Lue keskustelun säännöt.
Olenkohan henkisesti herännyt vai mistäköhän tämä rento asenne ja elämänilo kumpuaa? - entinen masentunut
Onpa mahtavaa, nautin joka hetkestä. Kaikki on kiinnostavaa ja sitä katsoo elämää tarkkailijana. Huvittuneena ja rentona. Juuri mitään draamaa en keksi asioista ja mielessäni nauran kun ihmiset ovat jonkun kehittelemänsä dramaattisen tilanteen pauloissa.
Saatan mennä mukaan (koska minulle halutaan avautua) ja samalla tiedostan, että tämä ihminen tuntee aidosti asian epämiellyttävänä ja ymmärrän.
En kuitenkaan sisimissäni näe ongelmaa, vain ratkaisuja ja valinnan vapautta. Iloa ja tiedän, että kaikki on hyvin.
Mikä vaan "leijun" tässä elämässä. Välillä on tietenkin ikäviä tunteita, tarkkailen niitä. Joskus saatan mennä mukaan ja silloin itken lohduttomasti. Ymmärrän kuitenkin, että silti kaikki on oikeasti hyvin.
Vaikeaa kuvailla kenties. Joka hetkestä on tullut omanlaisensa seikkailu. Kaikki on niin ihmeellistä.
Sitä vain katsoo ympärilleen ja ymmärtää valheellisuuden ja ihmisten luoman tilan. Silti vain huvittaa ja on vapaa olo.
Olen vain muuttunut kärsimyksen myötä.
Kommentit (522)
Olen testaillut kahvin vaikutuksia henkiseen tasapainooni ja se on ihan selkeä. Jos pidän kuukauden tauon, sitten juon parina päivänä pari kuppia... simsalabim olen onneton, tuskainen ja ahdistunut. Sokeri tekee saman tuskaisen olon. Eli keho herkistyy.
Ainoa ongelma henkisyydessä on nyt että olen niin pettynyt muihin ihmisiin jotka juoruilee, heillä ei ole käytöstapoja... en jaksaisi sellaisia enää yhtään. Haluaisin jo löytää sen henkisen porukan johon kuulun. Haluaisin asua yhteisössä jossa autetaan toisia vilpittömästi. Mutta en löydä. "Henkisetkin" piirit ovat täynnä rahanhimoisia kilpailuhenkisiä narsisteja suorastaan, aina imemässä jotain energiaa tai rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku muinainen intiaaniheimo tms. aloitti aina päivänsä kiittämällä kauniista maailmasta.
KAUNEUDEN POLKU
Suo minun kulkea kauneuden polkua
koko päivän kulkea
halki vuodenaikojen ikuisen kierron
ja iloita jälleen lintujen paluusta
lintujen riemukkaasta paluusta
kulkea siitepölyn peittämää kasteista polkua
heinäsirkat jalkojeni juuressa
kulkea keskellä kauneutta
kauneus edessäni
kauneus takanani
kauneus yläpuolellani
Suo minun vanhana vaeltaa kauneuden polkua
kevein askelin
kulkea kauneuden polkua yhä vielä elinvoimaisena
kunnes kaikki päättyy kauneudessa
kunnes kaikki päättyy kauneudessa.
-Katkelma Navajoheimon "siunauksen tiestä"-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiintoinen ketju. Masennustaustainen täällä. Tunnistan joitain osia ap: n ja kumppaneiden heräämiskokemuksesta, mutta se jonkun heittämä "elämä kantaa" särähti korvaan.
Mun mahdollinen herääminen (jos tää nyt jatkuu) on perustunut aika pitkälti sen hyväksymiseen, että kaikki on todella randomia, ja mitä tahansa voi tapahtua koska vaan, eli saatan esim tukehtua seuraavaan ateriaan. Elämä ei siis kanna, todellakaan, se saattaa kantaa tai sitten ei, pointtina on hyväksyä että okei, kuolen sitten tänään, peace out ja kiitos kaikesta mitä ehdin kokea.
Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta oman kuoleman hyväksyminen oli mulle ainakin vaikeaa. Kamppailin pitkään, yritin ajatella että siihen on vielä aikaa joten turha nyt murehtia jne, mutta silti ahdistus vainosi, kun ainahan voi tulla vaikka joku syöpä nuorenakin.
Nyt tuntuu, että vaikka en haluakaan kuolla, en olisi uber katkera tai vihainen jos niin kävisi, vaan pystyisin hyväksymään sen. Tämä vapautti suuresta osasta ahdistusta ja pelkoa, mikä puolestaan on vapauttanut tilaa ap: n kuvaileman kaltaiselle heräämiselle.
Itselle tosin asioilla on yhä merkitystä, vaikka millään ei olekaan merkitystä. Eli en esimerkiksi tue eläinten kidutusta (tuotantoeläimet, turkistarhaus, catch and release kalastus, ratsastus jne) missään muodossa, vaikka universumin mittakaavassa sillä ei olisikaan väliä. Pistän siis muiden suuremmat tarpeet (halu elää tai olla kärsimättä) omien pienempien tarpeideni edelle (tahdon pihvin kun se on hyvää), vaikka se ei välttämättä vaikutakaan mihinkään.
Miksi ratsastus on kidutusta? En ole harrastaja kunhan mielenkiinnosta kysyn.
No ei se olekaan. Tietenkään. Niin sanoo joku joka ei tiedä aiheesta hevonhuttua!
