Lue keskustelun säännöt.
Te vanhemmat keillä on hyvin erilainen nimimaku, miten nimesitte lapsenne?
Meillä on tilanne, missä havaitsimme lapsen isän kanssa, että meidän nimimaut ei tosiaankaan täsmää. Se mikä on toisen mielestä hyvä nimi, ei sovi toiselle.
Miten te muut samassa tilanteessa olevat olette saaneet nimettyä lapsenne?
Kommentit (230)
Luimme yhdessä nimikirjaa ja laitoimme ylös niitä nimiä, joista jompi kumpi piti.
Nimiä kertyi parisenkymmentä. Lapsi syntyi ja opettelimme tuntemaan uusinta perheenjäsentä. Annettiin nimiasian hautua viikon päivät ja otettiin sitten esiin laatimamme lista. "Huonoimmat" pudotettiin pois. Taas pidettiin taukoa ja seuraavalla kierroksella päästiin top 10 listalle. Lopulta oli jäljellä kolme nimeä, joista sitten tehtiin yhdessä päätös.
Meille oli tärkeää, että lapsilla on ns. oma alkukirjain ja nimi sopii kantajalleen. Siksi nimeä ei päätetty ennen syntymää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi en tullut parikymppisenä äidiksi, kun silloin pohdin että Cindy on hyvä nimi... Nyt on mieli muuttunut. Mies haaveilee Miskasta tai Mitjasta pojan nimeksi, periaattessa ne kyllä kävis. Mulla on mielessä vain tytön nimiä, Miilia, Ronja, Lotta, Fanny jne.. En edes päättäisi ennen kuin näkisin lapsen, ja sitten pohtisin keneltä se näyttää, mutta maybe its just me.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaa top-listoilta tuttuja nimi Aurora, Aino ja Olivia. Ainosta tulee mieleen joku ainoa reppana, Aino-jäätelö ja Kalevala. Aurorasta tulee mieleen aurajuusto ja joku au, roora -huudahdus. Oliviasta tulee mieleen oliivi ja saippua.
Mulle tuli Ainosta ensimmäisenä mieleen Aino Sibelius, Aurorasta Aurora Karamzin ja revontulet, Oliviasta muinaisen Mennään bussilla-sarjan Olivia (showing my age here).
Lapsen isän mielestä minun ehdottamani nimet olivat liian venäläistyylisiä, vaikka eivät ne kyllä olleet. Sopuratkaisuna valitsimme nimen, jossa oli samanlaisia äänteitä mutta eri järjestyksessä. Teininä lapsi vaihtoi nimensä aivan toiseen :-D
Mikä ihme tämä oma alkukirjain-juttu on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen isän mielestä minun ehdottamani nimet olivat liian venäläistyylisiä, vaikka eivät ne kyllä olleet. Sopuratkaisuna valitsimme nimen, jossa oli samanlaisia äänteitä mutta eri järjestyksessä. Teininä lapsi vaihtoi nimensä aivan toiseen :-D
Kerro mitä ehdotit niin me kerrotaan oliko ne venäläisiä
Meillä on miehen kanssa 4 tytärtä ja 4 poikaa. Päätimme jo ennen naimisiin menoa ja lasten syntymää, että mies keksii poikien nimet ja minä äitinä tyttöjen nimet. Pojat ovat Herman, Arvi, Manne ja Kalle. Tytöt ovat Riitu, Elsa, Tiina ja Ratapaappa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme tämä oma alkukirjain-juttu on?
Osa perheistä nimeää lapsensa käyttäen samaa alkukirjainta tyyliin Jere, Justus ja Jenna.
Oma alkukirjain olis että lasten nimet alkavat eri kirjaimilla: Joonas, Elias ja Kaisa.
Miehen mielestä lasten nimien olisi pitänyt sopia yhteen. Siis että oltaisiin annettu lapsille samantyyliset nimet, esimerkiksi Martta ja Saima tai Jemina ja Vanessa. Ei siis noita nimiä, mutta samanlailla samankaltaiset nimet.
