Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu nuorten kokema kasvava ahdistus?
Kommentit (137)
Siitä että Suomessa on kaikki mahdollinen onnistuttu töpeksimään viimeisen 20v aikana mikä täällä on ollut hyvää ja alamäki on karmea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin minä ahdistun nuorena siitä, kun "kaikilla" tuntuu olevan elämässä jotain saavutuksia mutta mulla ei mitään maininnan arvoista. Tulee olo että on muita alempana tai jotain.
Eikä ole sen enempi saavutuksia kuin muillakaan, tekevät vain niistä numeron.
Paljon puhutaan nuorten naisten huonosta itsetunnosta, minusta taas itserakkaus ja itsekkyys rehottaa. Joka ei jaksa/osaa itseään kehua retostaa, tuntee itsensä huonommaksi.
En tiedä mikä/kuka kasvatti nämä narsisti sukupolvet.
Minäminäjavaanminä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin minä ahdistun nuorena siitä, kun "kaikilla" tuntuu olevan elämässä jotain saavutuksia mutta mulla ei mitään maininnan arvoista. Tulee olo että on muita alempana tai jotain.
Eikä ole sen enempi saavutuksia kuin muillakaan, tekevät vain niistä numeron.
Paljon puhutaan nuorten naisten huonosta itsetunnosta, minusta taas itserakkaus ja itsekkyys rehottaa. Joka ei jaksa/osaa itseään kehua retostaa, tuntee itsensä huonommaksi.
En tiedä mikä/kuka kasvatti nämä narsisti sukupolvet.
Pidetäänkö meitä naisia oikeasti näin tyhminä? Kyllä me tiedetään että varsinkin miehet haluaisi naiset pois työelämästä takasin keittiöön. Sitä en osaa sanoa miksi sitten on naisia joille perinteiset arvot periaatteessa maistuisi muttei haluta tehdä asialle mitään. Mä tulisin hulluksi neljän seinän sisällä. Yhden ihmisen tuloilla suurin luksus olisi retki lähimpään kaupunkiin joskus ei sitäkään.
Olen sitä mieltä, että liian ymmärtävä kasvatus. Lapset opetetaan ajattelemaan, että he voisivat hallita omaa elämäänsä ja tulla hyväksytyksi sellaisena kuin ovat. Kun sitten kumminkin todellisuus on ihan jotain muuta, niin seurauksena on ahdistus ja masennus. Lisäksi, kun ei ole enää kristinuskoa elämässä (tai se on pinnallinen, vääristynyt ja liberalisoitunut versio), niin ei ole mitään tulevaisuuden toivoa (taivasodotusta). Jos ei sitä toivoa löydä omista kyvyistään ja menestyksestään. Kun ihmisestä itsestään tulee kaiken mitta, niin suurin osa ihmisitä luhistuu siihen. Toki jotkut porskuttaa, usein vailla empatiaa luusereita kohtaan.
Boomeri kirjoitti:
Syy on se, että on aikaa ja mahdollisuus upota someen ja ahdistua. Liian helppo elämä
Te olisitte aivan hyödyttömiä nyky-yhteiskunnassa. Tai niinhän te jo olettekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistään ei ole joutunut ottamaan vastuuta itse. Avutonta sakkia.
Vierailija kirjoitti:
Minäminäjavaanminä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin minä ahdistun nuorena siitä, kun "kaikilla" tuntuu olevan elämässä jotain saavutuksia mutta mulla ei mitään maininnan arvoista. Tulee olo että on muita alempana tai jotain.
Eikä ole sen enempi saavutuksia kuin muillakaan, tekevät vain niistä numeron.
Paljon puhutaan nuorten naisten huonosta itsetunnosta, minusta taas itserakkaus ja itsekkyys rehottaa. Joka ei jaksa/osaa itseään kehua retostaa, tuntee itsensä huonommaksi.
En tiedä mikä/kuka kasvatti nämä narsisti sukupolvet.Pidetäänkö meitä naisia oikeasti näin tyhminä? Kyllä me tiedetään että varsinkin miehet haluaisi naiset pois työelämästä takasin keittiöön. Sitä en osaa sanoa miksi sitten on naisia joille perinteiset arvot periaatteessa maistuisi muttei haluta tehdä asialle mitään. Mä tulisin hulluksi neljän seinän sisällä. Yhden ihmisen tuloilla suurin luksus olisi retki lähimpään kaupunkiin joskus ei sitäkään.
Liittyy aiheeseen miten?
Miesten syy, että naiset ovat masentuneita.
