Te vanhemmat keillä on hyvin erilainen nimimaku, miten nimesitte lapsenne?

Leesio (lat. laedere, lyödä, vahingoittaa) on lääketieteessä käytetty termi, joka tarkoittaa elimen toimintaan tai rakenteeseen liittyvää sairaalloista vammaa, vauriota tai häiriötä.[1]

Kyse voi olla esimerkiksi iskun tai syövän aiheuttamasta haavasta ihossa tai jonkin sairauden aiheuttamasta sisäelimen vaurioitumisesta.

Leezio 😂😂😂 hirveä...

Huhhuh mitä erikoisuuden hakua 👎

Itselläni on harvinainen nimi, ainoa Suomessa.

Isäni päätti sen (onneksi) koska äitini ehdotus oli vielä pöllömpi. Jossain vaiheessa ajattelin vaihtaa sen, mutta on vain sitten jäänyt.

Tyttäreni nimesin nukkeni mukaan ja luulin sitä harvinaiseksi, mutta yllätys yllätys!

Siitä tulikin vuosikymmenen hittinimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä menee nyt sivuun aiheesta, mutta totta on, että ap:llä kielioppi heittää.

Otsikko oikeassa muodossaan kuuluu: Te vanhemmat, joilla on hyvin erilainen nimimaku, miten nimesitte lapsenne?

Ja leipäteksti: Meillä on tilanne, jossa havaitsimme lapsen isän kanssa, että meidän nimimaut ei tosiaankaan täsmää.

Jatkakaa.

Ihmisistä käytetään kyllä yleensä sanaa kuka, ei joka.

Kuka on interrogatiivipronomini, jota käytetään interrogatiivilauseissa. Ap:n lause on kuitenkin relatiivilause, jolloin oikea valinta on relatiivipronomini eli joka.

Onhan siinä kysymys

Niin, se kysymys on "miten nimesitte?".

"Te vanhemmat, joilla on" ei ole kysymys.

Suomen kieli kyllä rappeutuu kovaa vauhtia. Uskomatonta, et jonkun mielestä otsikko on oikein!

en aidosti käsitä, miksi kukaan haluaisi, että pitäisimme kiinni näistä mainituista säännöistä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies pitää pitkistä ja kansainvälisistä, klassisista nimistä. Tyyliin Elisabet tai Cristopher. Hänellä on sukua saksasta ja toinen puoli on suomenruotsalaisia. Itse taas luontoaiheisista nimistä ja simppeleistä,

vanhoista suomalaisista nimistä. Tyyliin Tuuli ja Onni. Ei olla vielä päästy mihinkään yhteisymmärrykseen.

Antakaa nimeksi Vilhelmiina. Sinä voit sitten kutsua lasta Miinaksi ja mies käyttää pitkää muotoa.

Jos lapsi syntyy miehen värkki jalkojensa välissä, nimetkää hänet vaikka Joakimiksi, jonka saa kätevästi lyhennettyä Akiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies pitää pitkistä ja kansainvälisistä, klassisista nimistä. Tyyliin Elisabet tai Cristopher. Hänellä on sukua saksasta ja toinen puoli on suomenruotsalaisia. Itse taas luontoaiheisista nimistä ja simppeleistä,

vanhoista suomalaisista nimistä. Tyyliin Tuuli ja Onni. Ei olla vielä päästy mihinkään yhteisymmärrykseen.

Antakaa nimeksi Vilhelmiina. Sinä voit sitten kutsua lasta Miinaksi ja mies käyttää pitkää muotoa.

Jos lapsi syntyy miehen värkki jalkojensa välissä, nimetkää hänet vaikka Joakimiksi, jonka saa kätevästi lyhennettyä Akiksi.

Vilhelmiina on ruma nimi ja Miina vielä kamalampi!!

Ensimmäisen lapsen nimen kanssa ei ollut ongelmia, mies ehdotti, ja minäkin pidin siitä ja tuntui heti hyvältä, en ollut ehtinyt itse edes miettiä.

Toisen lapsen kohdalla miehellä ei ollut vahvoja ehdokkaita, minulla oli. Mutta mies ei pitänyt niistä. Lopulta mietittiin paljon nimiä, kaveritkin mukana pohtimassa. Lopulta yksi alunperin miehen ehdottama nimi pomppasi esiin useammassa myönteisessä kommentissa, edelleen epäröin. Kunnes oma isäni, vieraillessaan synnärillä, ja tietämättä yhtään keskusteluja nimestä, sanoi, että poika voisi olla xxx, se oli hänen ukin lempinimi. Silloin se tuntui sinetöidyltä. Ja 12v jälkeen tyytyväinen olen edelleen, vaikka aluksi epäröin nimeä.

