Lue keskustelun säännöt.
Olenkohan henkisesti herännyt vai mistäköhän tämä rento asenne ja elämänilo kumpuaa? - entinen masentunut
Onpa mahtavaa, nautin joka hetkestä. Kaikki on kiinnostavaa ja sitä katsoo elämää tarkkailijana. Huvittuneena ja rentona. Juuri mitään draamaa en keksi asioista ja mielessäni nauran kun ihmiset ovat jonkun kehittelemänsä dramaattisen tilanteen pauloissa.
Saatan mennä mukaan (koska minulle halutaan avautua) ja samalla tiedostan, että tämä ihminen tuntee aidosti asian epämiellyttävänä ja ymmärrän.
En kuitenkaan sisimissäni näe ongelmaa, vain ratkaisuja ja valinnan vapautta. Iloa ja tiedän, että kaikki on hyvin.
Mikä vaan "leijun" tässä elämässä. Välillä on tietenkin ikäviä tunteita, tarkkailen niitä. Joskus saatan mennä mukaan ja silloin itken lohduttomasti. Ymmärrän kuitenkin, että silti kaikki on oikeasti hyvin.
Vaikeaa kuvailla kenties. Joka hetkestä on tullut omanlaisensa seikkailu. Kaikki on niin ihmeellistä.
Sitä vain katsoo ympärilleen ja ymmärtää valheellisuuden ja ihmisten luoman tilan. Silti vain huvittaa ja on vapaa olo.
Olen vain muuttunut kärsimyksen myötä.
Kommentit (522)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruputustuolin syleilyssä: kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi hallitus luo tulevaisuuden valoa kansaan. Nyt laitetaan Suomi järjestykseen.
Sinutkin saadaan töihin kun tuet tipahtaa!
Ainoa mikä tipahtaa, on mahtijärkäle naamallesi.
Aah...
Ettei vaan olis sktrofenia puhkeamassa?
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelunavaus vaati oikean mielentilan ja ennakkoluulottomuuden syventyä aiheeseen.
Tuntui ensin, että nyt joku yrittää maalata mustan valkoiseksi ylivalaistumisellaan ja mainostaen niitä muille. Muutaman päivän hissukseen lukiessa ketjua oivalsin että kyse onkin terveellisestä välinpitämättömyydestä ajatuksiaan kohtaan.
Melankolisuuteen taipuvaisena, kaikki on hyvin ulkoisesti, muttei kuitenkaan sisäisesti sitkuttajalle ja zen-mielentilan etsiminen kausittain vuosien saatossa eivät ole tuottaneet mitään tulosta.
Jokin aika törmäsin metakognitiivisesta terapiasta käsittelevään kirjaan. Kirjan viesti oli tyly pessimistiselle ja ylianalysoinnista nauttivalle persoonalle. Sen sijaan että kuvittelee pohtimisen seurauksena löytävän rauhan, syvällisyyden, itseviisauden ollakseen onnellinen, pitääkin katsoa tunteitaan ja ajatuksiaan objektiivisesti. Tunteet ja ajatukset on hyviä kompasseja, mutta jos sitä harrastaa huomaamatta tunteja päivässä murhehtien mennäänkin ojasta allikkoon.Viisautta ei ole tullut sitä metsästäen tai ohittaen. Jotain näkökulmaan tämä on silti antanut, kyvyn nauttia elämästä hitusen enemmän, kun ei pohdi omassa suossa tuntien aikasyöppönä maailmantuskaa, siitä huolimatta voinko edes vaikuttaa asiaan - useinmiten en. Yksinkertaista on vain parasta elää ja nauttia tuli mitä tuli, eikä maailma ole velkaa kenellekkään.
Mitä tarkoitat viimeisillä lauseillasi? Kyllähän meillä on moraalinen velvollisuus muuta eläin- ja eliökuntaa sekä tulevia ihmissukupolvia kohtaan rajoittaa/kohtuullistaa ainakin omaa materiaalista nautintoamme, sikäli kun se vaikeuttaa muiden elämää tai tekee sen mahdottomaksi.
Ei ole mielestäni viisasta tai valaistunutta viisveisata oman toiminnan negatiivisista vaikutuksista muihin, nautinnon nimissä. Enemmänkin tuollainen moraalista vapaa ajattelutapa taittuu hedonismin tai jopa lievän psykopatian puolelle.
Ja mitä tarkoitat, kun sanot että "maailma ei ole velkaa kenellekään?"