Tuossahan sanottiin, että itsensä vertaaminen muihin masentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- some
- liian vähän liikuntaa
- huonolaatuinen ravinto
- jatkuva tietotulva
- tietoa isoista asioista saatavilla paljon, mutta elämänkokemuksen tuoma perspektiivi käsitellä asioita puuttuu
- kilpailu joka asiassa
- valtavat tavoitteet jo varhaiskasvatuksessa
- toisaalta taas pienet vaatimukset lapsesta lähtien, ei esim tarvitse käyttäytyä hyvien käytöstapojen mukaan koska uusi moderni maailma tms.
- vaihtoehtojen loputon määrä
- yksilökeskeinen pärjäämiskulttuuri
- kasvanut eriarvoisuus
- kaiken diagnosointi
- rajaton kasvatustyyli
Tässä nyt muutama mikä ekana tuli mieleen. Ei ole yhtä ainoaa syytä, vaan useita limittäisiä ja toisiinsa vaikuttavia asioita. Toki syyt myös vaihtelevat yksilöiden välillä.
Vierailija kirjoitti:
Heidän vanhemmat eivät ole itsekään päässeet elämän syrjään kiinni.
Tämä!
Tämä on niitä juurisyitä! Elämää takana vuosikymmeniä, mutta ei sitten olekaan sitä oikeaa elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liian helppo elämä. Sotien jälkeen kuolema oli koko ajan läsnä, siellä olipuheissa sodassa menehtynyt tai 5 vuotta elämästään menettänyt isä, setä, eno, naapuri jne. ja silti piti jaksaa elää. Nyt on katastrofi, jos nassussa on näppy eikä tiktokissa ole tarpeeksi seuraajia.
Ennen ei mitään saanut helpolla, nyt velaksi saa mitä tahansa.
Kurjuus luo kestävyyttä eikä ole aikaa ajatella vain itseään.
Ei ole noin yksinkertaista. Sukulaiseni joutui 17-vuotiaana sotaan ja vaikka ehti olla vain puoli vuotta sodassa ennen rauhaa, häntä ahdisti koko lopun elämäänsä. Ahdistustaan hän hoiti pullollisella Koskenkorvaa lähes joka ainoa lauantai. Kannattaa muistaa sekin, että ennen 1980-lukua moni ahdistunut päätti päivänsä oman käden kautta, koska mielenterveyden ongelmiin avun hakeminen oli hävettävää. Kukaan ei halunnut joutua "hullujen huoneelle" eikä saada "hullun" leimaa otsaansa. Siitä olisi kärsinyt koko perhe ja lähisukukin, varsinkin pienillä paikkakunnilla. Eikä vielä kasarillakaan kehdattu hakea apua samalla tavalla kuin kehdataan nyt.
Mä pääsin ylioppilaaksi 1980 ja voin sanoa, että silloin nuorten elämä oli aika helppoa. Vaikka elettiinkin kylmän sodan varjossa, ei sitä kauheasti ajateltu. Töitä riitti jokaiselle nuorelle, joka vaan töitä halusi. Ei tarvittu vuosien tutkintoa eikä erilaisia kortteja ja passeja. Elettiin nousukautta, tulevaisuus oli valoisa, nuoret nauttivat elämästään ja aika moni viis veisasi politiikasta. Ei jaksettu enää 1970-luvun oikeiston ja vasemmiston välistä nahistelua.
Mitä tulee velaksi elämiseen, niin jo kasarilla oli osamaksuja. Itsekin hölmöyttäni hankin Pukevan tilin ja humppasin rahaa muotiin ja kauneuteen.
T. Lammas, joka poikkeuksellisesti kirjoittaa nyt vierailijana, koska istuu just nyt paikallisessa viinilasin ääressä. Kuittaan tän kommenttini rekkautuneena, kunhan olen taas kotona
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että liian ymmärtävä kasvatus. Lapset opetetaan ajattelemaan, että he voisivat hallita omaa elämäänsä ja tulla hyväksytyksi sellaisena kuin ovat. Kun sitten kumminkin todellisuus on ihan jotain muuta, niin seurauksena on ahdistus ja masennus. Lisäksi, kun ei ole enää kristinuskoa elämässä (tai se on pinnallinen, vääristynyt ja liberalisoitunut versio), niin ei ole mitään tulevaisuuden toivoa (taivasodotusta). Jos ei sitä toivoa löydä omista kyvyistään ja menestyksestään. Kun ihmisestä itsestään tulee kaiken mitta, niin suurin osa ihmisitä luhistuu siihen. Toki jotkut porskuttaa, usein vailla empatiaa luusereita kohtaan.
