Lue keskustelun säännöt.
Isä sidottu kiinni sänkyyn
23.05.2023 |
Isä muutti hoitokotiin kevään alusta, taustalla kotona pärjäämättömyyttä, muutamaan kertaan tuotu poliisisaattueellakin kotiin. Tehtiin raskas päätös ja isä sai paikan vähän kauempaa kuin oltaisiin haluttu, mutta se oli ainoa vapaa. Isä ei sinne itse olisi millään halunnut mennä, ja täysin ymmärsin.
Noh, pari kuukautta siellä asumisen jälkeen saatiin tieto että lääkäri oli määrännyt isälle magneettivyö-luvan. Eli isä saataisiin sitoa kiinni koska vaan halutaan. Puhelimessa hoitaja vakuutteli, että kyseessä on vain äärimmäinen varotoimi, eikä käytetä kuin henkeä uhkaavassa tilanteessa.
Eilen oltiin porukalla käymässä, ei ilmoitettu tulosta ja jo ovella hoitaja oli tosi hätääntyneen näköinen kun sanottiin ketä oltiin tulossa tapaamaan. Mentiin huoneeseen ja siellä isä makasi lantiolta ja nilkoista sidottuna. Ihan rauhallinen oli kun tultiin, hoitaja siinä koitti selittää jotain agressiivisuudesta samalla kun siivosi ihan hirveän sotkuista huonetta. Siinä kohtaa menetin kyllä malttini, isä ei ikinä ole ollut uhkaava meitä lapsia kohtaan, kenelläkään ei ole mitään kunnon näyttöä siittä että isä olisi vaaraksi muille siellä asuville.
Ilmoitin heti että teen tästä valituksen. Emme ole muutenkaan tyytyväisiä hoitokodin toimimiseen ja tämä oli viimeinen niitti. Tämän talon piti olla juuri se parempi paikka isälle, kuin kotona olo. Kenen kotona joutuu sänkyyn sidotuksi?
Kommentit (595)
Vierailija kirjoitti:
No ihan niin kuin ei voisi perustaa haastavien hoidettavien yksikköä jos sellaista ei ole. Onhan vankiloissakin turvallisuusluokituksia. Näihin paikkoihin enemmän henkilökuntaa ja teknologialla ratkaisuja,jotka takaavat kaikkien turvallisuuden.
Tietenkin voi. Siinäpä hyvä liikeidea jollekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ihan niin kuin ei voisi perustaa haastavien hoidettavien yksikköä jos sellaista ei ole. Onhan vankiloissakin turvallisuusluokituksia. Näihin paikkoihin enemmän henkilökuntaa ja teknologialla ratkaisuja,jotka takaavat kaikkien turvallisuuden.
Voisi perustaa mutta kun ei vain perusteta. Syytä ei esim. tämä ketjun perusteella edes kovin pitkään tarvitse arvailla. Suuri osa yhteiskunnassa ei näe sille mitään tarvetta. "Hoitajathan heidät on tähänkin saakka hoitaneet, ihme valittajiksi ovat nyt ruvenneet". Teknologian käyttäminen maksaa, eikä näihin sekaviin vanhuksiin haluta käyttää yhtään enempää rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voithan ottaa isäsi itse omaishoidettavaksesi, näet sitten onko vyö tarpeen.
Eikös ap juuri antanut ymmärtää että ei siinä mitään vöitä tarvita?
Ai, miksiköhä sitä isää poliisisaattuessa kotiin tuotiin,kun asui kotonaan.😂😂😂
Ellei ole sairaanhoitajan älyllä varustettua, niin olettaisi hänen isänsä harhailleen ja jonkun huomanneen, että tarvitsee apua kotiin pääsemiseksi. Mikäli poliisisaattuella kotiin tuomisessa olisi ollut kyse jonkinasteisesta väkivaltaisuudesta, niin melkoisella varmuudella oletan, että poliisit olisivat kodin sijaan vieneet putkaan.
Valitettavasti eksyminen tutuilla reiteillä voi olla yksi vanhenemisen oireista. Ollaan eksyksissä, mutta ei kehdata pyytää apua.
Poliiseilla ei ole aikaa jahdata harhailevia vanhuksia. Jos heidät täytyy toimittaa kotiin ei siihen tarvita poliisia. Jos taas tarvitaan arvio hoidosta tai sitä että asiakas viedään hoitoon soitetaan paikalle lähetetään ambulanssi. Poliisi tulee paikalle jos häntä tarvitaan esim. varmistamaan kuljettamisen turvallisuus.
Kyllä se muuten on nimenomaan poliisi, joka etsii niitä kadonneita ihmisiä. Poliisi toki pyytää tarpeen mukaan vihjeitä tai etsintäapua.
Oletko ikinä nähnyt poliisiautoa liikenteessä? Kyllä poliisikin voi kiinnittää huomionsa oudosti pukeutuneeseen tai harhailevaan vanhukseen, vaikka eivät kyseistä vanhusta varsinaisesti jahtaisi.
Jos soittaa apua harhailevalle vanhukselle, niin aika luonnollista, että hätäkeskus lähettää liikkeelle ambulanssin, koska he voivat tehdä arvion kiireellisen hoidon tarpeesta.
Siitä voidaan tietenkin keskustella, onko ambulanssi joutilaampi jahtaamaan harhailevia vanhuksia kuin poliisi. Poliisille tai ambulanssille ei taida kuulua vanhusten kotiinkuljetuspalvelu, mutta työtilanteen mukaan voivat auttaa vanhusta hädässä.
Poliisi tosiaan etsii kadonneita. Moni muistisairas kuitenkin lähtee kotoaan ja ohikulkijat huomaavat tämän jo varsin pian vanhuksen kodin läheisyydestä. Soittavat 112:een. Kotoaan hortoilemaan lähtenyt muistisairas on kadonnut vasta sitten, kun joku omainen, kotihoito tai ystävä huomaa, ettei vanhus olekaan enää kotona. Silloin tehdään ilmoitus kadonneesta, ei kadun varresta tai puistosta löytyneestä sekavasta vanhuksesta.
