Mistä johtuu nuorten kokema kasvava ahdistus?
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian helppo elämä. Sotien jälkeen kuolema oli koko ajan läsnä, siellä olipuheissa sodassa menehtynyt tai 5 vuotta elämästään menettänyt isä, setä, eno, naapuri jne. ja silti piti jaksaa elää. Nyt on katastrofi, jos nassussa on näppy eikä tiktokissa ole tarpeeksi seuraajia.
Ennen ei mitään saanut helpolla, nyt velaksi saa mitä tahansa.
Kurjuus luo kestävyyttä eikä ole aikaa ajatella vain itseään.
Ei ole noin yksinkertaista. Sukulaiseni joutui 17-vuotiaana sotaan ja vaikka ehti olla vain puoli vuotta sodassa ennen rauhaa, häntä ahdisti koko lopun elämäänsä. Ahdistustaan hän hoiti pullollisella Koskenkorvaa lähes joka ainoa lauantai. Kannattaa muistaa sekin, että ennen 1980-lukua moni ahdistunut päätti päivänsä oman käden kautta, koska mielenterveyden ongelmiin avun hakeminen oli hävettävää. Kukaan ei halunnut joutua "hullujen huoneelle" eikä saada "hullun" leimaa otsaansa. Siitä olisi kärsinyt koko perhe ja lähisukukin, varsinkin pienillä paikkakunnilla. Eikä vielä kasarillakaan kehdattu hakea apua samalla tavalla kuin kehdataan nyt.
Mä pääsin ylioppilaaksi 1980 ja voin sanoa, että silloin nuorten elämä oli aika helppoa. Vaikka elettiinkin kylmän sodan varjossa, ei sitä kauheasti ajateltu. Töitä riitti jokaiselle nuorelle, joka vaan töitä halusi. Ei tarvittu vuosien tutkintoa eikä erilaisia kortteja ja passeja. Elettiin nousukautta, tulevaisuus oli valoisa, nuoret nauttivat elämästään ja aika moni viis veisasi politiikasta. Ei jaksettu enää 1970-luvun oikeiston ja vasemmiston välistä nahistelua.
Mitä tulee velaksi elämiseen, niin jo kasarilla oli osamaksuja. Itsekin hölmöyttäni hankin Pukevan tilin ja humppasin rahaa muotiin ja kauneuteen.
T. Lammas, joka poikkeuksellisesti kirjoittaa nyt vierailijana, koska istuu just nyt paikallisessa viinilasin ääressä. Kuittaan tän kommenttini rekkautuneena, kunhan olen taas kotona
Ja tämä siis tosiaan oli mun kommenttini. Lisään tähän vielä, että kun kasarin alkuopuolella opiskelin sairaanhoitajaksi, suhtautuminen mielenterveyden ongelmiin oli silloin ihan eri planeetalta kuin nykyisin . Jopa silloisen sairaanhioito-opiston opettajat suhtautuivat aika negatiivisesti psykiatrisiin potilaisiin. Eikä kyllä ollut mikään "lemppariharjoittelujakso", kun 5 viikkoa olin työharjoittelussa Hesperian sairaalassa. Aika karua oli vakituisen henkilökunnan suhtautuminen psykan potilaisiin.
Kun olin peruskoulussa mua tympi:
Aikataulujen tiukkuus (missä välissä ehtii käydä syömässä tai vaihtaa tamponin?)
Oma köyhyys vrt rikkaat lellityt nuoret
Oma taitamattomuus vrt jonkun aineen hikipingot
Sosiaalisten taitojen puute (ei ehdi oppia kun ei ole tarpeeksi ryhmätöitä ja koko ajan pitää suorittaa)
Olematon sosiaalinen tuki vanhemmilta
Jotkut häiriintyneet opettajat ja oppilaat
tätönen 23
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Pitää olla kaunis/komea, hoikka ja timmi (ei mikään normaalipainoinen laihaläski) , varakas ja suosittu. Jos ei ole, on epäonnistunut. Ja jep, some on pitkälti antanut nuorille tämän vääristyneen käsityksen.
Kun käsitys kerran on vääristynyt, niin miksi nuoret ei sitten tunnista sitä siksi?
Koska eivät ole koskaan nähneet elämässään mitään muuta todellisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että liian ymmärtävä kasvatus. Lapset opetetaan ajattelemaan, että he voisivat hallita omaa elämäänsä ja tulla hyväksytyksi sellaisena kuin ovat. Kun sitten kumminkin todellisuus on ihan jotain muuta, niin seurauksena on ahdistus ja masennus. Lisäksi, kun ei ole enää kristinuskoa elämässä (tai se on pinnallinen, vääristynyt ja liberalisoitunut versio), niin ei ole mitään tulevaisuuden toivoa (taivasodotusta). Jos ei sitä toivoa löydä omista kyvyistään ja menestyksestään. Kun ihmisestä itsestään tulee kaiken mitta, niin suurin osa ihmisitä luhistuu siihen. Toki jotkut porskuttaa, usein vailla empatiaa luusereita kohtaan.