Aika paljon ahdistuneita nuoria on siinä porukassa, jossa pitää elää tietyllä tavalla saadakseen taivaspaikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat eroavat ehkä useitakin kertoja, suhteet vaihtuvat, koteja on monia. On sisaruspuolia, eksiä ja nyksejä. Lapsella ei välttämättä ole turvallista, omaa kotia missään.
Tää on yksi suurimmista syistä mutta on kyllä muitakin. Yksi on huono itsetunto mistä seuraa se ettei voi olla oma itsensä ja paineet koulun kanssa jne. Ei ole vain yhtä syytä. Nykyään myös ahdistusdiagnoosin saa helposti.
Nuorten ahdistus johtuu, että ensimmäistä kertaa heidän eteensä avautuu mahdollisuuksien avaruus, mitä heidän tulisi olla, mitä tehdä elämässä, ettei vain menisi vikaan. Maailma ja muut ihmiset näyttävät itsevarmoilta ja seesteisiltä, ja he haluavat saavuttaa saman, mutte eivät koe olevansa siihen tarpeeksi hyviä, kunnes kasvettuaan sitten huomaavat, ettei yksikään ihminen ole täydellinen eikä ilman huolia ja pelkoja. Mutta nuorena halutaan saavuttaa eräänlainen täyttymys ja varmuus, mutta keinoja tähän ei ole, eikä voikaan olla, sillä kokemusta ei ole tarpeeksi, nuoret usein näkevät ja haluavat nähdä maailman tasa- arvoisena ja oikeudenmukaisena, vaikka se ei sellainen koskaan ole ollut eikä ole, he ovat siis vielä idealisteja, kun ensimmäinen törmäys väistämättä omaan rajallisuuteen tulee , on se monille liian paljon, varsinkin jos heitä on liikaa paapottu ja hellitty. Mutta suurin syy ahdistukseen ja epäilykseen on liiallisten mahdollisuuksien suhde vähäiseen elämänkokemukseen, sekä juuri tämän vuoksi vääränlaisiin käsityksiin omasta itsestä, muista, kuin maailmasta ylipäätänsä. Tämä on minun tulkintani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoriltahan, eritoten valkoisilta nuorilta, on käytännössä kaikkien medioiden mukaan jo "eväät" syöty; ilmastonmuutos, lama, jengiläisyys, sota, kulkutaudit. Ja se tiedetään minne tänä päivänä somen yms syyttävä sormi osoittaa ja niiden nuorten pitäis jo vähän kuin etukäteen olla pahoillaan tästä kaikesta, vaikka heillä ei ole mitään tekemistä noiden asioiden kanssa.
Nykyään ollaan myös niin olevinaan suvaitsevaisia kaikkia kohtaan, mutta auta armias, jos poikkeaa näistä mediaseksikkäistä narratiiveista, niin ei paljon ymmärrystä löydy. Ja en puhu mistään täysin eri mieltä, ihan pilkulleen pitää olla samaa mieltä tai muuten olet "vihollinen". No tämä on toki totta täälläkin, oletettavasti aikuisten joukossa.
Mielestäni osittain johtuu kristillisten arvojen alasajosta suomessa.
Lisäksi ehkä myös esimerkiksi siitä, ettei auktoriteetteja enää kovinkaan paljon kunnioiteta --> epäjärjestys ja ongelmat yhteiskunnassa lisääntyvät.
On se elo jo niin toivotonta jsepävarmaa, ettei perhettä lapsineen voi edes harkita. Työt pätkissä. Vuoden pesti on jo pitkä. Vanhuksien eutanasiasta puhuvat melko suoraan ja abortit on yleisiä. Näin on alemmassa luokassa, vaan herra kerhossa ei, niin kauan, kun niille on valtion palkkaus ja orjat minimipalkalla pätkätöissä. Sääliksi käy nuoret. Tuulen viemää tulevaisuus näyttää olevan.
Yksi asia, mitä vielä ei ole kommenteissa mainittu:
-jo päiväkodissa alkava tavoitteiden asettaminen ja jatkuva itsearviointi.
Olen kahden alakoululaisen äiti enkä voi kuin ihmetellä tätä jatkuvaa arviointihumppaa. Lapsi juuri esitteli vuoden kuvataidetuntien työnsä ja ainakin kolmeen liittyi erillinen kirjallinen vihkokirjoitelma, jossa oli pitänyt pohtia, punnita ja arvioida oman työn etenemistä, lopputulosta suhteessa suunnitelmaan ja miten voisi seuraavalla kerralla parantaa. Siis kuvistyötä eli suomeksi PIIRRUSTUSTA/MAALAUSTA! Ja kyseessä 9-vuotias!
