Lue keskustelun säännöt.
Olenkohan henkisesti herännyt vai mistäköhän tämä rento asenne ja elämänilo kumpuaa? - entinen masentunut
Onpa mahtavaa, nautin joka hetkestä. Kaikki on kiinnostavaa ja sitä katsoo elämää tarkkailijana. Huvittuneena ja rentona. Juuri mitään draamaa en keksi asioista ja mielessäni nauran kun ihmiset ovat jonkun kehittelemänsä dramaattisen tilanteen pauloissa.
Saatan mennä mukaan (koska minulle halutaan avautua) ja samalla tiedostan, että tämä ihminen tuntee aidosti asian epämiellyttävänä ja ymmärrän.
En kuitenkaan sisimissäni näe ongelmaa, vain ratkaisuja ja valinnan vapautta. Iloa ja tiedän, että kaikki on hyvin.
Mikä vaan "leijun" tässä elämässä. Välillä on tietenkin ikäviä tunteita, tarkkailen niitä. Joskus saatan mennä mukaan ja silloin itken lohduttomasti. Ymmärrän kuitenkin, että silti kaikki on oikeasti hyvin.
Vaikeaa kuvailla kenties. Joka hetkestä on tullut omanlaisensa seikkailu. Kaikki on niin ihmeellistä.
Sitä vain katsoo ympärilleen ja ymmärtää valheellisuuden ja ihmisten luoman tilan. Silti vain huvittaa ja on vapaa olo.
Olen vain muuttunut kärsimyksen myötä.
Kommentit (522)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin tullut nyt sellaista ehkä viim. kuukauden aikana, että jos olen jotenkin väsynyt ja ärsyyntynyt ja joku kuitenkin suht normaali asia, kuten esim. lasten leikkimisen äänet meinaa ottaa päähän ja meinaan siitä kiukkuisena sanoa niin siirrynkin tarkkailijan asemaan. Mietin miksi nyt v*tuttaa, onko se lasten vika, auttaako hermojen menetys? Sitten pystyn hillitsemään itseni ja miettiä, että eipä nekään ole enää kauaa pieniä ja sitten kaiholla muistelen näitä aikoja.
Olen myös jotenkin lopettanut mielessä sen ajattelun mitä pitäisi tehdä (imuroida, pestä pyykkiä, vaihtaa lakanat, kokata, maksaa laskut jne.) ja vaan teen. Yllättävän nopeaa ja helppoa, kun ei vaan istu känny kädessä ja vehtaa mielessään tätä mitä pitäisi. Hyvin jaa aikaa ihan istumiseen ja somen tuijotteluunkin. Eikä ole mitenkään kuormittunut olo. Päinvastoin se kuormitus tulee just siitä pitäisi sitä tätä ja tota-vehtaamisesta. Ja hyvä olo kun vaan on tehnyt asiat.
Ap:n näkökulmasta en oikein saanut kiinni, mutta tästä sain. Olen tehnyt samanlaista työtä itseni kanssa ja sillä on ollut mieltä keventävä ja rauhoittava vaikutus. Kun meinaan ärsyyntyä tai ahdistua, muistutan itseäni, että kaiken tarvitse herättää tunteita. Eikä kaikkea voi kontrolloida. Esimerkiksi mainitsemasi ympäriltä tulevat äänet. Ne vain ovat ja siinä se.
Tuohan on ap:n kuvaama suhtautumistapa; voi antaa asioiden tapahtua niiden vaikuttamatta itseen tunnetasolla. Voi valita suhtautumisensa, niiden ei TARVITSE välttämättä vaikuttaa. Tätä voi itse säädellä, kun katsoo niitä hieman itsensä niistä etäyttäen, neutraalisti havainnoiden.
Myös tuo edellisen kuvaama asioiden tekeminen ilman keskittymistä niiden herättämiin tunteisiin, tätä ap todennäköisesti kuvasi sillä, että voi vaan leijua läpi tilanteiden. Senkun tekee vaan, ilman mitään voimia vieviä tunneaffekteja. Tehtävät tuntuvat keveiltä, elämä on helppoa. Kaikki on ihan hyvin, voin tehdä asian vaan ja sitten seuraavan. Jos tulee haasteita, tarkastelee herääviä tunteita (vaikka sallivan huvittuneesti) ja tämän kokemuksen myötä voi luottaa, että sama taito on käytössä ja palvelee jatkossakin. Jatkossakin on helppoa ja keveää, mikäli se itsestä riippuu ja juuri siitä se riippuu. Voi juurikin antaa sen itselleen, vaikka muut valitsisivat toisin.