Voi hyvää päivää. Se että lapsia ja nuoria opetetaan ajattelemaan omilla aivoilla lisää mukamas mt- ongelmia. Päinvastoin. Kyllä nykyään on paljon parempaa osaamista ja ymmärretään mielen liikkeitä ja persoonallisia vivahteita ja on tietoa.
Ennen oli autoritäärinen tapa, lapset alistettiin. Sitten tuli vapaa kasvatus ja lapset saivat itse valita ja päättää kaiken ja metsään meni. Viimeiset vuosikymmenet on ollut ohjaavan kasvatuksen vuoro ja se on todettu kaikista parhaaksi tukemaan lapsen kehitystä itsenäiseksi elämässään pärjääväksi nuoreksi.
Itse näen paljon nuoria työssäni ja on sanottava että fiksuja ja ihania ovat. Ei kannata liikaa tuijottaa teinien metkuihin, joillain teiniaika on yhtä angstia ja vaikeaa kun on suurten muutosten aikaa ja itsenäistyminen tekee tiukkaa. Mutta suurin osa on ihan kunnollisia ja onnellisia nuoria. Nuoria on tuettava ja KUUNNELTAVA. Heillä on paljon hyviä ajatuksia ja fiksuja arvoja.
Some, kiusaamiskulttuuri, suoritusyhteiskunta, vanhemmilla ei aikaa nuorille, jotka joutuu väärissä asioissa aikuistumaan liian nopeesti. Koulussa vaaditaan itseohjautuvuutta eikä enää opeteta.Digisysteemit sekottaa oppimista.
Syynä on digitietoisuus ja tiedon puute tulevasta mitä kukaan ei tiedä.
Kaikki eivät ole ahdistuneita samasta syystä.
Oma tulevaisuus huolettaa ainaskin omalla kohdallani.
M30
Lapset kasvatetaan pumpulissa. Eivät sitten nuorenakaan kestä mitään pettymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian helppo elämä. Sotien jälkeen kuolema oli koko ajan läsnä, siellä olipuheissa sodassa menehtynyt tai 5 vuotta elämästään menettänyt isä, setä, eno, naapuri jne. ja silti piti jaksaa elää. Nyt on katastrofi, jos nassussa on näppy eikä tiktokissa ole tarpeeksi seuraajia.
Ennen ei mitään saanut helpolla, nyt velaksi saa mitä tahansa.
Kurjuus luo kestävyyttä eikä ole aikaa ajatella vain itseään.
Tällaisten ääliöiden omahyväisten lässytysten kuuntelu ahdistaa ketä hyvänsä 😆
Tuo on ihan tutkittu ilmiö: jos on liian helppoa, jää aikaa pohtia asioita, joilla ei ole mitään merkitystä. Ei 1940-luvulla ollut aikaa ahdistukseen, oli tarpeeksi tekemistä hengissäpysymisessä.
Tällasilla puppupuheilla puolusteltiin korona-aikana etäkoulua ja nuorten kokoontumisetajoituksia. Korona-aika ei tehnyt mitään hyvää nuorille. Sen sijaan jo valmiiksi heikkohermoiset oli onnessaan, kun sai eristäytyä ja esittää sen varjolla sankaria. Heillä oli liian helppoa, nuorilla ei.
Sukupuolten vastakkainasettelu luo toivottomuutta. Onneksi kaikki eivät usko tuohon ideologiaan, ne jotka uskovat kärsivät. Sen näkee.
Digilaitteet. Ovat dopamiinikoukussa ja addiktoituneet ihmiset eivät yleensä voi hyvin.
Onhan tämä nyt romutettu yhteiskunta. Kuka nyt ei tästä siviilisaatiosta ahdistuisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään todistetta siitä, että nuorten ahdistus olisi kasvanut.
On .Oletko ihan tietämätön raporteista mitä tulee esim Psykiatirislta osastoilta .Kahden vuoden jonot psyykevastaanottoon.
