Lue keskustelun säännöt.
Te vanhemmat keillä on hyvin erilainen nimimaku, miten nimesitte lapsenne?
Meillä on tilanne, missä havaitsimme lapsen isän kanssa, että meidän nimimaut ei tosiaankaan täsmää. Se mikä on toisen mielestä hyvä nimi, ei sovi toiselle.
Miten te muut samassa tilanteessa olevat olette saaneet nimettyä lapsenne?
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä pronominit osaava sai päättää. Teillä päättäjä olisi puolisosi.
Miten niin? Otsikkohan on ihan oikein.
Suomen kielessä ei ole sanaa "keillä".
Kyllä se tuolla kielitoimiston sivulla on.
keillekeillekään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä pronominit osaava sai päättää. Teillä päättäjä olisi puolisosi.
Miten niin? Otsikkohan on ihan oikein.
Suomen kielessä ei ole sanaa "keillä".
On se.
Kenellä, kellä ovat sen yksikkö
keillä,keilläkään (~ keillään) on monikkoa
Ks. Kielitoimiston sivut
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin voisi miettiä, mistä nimestä lapsi pitäisi. Muistan, että monet nimet, joita lapsille nykyisin annetaan kuulostivat lapsina rumilta.
Voisi myös miettiä, haluaisiko itselleen kyseisen, kyseiset nimet.
Ajattomat nimet ovat parhaita.
Ajaton nimi on sellainen, josta pidetään vielä vaikkapa viidenkymmenen vuoden jälkeenkin.
Muotinimien kanssa käy niin, että niiden saaja ei tykkää niistä aikuisena.Nimen tulisi olla persoonallinen. Siinä tulisi olla särmää. Nimen tulisi jäädä mieleen.
Nimien tulisi sopia kokonaisuuteen, siis myös sukunimeen ja samaan aikakauteen.
Jotkut haluavat, että nimi on kansainvälinen.
Jos vanhemmat eivät osaa päättää lapsensa nimestä, voivat mummot antaa hyviä vinkkejä.
Ei ole pakko, mutta voi käyttää. Jälkeenpäin olen itse huomannut, että se mummon ehdottama nimi olisikin ollut hyvä.
Helena, Maria, Katariina, Sofia
Kun miehelleni ei sopinut poikamme ensimmäiseksi haluamani nimi, annettiin pojalle kolme nimeä. Ensimmäinen miehen suosikki, toinen minun suosikki ja kolmas perintönä kulkenut nimi.
Puoli vuotta ristiäisten jälkeen poistettiin ensimmäinen hyvin yleinen nimi Juha ja käyttöön tuli toinen nimi. Se on ollut hyvä kaikkien mielestä. Kohde itsekin tykkää, kun vastaan ei tule samannimisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle se ja sama miksi kukakEi Ei in lapsensa nimeää, koskoa kutsun kuitenkin kaikkia ihmisiä nimillä joilla itse haluan.
Eli siitä sun benjaminista tulee todellakin benksu, ja victoriasta vikke.
Oman lapseni etunimen päätin minä, ja isänsä sai päättää kumman sukunimi lapselle tulee. Halusi oman sukunimensä, jonka lapsi vaihtoi minun nimeeni ollessaan 15v.
Eli lapsi päätti itse pitää etunimet jotka hänelle annoin, ja sitten sen lisäksi päätti vielä oman sukunimensäkin.
Ei aina. Mun poikani on Joonas, eikä kukaan kutsu häntä Jontuksi tai Joneksi tms. Ihan vain Joonas.
Meidän lapsesta tuli Veikko Alexander von gyllenbögel-Tahvanainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aina ajatellut että tyttärestä tulee Minttu. Luin lapsena Minttukirjoja ja rakastan minttusuklaata.
Mies kuitenkin ilmoitti että on järkyttävän ruma nimi, ei missään nimessä. Halusi "kunnollisen ja tavallisen suomalaisen nimen " muttei osannut itse ehdottaa mitään, torppasi vain kaikki ehdottamani
(selvittäkää herrantähden jo suhteen alussa onko teillä miten eriävä nimimaku niin ei tule yllätyksiä!)
Lopulta sitten ihastuin nimeen joka kelpasi myös miehelle: Senja.
Meillä oli vastaava tilanne. Mieheni tykkäsi sellaisista nimistä, mitä meidän syntyessä on ollut muotiniminä, joten niistä tuli aina tiettyjä mielleyhtymiä ja nimet tuntuivat ihan väärään aikakauteen kuuluvilta. Minä halusin perinteisen nimen, joka on kuitenkin nykyaikaa, mutta ei ihan top 10 muotinimiä. Minun ehdotukseni olivat miehen mielestä kummallisia, vaikka olivat ihan tavallisia nimiä, tyyliin Emmi. Tuntui, että ei päästä millään yhteisymmärrykseen, niin kysyttiin esikoiselta. Hän oli vielä niin pieni, että ei osannut vastata, mutta mietittiin, mistä hän tykkäisi, niin kaikkia miellyttävä nimi löytyi esikoisen lempiohjelmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä pronominit osaava sai päättää. Teillä päättäjä olisi puolisosi.