Edellenkään tuollainen ei mielestäni ole osoitus valaistumisesta tai muustakaan metafyysisestä henkisestä kasvusta, vaan ihan vain normaalia aikuistumista tai vanhenemista. Varsin tavallistakin.
Ei ole kovin tavallista, muutenhan konfliktit ja stressi olisivat huomattavasti harvinaisempia ilmiöitä kuin nyt. Jos kaikki osaisivat yhtä hyvin hallita tunteitaan ja kuunnella itseään, olisivat työpaikat ja koulut poikkeuksetta mukavia, leppoisia paikkoja. Asiakaspalvelu ei olisi yhtä raskasta kuin kuvataan. Tätä palstaa tuskin olisi tässä muodossaan jne. Harva tuon tajuaa vanhanakaan ja saati tekee sen työn harjoitellakseen taitoa.
Siitä samaa mieltä, että henkisyydestä ei ole kyse, vaan jalostuneista tunnetaidoista. Intro- ja intrapsyykkisistä mekaniikoista ja turhan kärsimyksen hylkäämisestä niiden avulla.
Näkisin että se olisi liukuma ja kirjo. Ehkä ensin ihminen oppii ajattelemaan hyviä asioita, sitten oppii pukemaan ne ajatukset sanoiksi: puheeksi ja kirjoitukseksi, ja viimeiseksi oppii toimimaan noiden hyvien ajatustensa (eli kokemusten ja pohdinnan kautta karttunut viisaus) pohjalta, eli että vasta viimeiseksi teot vastaisivat sanoja. Mutta vastaavatko ne koskaan sataprosenttisesti? En usko, ihminen on ihminen, heikko ja erehtyväinen, aina.
Kirjoitin etten saa ap:n ajatusmaailmasta kiinni just siksi, ettei minustakaan ole kyse hengellisestä heräämisestä tai valaistumisesta. Kyse on omalla kohdallani asennemuutoksesta. Päätöksestä elää vähemmän reaktiivisesti ja pyrkiä vähentämään kaiken ympärillä olevan kontrollointia. Enemmän chilliä asennetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän ruskeassa talossa ajatellaan tästä ketjusta?
Jawohl, katkase!
Mikä ihmeen ruskea talo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän ruskeassa talossa ajatellaan tästä ketjusta?
Jawohl, katkase!
Mikä ihmeen ruskea talo?
Steppaava menninkäinen lilluu hyljealtaassa, keskusradiossa kuuluu vaimeasti isänmaallinen tango ja vankityrmästä kuuluu uikutusta ja röhönaurua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin tullut nyt sellaista ehkä viim. kuukauden aikana, että jos olen jotenkin väsynyt ja ärsyyntynyt ja joku kuitenkin suht normaali asia, kuten esim. lasten leikkimisen äänet meinaa ottaa päähän ja meinaan siitä kiukkuisena sanoa niin siirrynkin tarkkailijan asemaan. Mietin miksi nyt v*tuttaa, onko se lasten vika, auttaako hermojen menetys? Sitten pystyn hillitsemään itseni ja miettiä, että eipä nekään ole enää kauaa pieniä ja sitten kaiholla muistelen näitä aikoja.
Olen myös jotenkin lopettanut mielessä sen ajattelun mitä pitäisi tehdä (imuroida, pestä pyykkiä, vaihtaa lakanat, kokata, maksaa laskut jne.) ja vaan teen. Yllättävän nopeaa ja helppoa, kun ei vaan istu känny kädessä ja vehtaa mielessään tätä mitä pitäisi. Hyvin jaa aikaa ihan istumiseen ja somen tuijotteluunkin. Eikä ole mitenkään kuormittunut olo. Päinvastoin se kuormitus tulee just siitä pitäisi sitä tätä ja tota-vehtaamisesta. Ja hyvä olo kun vaan on tehnyt asiat.
Ap:n näkökulmasta en oikein saanut kiinni, mutta tästä sain. Olen tehnyt samanlaista työtä itseni kanssa ja sillä on ollut mieltä keventävä ja rauhoittava vaikutus. Kun meinaan ärsyyntyä tai ahdistua, muistutan itseäni, että kaiken tarvitse herättää tunteita. Eikä kaikkea voi kontrolloida. Esimerkiksi mainitsemasi ympäriltä tulevat äänet. Ne vain ovat ja siinä se.
