Te vanhemmat keillä on hyvin erilainen nimimaku, miten nimesitte lapsenne?

Meillä mies halusi silloisen nykyiaikaisen nimen, minä taas vanhanaikaisen. Kompromissi oli miehen toinen nimi, joka oli ajaton ja ihan ok. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Charlene Mathilde Mörsky-Virtanen

Tämähän se. Ihan kivoista nimistä voi saada juntin yhdistelmän, pitäisi miettiä miten etu- ja sukunimi sopivat yhteen.

Myös nimien merkityksiä voisi miettiä, keksitään nimiä eikä ehkä viitsitä tarkistaa mitä ne merkitsevät muilla kielillä, tästä esimerkkinä Meleena, joka merkitsee veristä ulostetta, tätäkin nimeä täällä väläytelty, toivottavasti vain vitsinä.

Minulle ainakin on ihan se ja sama, mitä lapseni nimi tarkoittaa vaikka mandariinikiinaksi. Eiköhän suurin osa puhu lähinnä suomea ja englantia elämänsä aikana.

Niin.. kumpikohan olisi parempi... Lotta Eila Heinänen vai Yasmin Zara Heinänen. Hmm.

Vierailija kirjoitti:

Varasin ristiäiset viimeiselle viikonlopulle ennen 3 kk ikää ja papin kanssa meillä oli suunnittelusta teams-tapaaminen ennen tuota. Mies ei tuohon päässyt osallistumaan, joten oli hyvä hetki ilmoittaa papille minun haluamani nimi. Vähän aikaa mies yski asiaa, mutta sitä ei alettu muuttamaan, pappikin laittanut jo paperit eteenpäin DVV:lle.

Mies olisi halunnut pidemmän nimen, josta väännetään aina mielestäni kamalia lempinimiä ja sellaisenaan olisi kauhea erityisesti puhevian kanssa, jos sellainen tulisi, nyt tytölle tuli kaksitavuinen, kaunis etunimi ja vähän pidempi toinen nimi. Nimi on edelleen mielestäni maailman kaunein.

Toinen nimi on myös etunimi.

Vierailija kirjoitti:

No pojan nimi oli helppo. Se oli molemmille selvä. Etunimi päätettiin yhdessä, toinen nimi minun isäni mukaan, kolmas pojan isän/papan mukaan.

Tyttö oli vaikeampi. Koska mieheni ehdotukset olivat näitä oman teini-ikäni pahimpia pissaliisoja ja toisten kiusaajia. Aivan kamalia; Anteeksi nyt vain kaikki Emiliat ja Miiat.

Molemmilla sama linja; Ei mitään turhan outoa, koska sukunimi itsessään on jo harvinainen ja sitä saa toistaa ja kirjoitusasua tavata todella usein uusissa tilanteissa. Piti olla nimi, joka löytyy ihan tavallisesta suomalaisesta nimipäiväkalenterista.

Niinpä molemmat luki tyttöjen nimet läpi, poimi sieltä semmoset mistä tykkäsi, verrattiin. Ja siellä oli yksi nimi, joka oli kummallakin. Se tuli etunimeksi. 

Isoveli päätti toisen nimen ja kummitätin mukaan sai kolmannen nimen. 

Ei ole erikseen etunimiä ja toisia nimiä. Kaikki ovat etunimiä.

Vierailija kirjoitti:

Niin.. kumpikohan olisi parempi... Lotta Eila Heinänen vai Yasmin Zara Heinänen. Hmm.

Entäs kun sukunimi onkin tyyliin Smith, Jones tai Taylor?

Eipä joku Pirkko-Marjatta Jones tai Päivikki Smith ole niin hyvä yhdistelmä.

Vierailija kirjoitti:

Niin.. kumpikohan olisi parempi... Lotta Eila Heinänen vai Yasmin Zara Heinänen. Hmm.

Miksi ihmisillä tuntuu olevan kauhea tarve arvostella nimiä, missä on joku nen-päätteinen tai muuten suomalainen sukunimi, mutta etuniminä joku Suomessa ei niin tavallinen nimi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Charlene Mathilde Mörsky-Virtanen

Tämähän se. Ihan kivoista nimistä voi saada juntin yhdistelmän, pitäisi miettiä miten etu- ja sukunimi sopivat yhteen.

Entäs Gwyneth Paltrow. Etunimi kelttiläinen, sukunimi venäjänjuutalainen. Hyvin tuntuu toimivan vaikka kielten äännesysteemit täysin erilaiset.