Isosisaruksella vastaavaa on vielä paljon enemmän. Osan osaa ottaa huumorilla, osan kanssa selvästi stressaantuu. Lapsi oppii myös arvioimaan itseään siten kuin opettaja toivoo ja keksimään sopivia kehittämiskohteita päästään. Esim. lapsi oppii varhain, että kehittämiskohteita -kohtaa ei saa ikinä jättää tyhjäksi (vaikka oikeasti ajattelisi niin), vaan siihen pitää puoliväkisin keksiä jotain pätevän oloista, mistä helposti tulee sitten sisäistetty totuus itselle (esim. että tunnilla pitäisi olla vieläkin aktiivisempi).
Miksei keskinkertainen ja riittävän hyvä enää riitä edes varhaiskasvatuksessa, saati sitten koulussa? Ei ihme että tulee suorituspaineita ja ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että liian ymmärtävä kasvatus. Lapset opetetaan ajattelemaan, että he voisivat hallita omaa elämäänsä ja tulla hyväksytyksi sellaisena kuin ovat. Kun sitten kumminkin todellisuus on ihan jotain muuta, niin seurauksena on ahdistus ja masennus. Lisäksi, kun ei ole enää kristinuskoa elämässä (tai se on pinnallinen, vääristynyt ja liberalisoitunut versio), niin ei ole mitään tulevaisuuden toivoa (taivasodotusta). Jos ei sitä toivoa löydä omista kyvyistään ja menestyksestään. Kun ihmisestä itsestään tulee kaiken mitta, niin suurin osa ihmisitä luhistuu siihen. Toki jotkut porskuttaa, usein vailla empatiaa luusereita kohtaan.
Aika paljon ahdistuneita nuoria on siinä porukassa, jossa pitää elää tietyllä tavalla saadakseen taivaspaikan.
Totta, mutta se johtuu ristiriidasta kodin ja ympäröivän maailman käsitysten välillä. Tulee liikaa kahtaalle repiviä voimia ja ulkopuolisuuden tunnetta. Erityisesti silloin, jos vanhemmat erehtyvät luulemaan, että sääntökokoelma on se varsinainen uskonnon sydän, joka lapsiin pitää iskostaa. Sääntöjen päällä pitää ehdottomasti olla vahva kokemus siitä, että oma pelastus ja ihmisarvo perustuu pohjimmiltaan hyvään Jumala-suhteeseen ja Jeesuksen sovitustyöhön. Kunnon elämän pitää olla vasta seurausta siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti ottaen sanoisin, että juuri syy on yleinen "toivottomuus tulevaisuuden suhteen". Toisin kuin aiemmin, ei ole näköpiirissä eikä syytä uskoa, että maailma menisi tästä päivästä parempaan suuntaan.
Mitä tulee someen, en niinkään syyttäisi "kiiltokuvamaailmaa", vaan yleisesti ottaen somemaailman tukemaa kovaa ilmapiiriä nuorten keskuudessa. Oma lapsuuteni ajoittui niihin aikoihin, kun hädin tuskin IRC-Galleria oli keksitty. JO SILLOIN oli niin, että jos et sopinut siihen tiettyyn söpönassun muottiin, et ikätovereittesi keskuudessa ollut oikeastaan edes ihminen. Voin vain kuvitella, miten some on pahentanut tätä käytöstä. Millaista olisi tänä päivänä olla esim 13-vuotias, jolla on akne ja "lapsellinen" t-paita? En haluaisi edes ajatella liikaa... Ja saman paineen vaikutuksen alla ovat loppujen lopuksi nekin nuoret, jotka ovat söpönassun maineessa, "ainakin vielä tänään".
Sehän on kiusaamista, tuo mitä mainitset t-paidasta? Elikkä kyse ei ole siitä paidasta vaan kiusaamisesta.
Ei erilaisten kiusaamista saa oikeasti kitkettyä pois. Se on ihmisen geeneissä vihata erilaisuutta.
Tuo on ihan tutkittu ilmiö: jos on liian helppoa, jää aikaa pohtia asioita, joilla ei ole mitään merkitystä. Ei 1940-luvulla ollut aikaa ahdistukseen, oli tarpeeksi tekemistä hengissäpysymisessä.