Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu nuorten kokema kasvava ahdistus?
Kommentit (137)
Rikkinäisistä kodeista eli olla opittu käsittelemään omia eikä yhteisiä ongelmia vaan asioita ratkotaan pakenemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen, huono lapsuus, taloudellinen epävarmuus ja varmuuden puute elämästä.
Liikaa syyllistämistä ja kieltoja yhteiskunnassa.
Luuletko, ettei tätä kaikkea ollut myös 60-luvulla, mutta ei kukaan puhunut enkä myöskään havainnut ,että koulu-opiskelukaverini olisivat olleet ahdistuneita. Oli koulu , jossa oli valtavasti lapsia. Kaikki kävivät kulunsa loppuun sadoista vain ehkä kaksi lopetti kesken. Kukaan ei tehnyt itsaria viisivuotisen keskikoulun aikana. Meitä oli jokaisella luokalla 35-40 oppilasta, rinnakaisluokkia 2-3 elikkkä yhtä aikaa koulussa oli 470-490 oppilasta. Meistä tuli tuomareita , lääkäreitä, opettajia, metsureita , toimareita tohtoreita , siivoojia, maistereita jne.
Mietippä sitä!
Vihervasemmisto on syyllinen. Turha mennä ulkomaalaisten taakse piiloon, koska kotoutusbisnes on vihervasemmiston korruptiota ja siksi ei toimi. Ihmiset integroituu työn puolesta, mutta sotarikollisista ja raiskaajista harvemmin tulee yhteiskunnan tukipilareita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, mitä vielä ei ole kommenteissa mainittu:
-jo päiväkodissa alkava tavoitteiden asettaminen ja jatkuva itsearviointi.Olen kahden alakoululaisen äiti enkä voi kuin ihmetellä tätä jatkuvaa arviointihumppaa. Lapsi juuri esitteli vuoden kuvataidetuntien työnsä ja ainakin kolmeen liittyi erillinen kirjallinen vihkokirjoitelma, jossa oli pitänyt pohtia, punnita ja arvioida oman työn etenemistä, lopputulosta suhteessa suunnitelmaan ja miten voisi seuraavalla kerralla parantaa. Siis kuvistyötä eli suomeksi PIIRRUSTUSTA/MAALAUSTA! Ja kyseessä 9-vuotias!
Isosisaruksella vastaavaa on vielä paljon enemmän. Osan osaa ottaa huumorilla, osan kanssa selvästi stressaantuu. Lapsi oppii myös arvioimaan itseään siten kuin opettaja toivoo ja keksimään sopivia kehittämiskohteita päästään. Esim. lapsi oppii varhain, että kehittämiskohteita -kohtaa ei saa ikinä jättää tyhjäksi (vaikka oikeasti ajattelisi niin), vaan siihen pitää puoliväkisin keksiä jotain pätevän oloista, mistä helposti tulee sitten sisäistetty totuus itselle (esim. että tunnilla pitäisi olla vieläkin aktiivisempi).
Miksei keskinkertainen ja riittävän hyvä enää riitä edes varhaiskasvatuksessa, saati sitten koulussa? Ei ihme että tulee suorituspaineita ja ahdistaa.
Ei herranjestas. Oikeestiko? Kehittämissuunnitelma? Tuon ikäisen ei pitäisi saada piirrustuksista muuta kuin kehuja.
Koko idea kuvataidetyön suunnittelusta ja lopputuloksen arvioinnista suhteessa suunnitelmaan kuulostaa etäiseltä tällaiselle asiaa harrastelevalle. Monesti taide tapahtuu parhaiten silleen, että sen vaan antaa tapahtua, yleensä jopa täysin tietämättä lopputuloksesta. Todella ikävää, että koulun kuvataiteestakin on tullut tuollaista tavoitteellista ja suunnitelmallista, johon on väkisin pitäny sotkea jo valmiiks kouluympäristössä kovalla käytöllä oleva analyyttinen aivopuolisko ja sen hyödyntäminen.
Täällä toinen taideharrastaja. Kauhuissani luin tuon kommentin kuvataidetyön arvioinnista, itsearvionnista ja kehittämiskohteista. Sellainen tuhoaa koko luovan prosessin, ihan järkyttävää. Työelämässä tulee pärjäämään ne, jotka osaa ja uskaltaa hyödyntää luovuuttaan ja luovaa ajattelua. Koulun pitäisi kannustaa siihen eikä estää sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruuteni oli joskus 2000-luvun alussa ja silti muistan sen paineen tunteen, kun tuntui ettei millään tule pärjäämään ja saavuttamaan yhteiskunnan asettamia tavoitteita. Ahdisti ja paljon......
Koskaan kotoa ei siis mitään odotettu tai oltu paljoa kiinnostuneita, niin paineet tulivat siitä mitä luuli että "hyvä elämä" vaati. Tämä varmasti on nykynuorilla vain kasvanut sosiaalisen median kehittymisen myötä.
