Lue keskustelun säännöt.
Te vanhemmat keillä on hyvin erilainen nimimaku, miten nimesitte lapsenne?
Meillä on tilanne, missä havaitsimme lapsen isän kanssa, että meidän nimimaut ei tosiaankaan täsmää. Se mikä on toisen mielestä hyvä nimi, ei sovi toiselle.
Miten te muut samassa tilanteessa olevat olette saaneet nimettyä lapsenne?
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin.. kumpikohan olisi parempi... Lotta Eila Heinänen vai Yasmin Zara Heinänen. Hmm.
Miksi ihmisillä tuntuu olevan kauhea tarve arvostella nimiä, missä on joku nen-päätteinen tai muuten suomalainen sukunimi, mutta etuniminä joku Suomessa ei niin tavallinen nimi?
No kun se kuulostaa ja näyttää kornilta.
Eli inhoat nen-päätteisiä nimiä, koska itselläsi on sellainen, etkä voi antaa lapsellesi nimeä Yasmin tai Zara?
En minä sellaisia sukunimiä 'inhoa' (huoh, taas tätä suomalaista polarisointia), mutta minun mielestä huonolla maullakin pitäisi olla rajansa. Itselläni on 'kansainvälinen' (tarkoitat tod näk vierasperäistä) sukunimi, avioliitosta peruja, yhdistettynä suomalaiseen etunimeen. Ääntäminen nyt jotenkuten toimii, mutta kirjoitusasu ei vuosien saatossakaan muutu yhtenäiseksi. Tyylivirhe. Mitens nyt suu pannaan, Jeaneten äiti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pojan nimi oli helppo. Se oli molemmille selvä. Etunimi päätettiin yhdessä, toinen nimi minun isäni mukaan, kolmas pojan isän/papan mukaan.
Tyttö oli vaikeampi. Koska mieheni ehdotukset olivat näitä oman teini-ikäni pahimpia pissaliisoja ja toisten kiusaajia. Aivan kamalia; Anteeksi nyt vain kaikki Emiliat ja Miiat.Molemmilla sama linja; Ei mitään turhan outoa, koska sukunimi itsessään on jo harvinainen ja sitä saa toistaa ja kirjoitusasua tavata todella usein uusissa tilanteissa. Piti olla nimi, joka löytyy ihan tavallisesta suomalaisesta nimipäiväkalenterista.
Niinpä molemmat luki tyttöjen nimet läpi, poimi sieltä semmoset mistä tykkäsi, verrattiin. Ja siellä oli yksi nimi, joka oli kummallakin. Se tuli etunimeksi.
Isoveli päätti toisen nimen ja kummitätin mukaan sai kolmannen nimen.
Ei ole erikseen etunimiä ja toisia n
Etunimistä ensimmäinen on yleensä kutsumanimi, mutta voi se olla muukin.
Minulla on kolme etunimeä jotka sointuvat hyvin. Se kolmas on kutsumanimeni josta itse tykkään kovasti. Se on harvinaisempi ja kaunis (espanjalainen) nimi joka rimmaa hyvin myös suomalaisen sukunimeni kanssa. Vanhemmille kiitokset nimivalinnasta!😘
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin.. kumpikohan olisi parempi... Lotta Eila Heinänen vai Yasmin Zara Heinänen. Hmm.
Miksi ihmisillä tuntuu olevan kauhea tarve arvostella nimiä, missä on joku nen-päätteinen tai muuten suomalainen sukunimi, mutta etuniminä joku Suomessa ei niin tavallinen nimi?
No kun se kuulostaa ja näyttää kornilta.
Eli inhoat nen-päätteisiä nimiä, koska itselläsi on sellainen, etkä voi antaa lapsellesi nimeä Yasmin tai Zara?
En minä sellaisia sukunimiä 'inhoa' (huoh, taas tätä suomalaista polarisointia), mutta minun mielestä huonolla maullakin pitäisi olla rajansa. Itselläni on 'kansainvälinen' (tarkoitat tod näk vierasperäistä) sukunimi, avioliitosta peruja
Tuohan on vain ihan siitä kiinni mihin olet tottunut. Sinusta Zara tai Yasmin yhdistettynä nen-päätteiseen sukunimeen kuulostaa tuollaiselta vain oman ajattelusi vuoksi.
Uskallan väittää, että et edes huomaa samanlaisia yhdistelmiä kun kyse ei ole suomenkielisistä sukunimistä. Muualla maailmassa kun on melko yleistä että etu- ja sukunimi on eri alkuperää. Näissä maissa elävien korviin taas Zara yhdistettynä nen- päätteiseen sukunimeen kuulostaa hyvin neutraalilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin.. kumpikohan olisi parempi... Lotta Eila Heinänen vai Yasmin Zara Heinänen. Hmm.