Ilmeisesti olet vaativaa työtä tekevä sairaanhoitaja.
Klikkaa viestiketju ensin auki ja yritä ymmärtää lukemasi. Vasta sen jälkeen "anna pätevyytesi mukaista vi**uiluhoitoa".
Enemmän tuo on hätäkeskuspäivystäjän toimenkuvaa kuin sairaanhoitajan. Vaikka se sairaanhoitaja tekisi kuinka vaativaa työtä, ei sairaanhoitaja ole se joka miettii kumpi (vai molemmat) paikalle menee tai pitäisi mennä. Jos asiasta nyt ei satu olla omakohtaista kokemusta niin ei se sairaanhoitaja tiedä sen paremmin poliisin kuin ensihoitajienkaan toimenkuvasta.
t: harhailevan vanhuksen sairaanhoitajaomainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että suurin osa kansasta haluaa tehdä ennemmin itsarin kuin joutua suomalaiseen "hoito"kotiin.
No miksi eivät sitten sitä tee? Ja miksi omaiset eivät hoida, vielä 1970-luvulla oli ihan normaalia, että rakastava perhe huolehti omista vanhuksista, vaikkä nämä huutelivat hävyttömyyksiä ja löivät. Minusta on outoa valittaa jostain hoitokodista, kun jokaisella on mahdollisuus palkata työtön kotiinsa hoitamaan vanhusta ja itse hoitaa illat, yöt ja viikonloput.
Siksi omaiset eivät hoida, kun se tässä yhteiskunnassa on tehty mahdottomaksi . Kun mun vanhemmat olivat tilanteessa ,jossa tarvitsivat hoivaa , mulla oli kaksi pientä lasta ja työpaikka ja perhe ja ruuhkavuodet. Vanhemmat toisella paikkakunnalla. Työpaikan jättäminen olisi oikeasti ollut ammatillinen itsemurha. Kuka mua olisi enää palkannut mihinkään sen jälkeen. Pienten lasten jättäminen oli mulle mahdotonta. Ja älkää kukaan sanoko, että mun olisi pitänyt viedä heitä asumaan vieraaseen kaupunkiin dementikkojen kotiin. Puolisosta nyt puhumattakaan. Ja vanhempien ottaminen meidän kämppään - miten ihmeessä sen olisi tehnyt, hyvä kun mekin mahduimme sinne.
Jos me elettäis sitä 1970-lukua ja jos olis kotiäitiyhteiskunta ja isot maalaistalot, mä olisin hoitanut heidät itse. Mut sitä 70-lukua ei enää eletä. Nyt on valitettavasti näin.
Ne jotka maalittavat omaisia, jotka eivät hoida vanhuksia ovat just niitä joilla ei ole mitään käsitystä siitä, mistä hoitamisessa on kyse ja mitä kaikkea se hoitajalta ja perheeltä vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, on ihmisiä jotka haluavat että mitään mistään tidostava vanhus makuutetaan sängyssä ja pidetään väkisin elossa. Mitähän "elämää" se on?
Mitä muuta voit eutanasiakammoiselta kansalta odottaa? Hirveää kohkaamista, miten ihmiset varmasti tapetaan heidän tahtomattaan, jos sellainen mahdollisuus sallitaan. Tai miten lääkärit pakotetaan murhaajiksi.
Ja se vanhusten "elämä" on sitten sitä, että yksityinen hoiva-alan yritys kaapii voittoja heidän avullaan, vanhuksen itse tajuamatta siitä mitään.
Täällä taisi olla viestiä, että kaikki yli 70-vuotiaat voisi pistää poistoon, pois tieltä kuleksimasta näin isompi osa voisi elellä lokosammin.
Pistää miettimään kun viettää 70-vuotispäiviään, saako jatkaa vielä eloa seuraavaan päivään. Siitä se eutanasiakammo saattaa kummuta ja Omakantaankin saattaa joku sujauttaa viestin elvytyskiellosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Herää kyllä kysymys, onko järkeä pitkittää syvästi dementoituneen elämää ainakaan suonensisäisillä nesteytyksillä Tai esim antibiooteilla. Se oman minuuden menettäminen on karua ja käyttäytyminen luonteenvastaisesti ( esim väkivallaton ja hyvin käyttäytyvä muuttuu aggressiiviseksi, kiroilevaksi ja ihan toiseksi ihmiseksi) kauhistuttaisi potilasta itseäänkin, jos ymmärtäisi. Ja parannusta ei ole . Lääketiedettä ei pidä käyttää kärsimyksen pitkittämiseen, päinvastoin.
Eutanasia on ratkaisu tuohon ongelmaan.
Tappaminen nestevajaukseen on suurempi synti kuin eutanasian tuoma armo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voithan ottaa isäsi itse omaishoidettavaksesi, näet sitten onko vyö tarpeen.
Eikös ap juuri antanut ymmärtää että ei siinä mitään vöitä tarvita?
Ai, miksiköhä sitä isää poliisisaattuessa kotiin tuotiin,kun asui kotonaan.😂😂😂
Ellei ole sairaanhoitajan älyllä varustettua, niin olettaisi hänen isänsä harhailleen ja jonkun huomanneen, että tarvitsee apua kotiin pääsemiseksi. Mikäli poliisisaattuella kotiin tuomisessa olisi ollut kyse jonkinasteisesta väkivaltaisuudesta, niin melkoisella varmuudella oletan, että poliisit olisivat kodin sijaan vieneet putkaan.
Valitettavasti eksyminen tutuilla reiteillä voi olla yksi vanhenemisen oireista. Ollaan eksyksissä, mutta ei kehdata pyytää apua.
Poliiseilla ei ole aikaa jahdata harhailevia vanhuksia. Jos heidät täytyy toimittaa kotiin ei siihen tarvita poliisia. Jos taas tarvitaan arvio hoidosta tai sitä että asiakas viedään hoitoon soitetaan paikalle lähetetään ambulanssi. Poliisi tulee paikalle jos häntä tarvitaan esim. varmistamaan kuljettamisen turvallisuus.
