ja ahdistunut. Sokeri tekee saman tuskaisen olon. Eli keho herkistyy.
Ainoa ongelma henkisyydessä on nyt että olen niin pettynyt muihin ihmisiin jotka juoruilee, heillä ei ole käytöstapoja... en jaksaisi sellaisia enää yhtään. Haluaisin jo löytää sen henkisen porukan johon kuulun. Haluaisin asua yhteisössä jossa autetaan toisia vilpittömästi. Mutta en löydä. "Henkisetkin" piirit ovat täynnä rahanhimoisia kilpailuhenkisiä narsisteja suorastaan, aina imemässä jotain energiaa tai rahaa.
Suomessa on paljon aitoja heränneitä ihmisiä, etsimällä löytyy... Se on varma että näillä keskustelupalstoilla niitä ei kumminkaan ole.
Mäkin luulin aluksi että olen yksin, kunnes löysin kaikki muut... Somealustat on täynnä myös niitä ketkä eivät ole rahan perää, ketkä ovat aitoja, se on vaan tunnistettava ne.. Sillonkun oma sydän on auki, huomaa kuka on aito ja kuka ei.
Täällä on ihmisiä joka lähtöön. Päivittäin täällä käy 3000-10000 ihmistä. Mukaan mahtuu monenlaista, koska ketjuja on monenlaisia.
Minä en väitä olevani herännyt, mutta polulla olen. Tällä hetkellä minulla on kaksi ketjua, miksi tänne tulen, ja toinen on tämä.
Hienoa, levitä hyvän sanomaa.. Monesti nämä keskustelupalstat on täynnä trolleja ja sellasta ylimääräistä negatiivista energiaa, moni herännyt ei halua olla mukana... Mullakin vaikea välillä koska kaikki täällä on pinnallista ja sellaista ns turhaa keskustelua.... Siis itselle, en väitä että kaikille. <3
Totta, mutta sitten täällä on välillä uskomattoman hienoja ketjua.
Ja sitten aina joku tietää jotain. Vaikka puutarhanhoidosta tai lemmikeistä.
Mutta sitten on paljon sitä muuta, jota ei voi kun hämmästellä.
Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n kokemukset ja ajatukset vaikuttavat hyvin samankaltaisilta kuin muuan Kristityllä mystikolla... jonka ketju on varmaan paras ketju mitä tämän palstan historiassa on ollut ja tulee olemaan. Suosittelen lämpimästi jokaiselle, vaikka päähenkilö itse ei olekaan siellä aikoihin kirjoitellut. Siinä puhui aidosti älykäs ja valaistunut ihminen, jonka pelkät kirjoitukset saivat aikaan sellaisen syvän rauhan ja onnellisuuden tilan lukijassa. Itsekin olin pitkään materialistinen agnostikko/ateisti, mutta oman pitkäaikaisen pohdinnan (jo ennen ketjun löytämistä) ja tuon ketjun tekstien ansiosta maailmankuvani on muuttunut aika rutkasti, ja suhtautuminen elämään muuttunut myös sitä mukaa.
Ja edellinen jatkaa vielä sen verran, että hyvä ystäväni on myös kokenut äkillisen valaistumisen/heräämisen noin puolitoista vuotta sitten. Olen päässyt sitä prosessia ja muutosta seuraamaan sivusta, ja voin vahvistaa että kyllä sen huomaa ihmisestä ulospäin, että ns. sisäinen rauha on löytynyt. Ja se todellakin heijastuu myös ulkoiseen maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä koin mielen keventymisen hetken kun päätin että enää en pakota itseäni tekemään mitään sellaista mitä en halua. Tämä liittyi ahdistavaan parisuhteeseen ja työkuvioihin, joista olin kärsinyt useita vuosia.
Mikään muu ympärilläni ei muuttunut, vain oma ajatteluni muutos vapautti minut kaikista kahleista ja ahdistuneisuudesta, syyllisyyden tunteista ja negatiivisuudesta mitä olin itse taakakseni ottanut.
Etkö siis lähtenyt parisuhteesta ja työpaikasta? Kun mikään muu kuin oma ajattelusi ei muuttunut.
