Lue keskustelun säännöt.
Te vanhemmat keillä on hyvin erilainen nimimaku, miten nimesitte lapsenne?
Meillä on tilanne, missä havaitsimme lapsen isän kanssa, että meidän nimimaut ei tosiaankaan täsmää. Se mikä on toisen mielestä hyvä nimi, ei sovi toiselle.
Miten te muut samassa tilanteessa olevat olette saaneet nimettyä lapsenne?
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä suurin kiistanaihe oli lapsen toinen nimi. Miehen suvussa aina ainakin yhdellä perheen pojalla on kyseinen nimi toisena nimenä. Mies itse ei edes olisi niin välittänyt kyseisestä nimestä, mutta mies oli huolissaan mitä hänen vanhempansa sanoo, jos lapsen toinen nimi ei olekaan se mikä on heidän suvussa ns. perinne.
Nimi oli tyyliin Antero tai Kustaa. Lapsi sai sitten ihan muun toisen nimen.
Miniän hirmuvallan alla miehen suvun vanhat perinteet joutavat roskiin.
Miehen suku ei sitä lapsen nimeä päätä, vaan lapsen vanhemmat.
"Vanhemmat" eli nainen jyrää tahtonsa läpi.
Meillä mies olisi halunnut lapsen nimeksi Pim. Se oli hänen mielestään hyvä nimi tytölle.
Joten todellakin ainakin minä varmistin, että lapsi ei sitä nimeä saa, koska asumme Suomessa.Mistä miehesi on kotoisin?
Ruotsista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nimipalsta on erikseen, kysele siellä.
Alapeukuttajalle tiedoksi että täällä on nimiosio aivan tarkoituksella.
Tiedän perheen jossa äiti on Islannista kotoisin, mutta muuttanut Suomeen lapsena. Asuvat Suomessa ja puhuvat kaikki suomea, en tiedä kuinka hyvin lapset puhuvat Islantia, mutta eivät ainakaan käy siellä usein. Lasten nimet on mallia Gudmundur ja Sigurdur. Sukunimi mallia Laitinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä suurin kiistanaihe oli lapsen toinen nimi. Miehen suvussa aina ainakin yhdellä perheen pojalla on kyseinen nimi toisena nimenä. Mies itse ei edes olisi niin välittänyt kyseisestä nimestä, mutta mies oli huolissaan mitä hänen vanhempansa sanoo, jos lapsen toinen nimi ei olekaan se mikä on heidän suvussa ns. perinne.
Nimi oli tyyliin Antero tai Kustaa. Lapsi sai sitten ihan muun toisen nimen.
Miniän hirmuvallan alla miehen suvun vanhat perinteet joutavat roskiin.
Miehen suku ei sitä lapsen nimeä päätä, vaan lapsen vanhemmat.
"Vanhemmat" eli nainen jyrää tahtonsa läpi.
Tietenkin. Lapsi on aina enemmän äidin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimipalsta on erikseen, kysele siellä.
Alapeukuttajalle tiedoksi että täällä on nimiosio aivan tarkoituksella.
Tuolla ylhäällä näkyy lukevan Alue:Nimet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä menee nyt sivuun aiheesta, mutta totta on, että ap:llä kielioppi heittää.
Otsikko oikeassa muodossaan kuuluu: Te vanhemmat, joilla on hyvin erilainen nimimaku, miten nimesitte lapsenne?
Ja leipäteksti: Meillä on tilanne, jossa havaitsimme lapsen isän kanssa, että meidän nimimaut ei tosiaankaan täsmää.
Jatkakaa.
Ihmisistä käytetään kyllä yleensä sanaa kuka, ei joka.
Kuka on interrogatiivipronomini, jota käytetään interrogatiivilauseissa. Ap:n lause on kuitenkin relatiivilause, jolloin oikea valinta on relatiivipronomini eli joka.
Onhan siinä kysymys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama ongelma. Mies haluaisi lapselle ulkomaalaisen nimen, vaikka molemmat olemme umpisuomalaisia, minä en edes osaa englantia. Minä taas haluaisin klassisen suomalaisen nimen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä pronominit osaava sai päättää. Teillä päättäjä olisi puolisosi.
Miten niin? Otsikkohan on ihan oikein.
Suomen kielessä ei ole sanaa "keillä".
Kyllä muuten on. Sanan kenellä monikkomuoto.
Taulukko: Kuka-pronominin taivutusmuodot yksikössä ja monikossa (myös kieltomuodot)
Taulukossa on mm. Kenelle, keille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpikin voisi miettiä, mistä nimestä lapsi pitäisi. Muistan, että monet nimet, joita lapsille nykyisin annetaan kuulostivat lapsina rumilta.
Voisi myös miettiä, haluaisiko itselleen kyseisen, kyseiset nimet.
Ajattomat nimet ovat parhaita.
Ajaton nimi on sellainen, josta pidetään vielä vaikkapa viidenkymmenen vuoden jälkeenkin.
Muotinimien kanssa käy niin, että niiden saaja ei tykkää niistä aikuisena.
