Mistä johtuu nuorten kokema kasvava ahdistus?

Vierailija kirjoitti:

Nuoret on aina vertailleet itseään muihin. Nyt se on liiankin helppoa somen vuoksi. Paineet kasvavat, syömishäiriöitä on ennätyksellisen paljon jo 10-13 vuotiailla. Ennen liikuttiin paljon enemmän, päivissä oli selkeät rytmit, ja yöt nukuttiin. Nyt on kaupatkin auki 24/7, joka tuutista tulee virikkeitä ja nuorilla on kännykät kämmenissä kiinni ja jatkuva tuuttaus eli ei yhtään taukoa aivoille.

Ei kaikki ole suomen syytä, sieltä saa myös hyvää. Mutta taukoja olisi hyvä olla, ihan aivojen takia ettei jatkuva hälytystila päällä.

Siis ei kaikki ole somen syytä piti sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin minä ahdistun nuorena siitä, kun "kaikilla" tuntuu olevan elämässä jotain saavutuksia mutta mulla ei mitään maininnan arvoista. Tulee olo että on muita alempana tai jotain.

Ymmärränkö nyt oikein että sinä ahdistuit siittä että muut panosti ja saavutti asioita mutta sinä olisit halunnut saavutuksia panostamatta?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään todistetta siitä, että nuorten ahdistus olisi kasvanut.

Todellakin on. Kouluissa on mm terveyden seurantatilastot.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään todistetta siitä, että nuorten ahdistus olisi kasvanut.

On .Oletko ihan tietämätön raporteista mitä tulee esim Psykiatirislta osastoilta .Kahden vuoden jonot psyykevastaanottoon. 

Vierailija kirjoitti:

Ainakin minä ahdistun nuorena siitä, kun "kaikilla" tuntuu olevan elämässä jotain saavutuksia mutta mulla ei mitään maininnan arvoista. Tulee olo että on muita alempana tai jotain.

Et ole alempana, vaan ehkä jopa terveempi kun ei luo valhemaailmaa someen. Nuoruuteen kuuluu etsiminen. Jos pohjalla on lapsuuden kaltoinkohtelua, se on mennyttä. Ei tarkoitus ole olla "maininnan arvoinen", vaan että itsetuntosi kestää olla tavallinen. Joillakin oman polun löytyminen vaan kestää kauemmin.

Löysin oman keskikohtani vasta 46-vuotiaana. nyt57.

Niin kauaa ei sinulla tarvi mennä mutta voit todellakin hengittää ihan rauhassa. Somen sijaan tehdä jotain IRL esim.

PS. keskikohta on itsessä, ei siinä että antaa muiden vaikuttaa.

Lopeta vertsilu kirjoitti:

Kilpailullisuus tulee netin kautta ja netissä elämisestä. Lopeta muiden näyttelemän elämän tuijottaminen ja elä itse. Suunnittele elämääsi ja tulevaisuuttasi. Omaa elämääsi.

Kilpailullisuus tulee ihan päiväkodista, koulusta, yhteiskunnan ilmapiiristä ja puheista käytännöistä miten suuri ja iso ja tehokkuus on sitä parasta mikåä on elämän tarkoitus.

Sanosinpa vaan että ihmisen on aika vaikea alkaa elämään sitä omaa elämäänsä ja elää niitä parempia elämänarvoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin minä ahdistun nuorena siitä, kun "kaikilla" tuntuu olevan elämässä jotain saavutuksia mutta mulla ei mitään maininnan arvoista. Tulee olo että on muita alempana tai jotain.

Ymmärränkö nyt oikein että sinä ahdistuit siittä että muut panosti ja saavutti asioita mutta sinä olisit halunnut saavutuksia panostamatta?

Minä taas ymmärrän tuon sillä tavalla, että kun muut ylisuoriutuvat, sitä alkaa miettimään että oma elämä onkin jotenkin vajavaista, vaikka olisi ollut siihen täysin tyytyväinen.  Sitten tulee suoriutumispaineita aivan tyhjästä kun ympäristö on niin vaativa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin minä ahdistun nuorena siitä, kun "kaikilla" tuntuu olevan elämässä jotain saavutuksia mutta mulla ei mitään maininnan arvoista. Tulee olo että on muita alempana tai jotain.

Ymmärränkö nyt oikein että sinä ahdistuit siittä että muut panosti ja saavutti asioita mutta sinä olisit halunnut saavutuksia panostamatta?

