Lue keskustelun säännöt.
Te vanhemmat keillä on hyvin erilainen nimimaku, miten nimesitte lapsenne?
Meillä on tilanne, missä havaitsimme lapsen isän kanssa, että meidän nimimaut ei tosiaankaan täsmää. Se mikä on toisen mielestä hyvä nimi, ei sovi toiselle.
Miten te muut samassa tilanteessa olevat olette saaneet nimettyä lapsenne?
Kommentit (230)
Kompromissiin päätyminen. Molempia tyydyttävä ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valittiin ne nimet millä on paras merkitys.
Vierailija kirjoitti:
Toinen valitsi toisen nimen ja toinen toisen nimen.
Aino Jacintha tai Eino Damian
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen valitsi toisen nimen ja toinen toisen nimen.
Aino Jacintha tai Eino Damian
Itseasiassa Eino Damian kuulostaa ihan kivalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä kysymys, mietin joskus että miten onnistuttiinkin löytämään lapsille sellaiset nimet mitkä molemmat lopulta hyväksyi. Kävi ilmi, että miehen nimiehdotuksena oli hänen suvussaan melkein jokaisella olleita, hyvin perinteisiä ja yleisiä nimiä. Itse taas en tykännyt oikeastaan mistään niistä, muutenkin vierastan ajatusta että lapselle pitäisi ottaa joku suvussa kulkeva nimi, mikä on jo monella ihmisellä ja niitä samoja kierrätetään. Jotenkin vaan niin tylsä ajatuskin.
Itseäni taas kiinnostaa enemmän esimerkiksi nimen alkuperä ja mitä kyseinen nimi merkitsee. Siksi ehdottelin aika harvinaisiakin, mutta Suomessakin hyvin käyttökelpoisia, nimiä, mistä taas mies ei oikein tykännyt. Lopulta näistä kuitenkin löytyi nimi, mikä oli hänestäkin ihan hyvä. Toinen nimi valittiin yhdessä samalla periaatteella. Ja aikanaan sama homma toisen lapsen kohdalla.
Miks
Mikä hieno perinne se on kierrättää samoja nimiä? Persoonatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä viimeisen sanan lasten nimeämiseen on saanut sanoa puoliso. Minä olisin halunnut lapsille yhdistelmänimet, kaikille. Puolisoni ei kuitenkaan tähän suostunut ja erillisnimillä on menty.
Samoin meillä suvussa kulkevat Veli ja Sisko toisina niminä saivat puolison toimesta kenkää ja se oli toinen minun myönnytykseni.
Nimet, joita mielin, eivät ole trendinimiä, vaan 50-60-luvun nimiä, jotka eivät ole vielä muodissa. Näissä löydettiin yhteinen sävel kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä pronominit osaava sai päättää. Teillä päättäjä olisi puolisosi.
Miten niin? Otsikkohan on ihan oikein.
Suomen kielessä ei ole sanaa "keillä".
Jaksaa, jaksaa, yhä vaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan joskus puolison kanssa heitetty vitsiä siitä, että mitä jos kaikille muille paitsi yhdelle lapsista antaisi tosi kuninkaalliset ja hienostelevat moniosaiset nimet ja sitten yksi lapsista olisi vaan tyyliin "Maija" eikä muita nimiä. No ei oltais näin ikinä kyllä tekemässä...
Tunnen yhden tällaisen perheen. En käsitä.
Voihan tuossa olla vaikka mitä taustalla.
Kaikki ei välttämättä arvota nimitä samalla tavalla hienoiksi, joten ehkä heidän mielestään kaikki ovat ihan tavallisia nimiä. Esimerkiksi yhden mielestä Amanda, Estella ja Madeleine ovat hienostelevia nimiä, toisen mielestä kaikki ovat ihan tavallisia siinä missä Aino tai Ellakin.
Niinpä. Joillekin se Madeleine tai Estella kuulostaa ihan yhtä ta
Aino on vaan supertylsä nimi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä kysymys, mietin joskus että miten onnistuttiinkin löytämään lapsille sellaiset nimet mitkä molemmat lopulta hyväksyi. Kävi ilmi, että miehen nimiehdotuksena oli hänen suvussaan melkein jokaisella olleita, hyvin perinteisiä ja yleisiä nimiä. Itse taas en tykännyt oikeastaan mistään niistä, muutenkin vierastan ajatusta että lapselle pitäisi ottaa joku suvussa kulkeva nimi, mikä on jo monella ihmisellä ja niitä samoja kierrätetään. Jotenkin vaan niin tylsä ajatuskin.
Itseäni taas kiinnostaa enemmän esimerkiksi nimen alkuperä ja mitä kyseinen nimi merkitsee. Siksi ehdottelin aika harvinaisiakin, mutta Suomessakin hyvin käyttökelpoisia, nimiä, mistä taas mies ei oikein tykännyt. Lopulta näistä kuitenkin löytyi nimi, mikä oli hänestäkin ihan hyvä. Toinen nimi valittiin yhdessä samalla periaatteella. Ja aikanaan sama homma t
Plus ne kierrätysnimet on yleensä tyyliä Antero, Terttu, Katariina, Antti. Ei mitään ihmeellistä ja menee sukulaiset vain sekaisin.
Niinpä. Joillekin se Madeleine tai Estella kuulostaa ihan yhtä tavalliselta.
Nykyisistä suosikkinimistä Aino taas vertautuu itselleni nimiin Tuula tai Eija. En vaan osaa pitää sitä nuoren ihmisen nimenä.