Lue keskustelun säännöt.
Te vanhemmat keillä on hyvin erilainen nimimaku, miten nimesitte lapsenne?
Meillä on tilanne, missä havaitsimme lapsen isän kanssa, että meidän nimimaut ei tosiaankaan täsmää. Se mikä on toisen mielestä hyvä nimi, ei sovi toiselle.
Miten te muut samassa tilanteessa olevat olette saaneet nimettyä lapsenne?
Kommentit (230)
Molempien mielestä kivoja nimiä on löytynyt kyllä ihan hyvin. Ongelma sen sijaan alkoibtoisrn lapsen kohdalla.
Lasten isän mielestä lasten nimien pitää "sopia yhteen". Käytännössä hän siis olisi halunnut. Että kaikkien lasten nimet alkaa samalla kirjaimella, tai nimet olisi muuten samanlaisia, esim. Sami, Sanni ja Senni, Karoliina ja Eveliina, Aada ja Aava, Tiina ja Liina, Jari, Jiro ja Jere, Niklas ja Markus, Emma ja Ella, Vilma, Ville ja Viivi...
Minä taas en missään nimessä halua lapsille sellaisia nimiä, koska lapsi on yksilö, ei mikään jononjatko. Eikä sisarusten nimiä oikeastaan edes käytetä sellaisissa nimirimpsuissa, joten mikä ihmeen idea.
Mutta ei. Lasten isän mielestä olisi pitänyt alkaa etsiä vaan siihen esikoisen nimeen sopivaa nimeä, samalla alkukirjaimella ja mieluiten samalla kirjainmäärällä, vaikka yhtään sellaista sopivaa nimeä ei kummankaan mielestä edes ollut.
Lapsi sai kuitenkin ihan oman nimen, ja oman alkukirjaimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
alkoibtoisrn?
Miksi alapeukut, en oikeasti ymmärrä, mitä tuolla yritetään tarkoittaa?
heittäkää noppaa. Toinen saa valita etu, toinen toisen nimen
Vierailija kirjoitti:
Molempien mielestä kivoja nimiä on löytynyt kyllä ihan hyvin. Ongelma sen sijaan alkoibtoisrn lapsen kohdalla.
Lasten isän mielestä lasten nimien pitää "sopia yhteen". Käytännössä hän siis olisi halunnut. Että kaikkien lasten nimet alkaa samalla kirjaimella, tai nimet olisi muuten samanlaisia, esim. Sami, Sanni ja Senni, Karoliina ja Eveliina, Aada ja Aava, Tiina ja Liina, Jari, Jiro ja Jere, Niklas ja Markus, Emma ja Ella, Vilma, Ville ja Viivi...
Minä taas en missään nimessä halua lapsille sellaisia nimiä, koska lapsi on yksilö, ei mikään jononjatko. Eikä sisarusten nimiä oikeastaan edes käytetä sellaisissa nimirimpsuissa, joten mikä ihmeen idea.
Mutta ei. Lasten isän mielestä olisi pitänyt alkaa etsiä vaan siihen esikoisen nimeen sopivaa nimeä, samalla alkukirjaimella ja mieluiten samalla kirjainmäärällä, vaikka yhtään sellaista sopivaa nimeä ei kummankaan mielestä edes ollut.
Lapsi sai kuitenkin ihan oman nimen, ja oman alkukirjaimen.
Joo, nuo Miljaviljasilja-nimet sisaruksilla on kauheita. Tai Janina, Jemina ja Jumina. Yhhyh. Luulisi nimiä löytyvän muitakin, ettei sisarusten tarvitsisi kärsiä moisista kopionimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon kivoja nimiä oli jo käytössä ystävillä ja sukulaisilla. Ja sitten sellaiset nimet jotka oli omaan mieleen toinen torppasi heti. Lopulta otettiin nimipäiväkalenteri ja kumpikin merkkasi siihen ne mitkä käy ja mitkä ei todellakaan käy. Lopulta jäi ehkä kolme nimeä, jotka sopi molemmille ja niistä otettiin yksi. Tähän vääntöön meni kuukausia.
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla esimerkkejä, minkälaisista erimielisyyksistä on ollut kyse?
Anna-Adalmiina / Päivi
Kaapo-Herbert / Timo
Tulikämmen / Esko
Vai mitä lie ollut linjanveto
Esko Tulikämmen olisi mahtava nimi! Lapsella olisi paineet alkaa taiteilijaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehelle ei tahtonut mikään nimi kelvata. Hän on saanut valita etunimet, ja minä 2. ja 3. Hän ei pitänyt valinnoistani tai ylipäätään siitä että on kolme nimeä, mutta piti sovitusta kiinni.
Tarkoitat kai, että mies sai päättää ensimmäiset nimet.
Meillä on hieman nimihaasteita. Minä haluaisin nimetä lapsen minulle tärkeän ihmisen (jo edesmenneen isovanhempani) mukaan. Mieheni taas nappaa satunnaisia nimiä top 50 -listalta sen mukaan, mikä hänen mukaansa kuulostaa kivalta. Minun on hankalaa laittaa nämä perustelut samalle viivalle, mutta kaipa minunkin pitää olla avoin miehen ehdotuksille.