Aika väärin ymmärsit. Kyse on siitä että samalla kun muut joko opiskelevat tai viettävät aikaa muiden kanssa, mä taas olen lähinnä kotona enkä ole vielä päässyt opiskelemaan.

Yleisesti ottaen sanoisin, että juuri syy on yleinen "toivottomuus tulevaisuuden suhteen". Toisin kuin aiemmin, ei ole näköpiirissä eikä syytä uskoa, että maailma menisi tästä päivästä parempaan suuntaan.

Mitä tulee someen, en niinkään syyttäisi "kiiltokuvamaailmaa", vaan yleisesti ottaen somemaailman tukemaa kovaa ilmapiiriä nuorten keskuudessa. Oma lapsuuteni ajoittui niihin aikoihin, kun hädin tuskin IRC-Galleria oli keksitty. JO SILLOIN oli niin, että jos et sopinut siihen tiettyyn söpönassun muottiin, et ikätovereittesi keskuudessa ollut oikeastaan edes ihminen. Voin vain kuvitella, miten some on pahentanut tätä käytöstä. Millaista olisi tänä päivänä olla esim 13-vuotias, jolla on akne ja "lapsellinen" t-paita? En haluaisi edes ajatella liikaa... Ja saman paineen vaikutuksen alla ovat loppujen lopuksi nekin nuoret, jotka ovat söpönassun maineessa, "ainakin vielä tänään".

Globaalit syyt...ensin tauti, sitten sota, elintason romahdus. Ois epätervettä jos ei ala ahdistaan....mitä seuraavaksi? Heinäsirkkoja?

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Pitää olla kaunis/komea, hoikka ja timmi (ei mikään normaalipainoinen laihaläski) , varakas ja suosittu. Jos ei ole, on epäonnistunut. Ja jep, some on pitkälti antanut nuorille tämän vääristyneen käsityksen.

Kun käsitys kerran on vääristynyt, niin miksi nuoret ei sitten tunnista sitä siksi?

Kasvatus ainakin päin helvettiä, varmaankin lilluvat jossain omituisessa arvotyhjiössä vailla tarkoitusta ja merkitystä.

- Yhteiskunnalliset ongelmat (ilmastonmuutos, sotatilanteet, taloudellinen epävarmuus, individualismin korostuminen, paineet opinnoista, suorituskeskeisyyden korostuminen)

- some (vertailu, ajankäytön kontrolloinnin vaikeus, kuplautuminen)

- rajattomuus, vanhempien uupuminen, yksin jääminen

- huumekokeilut/käyttö

- etääntyminen muista ihmisistä

Vierailija kirjoitti:

Koulussa tuputetaan vihervasemmisto woketusta ja keksitään ilmastokriisejä yms

Missä koulussa?

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti ottaen sanoisin, että juuri syy on yleinen "toivottomuus tulevaisuuden suhteen". Toisin kuin aiemmin, ei ole näköpiirissä eikä syytä uskoa, että maailma menisi tästä päivästä parempaan suuntaan.

Mitä tulee someen, en niinkään syyttäisi "kiiltokuvamaailmaa", vaan yleisesti ottaen somemaailman tukemaa kovaa ilmapiiriä nuorten keskuudessa. Oma lapsuuteni ajoittui niihin aikoihin, kun hädin tuskin IRC-Galleria oli keksitty. JO SILLOIN oli niin, että jos et sopinut siihen tiettyyn söpönassun muottiin, et ikätovereittesi keskuudessa ollut oikeastaan edes ihminen. Voin vain kuvitella, miten some on pahentanut tätä käytöstä. Millaista olisi tänä päivänä olla esim 13-vuotias, jolla on akne ja "lapsellinen" t-paita? En haluaisi edes ajatella liikaa... Ja saman paineen vaikutuksen alla ovat loppujen lopuksi nekin nuoret, jotka ovat söpönassun maineessa, "ainakin vielä tänään".

Sehän on kiusaamista, tuo mitä mainitset t-paidasta? Elikkä kyse ei ole siitä paidasta vaan kiusaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta vertsilu kirjoitti:

Kilpailullisuus tulee netin kautta ja netissä elämisestä. Lopeta muiden näyttelemän elämän tuijottaminen ja elä itse. Suunnittele elämääsi ja tulevaisuuttasi. Omaa elämääsi.

Kilpailullisuus tulee ihan päiväkodista, koulusta, yhteiskunnan ilmapiiristä ja puheista käytännöistä miten suuri ja iso ja tehokkuus on sitä parasta mikåä on elämän tarkoitus.