Kolmannen lapsen (tyttö kahden pojan jälkeen) nimi taas oli molemmille ihan yksimielinen alusta asti, en edes muista kumpi ehdotti, muista nimi-vaihtoehdoista ei edes puhuttu. Se oli ollut valmiina jo vuosia, jos esikoinen/toka olisi ollut tyttö.

Pojille toiset ja kolmannet nimet tuli miehen suvusta, tytölle minun.

Ammattimme liittyvät antiikkiin. Olemme molemmat ihastuneet etruskin kieleen. Olimme varautuneet antamaan pojalle nimeksi Larth mutta tulikin tyttö joten nimeksi tuli Camilla. Se on etruskia ja tarkoittaa papitarta.

Väsytystaktiikalla. Minulla oli mielessä nimi enkä voinut ajatella mitään muuta. Nimestä oli kolme vaihtoehtoa, tyyliin Mari, Maria ja Marianne, mies sitte joutui johonkin noista taipumaan. Seuraavan lapsen kohdalla tein kortteja, joissa oli nimirimpsuja, mies valitsi niistä. En kyllä edes muista, että miehellä olisi ollut omaa ehdotusta. Kolmannen lapsen kohdalla olin heittänyt ilmaan yhden nimen ja kun lapsi syntyi, mies sanoi että tämä taitaa olla sen niminen. Tunnustan jyränneeni lasten nimet aika voimalla läpi.

Kello Eemeli (Sukunimeä en paljasta tässä).

Halusimme että kello kuvastaa aikaa koska tuolloin se ikäänkuin pysähtyi ja ajanlasku alkoi "alusta". Eemeli on sitten perujaan mieheni suvun puolelta

Vierailija kirjoitti:

Meillä suurin ongelma on se, että nimen pitäisi olla lausuttavissa, kun suku on suomen- ja englanninkielistä. Mies on britti ja minullakin toinen vanhempani asuu Britanniassa.

Yritetään löytää sopivaa nimeä, joka on käytössä kummassakin maassa. Tytön toiseksi nimeksi oltaisiin valittu Matilda, mutta meille syntyykin poika. Tyttöjen sopivia nimiä vaan tuntuisi löytyvän paljon helpommin.

Mikael

Samuel

Edgar

Edward

Aleks/Alex

Jasper

Jesse

Nikolas/Nicholas

Tobias

Meillä oli eri maku. Isä halusi nimiä tyyliin Sanna, Niina tai Tiina, jotka on musta oman ikäisteni, eli 80-luvulla lapsuutensa eläneiden nimiä D: Minä halusin suomalaisen, perinteisehkön tai luontoon viittaavan nimen, kuten Iiris, Kaisla, Suvi jne. Päädyttiin kompromissiin, jota etenkin minä olen alkanut katua jälkikäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies pitää pitkistä ja kansainvälisistä, klassisista nimistä. Tyyliin Elisabet tai Cristopher. Hänellä on sukua saksasta ja toinen puoli on suomenruotsalaisia. Itse taas luontoaiheisista nimistä ja simppeleistä,

vanhoista suomalaisista nimistä. Tyyliin Tuuli ja Onni. Ei olla vielä päästy mihinkään yhteisymmärrykseen.

Antakaa nimeksi Vilhelmiina. Sinä voit sitten kutsua lasta Miinaksi ja mies käyttää pitkää muotoa.

Jos lapsi syntyy miehen värkki jalkojensa välissä, nimetkää hänet vaikka Joakimiksi, jonka saa kätevästi lyhennettyä Akiksi.

Vilhelmiina on ruma nimi ja Miina vielä kamalampi!!

Kompromissit ovat harvoin hyviä ja kauniita.

Toinen vaihtoehto tytölle voisi olla Charlotta (Lotta). Pojalle en äkkiseltään keksi toista vastaavaa.

Onneksi ei tarvitse painia tämän asian kanssa. Minä olisin se hirviö, jolle kelpaisi vain muutama nimi, enkä niistä suostuisi joustamaan. Lisäksi olisi todella tärkeää, että ensimmäinen, toinen ja kolmas nimi sointuisivat yhteen, eli joku random suvussa ikuisesti kulkenut nimi ei tulisi kysymykseenkään (tyyliin Anna Josefiina Terttu), jollei sitten sattuisi olemaan yksi niistä harvoista nimistä, jotka kelpuuttaisin ylipäätään.