No eipä ysärillä paljon kyselty. Ja kukaan ei hakenut apua, mielenterveysongelmat olivat suuri häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, mitä vielä ei ole kommenteissa mainittu:
-jo päiväkodissa alkava tavoitteiden asettaminen ja jatkuva itsearviointi.Olen kahden alakoululaisen äiti enkä voi kuin ihmetellä tätä jatkuvaa arviointihumppaa. Lapsi juuri esitteli vuoden kuvataidetuntien työnsä ja ainakin kolmeen liittyi erillinen kirjallinen vihkokirjoitelma, jossa oli pitänyt pohtia, punnita ja arvioida oman työn etenemistä, lopputulosta suhteessa suunnitelmaan ja miten voisi seuraavalla kerralla parantaa. Siis kuvistyötä eli suomeksi PIIRRUSTUSTA/MAALAUSTA! Ja kyseessä 9-vuotias!
Isosisaruksella vastaavaa on vielä paljon enemmän. Osan osaa ottaa huumorilla, osan kanssa selvästi stressaantuu. Lapsi oppii myös arvioimaan itseään siten kuin opettaja toivoo ja keksimään sopivia kehittämiskohteita päästään. Esim. lapsi oppii varhain, että kehittämiskohteita -kohtaa ei saa ikinä jättää tyhjäksi (vaikka oikeasti ajattelisi niin), vaan siihen pitää puoliväkisin keksiä jotain pätevän oloista, mistä helposti tulee sitten sisäistetty totuus itselle (esim. että tunnilla pitäisi olla vieläkin aktiivisempi).
Miksei keskinkertainen ja riittävän hyvä enää riitä edes varhaiskasvatuksessa, saati sitten koulussa? Ei ihme että tulee suorituspaineita ja ahdistaa.
Ei herranjestas. Oikeestiko? Kehittämissuunnitelma? Tuon ikäisen ei pitäisi saada piirrustuksista muuta kuin kehuja.
Ei katsota tarpeeksi silmiin, välitetä. Aikuiset on enemmän kännykässä tai työstressissä kiinni tai sitten on mt-ongelmia. Ero(avan)perheen lapset yrittävät olla kotona näkymättömiä ja helppoja. Kun kaveritkin ovat vielä keskenkasvuisia ja ajoittain sen vuoksi törppjä, on helppo kokea, että kukaan ei huomaa tai välitä.
Nuorten holtiton rahankäyttö ja epätietoisuus talouden hoidosta Ulosotto menossa.
Kahtalainen henkinen konkurssi.
Henkilökohtainen elämä täysin juuretonta ja päämäärätöntä digiklikkailua.
Globaali arvojen ja ympäristön rappio.
Ihmettelisin jos nuoriso tällaisessa maailmassa voisi yhtään paremmin.
Antisosiaalinen media ja sen paśkasisältö.
No jos katsoo nykynuorten ja -lapsien vanhempia, niin ei ihme että masentaa.
Kilpailuyhteiskunta, koventuneet puheet, maalittaminen, työtään tekevien ihmisten häiritseminen ja uhkailu, ääri-ihmisten ihailua, pinnallisuus, ja ennen kaikkea: kun puheet ja tekeminen eivät täsmää keskenään. Puhutaan kivakouluista ja kivoista jutuista, joista haisee valovuosien päähän teennäisyys ja alentuvaisuus. Onko tuollaiset kiva-kampanjat koskaan auttaneet mitään tai ketään? Samoin aikoinaan hirvenkauheannaurettavat raittiuskampanjat? Joiden jälkeen teki aina mieli alkaa polttamaan ja juomaan ja narkkaamaan oikein urakalla, ettei vain tulisi samanlaiseksi teennäiseksi persläveksi kuin raittiin?
Niin että miksi esim kiusaamista ei saada kuriin? Koska sitä ei edes haluta saada kuriin. Kaikki työpaikat ja aikuisten harrastajapiirit ovat täynnä samanlaista kiusaamista. Aikuisten keskustelupalstat ovat täynnä raivoa, vihaa, katkeruutta, kaunaa, tunteella mennään, missään ole järjenhiventäkään. Ja tämä koskee ihan kaikkia poliittisia suuntauksia. Ihan samalla tavalla tuolla huutaa ja möykkää sylki vaahdossa kristillinen, pskakikkare, trannssuaktivisti kuin pärsykin. Samanlaisia möyhkääjiä ja hämmentäjiä.
Antakaa lapsille ja nuorille rauha - kasvurauha. Niillä on jo nuorena luonnostaan hirveä elämäntuska ja itsensä hakeminen, ei sitä pidä vielä aikuisten hölmöilyille ja 'auttamisilla' pahentaa.
Abortit eivät ole Suomessa yleisiä. Päinvastoin, abortteja tehdään Suomessa vähemmän kuin koskaan aiemmin. Kaikissa Suomen naapurimaissa tehdään enemmän abortteja kuin Suomessa.