Miksi ihmisillä tuntuu olevan kauhea tarve arvostella nimiä, missä on joku nen-päätteinen tai muuten suomalainen sukunimi, mutta etuniminä joku Suomessa ei niin tavallinen nimi?
No kun se kuulostaa ja näyttää kornilta.
Eli inhoat nen-päätteisiä nimiä, koska itselläsi on sellainen, etkä voi antaa lapsellesi nimeä Yasmin tai Zara?
En minä sellaisia sukunimiä 'inhoa' (huoh, taas tätä suomalaista polarisointia), mutta minun mielestä huonolla maullakin pitäisi olla rajansa. Itselläni on 'kansainvälinen' (tarkoitat tod näk vierasperäistä) sukunimi, avioliitosta peruja
Lapsellista puhua polarisoinnista kun itse kirjoitit täysin stereotyyppisen kommentin. Että huoh vaan itsellesi. Kukaan ei pakottanut sinua ottamaan vierasperäistä sukunimeä, joka mielestäsi ei sovi etunimeesi. Tosiaan, tyylivirhe = sinä olet tyylitön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin.. kumpikohan olisi parempi... Lotta Eila Heinänen vai Yasmin Zara Heinänen. Hmm.
Miksi ihmisillä tuntuu olevan kauhea tarve arvostella nimiä, missä on joku nen-päätteinen tai muuten suomalainen sukunimi, mutta etuniminä joku Suomessa ei niin tavallinen nimi?
No kun se kuulostaa ja näyttää kornilta.
Eli inhoat nen-päätteisiä nimiä, koska itselläsi on sellainen, etkä voi antaa lapsellesi nimeä Yasmin tai Zara?
En minä sellaisia sukunimiä 'inhoa' (huoh, taas tätä suomalaista polarisointia), mutta minun mielestä huonolla maullakin pitäisi olla rajansa. Itselläni on 'kansainvälinen' (tarkoitat tod näk vierasperäistä) sukunimi, avioliitosta peruja
Esimerkiksi itselläni etunimi ja sukunimi on ihan eri kielikunnista. Mitä sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin.. kumpikohan olisi parempi... Lotta Eila Heinänen vai Yasmin Zara Heinänen. Hmm.
Miksi ihmisillä tuntuu olevan kauhea tarve arvostella nimiä, missä on joku nen-päätteinen tai muuten suomalainen sukunimi, mutta etuniminä joku Suomessa ei niin tavallinen nimi?
No kun se kuulostaa ja näyttää kornilta.
Eli inhoat nen-päätteisiä nimiä, koska itselläsi on sellainen, etkä voi antaa lapsellesi nimeä Yasmin tai Zara?
En minä sellaisia sukunimiä 'inhoa' (huoh, taas tätä suomalaista polarisointia), mutta minun mielestä huonolla maullakin pitäisi olla rajansa. Itselläni on 'kansainvälinen' (tarkoitat tod
Totta, on täällä ulkomailla yleistä. Ei se silti tarkoita, että sitä täälläkään pidettäisiin mitenkään fiksuna. Minun lisäksi näille tyylirikoille hymähtelevät monet paikallisetkin. Esteettisesti lahjattomia löytyy joka paikasta. Pohjoismaalaisuus on valttia, minulle ei ole huomauteltu, mutta oikeinkirjoitusta saan aina korjata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin.. kumpikohan olisi parempi... Lotta Eila Heinänen vai Yasmin Zara Heinänen. Hmm.
Miksi ihmisillä tuntuu olevan kauhea tarve arvostella nimiä, missä on joku nen-päätteinen tai muuten suomalainen sukunimi, mutta etuniminä joku Suomessa ei niin tavallinen nimi?
No kun se kuulostaa ja näyttää kornilta.
Eli inhoat nen-päätteisiä nimiä, koska itselläsi on sellainen, etkä voi antaa lapsellesi nimeä Yasmin tai Zara?
En minä sellaisia sukunimiä 'inhoa' (huoh, taas tätä suomalaista polarisointia), mutta minun mielestä huonolla maullakin pitäisi olla rajansa. Itselläni on 'kansainvälinen' (tarkoitat tod
No, minun syyni ulkomaalaisen sukunimen ottamiseen oli se, että suomalainen sukunimeni olisi ollut vielä vaikeampi kirjoittaa monessa asuinmaassani oikein. Valinta oli oikea, helpommalla pääsin kun otin mieheni nimen. Silti, etunimeni on vähän eksoottinen täällä. Vuosikymmenien käytännön kokemuksella voisin lapsellisuuttani suositella, että älkää ehdoin tahdoin viljelkö näitä tyylirikkoja. Mutta selitä se näille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin.. kumpikohan olisi parempi... Lotta Eila Heinänen vai Yasmin Zara Heinänen. Hmm.