Eikä tietenkään ole itse ikinä ratsastanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiintoinen ketju. Masennustaustainen täällä. Tunnistan joitain osia ap: n ja kumppaneiden heräämiskokemuksesta, mutta se jonkun heittämä "elämä kantaa" särähti korvaan.
Mun mahdollinen herääminen (jos tää nyt jatkuu) on perustunut aika pitkälti sen hyväksymiseen, että kaikki on todella randomia, ja mitä tahansa voi tapahtua koska vaan, eli saatan esim tukehtua seuraavaan ateriaan. Elämä ei siis kanna, todellakaan, se saattaa kantaa tai sitten ei, pointtina on hyväksyä että okei, kuolen sitten tänään, peace out ja kiitos kaikesta mitä ehdin kokea.
Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta oman kuoleman hyväksyminen oli mulle ainakin vaikeaa. Kamppailin pitkään, yritin ajatella että siihen on vielä aikaa joten turha nyt murehtia jne, mutta silti ahdistus vainosi, kun ainahan voi tulla vaikka joku syöpä nuorenakin.
Nyt tuntuu, että vaikka en haluakaan kuolla, en olisi uber katkera tai vihainen jos niin kävisi, vaan pystyisin hyväksymään sen. Tämä vapautti suuresta osasta ahdistusta ja pelkoa, mikä puolestaan on vapauttanut tilaa ap: n kuvaileman kaltaiselle heräämiselle.
Itselle tosin asioilla on yhä merkitystä, vaikka millään ei olekaan merkitystä. Eli en esimerkiksi tue eläinten kidutusta (tuotantoeläimet, turkistarhaus, catch and release kalastus, ratsastus jne) missään muodossa, vaikka universumin mittakaavassa sillä ei olisikaan väliä. Pistän siis muiden suuremmat tarpeet (halu elää tai olla kärsimättä) omien pienempien tarpeideni edelle (tahdon pihvin kun se on hyvää), vaikka se ei välttämättä vaikutakaan mihinkään.
Miksi ratsastus on kidutusta? En ole harrastaja kunhan mielenkiinnosta kysyn.
No ei se olekaan. Tietenkään. Niin sanoo joku joka ei tiedä aiheesta hevonhuttua!
Eikä tietenkään ole itse ikinä ratsastanut.
Kyllä se vähän tuppaa olemaan. Vähänkin asiaan perehtyneet ymmärtävät tämän. Toki ratsastaja itse saatikka tallin pitäjä voivat vaikuttaa asioihin niin, ettei toiminta ole kidutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiintoinen ketju. Masennustaustainen täällä. Tunnistan joitain osia ap: n ja kumppaneiden heräämiskokemuksesta, mutta se jonkun heittämä "elämä kantaa" särähti korvaan.
Mun mahdollinen herääminen (jos tää nyt jatkuu) on perustunut aika pitkälti sen hyväksymiseen, että kaikki on todella randomia, ja mitä tahansa voi tapahtua koska vaan, eli saatan esim tukehtua seuraavaan ateriaan. Elämä ei siis kanna, todellakaan, se saattaa kantaa tai sitten ei, pointtina on hyväksyä että okei, kuolen sitten tänään, peace out ja kiitos kaikesta mitä ehdin kokea.
Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta oman kuoleman hyväksyminen oli mulle ainakin vaikeaa. Kamppailin pitkään, yritin ajatella että siihen on vielä aikaa joten turha nyt murehtia jne, mutta silti ahdistus vainosi, kun ainahan voi tulla vaikka joku syöpä nuorenakin.
Nyt tuntuu, että vaikka en haluakaan kuolla, en olisi uber katkera tai vihainen jos niin kävisi, vaan pystyisin hyväksymään sen. Tämä vapautti suuresta osasta ahdistusta ja pelkoa, mikä puolestaan on vapauttanut tilaa ap: n kuvaileman kaltaiselle heräämiselle.
Itselle tosin asioilla on yhä merkitystä, vaikka millään ei olekaan merkitystä. Eli en esimerkiksi tue eläinten kidutusta (tuotantoeläimet, turkistarhaus, catch and release kalastus, ratsastus jne) missään muodossa, vaikka universumin mittakaavassa sillä ei olisikaan väliä. Pistän siis muiden suuremmat tarpeet (halu elää tai olla kärsimättä) omien pienempien tarpeideni edelle (tahdon pihvin kun se on hyvää), vaikka se ei välttämättä vaikutakaan mihinkään.
Miksi ratsastus on kidutusta? En ole harrastaja kunhan mielenkiinnosta kysyn.
No ei se olekaan. Tietenkään. Niin sanoo joku joka ei tiedä aiheesta hevonhuttua!
Eikä tietenkään ole itse ikinä ratsastanut.Kyllä se vähän tuppaa olemaan. Vähänkin asiaan perehtyneet ymmärtävät tämän. Toki ratsastaja itse saatikka tallin pitäjä voivat vaikuttaa asioihin niin, ettei toiminta ole kidutusta.