Miten niin? Otsikkohan on ihan oikein.
Suomen kielessä ei ole sanaa "keillä".
Ketä ( 😉) on väärässä: sinä vai Kotimaisten kielten keskus?
Toinen haluaa Annikan ja toinen Anselique-Jannican
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä menee nyt sivuun aiheesta, mutta totta on, että ap:llä kielioppi heittää.
Otsikko oikeassa muodossaan kuuluu: Te vanhemmat, joilla on hyvin erilainen nimimaku, miten nimesitte lapsenne?
Ja leipäteksti: Meillä on tilanne, jossa havaitsimme lapsen isän kanssa, että meidän nimimaut ei tosiaankaan täsmää.
Jatkakaa.
Ihmisistä käytetään kyllä yleensä sanaa kuka, ei joka.
Kuka on interrogatiivipronomini, jota käytetään interrogatiivilauseissa. Ap:n lause on kuitenkin relatiivilause, jolloin oikea valinta on relatiivipronomini eli joka.
Onhan siinä kysymys
Niin, se kysymys on "miten nimesitte?".
"Te vanhemmat, joilla on" ei ole kysymys.
Suomen kieli kyllä rappeutuu kovaa vauhtia. Uskomatonta, et jonkun mielestä otsikko on oikein!
Meilläkin on erilainen nimimaku. Mutta löydämme kompromissin ja lapsemme ovat :
Brigitte Hilma
Veikko Peter
Camilla Annakaisa
Sebastian Tauno Kalevi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama ongelma. Mies haluaisi lapselle ulkomaalaisen nimen, vaikka molemmat olemme umpisuomalaisia, minä en edes osaa englantia. Minä taas haluaisin klassisen suomalaisen nimen.
Anna, Eeva, Tom, Markus
Vierailija kirjoitti:
Toinen haluaa Annikan ja toinen Anselique-Jannican
Tuo jälkimmäinen oikei kunnon wt-nimi-
Tiedän perheen jonka yhden lapsen nimi on Tiger. Sisaruksensa on tyyliin Anna ja Emily.
Vierailija kirjoitti:
Olin aina ajatellut että tyttärestä tulee Minttu. Luin lapsena Minttukirjoja ja rakastan minttusuklaata.
Mies kuitenkin ilmoitti että on järkyttävän ruma nimi, ei missään nimessä. Halusi "kunnollisen ja tavallisen suomalaisen nimen " muttei osannut itse ehdottaa mitään, torppasi vain kaikki ehdottamani
(selvittäkää herrantähden jo suhteen alussa onko teillä miten eriävä nimimaku niin ei tule yllätyksiä!)
Lopulta sitten ihastuin nimeen joka kelpasi myös miehelle: Senja.
Ymmärrän perustelusi mutta Mintusta tulee mieleen vain ylipainoinen pissislapsi jolla on jo 9vuotiaana värjätyt hiukset, napapaita ja sähkörööki laukussa.
Senja on raikas nimi eikä liian mummomainen vaikka onkin vanhoja nimiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin aina ajatellut että tyttärestä tulee Minttu. Luin lapsena Minttukirjoja ja rakastan minttusuklaata.
Mies kuitenkin ilmoitti että on järkyttävän ruma nimi, ei missään nimessä. Halusi "kunnollisen ja tavallisen suomalaisen nimen " muttei osannut itse ehdottaa mitään, torppasi vain kaikki ehdottamani
(selvittäkää herrantähden jo suhteen alussa onko teillä miten eriävä nimimaku niin ei tule yllätyksiä!)
Lopulta sitten ihastuin nimeen joka kelpasi myös miehelle: Senja.
Ymmärrän perustelusi mutta Mintusta tulee mieleen vain ylipainoinen pissislapsi jolla on jo 9vuotiaana värjätyt hiukset, napapaita ja sähkörööki laukussa.
Senja on raikas nimi eikä liian mummomainen vaikka onkin vanhoja nimiä.
Sehän kertoo vain siitä mitä sinulle tulee nimestä mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän perheen jonka yhden lapsen nimi on Tiger. Sisaruksensa on tyyliin Anna ja Emily.
Mitä sitten?
Nuo itseasiassa sopii yhteenkin ihan hyvin.
Puolisosi on järkevä ja ajattelee lapsen etua. Jos lapsi on ulkoisesti ulkomaalaisen näköinen, niin perisuomalainen etunimi voi auttaa lasta esim. kesätöitä hakiessa ja myöhemmin elämässä. Joo, maailma ei saisi olla niin julma ja ennakkoluuloinen, mutta todellisuus on mitä on, ja on järkevää antaa lapselle parhaat mahdolliset kortit.