Meillä kävi aikoinaan niin, että kummankin nimimaku oikeastaan kirkastui tai hioutui vasta siinä esikoista odottaessa ja ekoina vauvakuukausina. Alun perin minä pyörittelin kansainvälisiä, suomalaisenkin suuhun sopivia nimiä, mutta pikkuhiljaa huomasin, että pidän kuitenkin enemmän perinteisemmistä suomalaisista nimistä, etenkin monista joilla on suomen kielessä jokin hyvä merkitys. Mies ei ensin sanonut oikein juuta eikä jaata, mutta jossain vaiheessa väläytti paria nykyaikaista lempinimimäistä nimeä, jotka taas eivät mulle kolahtaneet, vaikka ihan kivoja nimiä olivatkin. Saimme ekan nimen lopulta päätettyä aivan sopuisasti. Loppusuoralle oli päässyt kolme nimeä, joista yhdestä luovuttiin siksi, että se oli hyvin erikoinen: hankalan sukunimemme kanssa voisi olla keljua, jos etunimeäkin joutuisi aina selventämään. Toinen ehdokas taas vaikutti olevan nouseva muotinimi, ja ajattelimme, että ei sekään ole kiva, jos saman nimisiä on kohta joka puolella. Täten valitsimme sen kolmannen ehdokkaan. Kun eka nimi oli näin päätetty, keksin nopeasti siihen sopivan toisen nimen, joka on silloin jo edesmenneen isoisäni nimi, ja näihin tyylillisesti sopivan mukavan kolmannen nimen. Mies vähän nikotteli tuon toisen nimen kohdalla. Todennäköisesti se oli hänestä liian "pappanimi" vielä siihen aikaan. Hyväksyi sen lopulta kuitenkin. (Nykyäänhän tämä nimi on ollut Top 10:ssä jo muutamia vuosia... en todellakaan olisi arvannut silloin kun esikoista nimettiin!!)

Toisen lapsen kohdalla tiesimme jo, minkä tyyppisiä nimiä lähdetään hakemaan, ja ajatuksena oli, että nyt suvusta tuleva nimi otetaan miehen puolelta. Kolmen nimen rimpsu hahmottui nopeasti ja olimme tyytyväisiä. Vähän hassua, että kutsumanimi nousi nyt esille helposti, vaikka esikoisen kohdalla tuota nimeä ei oltu erityisemmin edes harkittu.

Meillä on alunperin belgialaista alkuperää oleva sukunimi, joka kuitenkin sopii helposti myös suomalaiseen ääntämiseen.

Lasten isä on britti ja hän halusi lapsille tyypillisiä brittinimiä. Ne ehdotukset oli sellaisia, että niitä on ehkä vähän vaikeaa lausua suomalaisittain. Minä ehdotin nimiä, jotka olisi enemmän kansainvälisiä ja helpompi sanoa. Lasten isän mielestä ne minun ehdotukseni taas oli tylsiä ja liian yleisiä.

Kompromissina löysimme kaikille lapsille hyvät nimet, etunimistä yksi on enemmän brittinimi, toinen käytössä monessa maassa mutta ei silti niin yleinen ja kolmas taas jotain siltä väliltä. Toiset nimet on valittu rennommin ja molemmat hyväksyi toiset nimet paremmin.

Meillä oli helppo valinta mutta ystävällä ja miehellänsä oli vaikeampaa. Lopulta ottivat jonkun kattavan nimilistauksen ja kumpikin kirjoitti siitä ylös kaikki nimet jotka voisivat antaa lapselleen ja löytyihän sieltä sitten lopulta yksi nimi joka oli kummankin listassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä suurin kiistanaihe oli lapsen toinen nimi. Miehen suvussa aina ainakin yhdellä perheen pojalla on kyseinen nimi toisena nimenä. Mies itse ei edes olisi niin välittänyt kyseisestä nimestä, mutta mies oli huolissaan mitä hänen vanhempansa sanoo, jos lapsen toinen nimi ei olekaan se mikä on heidän suvussa ns. perinne.

Nimi oli tyyliin Antero tai Kustaa. Lapsi sai sitten ihan muun toisen nimen.

Miniän hirmuvallan alla miehen suvun vanhat perinteet joutavat roskiin.

Miehen suku ei sitä lapsen nimeä päätä, vaan lapsen vanhemmat.[/quot

Nuo suvun vanhat nimet ne vasta joutaakin mennä roskikseen. Yleensä ovat muutenkin kamalia nimiä.