Onhan näistä välillä ollut juttuakin, mm:
Tuossa taidetaan vähän keskittyä raihevosiin, mutta samanlaisia suuvammoja esiintyy ratsuhevosillakin. Esteratsastus on hevoselle luonnoton laji, ja aiheuttaa paljon kipua ja vammoja. Kilpahevosista ei muutenkaan paljoa välitetä sen jälkeen, kun ne on nopeasti käytetty romuksi. Raha sanelee lähes kaiken hevosmaailmassakin, ikävä kyllä. Tuntihevosilla saatetaan teettää liikaa töitä, ja liian yksipuolista työtä. Ylipainoiset ratsastajat kuormittavat hevosia. Lapset ja nuoret voivat olla tarpeettoman kovakouraisia, jos heitä ei tarpeeksi opasteta hevosen käsittelyssä, ja aika usein heitä suorastaan käsketään olemaan kovakouraisia. Hevonen on lähtökohtaisesti kiltti ja nöyrä eläin, joka tekee parhaansa vaikka sattuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla keikkuu masennuksen ja äärettömän onnellisuuden välillä parin tunnin syklillä.
Kuulostaa epävakaalta persoonallisuushäiriöltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut ap:lle ja muillekin 'heränneille'. Toivon vilpittömästi, että utelias asenteenne elämää kohtaan kestää aikaa.
Ihmettelen usein kuitenkin heränneisyyden harhaa, eli moni sanoo vähän niin kuin ohjeena muille, että milloin tahansa voi herätä ja että itsekin olisi voinut herätä missä vaiheessa tahansa. Kuulostaa siltä, että se on sitä "uuden maailman" ja silmien aukenemisen myötä syntynyttä näkemystä, sillä ei ennen heräämistä voi herätä pelkällä tahdonvoimalla tai päätöksellä, kun ei edes tiedä mitä se herääminen tarkoittaa. Joskus pitää odottaa, että aika kypsyy. Aina ei ole oikea aika herätä.
Sanon tämän siksi ettei kukaan tuntisi turhaa syyllisyyttä tai huonoutta sen takia kun ei "kykene heräämään". Herääminen tapahtuu sitten kun se tapahtuu.
Olisi kiva kuulla ajatuksia tästä.
Se vaatii aikaa ja hiljaisuutta. Ja se on prosessi, eli ei on-off. Itselläni prosessi meni aina reilusti eteenpäin, kun lopetin ajattelemisen ja elin hiljaisuudessa. Ainahan se ei ole mahdollista.
Kyllä tässä voi takapakkia mennä, jos menee muiden draamoihin mukaan tai unohtaa, mistä tässä elämässä on kyse. Sitten pitäö tass löytää se hiljaisuus sisältä.
Kuulostaa siltä, että valaistuminen on etuoikeutettujen puuhaa. Tavallisella talliaisella ei ole aikaa ja rahaa tuohon. Pitää käydä töissä ja hoitaa perhe ym. Haistan tässä Anusvaaran.
Olen tuo, jolle vastaat. Hiljaisuuden otan autoa ajaessa, kävellessä, iltaisin viimeiseksi, yöllä kun herään. Nyt kun lapset ovat aikuistuneet, niin mahdollisuuksia on muitakin.
Aaa, no noitahan meillä kaikilla on. Toivottavasti et autoillessasi ole täysin vailla ajatuksia. Hiljaa nyt on hyvin helppo olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli ystävä joka oli vuosikausia hyvin masentunut. Välillä enemmän ja välillä vähemmän mutta todella paha masennus.
Hän kertoi minulle noilla samoilla sanoilla ap kuin sinä kuvailit kuinka hän oli kokenut jonkun henkisen heräämisen. Sanoi että tajusi että kaikki on oikeastaan tosi hyvin hänen elämässään. Kertoi että kuuntelee luonnossa lintujakin ihan eri tavalla jne. Vähän ajattelin kuitenkin että ei ihan normaalilta nyt kuulosta mutten sanonut mitään vaan olin vain iloinen että elämä alkaa voittamaan. Hän oli sen tyylinen ihminen että tuo kuitenkin saattaisi olla häneltä normaalia mutta silti mietin että voiko liittyä kuitenkin hänen masennukseen jotenkin.
Tuosta meni muutamia kuukausia ja ystävä teki im. En viitsi kirjoittaa sanaa palstalle mutta ystävää ei nyt enää ole.
Tämä tuli todellakin puskista enkä vieläkään ihan täysin usko että kyse oli im:ta vaan saattoi olla jonkun toisen tekosia. Sitäkin siis tutkittiin mutta lopulta todettiin että oli se im. Tästä on vasta vajaa vuosi aikaa eli vielä käsittelen asiaa.
Mutta mietin vaan että JOS se oli im niin miksi juuri nyt kun kaiken piti olla pitkästä aikaa niin hyvin? Vai oliko tuo "niin hyvin" kuitenkaan normaalia kun kaikki oli niin ylitsevuotavaa?
Samantapainen juttu kävi joskus nuorenakin. Exäni kaverilla oli myös ollut pitkään masennusta ja päihdetausta. Hän oli päässyt kuiville ja kuvaili tuntemuksiaan minulle puhelimessa ylisanoin. Siis kuinka elämä on niin ihanaa ettei voinut uskoa että elämä voi olla näin hyvää! Exäni sanoi ettei kyllä kuulosta normaalilta kun kerroin. Ei mennyt kauaa kun tämä mies päätyi im.
En lukenut ketjusta kuin ekan sivun eli en nyt tiedä mitä on keskusteltu mutta ajattelin että kannattaa olla varuillaan oman olonsa kanssa nyt.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli ystävä joka oli vuosikausia hyvin masentunut. Välillä enemmän ja välillä vähemmän mutta todella paha masennus.