Olin lähtenyt silloin työpaikasta johon olin kouluttautunut - huomatakseni ettei minusta ole siihen. Minun piti olla yrittäjä, tehdä rahaa, päättää omista työajoistani ym ym. mutta sain stressiä ja rahatkin oli vähissä. Niinpä menin palkkatyöhön huonolla palkalla, tahkoamaan rahaa jollekin muulle ja koin olevani epäonnistunut. Mies koki että olen pettänyt hänet ja tulevaisuudensuunnitelmamme.
Näissä tuntemuksissa kärvistelin ja yritin hyvittää ja selittää muille tekemisiäni. Parisuhteessa yritin miellyttää että minulla olisi joku oikeutus olla olemassa.
Kunnes tuli se piste, kun katsoin itseäni peiliin ja näin siellä onnettoman ja ahdistuneen katseeni. Ajattelin että tuo ihminen tarvitsisi halauksen ja paljon myötätuntoa. Illalla unta odotellessani päätin, että tästä lähtien olen armollinen itselleni. Vapautin itseni epäonnistumisen tunteesta, nyt teen mitä teen ja unohdan paineet ja menneet suunnitelmat. Päätin etten yritä kannatella parisuhdetta yksin, menköön sekin miten menee tai loppukoon sitten vaikka. Lupasin itselleni ettei minun tarvitse tehdä mitään mikä ei tunnu itsestäni hyvältä, ja jos se on muille ongelma niin eläköön sen kanssa.
Kylläpä keveni mieli, ihan sillä samalla sekunnilla. Olo oli tyyni ja onnellinen. Hetki sitten ihan erilainen.
Kuulostaa samalta kuin oma kokemukseni!
https://www.vauva.fi/keskustelu/5128178/olen-saanut-uuden-elaman#commen…
Tämä keskustelunavaus vaati oikean mielentilan ja ennakkoluulottomuuden syventyä aiheeseen.
Tuntui ensin, että nyt joku yrittää maalata mustan valkoiseksi ylivalaistumisellaan ja mainostaen niitä muille. Muutaman päivän hissukseen lukiessa ketjua oivalsin että kyse onkin terveellisestä välinpitämättömyydestä ajatuksiaan kohtaan.
Melankolisuuteen taipuvaisena, kaikki on hyvin ulkoisesti, muttei kuitenkaan sisäisesti sitkuttajalle ja zen-mielentilan etsiminen kausittain vuosien saatossa eivät ole tuottaneet mitään tulosta.
Jokin aika törmäsin metakognitiivisesta terapiasta käsittelevään kirjaan. Kirjan viesti oli tyly pessimistiselle ja ylianalysoinnista nauttivalle persoonalle. Sen sijaan että kuvittelee pohtimisen seurauksena löytävän rauhan, syvällisyyden, itseviisauden ollakseen onnellinen, pitääkin katsoa tunteitaan ja ajatuksiaan objektiivisesti. Tunteet ja ajatukset on hyviä kompasseja, mutta jos sitä harrastaa huomaamatta tunteja päivässä murhehtien mennäänkin ojasta allikkoon.
Viisautta ei ole tullut sitä metsästäen tai ohittaen. Jotain näkökulmaan tämä on silti antanut, kyvyn nauttia elämästä hitusen enemmän, kun ei pohdi omassa suossa tuntien aikasyöppönä maailmantuskaa, siitä huolimatta voinko edes vaikuttaa asiaan - useinmiten en. Yksinkertaista on vain parasta elää ja nauttia tuli mitä tuli, eikä maailma ole velkaa kenellekkään.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän ruskeassa talossa ajatellaan tästä ketjusta?
Jawohl, katkase!
Näkisin että se olisi liukuma ja kirjo. Ehkä ensin ihminen oppii ajattelemaan hyviä asioita, sitten oppii pukemaan ne ajatukset sanoiksi: puheeksi ja kirjoitukseksi, ja viimeiseksi oppii toimimaan noiden hyvien ajatustensa (eli kokemusten ja pohdinnan kautta karttunut viisaus) pohjalta, eli että vasta viimeiseksi teot vastaisivat sanoja. Mutta vastaavatko ne koskaan sataprosenttisesti? En usko, ihminen on ihminen, heikko ja erehtyväinen, aina.