Tuohan on ap:n kuvaama suhtautumistapa; voi antaa asioiden tapahtua niiden vaikuttamatta itseen tunnetasolla. Voi valita suhtautumisensa, niiden ei TARVITSE välttämättä vaikuttaa. Tätä voi itse säädellä, kun katsoo niitä hieman itsensä niistä etäyttäen, neutraalisti havainnoiden.
Myös tuo edellisen kuvaama asioiden tekeminen ilman keskittymistä niiden herättämiin tunteisiin, tätä ap todennäköisesti kuvasi sillä, että voi vaan leijua läpi tilanteiden. Senkun tekee vaan, ilman mitään voimia vieviä tunneaffekteja. Tehtävät tuntuvat keveiltä, elämä on helppoa. Kaikki on ihan hyvin, voin tehdä asian vaan ja sitten seuraavan. Jos tulee haasteita, tarkastelee herääviä tunteita (vaikka sallivan huvittuneesti) ja tämän kokemuksen myötä voi luottaa, että sama taito on käytössä ja palvelee jatkossakin. Jatkossakin on helppoa ja keveää, mikäli se itsestä riippuu ja juuri siitä se riippuu. Voi juurikin antaa sen itselleen, vaikka muut valitsisivat toisin.
Edellenkään tuollainen ei mielestäni ole osoitus valaistumisesta tai muustakaan metafyysisestä henkisestä kasvusta, vaan ihan vain normaalia aikuistumista tai vanhenemista. Varsin tavallistakin.
Ei ole kovin tavallista, muutenhan konfliktit ja stressi olisivat huomattavasti harvinaisempia ilmiöitä kuin nyt. Jos kaikki osaisivat yhtä hyvin hallita tunteitaan ja kuunnella itseään, olisivat työpaikat ja koulut poikkeuksetta mukavia, leppoisia paikkoja. Asiakaspalvelu ei olisi yhtä raskasta kuin kuvataan. Tätä palstaa tuskin olisi tässä muodossaan jne. Harva tuon tajuaa vanhanakaan ja saati tekee sen työn harjoitellakseen taitoa.
Siitä samaa mieltä, että henkisyydestä ei ole kyse, vaan jalostuneista tunnetaidoista. Intro- ja intrapsyykkisistä mekaniikoista ja turhan kärsimyksen hylkäämisestä niiden avulla.
Näkisin että se olisi liukuma ja kirjo. Ehkä ensin ihminen oppii ajattelemaan hyviä asioita, sitten oppii pukemaan ne ajatukset sanoiksi: puheeksi ja kirjoitukseksi, ja viimeiseksi oppii toimimaan noiden hyvien ajatustensa (eli kokemusten ja pohdinnan kautta karttunut viisaus) pohjalta, eli että vasta viimeiseksi teot vastaisivat sanoja. Mutta vastaavatko ne koskaan sataprosenttisesti? En usko, ihminen on ihminen, heikko ja erehtyväinen, aina.
Kirjoitin etten saa ap:n ajatusmaailmasta kiinni just siksi, ettei minustakaan ole kyse hengellisestä heräämisestä tai valaistumisesta. Kyse on omalla kohdallani asennemuutoksesta. Päätöksestä elää vähemmän reaktiivisesti ja pyrkiä vähentämään kaiken ympärillä olevan kontrollointia. Enemmän chilliä asennetta.
Minun ymmärtääkseni ap on päässyt tuohon chilliyteen meditaation kautta. Kyse ei ole ap.n päätöksestä eikä mielipiteen vaihdosta, vaan tiedostamisesta. Siksi mielestäni tämä menee hengellisyyskategoriaan.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap miten olet päässyt tuohon tilaan? Itsekin syvällä suossa ja etsin tietä ulos.
Unohda uhriutuminen, anna anteeksi itsesi takia, harjoita kiitollisuutta.
Uhriutuminen, yksi typerimpiä muotisanoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusi hallitus luo tulevaisuuden valoa kansaan. Nyt laitetaan Suomi järjestykseen.
Sosialismin loppu yleensä aiheuttaa iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uusi hallitus luo tulevaisuuden valoa kansaan. Nyt laitetaan Suomi järjestykseen.