Hän kertoi minulle noilla samoilla sanoilla ap kuin sinä kuvailit kuinka hän oli kokenut jonkun henkisen heräämisen. Sanoi että tajusi että kaikki on oikeastaan tosi hyvin hänen elämässään. Kertoi että kuuntelee luonnossa lintujakin ihan eri tavalla jne. Vähän ajattelin kuitenkin että ei ihan normaalilta nyt kuulosta mutten sanonut mitään vaan olin vain iloinen että elämä alkaa voittamaan. Hän oli sen tyylinen ihminen että tuo kuitenkin saattaisi olla häneltä normaalia mutta silti mietin että voiko liittyä kuitenkin hänen masennukseen jotenkin.
Tuosta meni muutamia kuukausia ja ystävä teki im. En viitsi kirjoittaa sanaa palstalle mutta ystävää ei nyt enää ole.
Tämä tuli todellakin puskista enkä vieläkään ihan täysin usko että kyse oli im:ta vaan saattoi olla jonkun toisen tekosia. Sitäkin siis tutkittiin mutta lopulta todettiin että oli se im. Tästä on vasta vajaa vuosi aikaa eli vielä käsittelen asiaa.
Mutta mietin vaan että JOS se oli im niin miksi juuri nyt kun kaiken piti olla pitkästä aikaa niin hyvin? Vai oliko tuo "niin hyvin" kuitenkaan normaalia kun kaikki oli niin ylitsevuotavaa?Samantapainen juttu kävi joskus nuorenakin. Exäni kaverilla oli myös ollut pitkään masennusta ja päihdetausta. Hän oli päässyt kuiville ja kuvaili tuntemuksiaan minulle puhelimessa ylisanoin. Siis kuinka elämä on niin ihanaa ettei voinut uskoa että elämä voi olla näin hyvää! Exäni sanoi ettei kyllä kuulosta normaalilta kun kerroin. Ei mennyt kauaa kun tämä mies päätyi im.
En lukenut ketjusta kuin ekan sivun eli en nyt tiedä mitä on keskusteltu mutta ajattelin että kannattaa olla varuillaan oman olonsa kanssa nyt.
Noin minäkin tuollaiset tilanteet miellän. Itse olen aina silloin virkeä ja hyväntuulinen, kun olen suunnittelemassa im. Samoin olin virkeä ja euforinen, koin todella leijuvani vähän irti maasta, kun olin syömishäiriöni aikana onnistunut olemaan useamman päivän syömättä mitään. Ruuan oksentamisen jälkeen tuli vähän samaa nautintoa myös. Tarkkana on syytä olla, jos jotain muuttuu kovin radikaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut ap:lle ja muillekin 'heränneille'. Toivon vilpittömästi, että utelias asenteenne elämää kohtaan kestää aikaa.
Ihmettelen usein kuitenkin heränneisyyden harhaa, eli moni sanoo vähän niin kuin ohjeena muille, että milloin tahansa voi herätä ja että itsekin olisi voinut herätä missä vaiheessa tahansa. Kuulostaa siltä, että se on sitä "uuden maailman" ja silmien aukenemisen myötä syntynyttä näkemystä, sillä ei ennen heräämistä voi herätä pelkällä tahdonvoimalla tai päätöksellä, kun ei edes tiedä mitä se herääminen tarkoittaa. Joskus pitää odottaa, että aika kypsyy. Aina ei ole oikea aika herätä.
Sanon tämän siksi ettei kukaan tuntisi turhaa syyllisyyttä tai huonoutta sen takia kun ei "kykene heräämään". Herääminen tapahtuu sitten kun se tapahtuu.
Olisi kiva kuulla ajatuksia tästä.
Se vaatii aikaa ja hiljaisuutta. Ja se on prosessi, eli ei on-off. Itselläni prosessi meni aina reilusti eteenpäin, kun lopetin ajattelemisen ja elin hiljaisuudessa. Ainahan se ei ole mahdollista.
Kyllä tässä voi takapakkia mennä, jos menee muiden draamoihin mukaan tai unohtaa, mistä tässä elämässä on kyse. Sitten pitäö tass löytää se hiljaisuus sisältä.
Kuulostaa siltä, että valaistuminen on etuoikeutettujen puuhaa. Tavallisella talliaisella ei ole aikaa ja rahaa tuohon. Pitää käydä töissä ja hoitaa perhe ym. Haistan tässä Anusvaaran.
Olen tuo, jolle vastaat. Hiljaisuuden otan autoa ajaessa, kävellessä, iltaisin viimeiseksi, yöllä kun herään. Nyt kun lapset ovat aikuistuneet, niin mahdollisuuksia on muitakin.
Aaa, no noitahan meillä kaikilla on. Toivottavasti et autoillessasi ole täysin vailla ajatuksia. Hiljaa nyt on hyvin helppo olla.
Luulen, että kirjoittaja tarkoittaa hiljaisuudella ajatusten virran laantumista ja vaikemenista. Se on meditaation idea. Siinä tarkkaillaan omaa ajatusvirtaa sitä pakottamattta tai hillitsemättä. Lopulta ajatusten virta alkaa hidastua ja läsnäolo tulla. Ajatukset eristävät meidät läsnäolosta.