Lisäksi minä otin naimisiin mennessä mieheni nimen, koska se annetaan tuleville lapsille, joten mielestäni minulla pitäisi olla nimessä hieman enemmän sananvaltaa :D Ja kyllähän minä tämän lapsen synnytän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
heittäkää noppaa. Toinen saa valita etu, toinen toisen nimen
Toinen nimi on myös etunimi.
Vauvalla oli vain tekonimi. Mutta kun hän syntyi, varsinainen nimi valittiin ilman mitään ennakkosuunnittelua tosi nopeasti kalenterista nimiä katsoen. Kun tultiin nimen kohdalle, molemmilla vaan synkkasi, että tämä se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies haluaa top-listoilta tuttuja nimi Aurora, Aino ja Olivia. Ainosta tulee mieleen joku ainoa reppana, Aino-jäätelö ja Kalevala. Aurorasta tulee mieleen aurajuusto ja joku au, roora -huudahdus. Oliviasta tulee mieleen oliivi ja saippua.
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaa top-listoilta tuttuja nimi Aurora, Aino ja Olivia. Ainosta tulee mieleen joku ainoa reppana, Aino-jäätelö ja Kalevala. Aurorasta tulee mieleen aurajuusto ja joku au, roora -huudahdus. Oliviasta tulee mieleen oliivi ja saippua.
Et sitten vaivaudu kertomaan, mitkä ne sinun mieleiset nimet on, joista ei tule mitään mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaa top-listoilta tuttuja nimi Aurora, Aino ja Olivia. Ainosta tulee mieleen joku ainoa reppana, Aino-jäätelö ja Kalevala. Aurorasta tulee mieleen aurajuusto ja joku au, roora -huudahdus. Oliviasta tulee mieleen oliivi ja saippua.
Niin ja siis itse pidän esimerkiksi nimistä Sara ja Enni. Toiseksi nimeksi ollaan alustavasti valittu Matilda. Siitä molemmat oli yhtä mieltä.
Mies haluaisi oman sukunsa "perinnenimen" lapselle. Kyseessä vaan on sama nimi, joka oli myös täyspaskalla isäpuolellani, joten en voi välttyä mielleyhtymältä. Enkä varsinkaan halua kenenkään ajattelevan, että olisin nimennyt lapseni nyt jo kuolleen isäpuolen mukaan.
En kyllä pidä kyseisestä nimestä muutenkaan, vaikken edes tuntisi ketään sen nimistä.
Meillä erilainen nimimaku ihan siitä johtuen, että mies ruotsinkielinen ja minä suomenkielinen. Joten olemme lapsuudessa kasvaneet aivan erilaisten nimien keskellä. Vaikka on paljon samoja nimiä molemmissa kalentereissa, emme halunneet nimeä jossa painotetaan eri kielellä eri tavua tai kirjoitusasu on erilainen. Esimerkiksi Kristiina/Christina, Sebastian, Martina, Andreas, Helena jne. (niille jotka eivät muista, ruotsiksi painotetaan toka tavua). Otimme kalenterin ja aloimme sieltä ruksata yli nimiä jotka eivät käy tai ole yhden makuun. Vaihtoehtoja jäi aika vähän ja niistä sitten otettiin kolmelle lapselle nimet.
Meillä ratkaistiin rehellisellä painiottellulla.
Olen kuullut tuttavaperheistä, että kädenvääntö on myös aika yleinen tapa tällaisissa kiistatilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä erilainen nimimaku ihan siitä johtuen, että mies ruotsinkielinen ja minä suomenkielinen. Joten olemme lapsuudessa kasvaneet aivan erilaisten nimien keskellä. Vaikka on paljon samoja nimiä molemmissa kalentereissa, emme halunneet nimeä jossa painotetaan eri kielellä eri tavua tai kirjoitusasu on erilainen. Esimerkiksi Kristiina/Christina, Sebastian, Martina, Andreas, Helena jne. (niille jotka eivät muista, ruotsiksi painotetaan toka tavua). Otimme kalenterin ja aloimme sieltä ruksata yli nimiä jotka eivät käy tai ole yhden makuun. Vaihtoehtoja jäi aika vähän ja niistä sitten otettiin kolmelle lapselle nimet.
Lisää nimiä jotka lausutaan tai kirjoitetaan eri tavalla suomeksi ja ruotsiksi (ja muissa germaanisissa kielissä): Olivia, Emilia, Jonatan, Matilda, Aurora, Aada nämä eivät tulleet meillä kyseeseen.
Sama kirjoittaja
-ei keillä vaan joilla, pilkun jälkeen...
Miehelle ei tahtonut mikään nimi kelvata. Hän on saanut valita etunimet, ja minä 2. ja 3. Hän ei pitänyt valinnoistani tai ylipäätään siitä että on kolme nimeä, mutta piti sovitusta kiinni.