Masennus paranee valtaosalla itsestään omia aikojaan, luin jostain lääketieteellisestä tutkimuksesta. Pointti on se, että miten sen kestää, jos masennus jatkuu pitkään, silloin on hyvä olla apuna terapia ja lääkkeet, hyvä ravinto ja uni sekä ystäviä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon, että pohjimmiltaan siinä on kyse siitä tietoisuuden heräämisestä, uskoa siihen, että maailma kantaa ja sinä itse riität sellaisena kuin olet. Eri uskonnot antavat sille eri nimiä, loppupeleissä niillä ei ole mitään merkitystä kun ymmärtää että kaikilla tarkoitetaan samaa.
Tämä on juuri sitä soopaa, mitääntarkoittamatonta ulkoaopeteltua jargonia, mikä masentaa kaikkein eniten. Kysehän on siitä, että maailma ei kanna, etkä sinä koskaan tule riittämään sellaisena kuin olet. Ehkä nippanappa koirallesi tai kissallesi (mutta nekin puree ja näykkii sinua, jos et toimi niiden mielestä kuten pitäisi), mutta muuten et.
Kyse on siitä, että joko otat tai jätät - tapat itsesi tai nouset jotenkin kaiken yläpuolelle, olematta silti ihmisiä ja maailmaa valaistumisen norsunluutornistaan omahyväisesti tutkiva ääliö tai klisee-automaatti.
Olen eri, mutta täysin samaamieltä edelläolevan kanssa. Elämä kyllä kantaa ja minä riitän.
Voi olla, että tällä hetkellä tilanteessa, jossa ei siltä tunnu, mutta kun katson elämääni 10 vuoden päästä niin huomaan, että näin on tapahtunut.
Oletpa optimistinen. Tai vielä kokematon. Ennen kaikkea onnekas, toistaiseksi.
No, sanoin tuon tällä kokemuksella: olen 55 -vuotias. Olen kokenut normaaleiden vanhempien kuolemisn ka kaverien kuolemien lisäksi henkisesti väkivaltaisen avioliiton, avioeron seitsemän vuoden painajaisen kanssa, oikeuskäsittelyn, masentuneen lapsen, lapsen vammautumisen ja läheltä piti kuoleman.
Tänä päivänä näen, kuinka onnekas olen. Ja ymmärrän, ettei meillä ole muuta mahdollisuutta kuin olla optimistisia. Miten Mauno Koivisto sanoikaan: aina olettakaamme, että käy hyvin.
Olen kiinnostunut pakonomaisia tunkeutuvia mielikuvia käsittelevistä psykiatrian julkaisuista, etenkin aikaiselta osalta. Mutta en löydä netistä kuin vasta 70-luvun alkupuolen jälkeisiä mainintoja kyseisestä vaivasta. Edes 70-luvun Suomen lääkärikoulutuksen psykiatrian oppikirja ei mainitse tunkeutuvia mielikuvia sanallakaan, pakonomaisten ajatusten tai minkään häiriön kohdalla, joissa nykyisin vaiva on todettu tyypilliseksi. Vaiva on siis todella yleinen nykypäivänä, mutta haluaisin tietää, miten pakonomaiset tunkeutuvat mielikuvat on käsitetty psykiatriassa ennen 70-lukua, jos siitä mitään mainintaa on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet ovat masentuneita ja pettyneitä elämään ja yhteiskunnan epäarvoistamiseen. Masennus on yhteyksien katkeamista arvoihin, ihmissuhteisiin, merkitykselliseen työhön, luontoon, Jumalaan ym. Aina toitotetaan meditaatiota kuinka se parantaa, mutta mielestäni vika on siinä, että yhteiskuntamme ja systeemimme on erittäin yksilökeskeistä ja kaikki menestyminen, mitä se ikinä onkaan, on muka vain itsestään kiinni. Jos et menesty tai ole onnellinen, et ole tarpeeksi meditoinut, tehnyt mielikuvaharjoitteita, syönyt terveellisesti, liikkunut, nukkunut, käynyt kirkossa, huolehtinut serotoniinitasoista ym. Tietenkin menestyminen ja onni tarkoittaa jokaiselle omaa asiaa, mutta pääpointti on siinä, että voisivatko ihmiset olla joskus vähemmän itsekkäitä ja ajatella muitakin?