Olen myös elämässäni päässyt eteenpäin lopettamalla päänsisällä murehtimisen ja liiallisen vatvomisen. On vaikea katsoa ihmisiä jotka draamailevat pikkuasioista pitkiä aikoja naamat punaisena Onhan se huvittavaa! Ja samalla surettaa että tuhlaavat aikaansa siihen, kun asialle ei siinä hetkessä mitään voi. Mutta ei se enää liikuta minun maailmaani.
Nautin elämästäni murehtimatta muitten valintoja ja tyrkyttämättä ratkaisuja. Ehdotan ratkaisuja jos minulta kysytään, muuten olen vain empaattinen ja kuuntelen. Tietenkin myös välttelen kroonisten valittajien seuraa.
Henkinen herääminen on minulle tapahtunut pikkuhiljaa vaikeiden vuosien aikana ja jälkeen. En ole lukenut alan kirjallisuutta paria kirjaa enempää. Ne ovat jotenkin latteita ja usein uskonnollisia. Olisi mukava keskustella joskus näistä asioista jonkun muun kanssa joka olisi myös ateisti eikä sotkisi mukaan mitään sielujen vaellusta eikä muuta hörhöilyä Ajatukseni ei oikein taivu mihinkään kosmisiin yhteyksiin vaan enemmänkin yksilötason asioista olisi mukava jutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen keskustelu meditaatiosta, valaistumisen etsimisestä yms.
Jumala antaa yliluonnollisen rauhan. Koetko että Hän kutsuu sinua ? Elämme viimeisiä aikoja. Ota kutsu vastaan. Kun näette sekasorron ja vihan maailmassa, niin nostakaa päänne ja olkaa rauhalliset ja iloiset, sillä te tiedätte että Jeesuksen toinen tuleminen on lähellä ja pääsette Karitsan häihin. Suosittelen sinulle myös tv 7:n katsomista ja uskossa vahvistumista. Siunausta sinulle sekä perhekunnallesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli nuoresta asti masennusta heikon koulu menestyksen takia. Aikuisuuden kynnyksellä iski ahdistus ja paniikkihäiriö. Minun siunaus Oli ja on lääkitys. Nyt taisteluni on alkoholi. En ole rapajuoppo mutta juon liikaa, aivan liikaa. Työni hoidan olematta poissa. Viikolla juon todella harvoin edes sauna olutta. Vaan kun perjantai tulee on aika korkkaa ja siihen sammumiseen asti tulee otettua. Aamulla koiran kanssa lenkille ja normi askareita kunnes iltapäivä tulee ja taas korkkaus. Tälläistä tämä elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli nuoresta asti masennusta heikon koulu menestyksen takia. Aikuisuuden kynnyksellä iski ahdistus ja paniikkihäiriö. Minun siunaus Oli ja on lääkitys. Nyt taisteluni on alkoholi. En ole rapajuoppo mutta juon liikaa, aivan liikaa. Työni hoidan olematta poissa. Viikolla juon todella harvoin edes sauna olutta. Vaan kun perjantai tulee on aika korkkaa ja siihen sammumiseen asti tulee otettua. Aamulla koiran kanssa lenkille ja normi askareita kunnes iltapäivä tulee ja taas korkkaus. Tälläistä tämä elämä on.
Toivottavasti etsit ja saat apua tuohon alkoholin liikakäyttöön. Se on varsin vaarallinen huume. Itsekin meinasin lipsahtaa alkoholistiksi, mutta moni eri asia auttoi kuiville rimpuilussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiintoinen ketju. Masennustaustainen täällä. Tunnistan joitain osia ap: n ja kumppaneiden heräämiskokemuksesta, mutta se jonkun heittämä "elämä kantaa" särähti korvaan.
Mun mahdollinen herääminen (jos tää nyt jatkuu) on perustunut aika pitkälti sen hyväksymiseen, että kaikki on todella randomia, ja mitä tahansa voi tapahtua koska vaan, eli saatan esim tukehtua seuraavaan ateriaan. Elämä ei siis kanna, todellakaan, se saattaa kantaa tai sitten ei, pointtina on hyväksyä että okei, kuolen sitten tänään, peace out ja kiitos kaikesta mitä ehdin kokea.
Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta oman kuoleman hyväksyminen oli mulle ainakin vaikeaa. Kamppailin pitkään, yritin ajatella että siihen on vielä aikaa joten turha nyt murehtia jne, mutta silti ahdistus vainosi, kun ainahan voi tulla vaikka joku syöpä nuorenakin.
Nyt tuntuu, että vaikka en haluakaan kuolla, en olisi uber katkera tai vihainen jos niin kävisi, vaan pystyisin hyväksymään sen. Tämä vapautti suuresta osasta ahdistusta ja pelkoa, mikä puolestaan on vapauttanut tilaa ap: n kuvaileman kaltaiselle heräämiselle.
Itselle tosin asioilla on yhä merkitystä, vaikka millään ei olekaan merkitystä. Eli en esimerkiksi tue eläinten kidutusta (tuotantoeläimet, turkistarhaus, catch and release kalastus, ratsastus jne) missään muodossa, vaikka universumin mittakaavassa sillä ei olisikaan väliä. Pistän siis muiden suuremmat tarpeet (halu elää tai olla kärsimättä) omien pienempien tarpeideni edelle (tahdon pihvin kun se on hyvää), vaikka se ei välttämättä vaikutakaan mihinkään.
Miksi ratsastus on kidutusta? En ole harrastaja kunhan mielenkiinnosta kysyn.