Kyllä se muuten on nimenomaan poliisi, joka etsii niitä kadonneita ihmisiä. Poliisi toki pyytää tarpeen mukaan vihjeitä tai etsintäapua.
Oletko ikinä nähnyt poliisiautoa liikenteessä? Kyllä poliisikin voi kiinnittää huomionsa oudosti pukeutuneeseen tai harhailevaan vanhukseen, vaikka eivät kyseistä vanhusta varsinaisesti jahtaisi.
Jos soittaa apua harhailevalle vanhukselle, niin aika luonnollista, että hätäkeskus lähettää liikkeelle ambulanssin, koska he voivat tehdä arvion kiireellisen hoidon tarpeesta.
Siitä voidaan tietenkin keskustella, onko ambulanssi joutilaampi jahtaamaan harhailevia vanhuksia kuin poliisi. Poliisille tai ambulanssille ei taida kuulua vanhusten kotiinkuljetuspalvelu, mutta työtilanteen mukaan voivat auttaa vanhusta hädässä.
Poliisi tosiaan etsii kadonneita. Moni muistisairas kuitenkin lähtee kotoaan ja ohikulkijat huomaavat tämän jo varsin pian vanhuksen kodin läheisyydestä. Soittavat 112:een. Kotoaan hortoilemaan lähtenyt muistisairas on kadonnut vasta sitten, kun joku omainen, kotihoito tai ystävä huomaa, ettei vanhus olekaan enää kotona. Silloin tehdään ilmoitus kadonneesta, ei kadun varresta tai puistosta löytyneestä sekavasta vanhuksesta.
Ilmeisesti olet vaativaa työtä tekevä sairaanhoitaja.
Klikkaa viestiketju ensin auki ja yritä ymmärtää lukemasi. Vasta sen jälkeen "anna pätevyytesi mukaista vi**uiluhoitoa".
Enemmän tuo on hätäkeskuspäivystäjän toimenkuvaa kuin sairaanhoitajan. Vaikka se sairaanhoitaja tekisi kuinka vaativaa työtä, ei sairaanhoitaja ole se joka miettii kumpi (vai molemmat) paikalle menee tai pitäisi mennä. Jos asiasta nyt ei satu olla omakohtaista kokemusta niin ei se sairaanhoitaja tiedä sen paremmin poliisin kuin ensihoitajienkaan toimenkuvasta.
t: harhailevan vanhuksen sairaanhoitajaomainen
Ei kauhean viisas vastaus, jos et halua korostaa edelleen että olet pelkkä trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herää kyllä kysymys, onko järkeä pitkittää syvästi dementoituneen elämää ainakaan suonensisäisillä nesteytyksillä Tai esim antibiooteilla. Se oman minuuden menettäminen on karua ja käyttäytyminen luonteenvastaisesti ( esim väkivallaton ja hyvin käyttäytyvä muuttuu aggressiiviseksi, kiroilevaksi ja ihan toiseksi ihmiseksi) kauhistuttaisi potilasta itseäänkin, jos ymmärtäisi. Ja parannusta ei ole . Lääketiedettä ei pidä käyttää kärsimyksen pitkittämiseen, päinvastoin.
Eutanasia on ratkaisu tuohon ongelmaan.
Tappaminen nestevajaukseen on suurempi synti kuin eutanasian tuoma armo.
Seuraavalla hallituskaudella ei ainakaan eutanasiaa laillisteta.
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kyllä ne vyöluvat monesti ovat ihan aiheellisia ja kaikkien turvaksi, vaikkei omaiset uskoisikaan...
Omaiset tietävät hämmentävän usein kaiken paremmin kuin lääkärit. Jäi mieleen sekin tapaus, jossa omaiset yrittivät vaatia nesteytystä kuolevalle potilaalle tajuamatta, että siitä on pelkkää haittaa. "Mutta kun, ettehän te nyt voi jättää hoitamatta ja kuihduttaa nestehukkaan!"
Jep, akuuttipuolella vaaditaan vihannesten elvytystä ja joka puolella jalattomien kuntoutusta.
Jep, hoitohenkilökunta puhuu vihanneksista ja jalattomista ja zombeista.
Potilaat ovat edelleen ihmisiä, jonkun toisen rakkaita ihmisiä. Joita poikkeuksetta alimitoitettu ja ylityöllistetty hoitohenkilökunta joutuu käsittelemään stressinsietokykynsä rajamailla. Kyllä siinä välillä varmaan tulee kiusaus laittaa hankalampi potilas lepositeisiin tai syöttää vähän rauhoittavia. Vähän niinkuin Vauvassakin liian selkeitä totuuksia kirjoittelevat kommentoinnit poistellaan mode-"hoitsun" nimissä ;D
Mutta: Samaan sänkyyn päätyy se hoitokodista rahat lypsävä ahnekin, samoin hoitohenkilöstökin ja kas kummaa, näidenkin paska haisee ja kiukuttaa kun ollaan täysin hoitsujen armoilla.
Olkoot kuinka rakas niin ei se aivokuollut, dementikko tms sillä rakkaudella parane. Inhimillistä kohtelua ansaitsevat toki kaikki. Mutta joskus olisi suurta julmuutta juurikin vaikka nesteyttää kuolevaa potilasta, aiheutuisi vain kivuliasta turvotusta, vaikka omaiset sitä vaativat ei niin voida toimia.
Äiti syöpäsairaana oli loppuun saakka tietoinen siitä, ettei häntä nesteytetä ja omaa kuolemaansa tai armahtavaa morfiiniannosta saa odottaa. Ei mitenkään ansaittu kuolemantapa.