Minusta taas tuolla ei ole mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Charlene Mathilde Mörsky-Virtanen
Meillä on miehen kanssa molemmilla muut kuin suomen- tai ruotsinkieliset sukunimet. Etunimen taas piti olla helposti ymmärrettävissä ja lausuttavissa molempien synnyinmaassa. Aluksi tuntui ettei molempien mielestä hyvää nimeä löydy millään, mutta kuitenkin sitten löytyi. Molemmat kävi läpi nimiä itsekseen ja valikoi nimiä. Niistä sitten valikoitiin yhdessä noin kymmenen nimeä ja sitten laspen syntymän jälkeen päätettiin, mikä sopii lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
heittäkää noppaa. Toinen saa valita etu, toinen toisen nimen
Toinen nimi on myös etunimi.
niin on, molemmat saa antaa nimen silloin, yleensä lapsella on kaksi nimeä vähintään :)
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en tullut parikymppisenä äidiksi, kun silloin pohdin että Cindy on hyvä nimi... Nyt on mieli muuttunut. Mies haaveilee Miskasta tai Mitjasta pojan nimeksi, periaattessa ne kyllä kävis. Mulla on mielessä vain tytön nimiä, Miilia, Ronja, Lotta, Fanny jne.. En edes päättäisi ennen kuin näkisin lapsen, ja sitten pohtisin keneltä se näyttää, mutta maybe its just me.
Ei kukaan englantia osaava laita lapsen nimeksi Fanny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vähän hassu tilanne. Odotamme tytärtä ja nimikeskustelu käy kuumana. Itse innostun etnisistä nimistä, mutta ulkomaalainen puolisoni ehdottelee vain supisuomalaisia nimiä, esim. Leena, Maija. Lienee kotoutunut liian hyvin 🤷
Kerro sille, että 1950-luku meni jo.
Vaan eipä aikaakaan kun 40-50.luvun nimet tulevat taas muotiin. :D
Tuskinpa ne Seppo, Jorma ja Pirkko enää tulee muotiin.
Pikku-Pirkon olen jo tavannut. Pirkko Laine - tuli heti mieleen Hectorin kappale, siitä tuon nimen muistakin.
Täytettiin netissä lomake dvv:n sivuilla
Meillä oli aikanaan vaan se, ettei etunimessä ole R eikä S kirjainta ja että nimet ovat vanhoja suomalaisia miesten nimiä. Tavallisia, ettei niistä saa väännettyä mitään tyyliin Jaska-Pa skaa. Ei niistä oikein riidelty eikä kinasteltu, ne vaan tuli jostain.
Kummankin toinen etunimi sitten otettiin suvusta. Vanhimmalle pojalle toiseksi nimeksi tuli isänsä ja pappansa toinen nimi ja nuoremmalle pojalle toiseksi nimeksi meidän kummakin isoisän nimi, joka sattui olemaan sama.
Käytiin kakalla töissä ja nimettiin lapsi Jormaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen isän mielestä minun ehdottamani nimet olivat liian venäläistyylisiä, vaikka eivät ne kyllä olleet. Sopuratkaisuna valitsimme nimen, jossa oli samanlaisia äänteitä mutta eri järjestyksessä. Teininä lapsi vaihtoi nimensä aivan toiseen :-D
Kerro mitä ehdotit niin me kerrotaan oliko ne venäläisiä
No tyyliin Anja tai Veera. Ihan suomalaistuneita nimiä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on hieman nimihaasteita. Minä haluaisin nimetä lapsen minulle tärkeän ihmisen (jo edesmenneen isovanhempani) mukaan. Mieheni taas nappaa satunnaisia nimiä top 50 -listalta sen mukaan, mikä hänen mukaansa kuulostaa kivalta. Minun on hankalaa laittaa nämä perustelut samalle viivalle, mutta kaipa minunkin pitää olla avoin miehen ehdotuksille.
Lisäksi minä otin naimisiin mennessä mieheni nimen, koska se annetaan tuleville lapsille, joten mielestäni minulla pitäisi olla nimessä hieman enemmän sananvaltaa :D Ja kyllähän minä tämän lapsen synnytän.
Minä en jotenkin taas tajua tuota sinun käyttämääsi nimenvalintaperustetta ollenkaan, vaikka se onkin yleinen Suomessa. En laitata itselleni mummopermanenttia vaikka rakkaalla mummollani olisi ollut samanlainen, vaan sellaisen kampauksen, joka on KAUNIS ja SOPII KANTAJALLEEN. En tajua, miksi nimen valinnassa ei samalla lailla laiteta sitä nimen kauneutta etusijalle. Tietenkään nimeä ei välttämättä kannata etsiä vain top 50 -listalta.
Äiti päättää, aina.