Näin jälkikäteen sitä stressasi ihan turhaan. Omat odotukset ovat ylittyneet, vaikka vaikeaakin on välillä ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen, huono lapsuus, taloudellinen epävarmuus ja varmuuden puute elämästä.
Liikaa syyllistämistä ja kieltoja yhteiskunnassa.Luuletko, ettei tätä kaikkea ollut myös 60-luvulla, mutta ei kukaan puhunut enkä myöskään havainnut ,että koulu-opiskelukaverini olisivat olleet ahdistuneita. Oli koulu , jossa oli valtavasti lapsia. Kaikki kävivät kulunsa loppuun sadoista vain ehkä kaksi lopetti kesken. Kukaan ei tehnyt itsaria viisivuotisen keskikoulun aikana. Meitä oli jokaisella luokalla 35-40 oppilasta, rinnakaisluokkia 2-3 elikkkä yhtä aikaa koulussa oli 470-490 oppilasta. Meistä tuli tuomareita , lääkäreitä, opettajia, metsureita , toimareita tohtoreita , siivoojia, maistereita jne.
Mietippä sitä!
En väitäkkään etteikö ennen olisi ollut ongelmia.
Ehkä nykyisin asioista tiedetään enemmän ja ollaan avoimepia.
Nykyisin koulutuksen taso on laskenut. Näkisitpä millaista se nykyisin voi olla.
Töitäkään ei välttämättä helpolla saa vaikka laittaisi kymmeniä hakemuksia päivässä ja olisi ties mitkä paperit.
Kyllä se turhauttaa ja voi ahdistaa työttömyyden jatkuessa pidempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen, huono lapsuus, taloudellinen epävarmuus ja varmuuden puute elämästä.
Liikaa syyllistämistä ja kieltoja yhteiskunnassa.Luuletko, ettei tätä kaikkea ollut myös 60-luvulla, mutta ei kukaan puhunut enkä myöskään havainnut ,että koulu-opiskelukaverini olisivat olleet ahdistuneita. Oli koulu , jossa oli valtavasti lapsia. Kaikki kävivät kulunsa loppuun sadoista vain ehkä kaksi lopetti kesken. Kukaan ei tehnyt itsaria viisivuotisen keskikoulun aikana. Meitä oli jokaisella luokalla 35-40 oppilasta, rinnakaisluokkia 2-3 elikkkä yhtä aikaa koulussa oli 470-490 oppilasta. Meistä tuli tuomareita , lääkäreitä, opettajia, metsureita , toimareita tohtoreita , siivoojia, maistereita jne.
Mietippä sitä!
En väitäkkään etteikö ennen olisi ollut ongelmia.
Ehkä nykyisin asioista tiedetään enemmän ja ollaan avoimepia.Nykyisin koulutuksen taso on laskenut. Näkisitpä millaista se nykyisin voi olla.
Töitäkään ei välttämättä helpolla saa vaikka laittaisi kymmeniä hakemuksia päivässä ja olisi ties mitkä paperit.
Kyllä se turhauttaa ja voi ahdistaa työttömyyden jatkuessa pidempään.
Ainii, minulla jäi tuosta ammattiluettelosta pois ne, jotka eivät päässeet oppikouluun huonon todistuksen takia . Sinne oli kaksipäiväiset pääsykokeet ja sai pyrkiä neljänneltä sekä viidenneltä luokalta. Niistä osa meni Ruotsiin töihin ns toisen luokan kansalaiseksi.
Tää lähtee jo lapsuudesta vanhemmat antaa tietokoneen heti kun oppii kävelemään. Lasten kanssa ei olla ei lueta satuja lapsen ja aikuisen välille ei synny yhteyttä. Lapset istuu tietokoneiden ääressä omissa huoneissa vanhemmat omissaan. Lapsille ei opeta mikä on oikein mikä väärin. Lapsilla ei ole enää lapsuutta oletetaan että alle kouluikäiset pärjää jo yksin. Murrosikäisten kanssa ei ole keskustelu yhteyttä. Kun sitä suhdetta ei ole rakennettu lapsen syntymästä asti. Aikuiset eivät välitä lapsistaan oma elämä harrastukset ystävät työ vievät kaiken ajan. Lapset on riesa ylimääräinen harmi. Lapset vaativat todella paljon aikaa ohjaamista kasvatusta on helpompi jättää tää hoitamatta. Vanhemmat eivät kanna heille kuuluvaa vastuuta. Sitte ihmetellään kun nuori ei kuuntele eikä arvosta omaa vanhempaansa. Ei sitä yhteyttä tehdä hetkessä se on vuosien työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ette kysy niiltä nuorilta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen, huono lapsuus, taloudellinen epävarmuus ja varmuuden puute elämästä.