Sinutkin saadaan töihin kun tuet tipahtaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin tullut nyt sellaista ehkä viim. kuukauden aikana, että jos olen jotenkin väsynyt ja ärsyyntynyt ja joku kuitenkin suht normaali asia, kuten esim. lasten leikkimisen äänet meinaa ottaa päähän ja meinaan siitä kiukkuisena sanoa niin siirrynkin tarkkailijan asemaan. Mietin miksi nyt v*tuttaa, onko se lasten vika, auttaako hermojen menetys? Sitten pystyn hillitsemään itseni ja miettiä, että eipä nekään ole enää kauaa pieniä ja sitten kaiholla muistelen näitä aikoja.
Olen myös jotenkin lopettanut mielessä sen ajattelun mitä pitäisi tehdä (imuroida, pestä pyykkiä, vaihtaa lakanat, kokata, maksaa laskut jne.) ja vaan teen. Yllättävän nopeaa ja helppoa, kun ei vaan istu känny kädessä ja vehtaa mielessään tätä mitä pitäisi. Hyvin jaa aikaa ihan istumiseen ja somen tuijotteluunkin. Eikä ole mitenkään kuormittunut olo. Päinvastoin se kuormitus tulee just siitä pitäisi sitä tätä ja tota-vehtaamisesta. Ja hyvä olo kun vaan on tehnyt asiat.
Ap:n näkökulmasta en oikein saanut kiinni, mutta tästä sain. Olen tehnyt samanlaista työtä itseni kanssa ja sillä on ollut mieltä keventävä ja rauhoittava vaikutus. Kun meinaan ärsyyntyä tai ahdistua, muistutan itseäni, että kaiken tarvitse herättää tunteita. Eikä kaikkea voi kontrolloida. Esimerkiksi mainitsemasi ympäriltä tulevat äänet. Ne vain ovat ja siinä se.
Tuohan on ap:n kuvaama suhtautumistapa; voi antaa asioiden tapahtua niiden vaikuttamatta itseen tunnetasolla. Voi valita suhtautumisensa, niiden ei TARVITSE välttämättä vaikuttaa. Tätä voi itse säädellä, kun katsoo niitä hieman itsensä niistä etäyttäen, neutraalisti havainnoiden.
Myös tuo edellisen kuvaama asioiden tekeminen ilman keskittymistä niiden herättämiin tunteisiin, tätä ap todennäköisesti kuvasi sillä, että voi vaan leijua läpi tilanteiden. Senkun tekee vaan, ilman mitään voimia vieviä tunneaffekteja. Tehtävät tuntuvat keveiltä, elämä on helppoa. Kaikki on ihan hyvin, voin tehdä asian vaan ja sitten seuraavan. Jos tulee haasteita, tarkastelee herääviä tunteita (vaikka sallivan huvittuneesti) ja tämän kokemuksen myötä voi luottaa, että sama taito on käytössä ja palvelee jatkossakin. Jatkossakin on helppoa ja keveää, mikäli se itsestä riippuu ja juuri siitä se riippuu. Voi juurikin antaa sen itselleen, vaikka muut valitsisivat toisin.
Edellenkään tuollainen ei mielestäni ole osoitus valaistumisesta tai muustakaan metafyysisestä henkisestä kasvusta, vaan ihan vain normaalia aikuistumista tai vanhenemista. Varsin tavallistakin.
Ei ole kovin tavallista, muutenhan konfliktit ja stressi olisivat huomattavasti harvinaisempia ilmiöitä kuin nyt. Jos kaikki osaisivat yhtä hyvin hallita tunteitaan ja kuunnella itseään, olisivat työpaikat ja koulut poikkeuksetta mukavia, leppoisia paikkoja. Asiakaspalvelu ei olisi yhtä raskasta kuin kuvataan. Tätä palstaa tuskin olisi tässä muodossaan jne. Harva tuon tajuaa vanhanakaan ja saati tekee sen työn harjoitellakseen taitoa.
Siitä samaa mieltä, että henkisyydestä ei ole kyse, vaan jalostuneista tunnetaidoista. Intro- ja intrapsyykkisistä mekaniikoista ja turhan kärsimyksen hylkäämisestä niiden avulla.
Näkisin että se olisi liukuma ja kirjo. Ehkä ensin ihminen oppii ajattelemaan hyviä asioita, sitten oppii pukemaan ne ajatukset sanoiksi: puheeksi ja kirjoitukseksi, ja viimeiseksi oppii toimimaan noiden hyvien ajatustensa (eli kokemusten ja pohdinnan kautta karttunut viisaus) pohjalta, eli että vasta viimeiseksi teot vastaisivat sanoja. Mutta vastaavatko ne koskaan sataprosenttisesti? En usko, ihminen on ihminen, heikko ja erehtyväinen, aina.