No ei se olekaan. Tietenkään. Niin sanoo joku joka ei tiedä aiheesta hevonhuttua!
Eikä tietenkään ole itse ikinä ratsastanut.Kyllä se vähän tuppaa olemaan. Vähänkin asiaan perehtyneet ymmärtävät tämän. Toki ratsastaja itse saatikka tallin pitäjä voivat vaikuttaa asioihin niin, ettei toiminta ole kidutusta.
Onhan näistä välillä ollut juttuakin, mm:
Tuossa taidetaan vähän keskittyä raihevosiin, mutta samanlaisia suuvammoja esiintyy ratsuhevosillakin. Esteratsastus on hevoselle luonnoton laji, ja aiheuttaa paljon kipua ja vammoja. Kilpahevosista ei muutenkaan paljoa välitetä sen jälkeen, kun ne on nopeasti käytetty romuksi. Raha sanelee lähes kaiken hevosmaailmassakin, ikävä kyllä. Tuntihevosilla saatetaan teettää liikaa töitä, ja liian yksipuolista työtä. Ylipainoiset ratsastajat kuormittavat hevosia. Lapset ja nuoret voivat olla tarpeettoman kovakouraisia, jos heitä ei tarpeeksi opasteta hevosen käsittelyssä, ja aika usein heitä suorastaan käsketään olemaan kovakouraisia. Hevonen on lähtökohtaisesti kiltti ja nöyrä eläin, joka tekee parhaansa vaikka sattuisi.
Tässähän pätee ihan sama, kuin missä vain eläintenpidossa. Toki tuloihin perustuva ammattimaisuus, toisaalta osaamattomuus, välinpitämättömyys jne. aiheuttavat lieveilmiöitä, kuten koiramaailmassakin.
Kuten ihmisten kanssa, toisten huomioimattomuus ja empatian puute näkyy yleisesti ihmisten toiminnassa. Mutta sen vastakohtakin on. Itse olen käynyt tallilla, jossa nimenomaan hevoset olivat keskiössä ja niiden hyvinvointia yksilöinä ajateltiin pitkälle. Huomioitiin ratsastajien painot ja osaamistasot, eläinten hyvinvointi ja lajityypillinen käytös, työn määrä suhteessa lepoon, luonteen ja terveyden sopivuus käyttötarkoitukseen jne. Ei näistä tingitty ja ne tuotiin esille luonnostaan. Eläinten kanssa toimitaan ne huomioiden ja tätä ehdottomasti vaadittiin myös maksavilta asiakkailta.
Eläinten kanssa on mukava harrastaa, kun nekin nauttivat siitä ja voivat hyvin. Ovat viisaita ja persoonallisia, voivat opettaa ihmisillekin yhtä toista yhteistyöstä ja kunnioituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiintoinen ketju. Masennustaustainen täällä. Tunnistan joitain osia ap: n ja kumppaneiden heräämiskokemuksesta, mutta se jonkun heittämä "elämä kantaa" särähti korvaan.
Mun mahdollinen herääminen (jos tää nyt jatkuu) on perustunut aika pitkälti sen hyväksymiseen, että kaikki on todella randomia, ja mitä tahansa voi tapahtua koska vaan, eli saatan esim tukehtua seuraavaan ateriaan. Elämä ei siis kanna, todellakaan, se saattaa kantaa tai sitten ei, pointtina on hyväksyä että okei, kuolen sitten tänään, peace out ja kiitos kaikesta mitä ehdin kokea.
Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta oman kuoleman hyväksyminen oli mulle ainakin vaikeaa. Kamppailin pitkään, yritin ajatella että siihen on vielä aikaa joten turha nyt murehtia jne, mutta silti ahdistus vainosi, kun ainahan voi tulla vaikka joku syöpä nuorenakin.
Nyt tuntuu, että vaikka en haluakaan kuolla, en olisi uber katkera tai vihainen jos niin kävisi, vaan pystyisin hyväksymään sen. Tämä vapautti suuresta osasta ahdistusta ja pelkoa, mikä puolestaan on vapauttanut tilaa ap: n kuvaileman kaltaiselle heräämiselle.
Itselle tosin asioilla on yhä merkitystä, vaikka millään ei olekaan merkitystä. Eli en esimerkiksi tue eläinten kidutusta (tuotantoeläimet, turkistarhaus, catch and release kalastus, ratsastus jne) missään muodossa, vaikka universumin mittakaavassa sillä ei olisikaan väliä. Pistän siis muiden suuremmat tarpeet (halu elää tai olla kärsimättä) omien pienempien tarpeideni edelle (tahdon pihvin kun se on hyvää), vaikka se ei välttämättä vaikutakaan mihinkään.
Miksi ratsastus on kidutusta? En ole harrastaja kunhan mielenkiinnosta kysyn.
No ei se olekaan. Tietenkään. Niin sanoo joku joka ei tiedä aiheesta hevonhuttua!
Eikä tietenkään ole itse ikinä ratsastanut.Kyllä se vähän tuppaa olemaan. Vähänkin asiaan perehtyneet ymmärtävät tämän. Toki ratsastaja itse saatikka tallin pitäjä voivat vaikuttaa asioihin niin, ettei toiminta ole kidutusta.