Veli muistisairaana diagnosoitiin väärin ja laitettiin silloin vielä ympäristönsä tajuava hoitopaikkoihin, joissa muut kävelevät zombeina pitkin seiniä itsekseen hihitellen tai voihkien. Se ei miellytä tulevaisuudennäkymänä, joten veli luonnollisesti haluaa sieltä pois ja kun järkipuhe ei hoitajiin tehoa, alkaa aggressiiviseksi. Syötetään lisää rauhoittavia ja sidotaan sänkyyn. Asiat, jotka eivät mitenkään auta, vaan pahentavat tilannetta, jos kyse on muistisairaasta, jolta menee sitten ajan- ja paikantaju. Viimeiset vuodet sitten ketään tuntematta ja itkien sängyn pohjalla, kunnes korona tulee ja tappaa. Ei mitenkään ansaittu kuolintapa sekään.
Kolmas tuttava hoitokodissa, jossa pyörätuolipotilas olisi ollut kuntoutettavissa jaloilleen ja kotiinsa asumaan, mutta rankasti alimitoitetulla, hyvin tunnetun hoitolaitosbrändin alaisella hoitohenkilökunnalla isossa kaupungissa ei ole aikaa muun työnsä ohessa tehdä eikä kävelyttää ja koska täysin hoksottimet kunnossa oleva, mutta liikuntakyvyn menettänyt ihminen osaa sanoa ja perätä oikeuksiaan, niin koetaan hankalaksi papaksi. Invaliditeettikortin kanssa hoitopaikkaan tullut ihminen ei enää ollutkaan invalidi, vaan talon lääkäri määritteli kaiken vanhuudesta johtuvaksi, jolloin ei saanut edes henkilökohtaista avustajaa ulkoiluttamaan tai kuntouttamaan. Ja hoito-/vuokra-/ym. kulut mitoitettiin juuri sopivasti niin, että vuokran pysyessä samana, niin hoitomaksua korotettiin niinä kuukausina kun rahaa olisi jäänyt vaikka palkata ulkopuolinen fysioterapeutti, joten eipä päässyt jaloilleen. Korona vei myös hänet.
Seuraava tuttava mietti muutaman vuoden, että kauanko hän pystyisi asumaan naapuritalon hoitolaitoksessa, jos myisi 200,000 euron asuntonsa ja hoitokulut olisivat 4,200 kuukaudessa ja hänelle saisi parin tonnin eläkkeestä jäädä 160 euroa käyttörahaa. Mä kerroin, että yritä vaan pysyä omassa kodissa niin kauan kuin vaan voit ja tilaa kotipalvelu ja ruuat sinne, jos hankalaksi menee elämä. Onneksi ei tarvinnut nuukan ihmisen enää laskeskella, kun korona vei viikossa ensimmäisen kerran kymmeniin vuosiin sairaalaan joutumisen jälkeen.
Lääkäri ei kylläkään määrittele vaikeavammaisuutta ja oikeutta henkilökohtaiseen apuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, on ihmisiä jotka haluavat että mitään mistään tidostava vanhus makuutetaan sängyssä ja pidetään väkisin elossa. Mitähän "elämää" se on?
Mitä muuta voit eutanasiakammoiselta kansalta odottaa? Hirveää kohkaamista, miten ihmiset varmasti tapetaan heidän tahtomattaan, jos sellainen mahdollisuus sallitaan. Tai miten lääkärit pakotetaan murhaajiksi.
Ja se vanhusten "elämä" on sitten sitä, että yksityinen hoiva-alan yritys kaapii voittoja heidän avullaan, vanhuksen itse tajuamatta siitä mitään.
Täällä taisi olla viestiä, että kaikki yli 70-vuotiaat voisi pistää poistoon, pois tieltä kuleksimasta näin isompi osa voisi elellä lokosammin.
Pistää miettimään kun viettää 70-vuotispäiviään, saako jatkaa vielä eloa seuraavaan päivään. Siitä se eutanasiakammo saattaa kummuta ja Omakantaankin saattaa joku sujauttaa viestin elvytyskiellosta.
Eutanasia ei tuo ongelmaa, joka tavallaan on nykypäivänä normi. Ihmiset kuolevat, koska heitä lähetetään hoidotta kotiin. Osa kuolee odottaessaan oikeata diagnoosia ja hoitoa. Kaikki kuolevat joskus, mutta osa voisi elää pidempään, jos he saisivat oikea-aikaisesti hoitoa. Miksi hoitohenkilökunnan mahdollisuus väärinkäyttää eutanasiaa tuottaa pelkoa...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaiset ei tajua että muistisairaudet muuttaa ihmisen täysin.
Ei-omaisena sinä et ehkä ymmärrä, että muistisairauksia on erilaisia, ne etenevät jokaisen kohdalla eri tavalla ja vaikuttavat erilaisiin asioihin. Eivät kaikki muistisairaat ole aggresiivisia.
Edelleen tästä keskustelusta puuttuu monipuolisuus. Ei tämä ole mikään juupas-eipäs juttu. Jotkut potilaat voivat olla vaaraksi muille ja joskus esim. sitominen on paikallaan. Toisaalta monissa laitoksissa tapahtuu ihan vaan kiireen takia väärinkäytöksiä. Tätä on näköjään joidenkin ihan hirveän vaikea ymmärtää.
Jos lapsi sidottaisiin ajoittain sänkyyn, jätettäisiin ruokkimatta ja juottamatta, eikä kukaan uskoisi, kun lapsilla nyt on tapana vähän liioitella, olisi kyse rikoksesta. Vanhoilla ihmisillä ei ole mitään väliä, vaikka te itse tulette olemaan ihan samassa asemassa tulevaisuudessa.
Muistisairas on aluksi hämääntynyt siitä, missä hän on ja mitä tapahtuu, miksi hän on oudossa ympäristössä.
Jos tulee silloin paniikki ja tunne, että on vastoin tahtoaan vankina, niin varmasti riehuu.Tämä pitäisi rauhallisesti selvittää hänelle, eikä sitoa vöihin, koska sitten varmasti onkin hankala potilas. Samoin muistisairaan vain tila pahenee rauhoittavilla.