Vierailija kirjoitti:
Monet ovat masentuneita ja pettyneitä elämään ja yhteiskunnan epäarvoistamiseen. Masennus on yhteyksien katkeamista arvoihin, ihmissuhteisiin, merkitykselliseen työhön, luontoon, Jumalaan ym. Aina toitotetaan meditaatiota kuinka se parantaa, mutta mielestäni vika on siinä, että yhteiskuntamme ja systeemimme on erittäin yksilökeskeistä ja kaikki menestyminen, mitä se ikinä onkaan, on muka vain itsestään kiinni. Jos et menesty tai ole onnellinen, et ole tarpeeksi meditoinut, tehnyt mielikuvaharjoitteita, syönyt terveellisesti, liikkunut, nukkunut, käynyt kirkossa, huolehtinut serotoniinitasoista ym. Tietenkin menestyminen ja onni tarkoittaa jokaiselle omaa asiaa, mutta pääpointti on siinä, että voisivatko ihmiset olla joskus vähemmän itsekkäitä ja ajatella muitakin?
Syvämeditaatio (meditaatio joka mahdollistaa neljännen tietoisuudentilan, samaadhin kokemisen) vieraannuttaa meidät positiivisella tavalla kaikesta siitä erheellisestä samaistumisesta (kehoon, mieleen, egoon, älyyn) joka on enimmäkseen pohjaton ja loputon murheen ja surun lähde. Useimmilla meistä tuo vieraantuminen (kaivalya, [todellisen Itsen, Puhtaan Tietoisuuden] erillisyys [materiasta, mukaanlukien edellämainitut erheellisen samaistumisen kohteet]) tosin ottaa jopa usean ihmiselämän ajan täydellistyäkseen.
Intiassa ilmeisen suosittu vertaus tuolle prosessille on kankaan värjääminen: meditaatio on ikään kuin kankaan upottamista värjäysastiaan. Kun se otetaan aurinkoon kuivumaan, väri haalistuu, eli meditaation vaikutus heikkenee, mutta kun tuota toistetaan kyllin usein, väri ei enää haalistukkaan edes kovimmassa auringon paahteessa (vaikka sinulle tapahtuu mitä tahansa negatiivista tai jopa positiivista!).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla keikkuu masennuksen ja äärettömän onnellisuuden välillä parin tunnin syklillä.
Kuulostaa epävakaalta persoonallisuushäiriöltä.
Ei kuulosta. Tuo on nopeakiertoinen mielialan aaltoiluhäiriö. Siinä mielialat vaihtelee rajusti vuorokauden aikana euforiasta masennukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ovat masentuneita ja pettyneitä elämään ja yhteiskunnan epäarvoistamiseen. Masennus on yhteyksien katkeamista arvoihin, ihmissuhteisiin, merkitykselliseen työhön, luontoon, Jumalaan ym. Aina toitotetaan meditaatiota kuinka se parantaa, mutta mielestäni vika on siinä, että yhteiskuntamme ja systeemimme on erittäin yksilökeskeistä ja kaikki menestyminen, mitä se ikinä onkaan, on muka vain itsestään kiinni. Jos et menesty tai ole onnellinen, et ole tarpeeksi meditoinut, tehnyt mielikuvaharjoitteita, syönyt terveellisesti, liikkunut, nukkunut, käynyt kirkossa, huolehtinut serotoniinitasoista ym. Tietenkin menestyminen ja onni tarkoittaa jokaiselle omaa asiaa, mutta pääpointti on siinä, että voisivatko ihmiset olla joskus vähemmän itsekkäitä ja ajatella muitakin?
Syvämeditaatio (meditaatio joka mahdollistaa neljännen tietoisuudentilan, samaadhin kokemisen) vieraannuttaa meidät positiivisella tavalla kaikesta siitä erheellisestä samaistumisesta (kehoon, mieleen, egoon, älyyn) joka on enimmäkseen pohjaton ja loputon murheen ja surun lähde. Useimmilla meistä tuo vieraantuminen (kaivalya, [todellisen Itsen, Puhtaan Tietoisuuden] erillisyys [materiasta, mukaanlukien edellämainitut erheellisen samaistumisen kohteet]) tosin ottaa jopa usean ihmiselämän ajan täydellistyäkseen.
Jos Intia on joku meditaation ja henkisen heräämisen Mekka, niin minä en ainakaan halua sitä. Siinä maassa ei ole juuri mitään hyvää. Etenkään tytöille ja naisille, saatikka köyhille.