Kirjoitin etten saa ap:n ajatusmaailmasta kiinni just siksi, ettei minustakaan ole kyse hengellisestä heräämisestä tai valaistumisesta. Kyse on omalla kohdallani asennemuutoksesta. Päätöksestä elää vähemmän reaktiivisesti ja pyrkiä vähentämään kaiken ympärillä olevan kontrollointia. Enemmän chilliä asennetta.
Minun ymmärtääkseni ap on päässyt tuohon chilliyteen meditaation kautta. Kyse ei ole ap.n päätöksestä eikä mielipiteen vaihdosta, vaan tiedostamisesta. Siksi mielestäni tämä menee hengellisyyskategoriaan.
Eri
Tiedostaa voi ilman meditaatiotakin ja meditoida voi ilman että herää tiedostamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon, että pohjimmiltaan siinä on kyse siitä tietoisuuden heräämisestä, uskoa siihen, että maailma kantaa ja sinä itse riität sellaisena kuin olet. Eri uskonnot antavat sille eri nimiä, loppupeleissä niillä ei ole mitään merkitystä kun ymmärtää että kaikilla tarkoitetaan samaa.
Tämä on juuri sitä soopaa, mitääntarkoittamatonta ulkoaopeteltua jargonia, mikä masentaa kaikkein eniten. Kysehän on siitä, että maailma ei kanna, etkä sinä koskaan tule riittämään sellaisena kuin olet. Ehkä nippanappa koirallesi tai kissallesi (mutta nekin puree ja näykkii sinua, jos et toimi niiden mielestä kuten pitäisi), mutta muuten et.
Kyse on siitä, että joko otat tai jätät - tapat itsesi tai nouset jotenkin kaiken yläpuolelle, olematta silti ihmisiä ja maailmaa valaistumisen norsunluutornistaan omahyväisesti tutkiva ääliö tai klisee-automaatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon, että pohjimmiltaan siinä on kyse siitä tietoisuuden heräämisestä, uskoa siihen, että maailma kantaa ja sinä itse riität sellaisena kuin olet. Eri uskonnot antavat sille eri nimiä, loppupeleissä niillä ei ole mitään merkitystä kun ymmärtää että kaikilla tarkoitetaan samaa.
Tämä on juuri sitä soopaa, mitääntarkoittamatonta ulkoaopeteltua jargonia, mikä masentaa kaikkein eniten. Kysehän on siitä, että maailma ei kanna, etkä sinä koskaan tule riittämään sellaisena kuin olet. Ehkä nippanappa koirallesi tai kissallesi (mutta nekin puree ja näykkii sinua, jos et toimi niiden mielestä kuten pitäisi), mutta muuten et.
Kyse on siitä, että joko otat tai jätät - tapat itsesi tai nouset jotenkin kaiken yläpuolelle, olematta silti ihmisiä ja maailmaa valaistumisen norsunluutornistaan omahyväisesti tutkiva ääliö tai klisee-automaatti.
Hyvin sanottu! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon, että pohjimmiltaan siinä on kyse siitä tietoisuuden heräämisestä, uskoa siihen, että maailma kantaa ja sinä itse riität sellaisena kuin olet. Eri uskonnot antavat sille eri nimiä, loppupeleissä niillä ei ole mitään merkitystä kun ymmärtää että kaikilla tarkoitetaan samaa.
Tämä on juuri sitä soopaa, mitääntarkoittamatonta ulkoaopeteltua jargonia, mikä masentaa kaikkein eniten. Kysehän on siitä, että maailma ei kanna, etkä sinä koskaan tule riittämään sellaisena kuin olet. Ehkä nippanappa koirallesi tai kissallesi (mutta nekin puree ja näykkii sinua, jos et toimi niiden mielestä kuten pitäisi), mutta muuten et.
Kyse on siitä, että joko otat tai jätät - tapat itsesi tai nouset jotenkin kaiken yläpuolelle, olematta silti ihmisiä ja maailmaa valaistumisen norsunluutornistaan omahyväisesti tutkiva ääliö tai klisee-automaatti.
Hyvin sanottu! :D
En minäkään mene sinne syömään heidän panaaneitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon, että pohjimmiltaan siinä on kyse siitä tietoisuuden heräämisestä, uskoa siihen, että maailma kantaa ja sinä itse riität sellaisena kuin olet. Eri uskonnot antavat sille eri nimiä, loppupeleissä niillä ei ole mitään merkitystä kun ymmärtää että kaikilla tarkoitetaan samaa.