Onko sitten hirmu suuri vaiva soittaa sille lähiomaiselle, että teidän pappa on nyt täällä ja tämmöinen tilanne, voisiko omainen puhua edes puhelimessa ja rauhoittaa tilannetta?
Tai siis, joo, on, koska 50 muuta vastaavaa tapausta soittaa just kelloa ja työvuorokin on just päättymässä.
Ongelma tosiaan on siinä, että hoitajilla on muitakin sekavia ja muita ei-sekavia, mutta milloin mihinkin asiaan apua tarvitsevia. Hoitajia on myös liian vähän ja lisäksi osa hoitajista tai siis hoiva-avustajista ei osaa niin hyvin suomea, että voisi soittaa omaisille ja selittää tilanteen. Ei myöskään osaa selittää vanhukselle asiaa niin, että tämä ymmärtäisi. Muistisairaan sekavan vanhuksen rauhoittaminen voi viedä helposti parikin tuntia aikaa. Tiedän tämän, koska lähomaiseni on muistisairas. Harhainen ihminen on harhainen ihminen eikä usko, vaikka mitä selittäisit. Jos pitäisi samaan aikaan rauhoittaa yhtä ja huolehtia parista kymmenestä muusta, se vaan ei onnistu. Sitomiseen ei ryhdytä ilman lääkärin antamaa lupaa. Jos tilanne hoivalaitoksessa on, että henkilökunta ei pysty vanhusta rauhoittamaan, on pakko soittaa lääkärille ja pyytää ohjeet. Tottakai tämä on järkyttävää, mutta tällainen meidän vanhustenhoitomme nyt vaan Suomessa on. Moni hoitaja vaihtaa alaa tai lähtee jonnekin muualle hoitajaksi, koska eivät hekään halua olla sellaisessa paikassa töissä.
Mun veljeni riehui terveyskeskuksessa, oli oudossa paikassa ja halusi mennä kotiin ja hoitajat soittivat mut paikalle. Ensin oli raivona minullekin ja oli sitä mieltä, etten ole minä. Sitten kohta pyysi itkien anteeksi, että ei tuntenut. Tilanne rauhoittui.
Sitten oli seuraavana aamuna hermostunut, oli annettu rauhoittavia muistisairaalle ja väkivalloin siteisiin ja lähete vei taas hoitoon. Sille tielle jäi.Terveyskeskus ei ollutkaan veljesi koti. Ei häntä ollut takoituskaan pitää siellä seuraavat pari vuotta tai pidempäänkin. Hoivakodit taas ovat vanhusten koteja. Ei heitä sieltä viedä enää muuta kuin ruumishuoneelle ja hautaan.
Kerroin sinulle juuri, että ymmärrän sekä muistisairaan ihmisen käyttäytymistä ja hoitajien käyttäytymistä sekä sen, etten halua hoivakotiin. Ikinä.
Ongelma on, ettei muistisairaus kysele, mitä sä elämässäsi enää haluat. Velikin lähti aika äkkiä ja lumipallo vyörymään harmittoman tuntuisesta tilanteesta, jonka olisi pystynyt vielä diagnosoimaan tai hidastamaan taudin kehittymistä. Väärä hoito mm. terveyskeskuksessa hoitajamaallikoiden toimesta antoi lisävauhtia.Ei kukaan normaalijärkinen hoivakotiin haluakaan. Paitsi jos on sen verran rikas, että voi ostaa erikseen sinne vaikka mitä palveluita. Hoivakoteihin joudutaan (tai nykyisin päästään) vasta sitten, kun kotona ei enää kertakaikkiaan selviä, vaikka kotihoito kävisi 5 kertaa vuorokaudessa. Ymmärrän hyvin, että et halua hoivakotiin. En minäkään halua. Ihan jo senkin vuoksi, että en halua kenenkään muistisairaan vanhuksen tulevan huoneeseeni ja tekevän siellä ties mitä mun ollessani jo täysin puolustuskyvytön. Joillain muistisairaus vie kaikki estot ja asiat, joita ei suurin surminkaan olisi tehnyt ennen muistisairautta, putkahtaakin päähän eikä mikään enää estä tekemästä mitä mieleen juolahtaa. En tiedä, oletko mies vai nainen (veikkaan ensimmäistä), mutta jos olet nainen, niin mieti hetki millaista sun olisi maata sängynpohjalla ja joku dementti köriläs keksii, että siinäpä hemaiseva typy. Olisitko edelleen sitä mieltä, ettei ko miestä saisi rauhoittaa lääkkeillä eikä sitoa, jotta se ei tulisi sun huoneeseesi?
Näin sivusta kommentoiden, minua ärsyttäisi vielä hiukan enemmän, jos olisin se lääkkeillä vuoteeseen rauhoitettu, joka ei voi puolustautua. Mistä se puolustuskyvyttömyys aiheutuu - yleensä vähäisestä liikkumisesta - joka voi olla seurausta liikkumisen vaikeudesta, mutta myös ylilääkitsemisestä ennenaikaisesti vuodepotilaaksi.
Ymmärrän toki, että tietyissä tilanteissa potilaiden ja henkilökunnan turvallisuus menee potilaan vapauden edelle.