Onhan näistä välillä ollut juttuakin, mm:
Tuossa taidetaan vähän keskittyä raihevosiin, mutta samanlaisia suuvammoja esiintyy ratsuhevosillakin. Esteratsastus on hevoselle luonnoton laji, ja aiheuttaa paljon kipua ja vammoja. Kilpahevosista ei muutenkaan paljoa välitetä sen jälkeen, kun ne on nopeasti käytetty romuksi. Raha sanelee lähes kaiken hevosmaailmassakin, ikävä kyllä. Tuntihevosilla saatetaan teettää liikaa töitä, ja liian yksipuolista työtä. Ylipainoiset ratsastajat kuormittavat hevosia. Lapset ja nuoret voivat olla tarpeettoman kovakouraisia, jos heitä ei tarpeeksi opasteta hevosen käsittelyssä, ja aika usein heitä suorastaan käsketään olemaan kovakouraisia. Hevonen on lähtökohtaisesti kiltti ja nöyrä eläin, joka tekee parhaansa vaikka sattuisi.
Tässähän pätee ihan sama, kuin missä vain eläintenpidossa. Toki tuloihin perustuva ammattimaisuus, toisaalta osaamattomuus, välinpitämättömyys jne. aiheuttavat lieveilmiöitä, kuten koiramaailmassakin.
Kuten ihmisten kanssa, toisten huomioimattomuus ja empatian puute näkyy yleisesti ihmisten toiminnassa. Mutta sen vastakohtakin on. Itse olen käynyt tallilla, jossa nimenomaan hevoset olivat keskiössä ja niiden hyvinvointia yksilöinä ajateltiin pitkälle. Huomioitiin ratsastajien painot ja osaamistasot, eläinten hyvinvointi ja lajityypillinen käytös, työn määrä suhteessa lepoon, luonteen ja terveyden sopivuus käyttötarkoitukseen jne. Ei näistä tingitty ja ne tuotiin esille luonnostaan. Eläinten kanssa toimitaan ne huomioiden ja tätä ehdottomasti vaadittiin myös maksavilta asiakkailta.
Eläinten kanssa on mukava harrastaa, kun nekin nauttivat siitä ja voivat hyvin. Ovat viisaita ja persoonallisia, voivat opettaa ihmisillekin yhtä toista yhteistyöstä ja kunnioituksesta.
Kuulostaa hienolta! Näkisinkin että juuri noin on mahdollista toimia, kun vaan halutaan. Toivottavasti yleistyy!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut ap:lle ja muillekin 'heränneille'. Toivon vilpittömästi, että utelias asenteenne elämää kohtaan kestää aikaa.
Ihmettelen usein kuitenkin heränneisyyden harhaa, eli moni sanoo vähän niin kuin ohjeena muille, että milloin tahansa voi herätä ja että itsekin olisi voinut herätä missä vaiheessa tahansa. Kuulostaa siltä, että se on sitä "uuden maailman" ja silmien aukenemisen myötä syntynyttä näkemystä, sillä ei ennen heräämistä voi herätä pelkällä tahdonvoimalla tai päätöksellä, kun ei edes tiedä mitä se herääminen tarkoittaa. Joskus pitää odottaa, että aika kypsyy. Aina ei ole oikea aika herätä.
Sanon tämän siksi ettei kukaan tuntisi turhaa syyllisyyttä tai huonoutta sen takia kun ei "kykene heräämään". Herääminen tapahtuu sitten kun se tapahtuu.
Olisi kiva kuulla ajatuksia tästä.
Se vaatii aikaa ja hiljaisuutta. Ja se on prosessi, eli ei on-off. Itselläni prosessi meni aina reilusti eteenpäin, kun lopetin ajattelemisen ja elin hiljaisuudessa. Ainahan se ei ole mahdollista.
Kyllä tässä voi takapakkia mennä, jos menee muiden draamoihin mukaan tai unohtaa, mistä tässä elämässä on kyse. Sitten pitäö tass löytää se hiljaisuus sisältä.
Kuulostaa siltä, että valaistuminen on etuoikeutettujen puuhaa. Tavallisella talliaisella ei ole aikaa ja rahaa tuohon. Pitää käydä töissä ja hoitaa perhe ym. Haistan tässä Anusvaaran.
Olen tuo, jolle vastaat. Hiljaisuuden otan autoa ajaessa, kävellessä, iltaisin viimeiseksi, yöllä kun herään. Nyt kun lapset ovat aikuistuneet, niin mahdollisuuksia on muitakin.
Aaa, no noitahan meillä kaikilla on. Toivottavasti et autoillessasi ole täysin vailla ajatuksia. Hiljaa nyt on hyvin helppo olla.
On helppoa, on. Elämä, ja yksinkertaista. Tai sitten sulta jää vain jotain huomaamati. Mistähän kaiken helppouden keskellä kumpuaa tarve muiden vähättelyyn?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiintoinen ketju. Masennustaustainen täällä. Tunnistan joitain osia ap: n ja kumppaneiden heräämiskokemuksesta, mutta se jonkun heittämä "elämä kantaa" särähti korvaan.
Mun mahdollinen herääminen (jos tää nyt jatkuu) on perustunut aika pitkälti sen hyväksymiseen, että kaikki on todella randomia, ja mitä tahansa voi tapahtua koska vaan, eli saatan esim tukehtua seuraavaan ateriaan. Elämä ei siis kanna, todellakaan, se saattaa kantaa tai sitten ei, pointtina on hyväksyä että okei, kuolen sitten tänään, peace out ja kiitos kaikesta mitä ehdin kokea.
Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta oman kuoleman hyväksyminen oli mulle ainakin vaikeaa. Kamppailin pitkään, yritin ajatella että siihen on vielä aikaa joten turha nyt murehtia jne, mutta silti ahdistus vainosi, kun ainahan voi tulla vaikka joku syöpä nuorenakin.
Nyt tuntuu, että vaikka en haluakaan kuolla, en olisi uber katkera tai vihainen jos niin kävisi, vaan pystyisin hyväksymään sen. Tämä vapautti suuresta osasta ahdistusta ja pelkoa, mikä puolestaan on vapauttanut tilaa ap: n kuvaileman kaltaiselle heräämiselle.
Itselle tosin asioilla on yhä merkitystä, vaikka millään ei olekaan merkitystä. Eli en esimerkiksi tue eläinten kidutusta (tuotantoeläimet, turkistarhaus, catch and release kalastus, ratsastus jne) missään muodossa, vaikka universumin mittakaavassa sillä ei olisikaan väliä. Pistän siis muiden suuremmat tarpeet (halu elää tai olla kärsimättä) omien pienempien tarpeideni edelle (tahdon pihvin kun se on hyvää), vaikka se ei välttämättä vaikutakaan mihinkään.
Miksi ratsastus on kidutusta? En ole harrastaja kunhan mielenkiinnosta kysyn.
No ei se olekaan. Tietenkään. Niin sanoo joku joka ei tiedä aiheesta hevonhuttua!
Eikä tietenkään ole itse ikinä ratsastanut.Kyllä se vähän tuppaa olemaan. Vähänkin asiaan perehtyneet ymmärtävät tämän. Toki ratsastaja itse saatikka tallin pitäjä voivat vaikuttaa asioihin niin, ettei toiminta ole kidutusta.
Onhan näistä välillä ollut juttuakin, mm:
Tuossa taidetaan vähän keskittyä raihevosiin, mutta samanlaisia suuvammoja esiintyy ratsuhevosillakin. Esteratsastus on hevoselle luonnoton laji, ja aiheuttaa paljon kipua ja vammoja. Kilpahevosista ei muutenkaan paljoa välitetä sen jälkeen, kun ne on nopeasti käytetty romuksi. Raha sanelee lähes kaiken hevosmaailmassakin, ikävä kyllä. Tuntihevosilla saatetaan teettää liikaa töitä, ja liian yksipuolista työtä. Ylipainoiset ratsastajat kuormittavat hevosia. Lapset ja nuoret voivat olla tarpeettoman kovakouraisia, jos heitä ei tarpeeksi opasteta hevosen käsittelyssä, ja aika usein heitä suorastaan käsketään olemaan kovakouraisia. Hevonen on lähtökohtaisesti kiltti ja nöyrä eläin, joka tekee parhaansa vaikka sattuisi.
Tässähän pätee ihan sama, kuin missä vain eläintenpidossa. Toki tuloihin perustuva ammattimaisuus, toisaalta osaamattomuus, välinpitämättömyys jne. aiheuttavat lieveilmiöitä, kuten koiramaailmassakin.
Kuten ihmisten kanssa, toisten huomioimattomuus ja empatian puute näkyy yleisesti ihmisten toiminnassa. Mutta sen vastakohtakin on. Itse olen käynyt tallilla, jossa nimenomaan hevoset olivat keskiössä ja niiden hyvinvointia yksilöinä ajateltiin pitkälle. Huomioitiin ratsastajien painot ja osaamistasot, eläinten hyvinvointi ja lajityypillinen käytös, työn määrä suhteessa lepoon, luonteen ja terveyden sopivuus käyttötarkoitukseen jne. Ei näistä tingitty ja ne tuotiin esille luonnostaan. Eläinten kanssa toimitaan ne huomioiden ja tätä ehdottomasti vaadittiin myös maksavilta asiakkailta.
Eläinten kanssa on mukava harrastaa, kun nekin nauttivat siitä ja voivat hyvin. Ovat viisaita ja persoonallisia, voivat opettaa ihmisillekin yhtä toista yhteistyöstä ja kunnioituksesta.
Kuulostaa hienolta! Näkisinkin että juuri noin on mahdollista toimia, kun vaan halutaan. Toivottavasti yleistyy!
Olen itse päätellyt, että tällainen kokonaisuuden huomioimisen taso vaatii tietyn määrän älykkyyttä ja ei siksi ole niin yleistä kuin toivoisi. On kognitiivinen haaste ymmärtää erilaisuutta sekä eri lajien että saman lajin erilaisten yksilöiden kesken. Täytyy olla ymmärrystä ja kiinnostusta pohtia, mitä tarkoittaa erilaiset suhtautumistavat, vaistot, reagointitavat ja käytösmallit. Mistä ne johtuvat ja miten ne näkyvät. Miksi toinen eri tavoin kuin itse ja hyväksyä asia. Etsiä tietoa ja soveltaa sitä jatkuvasti kokonaisuuteen.
Täytyy ymmärtää ja lisäksi omata kapasiteetti soveltaa ymmärrystä aina muuttuvissa tilanteissa luovasti. Vaatii kognitiolta melko paljon lopulta ja siksi on niin paljon "huomioimattomuutta" ja "välinpitämättömyyttä". Oikeasti kyseessä on yksinkertaisesti kapasiteetin rajallisuus.
Mainostamaan? Minusta tämä on upea vertaistukiketju.