Intiassa ilmeisen suosittu vertaus tuolle prosessille on kankaan värjääminen: meditaatio on ikään kuin kankaan upottamista värjäysastiaan. Kun se otetaan aurinkoon kuivumaan, väri haalistuu, eli meditaation vaikutus heikkenee, mutta kun tuota toistetaan kyllin usein, väri ei enää haalistukkaan edes kovimmassa auringon paahteessa (vaikka sinulle tapahtuu mitä tahansa negatiivista tai jopa positiivista!).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla keikkuu masennuksen ja äärettömän onnellisuuden välillä parin tunnin syklillä.
Kuulostaa epävakaalta persoonallisuushäiriöltä.
Ei kuulosta. Tuo on nopeakiertoinen mielialan aaltoiluhäiriö. Siinä mielialat vaihtelee rajusti vuorokauden aikana euforiasta masennukseen.
Ei tuollaista ole olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ovat masentuneita ja pettyneitä elämään ja yhteiskunnan epäarvoistamiseen. Masennus on yhteyksien katkeamista arvoihin, ihmissuhteisiin, merkitykselliseen työhön, luontoon, Jumalaan ym. Aina toitotetaan meditaatiota kuinka se parantaa, mutta mielestäni vika on siinä, että yhteiskuntamme ja systeemimme on erittäin yksilökeskeistä ja kaikki menestyminen, mitä se ikinä onkaan, on muka vain itsestään kiinni. Jos et menesty tai ole onnellinen, et ole tarpeeksi meditoinut, tehnyt mielikuvaharjoitteita, syönyt terveellisesti, liikkunut, nukkunut, käynyt kirkossa, huolehtinut serotoniinitasoista ym. Tietenkin menestyminen ja onni tarkoittaa jokaiselle omaa asiaa, mutta pääpointti on siinä, että voisivatko ihmiset olla joskus vähemmän itsekkäitä ja ajatella muitakin?
Syvämeditaatio (meditaatio joka mahdollistaa neljännen tietoisuudentilan, samaadhin kokemisen) vieraannuttaa meidät positiivisella tavalla kaikesta siitä erheellisestä samaistumisesta (kehoon, mieleen, egoon, älyyn) joka on enimmäkseen pohjaton ja loputon murheen ja surun lähde. Useimmilla meistä tuo vieraantuminen (kaivalya, [todellisen Itsen, Puhtaan Tietoisuuden] erillisyys [materiasta, mukaanlukien edellämainitut erheellisen samaistumisen kohteet]) tosin ottaa jopa usean ihmiselämän ajan täydellistyäkseen.
Intiassa ilmeisen suosittu vertaus tuolle prosessille on kankaan värjääminen: meditaatio on ikään kuin kankaan upottamista värjäysastiaan. Kun se otetaan aurinkoon kuivumaan, väri haalistuu, eli meditaation vaikutus heikkenee, mutta kun tuota toistetaan kyllin usein, väri ei enää haalistukkaan edes kovimmassa auringon paahteessa (vaikka sinulle tapahtuu mitä tahansa negatiivista tai jopa positiivista!).
Aikaisempi viestini meni jostain syystä vituralleen. Piti kommentoimani tähän, että minulle ainakaan Intia ei edusta mitään ihailtavaa, päinvastoin. Surkea, epätasa-arvoinen kaottinen maa.
Minulla rahattomuus tuo aivan kauhean mielialan. Se huoli ja epätoivo vallitsee taustalla niin kauan, kun niitä rahahuolia on, siis vuosiakin. Kun toimeentulo on turvattu, pystyy rentoutumaan ja olemaan iloinen eri lailla.
Toinen on terveys, jos se on huono, niin vaikea on minkään muunkaan sujua hyvin. En ole koskaan ollut kauhean onneton, kun sekä terveys että talous on ollut kunnossa. Elämänkokemuksen perusteella olen huomannut, että fyysinen ja materiaalinen hyvinvointi on pohja ja perusta kaikelle. "Se lähtee sisältä" on ihan kukkua. Jos on onneton, vaikka asiat olisi hyvin, niin kyseessä on masennus/traumat. Jos on onnellinen, vaikka asiat on todella huonosti, on joko psykoosissa tai maniassa, tai sitten ne asiat ei todellakaan ole niin huonosti kuin voisi olla.
Aloittajalla on prodromaalioireet.
Varmaan siitä että sulla on ruuhkavuodet takana ja ei stressiä. Myös kesä
Kunpa olisin aikoinaan saanut itse jotakin tukea, kun aloin pyristellä irti New Agesta yms. huuhaasta. En tiennyt mitään tällaisista järjestöistä tai vertaistuki-ryhmistä.
https://www.uskontojenuhrientuki.fi/jeesukseen-turvaten/