Tässä on kieltämättä ongelma. Jos vanhus liikkuu omin avuin huonosti, laitoshoidossa hän jää varsin nopeasti vuodepotilaaksi. Koskee ihan sairaalahoitoakin. Monelle vanhukselle käy niin, että joutuu sairaalaan jonkun ihan hoidettavissa olevan asian vuoksi, mutta kun viikon tai kaksi makaa sängyn pohjalla ja käy korkeintaan vessassa (yksin tai hoitajan avustamana), liikuntakyky häviää. Sen jälkeen ei enää pärjääkään kotona vaan tarvitsee hoivakotipaikan. Suurimmassa osassa hoivakoteja henkilökuntaa on niin vähän, että vanhusten kävelyttämiseen ihan vain kuntoilun vuoksi ei ole aikaa. Aika menee kaikista huonokuntoisimpien kanssa ja nykyisin yhä useampi hoivakotipaikan saava on huonokuntoinen. Joko fyysisesti tai henkisesti. Joissain paikoissa käy vapaaehtoistyöntekijöitä viemässä vanhuksia ulos, mutta ei kaikissa. Kun sitten vanhus haluaisi liikkua ja yrittää yksin nousta sängystä ylös ja lähteä liikkeelle, hänet lääkitään. Kukaan kun ei ehdi kävelyttämään vanhusta. Pitäisi melkein olla yksi työntekijä pelkästään vanhusten kävelyttämiseen, mutta nykyisin ei meinaa kaikissa vuoroissa olla tarpeeksi hoitajia edes välttämättömimpään hoitoon. Vanhainkotien poistaminen ja vanhusten pitäminen yhä huonokuntoisemmaksi kotona ei välttämättä ollut kovin hyvä idea. Oma isoäitini 1980-luvulla ilmoitti lapsilleen, että hän haluaa nyt vanhainkotiin, koska kaikki elossa olevat kaverinsakin ovat siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kyllä ne vyöluvat monesti ovat ihan aiheellisia ja kaikkien turvaksi, vaikkei omaiset uskoisikaan...
Omaiset tietävät hämmentävän usein kaiken paremmin kuin lääkärit. Jäi mieleen sekin tapaus, jossa omaiset yrittivät vaatia nesteytystä kuolevalle potilaalle tajuamatta, että siitä on pelkkää haittaa. "Mutta kun, ettehän te nyt voi jättää hoitamatta ja kuihduttaa nestehukkaan!"
Jep, akuuttipuolella vaaditaan vihannesten elvytystä ja joka puolella jalattomien kuntoutusta.
Jep, hoitohenkilökunta puhuu vihanneksista ja jalattomista ja zombeista.
Potilaat ovat edelleen ihmisiä, jonkun toisen rakkaita ihmisiä. Joita poikkeuksetta alimitoitettu ja ylityöllistetty hoitohenkilökunta joutuu käsittelemään stressinsietokykynsä rajamailla. Kyllä siinä välillä varmaan tulee kiusaus laittaa hankalampi potilas lepositeisiin tai syöttää vähän rauhoittavia. Vähän niinkuin Vauvassakin liian selkeitä totuuksia kirjoittelevat kommentoinnit poistellaan mode-"hoitsun" nimissä ;D
Mutta: Samaan sänkyyn päätyy se hoitokodista rahat lypsävä ahnekin, samoin hoitohenkilöstökin ja kas kummaa, näidenkin paska haisee ja kiukuttaa kun ollaan täysin hoitsujen armoilla.
Olkoot kuinka rakas niin ei se aivokuollut, dementikko tms sillä rakkaudella parane. Inhimillistä kohtelua ansaitsevat toki kaikki. Mutta joskus olisi suurta julmuutta juurikin vaikka nesteyttää kuolevaa potilasta, aiheutuisi vain kivuliasta turvotusta, vaikka omaiset sitä vaativat ei niin voida toimia.
Äiti syöpäsairaana oli loppuun saakka tietoinen siitä, ettei häntä nesteytetä ja omaa kuolemaansa tai armahtavaa morfiiniannosta saa odottaa. Ei mitenkään ansaittu kuolemantapa.
Veli muistisairaana diagnosoitiin väärin ja laitettiin silloin vielä ympäristönsä tajuava hoitopaikkoihin, joissa muut kävelevät zombeina pitkin seiniä itsekseen hihitellen tai voihkien. Se ei miellytä tulevaisuudennäkymänä, joten veli luonnollisesti haluaa sieltä pois ja kun järkipuhe ei hoitajiin tehoa, alkaa aggressiiviseksi. Syötetään lisää rauhoittavia ja sidotaan sänkyyn. Asiat, jotka eivät mitenkään auta, vaan pahentavat tilannetta, jos kyse on muistisairaasta, jolta menee sitten ajan- ja paikantaju. Viimeiset vuodet sitten ketään tuntematta ja itkien sängyn pohjalla, kunnes korona tulee ja tappaa. Ei mitenkään ansaittu kuolintapa sekään.
Kolmas tuttava hoitokodissa, jossa pyörätuolipotilas olisi ollut kuntoutettavissa jaloilleen ja kotiinsa asumaan, mutta rankasti alimitoitetulla, hyvin tunnetun hoitolaitosbrändin alaisella hoitohenkilökunnalla isossa kaupungissa ei ole aikaa muun työnsä ohessa tehdä eikä kävelyttää ja koska täysin hoksottimet kunnossa oleva, mutta liikuntakyvyn menettänyt ihminen osaa sanoa ja perätä oikeuksiaan, niin koetaan hankalaksi papaksi. Invaliditeettikortin kanssa hoitopaikkaan tullut ihminen ei enää ollutkaan invalidi, vaan talon lääkäri määritteli kaiken vanhuudesta johtuvaksi, jolloin ei saanut edes henkilökohtaista avustajaa ulkoiluttamaan tai kuntouttamaan. Ja hoito-/vuokra-/ym. kulut mitoitettiin juuri sopivasti niin, että vuokran pysyessä samana, niin hoitomaksua korotettiin niinä kuukausina kun rahaa olisi jäänyt vaikka palkata ulkopuolinen fysioterapeutti, joten eipä päässyt jaloilleen. Korona vei myös hänet.
Seuraava tuttava mietti muutaman vuoden, että kauanko hän pystyisi asumaan naapuritalon hoitolaitoksessa, jos myisi 200,000 euron asuntonsa ja hoitokulut olisivat 4,200 kuukaudessa ja hänelle saisi parin tonnin eläkkeestä jäädä 160 euroa käyttörahaa. Mä kerroin, että yritä vaan pysyä omassa kodissa niin kauan kuin vaan voit ja tilaa kotipalvelu ja ruuat sinne, jos hankalaksi menee elämä. Onneksi ei tarvinnut nuukan ihmisen enää laskeskella, kun korona vei viikossa ensimmäisen kerran kymmeniin vuosiin sairaalaan joutumisen jälkeen.