Nimen tulisi olla persoonallinen. Siinä tulisi olla särmää. Nimen tulisi jäädä mieleen.
Nimien tulisi sopia kokonaisuuteen, siis myös sukunimeen ja samaan aikakauteen.
Jotkut haluavat, että nimi on kansainvälinen.
Jos vanhemmat eivät osaa päättää lapsensa nimestä, voivat mummot antaa hyviä vinkkejä.
Ei ole pakko, mutta voi käyttää. Jälkeenpäin olen itse huomannut, että se mummon ehdottama nimi olisikin ollut hyvä.
Joskus käy niin, että kun nimen kuulee ääneen sanottuna vaikkapa telkkarista, se ei kuulostakaan hyvältä.
Nimet voi kirjoittaa paperille. Siten näkee miltä nimirimpsu näyttää.
Yleensä naiset pyörittelevät nimiä enemmän. Nimistä voi keskustella lähimpien kanssa, jolloin kuulee erilaisia mielipiteitä ja kannanottoja. Niitäkin sitten mahdollisesti voi miehen kanssa yhdessä miettiä.
Kokonaisuuteen sopivat nimet näyttävät parhailta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä suurin kiistanaihe oli lapsen toinen nimi. Miehen suvussa aina ainakin yhdellä perheen pojalla on kyseinen nimi toisena nimenä. Mies itse ei edes olisi niin välittänyt kyseisestä nimestä, mutta mies oli huolissaan mitä hänen vanhempansa sanoo, jos lapsen toinen nimi ei olekaan se mikä on heidän suvussa ns. perinne.
Nimi oli tyyliin Antero tai Kustaa. Lapsi sai sitten ihan muun toisen nimen.
Miniän hirmuvallan alla miehen suvun vanhat perinteet joutavat roskiin.
mitä väliä eihän kyseisen miniän synnyttymä lapsi kuulu sukuun, onneksi oln parempikin miniä
Päädyttiin kompromissiin ja kohta syntyvästä lapsesta tulee Aphrodite-Ritva jos tyttö tai Zeus-Erkki jos poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä molemmat valitsi tietyn määrän nimiehdotuksia sekä ensimmäisiksi että toisiksi nimiksi ja niistä alettiin sumplia sopivia.
Meillä minä pidän nimistä jotka on ns. ajattomia, niitä on kaiken ikäisillä. Mies taas pitää pitkistä nimistä, tyyliin Eveliina tai Josefiina. Muotinimiä Isla, Olivia jne. ei kumpikaan halunnut.
Kompromissi. Keräsimme listan nimistä, jotka molemmat voisivat pitkin hampain hyväksyä (taisi olla n. 5 kpl molempien lasten kohdalla). Niistä sitten ristiäisten jälkeen keskusteltiin. Mutta toki molempia harmitti, kun 5-10 omasta mielestä parempaa nimeä jäi käyttämättä. Tämä harmitus meni muutamassa vuodessa ohi, kun lapsi "kasvoi" nimeensä kiinni. Otti kyllä itselläni erityisesti tyttären kohdalla vielä taaperoiässäkin koville, mutta niin vaan se harmitus meni ohi, vaikka ei olisi uskonut. Pojan nimeen totuin puolessa vuodessa sillä tavalla siis, että pidin sitä kaikkein parhaana nimenä juuri hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Meillä pronominit osaava sai päättää. Teillä päättäjä olisi puolisosi.
Miksi menit tollon kanssa naimisiin?
Vierailija kirjoitti:
Kompromissi. Keräsimme listan nimistä, jotka molemmat voisivat pitkin hampain hyväksyä (taisi olla n. 5 kpl molempien lasten kohdalla). Niistä sitten ristiäisten jälkeen keskusteltiin.
Ristiäisten jälkeen vasta päätitte nimen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kompromissi. Keräsimme listan nimistä, jotka molemmat voisivat pitkin hampain hyväksyä (taisi olla n. 5 kpl molempien lasten kohdalla). Niistä sitten ristiäisten jälkeen keskusteltiin.
Ristiäisten jälkeen vasta päätitte nimen?
Hupsista. Eli syntymän ja ristiäisten välisenä aikana siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä suurin kiistanaihe oli lapsen toinen nimi. Miehen suvussa aina ainakin yhdellä perheen pojalla on kyseinen nimi toisena nimenä. Mies itse ei edes olisi niin välittänyt kyseisestä nimestä, mutta mies oli huolissaan mitä hänen vanhempansa sanoo, jos lapsen toinen nimi ei olekaan se mikä on heidän suvussa ns. perinne.
Nimi oli tyyliin Antero tai Kustaa. Lapsi sai sitten ihan muun toisen nimen.
Miniän hirmuvallan alla miehen suvun vanhat perinteet joutavat roskiin.
Turhat perinteet joutaakin roskiin.
Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi antaa lapselleen nimeä josta ei pidä edes itse? Vaikka vanhemmat ja kaikki isovanhemmat olisikin niin tehneet aiemmin?
Nimipalsta on erikseen, kysele siellä.