Sanosinpa vaan että ihmisen on aika vaikea alkaa elämään sitä omaa elämäänsä ja elää niitä parempia elämänarvoja.

Kilpailua on aina ollut ja tulee aina olemaan. Siinä itsessään ei ole mitään pahaa. Tasapäistäminen ei sen sijaan tuota tuloksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti ottaen sanoisin, että juuri syy on yleinen "toivottomuus tulevaisuuden suhteen". Toisin kuin aiemmin, ei ole näköpiirissä eikä syytä uskoa, että maailma menisi tästä päivästä parempaan suuntaan.

Mitä tulee someen, en niinkään syyttäisi "kiiltokuvamaailmaa", vaan yleisesti ottaen somemaailman tukemaa kovaa ilmapiiriä nuorten keskuudessa. Oma lapsuuteni ajoittui niihin aikoihin, kun hädin tuskin IRC-Galleria oli keksitty. JO SILLOIN oli niin, että jos et sopinut siihen tiettyyn söpönassun muottiin, et ikätovereittesi keskuudessa ollut oikeastaan edes ihminen. Voin vain kuvitella, miten some on pahentanut tätä käytöstä. Millaista olisi tänä päivänä olla esim 13-vuotias, jolla on akne ja "lapsellinen" t-paita? En haluaisi edes ajatella liikaa... Ja saman paineen vaikutuksen alla ovat loppujen lopuksi nekin nuoret, jotka ovat söpönassun maineessa, "ainakin vielä tänään".

Sehän on kiusaamista, tuo mitä mainitset t-paidasta? Elikkä kyse ei ole siitä paidasta vaan kiusaamisesta.

No ei se paita ole se pääpointti, voit lisätä siihen mitä tahansa, mikä ei sovi nuorison "somekissa / instaroadman-leijaräppäri" -muottiin. Tämä voi olla äärimmäisen julmaa aikaa ihan tavallisille nuorille, jotka eivät sovi "muottiin", tai jotka pelkäävät, että eivät sovi muottiin.

Jo minun lapsuudessani ala-asteikäiset lapset heitti läppää, kuka on seksikäs ja kuka ei. Ennen somea. Entä nyt.

Kun katsoo nuoria kaduilla ja muualla, tuntuu, että nuoruuden ilo on harvinaisuus. Eikä ihme, aika synkältä maailma näyttää. Itse elin nuoruuden 70-luvulla, jolloin oli toiveikas ilmapiiri ja nuorilla enemmän vapautta kuin aiempina vuosikymmeninä. Rock-musiikkikin oli vielä laadukasta. :)

Isäukko, 95 v. ihmetteli nähtyään nuorisojoukon kyläntalon liepeillä, maalla siis, että kun ei naurua kuulunut, vaan totisina seisoksivat. Kuulema kun he nuorena kokoontuivat, oli aina naurua ja iloa ilmassa.

Nuoret ansaitsevat myötätuntomme, eivät tuomiotamme, koska me aikuiset olemme heille tällaisen maailman luoneet.

Some, some ja some johdannaisvaikutuksineen.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Pitää olla kaunis/komea, hoikka ja timmi (ei mikään normaalipainoinen laihaläski) , varakas ja suosittu. Jos ei ole, on epäonnistunut. Ja jep, some on pitkälti antanut nuorille tämän vääristyneen käsityksen.

Kun käsitys kerran on vääristynyt, niin miksi nuoret ei sitten tunnista sitä siksi?

Nuoret ovat vielä aika laumasieluja. Jos itse ihannoi juuri näitä aiemmin mainitsemiani ihmisiä ja haluaisi kuulua heidän joukkoonsa, nuorelle voi olla todella vaikea päättää, että minäpä olenkin erilainen. Lapsistakin jo näkee, että kaikki haluaisivat kuulua juuri luokan suosittujen kaveriporukkaan. Ei haluta muodostaa omaa kaveriporukkaa luokan muiden epäsuosittujen kanssa. Mieluummin ollaan yksin ja ilman mitään porukkaa ja jatketaan haikailemista suosittujen porukkaan. Mutta lohdullista on, että nuorissa on niitäkin, jotka eivät suosittujen porukkaan edes haikaile. Heillä on omat porukkansa eikä ahdista, koska on kivat kaverit. Ja tässä porukassa ei kilpailla siitä, kuka on kaunein/komein jne.