Lääkäri ei kylläkään määrittele vaikeavammaisuutta ja oikeutta henkilökohtaiseen apuun.
Aika ikävää, jos aletaan tuolla tavalla nipottamaan. Henkilö tarkoittaa, että lääkäri teki sellaisen lausunnon, jonka perusteella muiden päättäjien oli tehtävä päätökset lakien ja ohjeistuksen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kyllä ne vyöluvat monesti ovat ihan aiheellisia ja kaikkien turvaksi, vaikkei omaiset uskoisikaan...
Omaiset tietävät hämmentävän usein kaiken paremmin kuin lääkärit. Jäi mieleen sekin tapaus, jossa omaiset yrittivät vaatia nesteytystä kuolevalle potilaalle tajuamatta, että siitä on pelkkää haittaa. "Mutta kun, ettehän te nyt voi jättää hoitamatta ja kuihduttaa nestehukkaan!"
Jep, akuuttipuolella vaaditaan vihannesten elvytystä ja joka puolella jalattomien kuntoutusta.
Jep, hoitohenkilökunta puhuu vihanneksista ja jalattomista ja zombeista.
Potilaat ovat edelleen ihmisiä, jonkun toisen rakkaita ihmisiä. Joita poikkeuksetta alimitoitettu ja ylityöllistetty hoitohenkilökunta joutuu käsittelemään stressinsietokykynsä rajamailla. Kyllä siinä välillä varmaan tulee kiusaus laittaa hankalampi potilas lepositeisiin tai syöttää vähän rauhoittavia. Vähän niinkuin Vauvassakin liian selkeitä totuuksia kirjoittelevat kommentoinnit poistellaan mode-"hoitsun" nimissä ;D
Mutta: Samaan sänkyyn päätyy se hoitokodista rahat lypsävä ahnekin, samoin hoitohenkilöstökin ja kas kummaa, näidenkin paska haisee ja kiukuttaa kun ollaan täysin hoitsujen armoilla.
Olkoot kuinka rakas niin ei se aivokuollut, dementikko tms sillä rakkaudella parane. Inhimillistä kohtelua ansaitsevat toki kaikki. Mutta joskus olisi suurta julmuutta juurikin vaikka nesteyttää kuolevaa potilasta, aiheutuisi vain kivuliasta turvotusta, vaikka omaiset sitä vaativat ei niin voida toimia.
Äiti syöpäsairaana oli loppuun saakka tietoinen siitä, ettei häntä nesteytetä ja omaa kuolemaansa tai armahtavaa morfiiniannosta saa odottaa. Ei mitenkään ansaittu kuolemantapa.
Veli muistisairaana diagnosoitiin väärin ja laitettiin silloin vielä ympäristönsä tajuava hoitopaikkoihin, joissa muut kävelevät zombeina pitkin seiniä itsekseen hihitellen tai voihkien. Se ei miellytä tulevaisuudennäkymänä, joten veli luonnollisesti haluaa sieltä pois ja kun järkipuhe ei hoitajiin tehoa, alkaa aggressiiviseksi. Syötetään lisää rauhoittavia ja sidotaan sänkyyn. Asiat, jotka eivät mitenkään auta, vaan pahentavat tilannetta, jos kyse on muistisairaasta, jolta menee sitten ajan- ja paikantaju. Viimeiset vuodet sitten ketään tuntematta ja itkien sängyn pohjalla, kunnes korona tulee ja tappaa. Ei mitenkään ansaittu kuolintapa sekään.
Kolmas tuttava hoitokodissa, jossa pyörätuolipotilas olisi ollut kuntoutettavissa jaloilleen ja kotiinsa asumaan, mutta rankasti alimitoitetulla, hyvin tunnetun hoitolaitosbrändin alaisella hoitohenkilökunnalla isossa kaupungissa ei ole aikaa muun työnsä ohessa tehdä eikä kävelyttää ja koska täysin hoksottimet kunnossa oleva, mutta liikuntakyvyn menettänyt ihminen osaa sanoa ja perätä oikeuksiaan, niin koetaan hankalaksi papaksi. Invaliditeettikortin kanssa hoitopaikkaan tullut ihminen ei enää ollutkaan invalidi, vaan talon lääkäri määritteli kaiken vanhuudesta johtuvaksi, jolloin ei saanut edes henkilökohtaista avustajaa ulkoiluttamaan tai kuntouttamaan. Ja hoito-/vuokra-/ym. kulut mitoitettiin juuri sopivasti niin, että vuokran pysyessä samana, niin hoitomaksua korotettiin niinä kuukausina kun rahaa olisi jäänyt vaikka palkata ulkopuolinen fysioterapeutti, joten eipä päässyt jaloilleen. Korona vei myös hänet.
Seuraava tuttava mietti muutaman vuoden, että kauanko hän pystyisi asumaan naapuritalon hoitolaitoksessa, jos myisi 200,000 euron asuntonsa ja hoitokulut olisivat 4,200 kuukaudessa ja hänelle saisi parin tonnin eläkkeestä jäädä 160 euroa käyttörahaa. Mä kerroin, että yritä vaan pysyä omassa kodissa niin kauan kuin vaan voit ja tilaa kotipalvelu ja ruuat sinne, jos hankalaksi menee elämä. Onneksi ei tarvinnut nuukan ihmisen enää laskeskella, kun korona vei viikossa ensimmäisen kerran kymmeniin vuosiin sairaalaan joutumisen jälkeen.
Lääkäri ei kylläkään määrittele vaikeavammaisuutta ja oikeutta henkilökohtaiseen apuun.
Kolme kertaa haettiin henkilökohtaista avustajaa invaliditeetin takia, joka kerta sama lääkäri epäsi vedoten vanhuuden tuomiin vaivoihin. Ja kun on vanhuuden/iän tuoma vaiva, ei myönnetä avustajaa.