Miksi ihmisillä tuntuu olevan kauhea tarve arvostella nimiä, missä on joku nen-päätteinen tai muuten suomalainen sukunimi, mutta etuniminä joku Suomessa ei niin tavallinen nimi?
No kun se kuulostaa ja näyttää kornilta.
Eli inhoat nen-päätteisiä nimiä, koska itselläsi on sellainen, etkä voi antaa lapsellesi nimeä Yasmin tai Zara?
En minä sellaisia sukunimiä 'inhoa' (huoh, taas tätä suomalaista polarisointia), mutta minun mielestä huonolla maullakin pitäisi olla raja
No, minun syyni ulkomaalaisen sukunimen ottamiseen oli se, että suomalainen sukunimeni olisi ollut vielä vaikeampi kirjoittaa monessa asuinmaassani oikein. Valinta oli oikea, helpommalla pääsin kun otin mieheni nimen. Silti, etunimeni on vähän eksoottinen täällä. Vuosikymmenien käytännön kokemuksella voisin lapsellisuuttani suositella, että älkää ehdoin tahdoin viljelkö näitä tyylirikkoja. Mutta selitä se näille.
Yritä nyt ymmärtää että tuo tyylirikkohomma on vain sinun ihan omaa ajatteluasi. Kukaan muu tuskin juuttuu tuohon toisin kuin sinä. Suuri osa maailman nimistä kun on tosiaan niitä eri kieliryhmistä peräisin olevia.
Me ollaan joskus puolison kanssa heitetty vitsiä siitä, että mitä jos kaikille muille paitsi yhdelle lapsista antaisi tosi kuninkaalliset ja hienostelevat moniosaiset nimet ja sitten yksi lapsista olisi vaan tyyliin "Maija" eikä muita nimiä. No ei oltais näin ikinä kyllä tekemässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä molemmat saivat päättää yhdestä nimestä ja jos kolme nimeä silloin sovittiin yhdessä. Ei meillä mitään ongelmaa ole ollut ja neljä lasta saaneet hyvät nimet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin.. kumpikohan olisi parempi... Lotta Eila Heinänen vai Yasmin Zara Heinänen. Hmm.
Miksi ihmisillä tuntuu olevan kauhea tarve arvostella nimiä, missä on joku nen-päätteinen tai muuten suomalainen sukunimi, mutta etuniminä joku Suomessa ei niin tavallinen nimi?
No kun se kuulostaa ja näyttää kornilta.
Eli inhoat nen-päätteisiä nimiä, koska itselläsi on sellainen, etkä voi antaa lapsellesi nimeä Yasmin tai Zara?
En minä sellaisia sukunimiä 'inhoa' (huoh, taas tätä suomalaista polarisointia), mutta m
Kuule, jos tämä olisi yksinomaan minun havaintoni, niin olisin hiljaa. Mutta kun ei ole. Omat yleistyksesi johtuvat siitä, missä piireissä liikut, minun stereotypiani (= sinun mielipiteesi on totta, koska sinun havaintosi, minun automaattisesti vääriä, koska ei sinun havaintojasi. eiku) taas minun ympäristöstäni. menikö abstraktiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan joskus puolison kanssa heitetty vitsiä siitä, että mitä jos kaikille muille paitsi yhdelle lapsista antaisi tosi kuninkaalliset ja hienostelevat moniosaiset nimet ja sitten yksi lapsista olisi vaan tyyliin "Maija" eikä muita nimiä. No ei oltais näin ikinä kyllä tekemässä...
Tunnen yhden tällaisen perheen. En käsitä.
Mies on valinnut poikien nimet ja minä tyttöjen nimet. Onneksi on 2 poikaa ja 2 tyttöä, niin kumpikin on saanut keksiä yhtä monta nimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan joskus puolison kanssa heitetty vitsiä siitä, että mitä jos kaikille muille paitsi yhdelle lapsista antaisi tosi kuninkaalliset ja hienostelevat moniosaiset nimet ja sitten yksi lapsista olisi vaan tyyliin "Maija" eikä muita nimiä. No ei oltais näin ikinä kyllä tekemässä...
Tunnen yhden tällaisen perheen. En käsitä.
Voihan tuossa olla vaikka mitä taustalla.