Nimilistat olivat meidän ratkaisu. Listattiin molemmat kauniita nimiä ja niistä löytyi sitten lopulta yhteisiä suosikkeja.

Varasin ristiäiset viimeiselle viikonlopulle ennen 3 kk ikää ja papin kanssa meillä oli suunnittelusta teams-tapaaminen ennen tuota. Mies ei tuohon päässyt osallistumaan, joten oli hyvä hetki ilmoittaa papille minun haluamani nimi. Vähän aikaa mies yski asiaa, mutta sitä ei alettu muuttamaan, pappikin laittanut jo paperit eteenpäin DVV:lle.

Mies olisi halunnut pidemmän nimen, josta väännetään aina mielestäni kamalia lempinimiä ja sellaisenaan olisi kauhea erityisesti puhevian kanssa, jos sellainen tulisi, nyt tytölle tuli kaksitavuinen, kaunis etunimi ja vähän pidempi toinen nimi. Nimi on edelleen mielestäni maailman kaunein.

Vierailija kirjoitti:

Ammattimme liittyvät antiikkiin. Olemme molemmat ihastuneet etruskin kieleen. Olimme varautuneet antamaan pojalle nimeksi Larth mutta tulikin tyttö joten nimeksi tuli Camilla. Se on etruskia ja tarkoittaa papitarta.

Hassua että tämä on saanutvain alapeukutuksia ennen minua, aivan ihanaa että on myös erilasia näkökulmia. Kyllä nykyään kansainvälisessä menossa hyvin monenlaiset nimet käyvät.

Vierailija kirjoitti:

Varasin ristiäiset viimeiselle viikonlopulle ennen 3 kk ikää ja papin kanssa meillä oli suunnittelusta teams-tapaaminen ennen tuota. Mies ei tuohon päässyt osallistumaan, joten oli hyvä hetki ilmoittaa papille minun haluamani nimi. Vähän aikaa mies yski asiaa, mutta sitä ei alettu muuttamaan, pappikin laittanut jo paperit eteenpäin DVV:lle.

Mies olisi halunnut pidemmän nimen, josta väännetään aina mielestäni kamalia lempinimiä ja sellaisenaan olisi kauhea erityisesti puhevian kanssa, jos sellainen tulisi, nyt tytölle tuli kaksitavuinen, kaunis etunimi ja vähän pidempi toinen nimi. Nimi on edelleen mielestäni maailman kaunein.

Tämähän on täyttä puppua. Vanhemmat allekirjoittavat nimipaperin, ei pappi laita sitä omin päin menemään.

Vierailija kirjoitti:

Charlene Mathilde Mörsky-Virtanen

Tämähän se. Ihan kivoista nimistä voi saada juntin yhdistelmän, pitäisi miettiä miten etu- ja sukunimi sopivat yhteen.

Myös nimien merkityksiä voisi miettiä, keksitään nimiä eikä ehkä viitsitä tarkistaa mitä ne merkitsevät muilla kielillä, tästä esimerkkinä Meleena, joka merkitsee veristä ulostetta, tätäkin nimeä täällä väläytelty, toivottavasti vain vitsinä.

No pojan nimi oli helppo. Se oli molemmille selvä. Etunimi päätettiin yhdessä, toinen nimi minun isäni mukaan, kolmas pojan isän/papan mukaan.

Tyttö oli vaikeampi. Koska mieheni ehdotukset olivat näitä oman teini-ikäni pahimpia pissaliisoja ja toisten kiusaajia. Aivan kamalia; Anteeksi nyt vain kaikki Emiliat ja Miiat.

Molemmilla sama linja; Ei mitään turhan outoa, koska sukunimi itsessään on jo harvinainen ja sitä saa toistaa ja kirjoitusasua tavata todella usein uusissa tilanteissa. Piti olla nimi, joka löytyy ihan tavallisesta suomalaisesta nimipäiväkalenterista.

Niinpä molemmat luki tyttöjen nimet läpi, poimi sieltä semmoset mistä tykkäsi, verrattiin. Ja siellä oli yksi nimi, joka oli kummallakin. Se tuli etunimeksi. 

Isoveli päätti toisen nimen ja kummitätin mukaan sai kolmannen nimen. 

Vaimo halus nimeksi Erno, minä taas Tane-junior. Niinpä lapsesta tuli Sauli Gaylord.