Vanhemmat päättää lastensa nimistä, suvulla ei ole siihen mitään sananvaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä suurin kiistanaihe oli lapsen toinen nimi. Miehen suvussa aina ainakin yhdellä perheen pojalla on kyseinen nimi toisena nimenä. Mies itse ei edes olisi niin välittänyt kyseisestä nimestä, mutta mies oli huolissaan mitä hänen vanhempansa sanoo, jos lapsen toinen nimi ei olekaan se mikä on heidän suvussa ns. perinne.

Nimi oli tyyliin Antero tai Kustaa. Lapsi sai sitten ihan muun toisen nimen.

Miniän hirmuvallan alla miehen suvun vanhat perinteet joutavat roskiin.

Miehen suku ei sitä lapsen nimeä päätä, vaan lapsen vanhemmat.

Nuo suvun vanhat nimet ne vasta joutaakin mennä roskikseen. Yleensä ovat muutenkin kamalia nimiä.

Vanhemmat päättää lastensa nimistä, suvulla ei ole siihen mitään sananvaltaa.

Jep. Miehen vanhemmat eivät yhtään pitäneet meidän päätöksestä olla antamatta miehen, tämän isän, isän isän ja isän isän isän toista nimeä meidän lapsen toiseksi nimeksi. Kuulemma kaikki muutkin on antaneet kyseisen nimen.

Minä äitinä päätin kaikki nimet. Mies ei ollut moksiskaan, hyväksyi kaikki. Siis kolme etunimeä ja sukunimen.

Mies on ulkomaalainen ja hänen kotimaan naisen nimet kuulostavat ihan joltain maksullisilta naisilta. Yleispätevät Sofiat, Emmat, Mariat ovat jotenkin tylsiä ja löytyvät jokaisesta kv perheestä. Että vähä vaikeeta oli.

Mies tykkää nimistä mikä on 40- ja 50-lukujwn suomifilmien piikojen nimiä, Liina, Martta, Josefiina. Asiasta keskusteltiin kuukausikaupalla ja lopulta löydettiin molempien mielestä hyvä nimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä pronominit osaava sai päättää. Teillä  päättäjä olisi puolisosi.

Miten niin? Otsikkohan on ihan oikein.

 

Suomen kielessä ei ole sanaa "keillä".

https://kielikello.fi/kuka-ken-keita/

Löysimme kolme (3) nimeä, jotka molemmat kelpuuttivat kutsumanimeksi ja valitsimme niistä sen yhden, jolla ei kukaan liian läheinen ihminen kutsu itseään. Toisen ja kolmannen nimen suhteen kumpikin päätti yhden nimen. Sitten järjestelimme kivan kuuloiseksi kokonaisuudeksi.

Enempää lapsia ei sitten oikein voi hankkia kun nimet loppuu kesken. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä suurin kiistanaihe oli lapsen toinen nimi. Miehen suvussa aina ainakin yhdellä perheen pojalla on kyseinen nimi toisena nimenä. Mies itse ei edes olisi niin välittänyt kyseisestä nimestä, mutta mies oli huolissaan mitä hänen vanhempansa sanoo, jos lapsen toinen nimi ei olekaan se mikä on heidän suvussa ns. perinne.

Nimi oli tyyliin Antero tai Kustaa. Lapsi sai sitten ihan muun toisen nimen.

 

Miniän hirmuvallan alla miehen suvun vanhat perinteet joutavat roskiin.

Miehen suku ei sitä lapsen nimeä päätä, vaan lapsen vanhemmat.

 

Nuo suvun vanhat nimet ne vasta joutaakin mennä roskikseen. Yleensä ovat muutenkin kamalia nimiä.

Vanhemmat päättää lastensa n

Jep. Miehen vanhemmat eivät yhtään pitäneet meidän päätöksestä olla antamatta miehen, tämän isän, isän isän ja isän isän isän toista nimeä meidän lapsen toiseksi nimeksi. Kuulemma kaikki muutkin on antaneet kyseisen nimen

Olen samaa mieltä, että suvulla ei ole nokankoputtamista vanhempien päätöksiin.

Toisaalta, kun itselläni on toisena nimenä suvun nimi, olen aina pitänyt siitä että nimellä on historia. Joten itse jatkoimme perinnettä omalla lapsellemme. :) Tottakai olisimme jättäneet välistä jos nimi ei olisi mielestämme kiva.

Emme mistään hinnasta anna lapselle sellaista rahvas- ja duunarinimeä kuten huonommat kansalaiset kersoilleen antavat. Esim. " Kalle" ! FYI ! Muodot Carolus sekä Carl sopivat kyllä paremmalle väelle.

Pontus-nimi kuulostaa sian nimeltä. Sen köyhälistö voi kyllä antaa sikiöilleen.