Kaikki ei välttämättä arvota nimitä samalla tavalla hienoiksi, joten ehkä heidän mielestään kaikki ovat ihan tavallisia nimiä. Esimerkiksi yhden mielestä Amanda, Estella ja Madeleine ovat hienostelevia nimiä, toisen mielestä kaikki ovat ihan tavallisia siinä missä Aino tai Ellakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pojan nimi oli helppo. Se oli molemmille selvä. Etunimi päätettiin yhdessä, toinen nimi minun isäni mukaan, kolmas pojan isän/papan mukaan.
Tyttö oli vaikeampi. Koska mieheni ehdotukset olivat näitä oman teini-ikäni pahimpia pissaliisoja ja toisten kiusaajia. Aivan kamalia; Anteeksi nyt vain kaikki Emiliat ja Miiat.Molemmilla sama linja; Ei mitään turhan outoa, koska sukunimi itsessään on jo harvinainen ja sitä saa toistaa ja kirjoitusasua tavata todella usein uusissa tilanteissa. Piti olla nimi, joka löytyy ihan tavallisesta suomalaisesta nimipäiväkalenterista.
Niinpä molemmat luki tyttöjen nimet läpi, poimi sieltä semmoset mistä tykkäsi, verrattiin. Ja siellä oli yksi nimi, joka oli kummallakin. Se tuli etunimeksi.
Isoveli päätti toisen nimen ja kummitätin mukaan sai kolmannen nimen.
No joo, ihan yleisesti kutsumanimen lisäksi tosiaan puhutaan toisista ja kolmansista nimistä. Kyllähän tämän nyt jokainen oikeasti tietää, vaikka virallisesti ovatkin etunimiä. Toiseksi, eipä noilla tosissaan ole paljon mitään väliä koska ketään ei kutsuta niillä. Siksi vain kutsumanimen valinnalla on varsinaisesti merkitystä. Ei siis ole sama asia, että toinen saa päättää kutsumanimen ja toinen muut etunimet.
Viime kädessä nainen päättää kaikki lapsiin liittyvät asiat. Mies ei ollut samaa mieltä kuin minä nimestä niin parin päivän riitelyn ja kompromissin jälkeen nimesimme lapsen siksi minkä minä halusin
Meidän perheessä tuntuu olevan yleistä että kutsumanimi on joku muu kuin se ensimmäinen etunimi, veljellä, siskolla ja toisella vanhemmalla on näin.
Ihan hyvä kysymys, mietin joskus että miten onnistuttiinkin löytämään lapsille sellaiset nimet mitkä molemmat lopulta hyväksyi. Kävi ilmi, että miehen nimiehdotuksena oli hänen suvussaan melkein jokaisella olleita, hyvin perinteisiä ja yleisiä nimiä. Itse taas en tykännyt oikeastaan mistään niistä, muutenkin vierastan ajatusta että lapselle pitäisi ottaa joku suvussa kulkeva nimi, mikä on jo monella ihmisellä ja niitä samoja kierrätetään. Jotenkin vaan niin tylsä ajatuskin.
Itseäni taas kiinnostaa enemmän esimerkiksi nimen alkuperä ja mitä kyseinen nimi merkitsee. Siksi ehdottelin aika harvinaisiakin, mutta Suomessakin hyvin käyttökelpoisia, nimiä, mistä taas mies ei oikein tykännyt. Lopulta näistä kuitenkin löytyi nimi, mikä oli hänestäkin ihan hyvä. Toinen nimi valittiin yhdessä samalla periaatteella. Ja aikanaan sama homma toisen lapsen kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä kysymys, mietin joskus että miten onnistuttiinkin löytämään lapsille sellaiset nimet mitkä molemmat lopulta hyväksyi. Kävi ilmi, että miehen nimiehdotuksena oli hänen suvussaan melkein jokaisella olleita, hyvin perinteisiä ja yleisiä nimiä. Itse taas en tykännyt oikeastaan mistään niistä, muutenkin vierastan ajatusta että lapselle pitäisi ottaa joku suvussa kulkeva nimi, mikä on jo monella ihmisellä ja niitä samoja kierrätetään. Jotenkin vaan niin tylsä ajatuskin.
Itseäni taas kiinnostaa enemmän esimerkiksi nimen alkuperä ja mitä kyseinen nimi merkitsee. Siksi ehdottelin aika harvinaisiakin, mutta Suomessakin hyvin käyttökelpoisia, nimiä, mistä taas mies ei oikein tykännyt. Lopulta näistä kuitenkin löytyi nimi, mikä oli hänestäkin ihan hyvä. Toinen nimi valittiin yhdessä samalla periaatteella. Ja aikanaan sama homma toisen lapsen kohdalla.
Miksi ei vaan voi antaa sitä miehen suvussa kulkevaa nimeä? Tämähän on hieno perinne.
Itse ehdotin 2000-luvun alussa Penttiä ja Ritvaa,ei mennyt läpi.
M53