Tämä on juuri sitä soopaa, mitääntarkoittamatonta ulkoaopeteltua jargonia, mikä masentaa kaikkein eniten. Kysehän on siitä, että maailma ei kanna, etkä sinä koskaan tule riittämään sellaisena kuin olet. Ehkä nippanappa koirallesi tai kissallesi (mutta nekin puree ja näykkii sinua, jos et toimi niiden mielestä kuten pitäisi), mutta muuten et.
Kyse on siitä, että joko otat tai jätät - tapat itsesi tai nouset jotenkin kaiken yläpuolelle, olematta silti ihmisiä ja maailmaa valaistumisen norsunluutornistaan omahyväisesti tutkiva ääliö tai klisee-automaatti.
Olen eri, mutta täysin samaamieltä edelläolevan kanssa. Elämä kyllä kantaa ja minä riitän.
Voi olla, että tällä hetkellä tilanteessa, jossa ei siltä tunnu, mutta kun katson elämääni 10 vuoden päästä niin huomaan, että näin on tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon, että pohjimmiltaan siinä on kyse siitä tietoisuuden heräämisestä, uskoa siihen, että maailma kantaa ja sinä itse riität sellaisena kuin olet. Eri uskonnot antavat sille eri nimiä, loppupeleissä niillä ei ole mitään merkitystä kun ymmärtää että kaikilla tarkoitetaan samaa.
Tämä on juuri sitä soopaa, mitääntarkoittamatonta ulkoaopeteltua jargonia, mikä masentaa kaikkein eniten. Kysehän on siitä, että maailma ei kanna, etkä sinä koskaan tule riittämään sellaisena kuin olet. Ehkä nippanappa koirallesi tai kissallesi (mutta nekin puree ja näykkii sinua, jos et toimi niiden mielestä kuten pitäisi), mutta muuten et.
Kyse on siitä, että joko otat tai jätät - tapat itsesi tai nouset jotenkin kaiken yläpuolelle, olematta silti ihmisiä ja maailmaa valaistumisen norsunluutornistaan omahyväisesti tutkiva ääliö tai klisee-automaatti.
Olen eri, mutta täysin samaamieltä edelläolevan kanssa. Elämä kyllä kantaa ja minä riitän.
Voi olla, että tällä hetkellä tilanteessa, jossa ei siltä tunnu, mutta kun katson elämääni 10 vuoden päästä niin huomaan, että näin on tapahtunut.
Oletpa optimistinen. Tai vielä kokematon. Ennen kaikkea onnekas, toistaiseksi.
Hienoa olet siis päässyt ruhtinaalliselle eläkkeelle. Siis eläkkeelle jolla tulee toimeen.
Se oli erinomaisesti sanottu: kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon, että pohjimmiltaan siinä on kyse siitä tietoisuuden heräämisestä, uskoa siihen, että maailma kantaa ja sinä itse riität sellaisena kuin olet. Eri uskonnot antavat sille eri nimiä, loppupeleissä niillä ei ole mitään merkitystä kun ymmärtää että kaikilla tarkoitetaan samaa.
Tämä on juuri sitä soopaa, mitääntarkoittamatonta ulkoaopeteltua jargonia, mikä masentaa kaikkein eniten. Kysehän on siitä, että maailma ei kanna, etkä sinä koskaan tule riittämään sellaisena kuin olet. Ehkä nippanappa koirallesi tai kissallesi (mutta nekin puree ja näykkii sinua, jos et toimi niiden mielestä kuten pitäisi), mutta muuten et.
Kyse on siitä, että joko otat tai jätät - tapat itsesi tai nouset jotenkin kaiken yläpuolelle, olematta silti ihmisiä ja maailmaa valaistumisen norsunluutornistaan omahyväisesti tutkiva ääliö tai klisee-automaatti.
Hyvin sanottu! :D
En minäkään mene sinne syömään heidän panaaneitaan.
Tottakai menet, jos se on kirjattu teidän kaikkien osapuolien väliseen karman sopimukseen. Panaania poskeen vaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi hallitus luo tulevaisuuden valoa kansaan. Nyt laitetaan Suomi järjestykseen.
Sinutkin saadaan töihin kun tuet tipahtaa!
Ainoa mikä tipahtaa, on mahtijärkäle naamallesi.
Tuollaistako on orwellilaisessa matrixissa?