Liikaa syyllistämistä ja kieltoja yhteiskunnassa.Luuletko, ettei tätä kaikkea ollut myös 60-luvulla, mutta ei kukaan puhunut enkä myöskään havainnut ,että koulu-opiskelukaverini olisivat olleet ahdistuneita. Oli koulu , jossa oli valtavasti lapsia. Kaikki kävivät kulunsa loppuun sadoista vain ehkä kaksi lopetti kesken. Kukaan ei tehnyt itsaria viisivuotisen keskikoulun aikana. Meitä oli jokaisella luokalla 35-40 oppilasta, rinnakaisluokkia 2-3 elikkkä yhtä aikaa koulussa oli 470-490 oppilasta. Meistä tuli tuomareita , lääkäreitä, opettajia, metsureita , toimareita tohtoreita , siivoojia, maistereita jne.
Mietippä sitä!
En väitäkkään etteikö ennen
Oppikoulu oli maksullinen ja sitä ei ollut syrjäseuduilla. Oppikoulusta karsiutui köyhät ja syrjäseutujen lapset, joista moni on harmitellut asiaa koko ikänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen, huono lapsuus, taloudellinen epävarmuus ja varmuuden puute elämästä.
Liikaa syyllistämistä ja kieltoja yhteiskunnassa.Luuletko, ettei tätä kaikkea ollut myös 60-luvulla, mutta ei kukaan puhunut enkä myöskään havainnut ,että koulu-opiskelukaverini olisivat olleet ahdistuneita. Oli koulu , jossa oli valtavasti lapsia. Kaikki kävivät kulunsa loppuun sadoista vain ehkä kaksi lopetti kesken. Kukaan ei tehnyt itsaria viisivuotisen keskikoulun aikana. Meitä oli jokaisella luokalla 35-40 oppilasta, rinnakaisluokkia 2-3 elikkkä yhtä aikaa koulussa oli 470-490 oppilasta. Meistä tuli tuomareita , lääkäreitä, opettajia, metsureita , toimareita tohtoreita , siivoojia, maistereita jne.
Mietippä sitä!
En usko. Tuomarin, lääkärin, maisterin jne. pitää osata olla laittamatta välilyöntiä ennen pilkkua.
Miksi nuoret ahdistuu.
Voiko olla jotain tekemistä medialla, negatiivisuus kuulemma myy. Kaippa jatkuva negatiivisen informaation syöttäminen ahdistaa.
Entäs jatkuva ilmastonmuutos-pelottelu, jopa koulussa tätä syötetään lapsille.
Sodalla pelottelu. Eikös tässä ollut juuri myös pandemia. Muistan ainakin itse että uutisointi saattoi olla aika ahdistavaa jonkun mielestä.
Tarvitseeko vielä miettiä miksi monia ahdistaa. Edes luontodokkarit ei ole säästyneet ilmastonmuutos-pelottelulta.
Mielestäni meillä on vallalla aika negatiivinen asenneilmapiiri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue näitä juttuja täällä niin saat sellasen pähkinänkuoressa olevan version syystä. Tämä yhteiskunta Suomessa ei ole kannustava ketään kohtaan, vaan pyrkii vetämään sut pohjamutiin ja nauraa päälle.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette kysy niiltä nuorilta?
Juuri näin. Spekuloida aina voi loputtomiin, mutta sillä harvemmin päästään puusta pitemmälle.
Ei mun nuorilla ole ollut helppoa, siitä huolimatta heitä ahdistaa. Itselläni on ollut vakavia mielenterveysongelmia, isänsä sai aivoinfarktin ja sillä oli seurauksensa. Pienituloisena yksinhuoltajana olen yrittänyt heitä kasvattaa, molemmat vieläpä autismikirjolla, mikä on omat mausteensa soppaan tuonut. Ei ole ollut kenelläkään helppoa. Nuoret kyllä tiedostavat minkälaisessa maailmassa elävät ja mikä on vaatimustaso ja se on kova. En nyt puhu itsestäni, minä en heiltä ole mitään vaatimassa, mutta koko ajan koulussa painotetaan opintojen tärkeyttä ja jada, jada. Vähempi kuin korkeakoulutus ei riitä, jotta olet saavuttanut jotain. Opintovelkaa on jo molemmilla, vaikka nuorempi on vasta lukiossa, minulla ei ole kykyä elättää täysi-ikäisiä lapsia. Lisäksi maailmantilanne, ilmastonmuutos, pandemia ja niin edelleen. "Pystynkö ostamaan ikinä omaa asuntoa? Pystynkö maksamaan opintolainani? Löydänkö sopivan kumppanin? Saanko työtä? Onko minulla ikinä varaa saada lapsia? Millainen maailma on kymmenen vuoden kuluttua?" Ihan relevantteja kysymyksiä.
Avautumisessa itsessään ei ole mitään pahaa/haitallista, mutta siinä on, kenelle tai missä sen tekee.