Lisäksi sama henkilö ko. paikkakunnalla hoitaa sekä vanhus- että vammaisasiat. Arvatenkin jossain piti säästää.
Samalla paikkakunnalla hoitopaikassa alimitoitettu henkilökunta, rahat hävisi huoneesta ja ei aikaa kuntouttaa. Itse olin 200 km päässä. Ja piti ennakkoon ilmoittaa joka kerta kun kävin visiitillä, mutta ymmärsin sen, etten turhaan olisi ajanut pitkää matkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kyllä ne vyöluvat monesti ovat ihan aiheellisia ja kaikkien turvaksi, vaikkei omaiset uskoisikaan...
Omaiset tietävät hämmentävän usein kaiken paremmin kuin lääkärit. Jäi mieleen sekin tapaus, jossa omaiset yrittivät vaatia nesteytystä kuolevalle potilaalle tajuamatta, että siitä on pelkkää haittaa. "Mutta kun, ettehän te nyt voi jättää hoitamatta ja kuihduttaa nestehukkaan!"
Jep, akuuttipuolella vaaditaan vihannesten elvytystä ja joka puolella jalattomien kuntoutusta.
Jep, hoitohenkilökunta puhuu vihanneksista ja jalattomista ja zombeista.
Potilaat ovat edelleen ihmisiä, jonkun toisen rakkaita ihmisiä. Joita poikkeuksetta alimitoitettu ja ylityöllistetty hoitohenkilökunta joutuu käsittelemään stressinsietokykynsä rajamailla. Kyllä siinä välillä varmaan tulee kiusaus laittaa hankalampi potilas lepositeisiin tai syöttää vähän rauhoittavia. Vähän niinkuin Vauvassakin liian selkeitä totuuksia kirjoittelevat kommentoinnit poistellaan mode-"hoitsun" nimissä ;D
Mutta: Samaan sänkyyn päätyy se hoitokodista rahat lypsävä ahnekin, samoin hoitohenkilöstökin ja kas kummaa, näidenkin paska haisee ja kiukuttaa kun ollaan täysin hoitsujen armoilla.
Olkoot kuinka rakas niin ei se aivokuollut, dementikko tms sillä rakkaudella parane. Inhimillistä kohtelua ansaitsevat toki kaikki. Mutta joskus olisi suurta julmuutta juurikin vaikka nesteyttää kuolevaa potilasta, aiheutuisi vain kivuliasta turvotusta, vaikka omaiset sitä vaativat ei niin voida toimia.
Äiti syöpäsairaana oli loppuun saakka tietoinen siitä, ettei häntä nesteytetä ja omaa kuolemaansa tai armahtavaa morfiiniannosta saa odottaa. Ei mitenkään ansaittu kuolemantapa.
Veli muistisairaana diagnosoitiin väärin ja laitettiin silloin vielä ympäristönsä tajuava hoitopaikkoihin, joissa muut kävelevät zombeina pitkin seiniä itsekseen hihitellen tai voihkien. Se ei miellytä tulevaisuudennäkymänä, joten veli luonnollisesti haluaa sieltä pois ja kun järkipuhe ei hoitajiin tehoa, alkaa aggressiiviseksi. Syötetään lisää rauhoittavia ja sidotaan sänkyyn. Asiat, jotka eivät mitenkään auta, vaan pahentavat tilannetta, jos kyse on muistisairaasta, jolta menee sitten ajan- ja paikantaju. Viimeiset vuodet sitten ketään tuntematta ja itkien sängyn pohjalla, kunnes korona tulee ja tappaa. Ei mitenkään ansaittu kuolintapa sekään.
Kolmas tuttava hoitokodissa, jossa pyörätuolipotilas olisi ollut kuntoutettavissa jaloilleen ja kotiinsa asumaan, mutta rankasti alimitoitetulla, hyvin tunnetun hoitolaitosbrändin alaisella hoitohenkilökunnalla isossa kaupungissa ei ole aikaa muun työnsä ohessa tehdä eikä kävelyttää ja koska täysin hoksottimet kunnossa oleva, mutta liikuntakyvyn menettänyt ihminen osaa sanoa ja perätä oikeuksiaan, niin koetaan hankalaksi papaksi. Invaliditeettikortin kanssa hoitopaikkaan tullut ihminen ei enää ollutkaan invalidi, vaan talon lääkäri määritteli kaiken vanhuudesta johtuvaksi, jolloin ei saanut edes henkilökohtaista avustajaa ulkoiluttamaan tai kuntouttamaan. Ja hoito-/vuokra-/ym. kulut mitoitettiin juuri sopivasti niin, että vuokran pysyessä samana, niin hoitomaksua korotettiin niinä kuukausina kun rahaa olisi jäänyt vaikka palkata ulkopuolinen fysioterapeutti, joten eipä päässyt jaloilleen. Korona vei myös hänet.
Seuraava tuttava mietti muutaman vuoden, että kauanko hän pystyisi asumaan naapuritalon hoitolaitoksessa, jos myisi 200,000 euron asuntonsa ja hoitokulut olisivat 4,200 kuukaudessa ja hänelle saisi parin tonnin eläkkeestä jäädä 160 euroa käyttörahaa. Mä kerroin, että yritä vaan pysyä omassa kodissa niin kauan kuin vaan voit ja tilaa kotipalvelu ja ruuat sinne, jos hankalaksi menee elämä. Onneksi ei tarvinnut nuukan ihmisen enää laskeskella, kun korona vei viikossa ensimmäisen kerran kymmeniin vuosiin sairaalaan joutumisen jälkeen.
Lääkäri ei kylläkään määrittele vaikeavammaisuutta ja oikeutta henkilökohtaiseen apuun.
Kolme kertaa haettiin henkilökohtaista avustajaa invaliditeetin takia, joka kerta sama lääkäri epäsi vedoten vanhuuden tuomiin vaivoihin. Ja kun on vanhuuden/iän tuoma vaiva, ei myönnetä avustajaa.
Lisäksi sama henkilö ko. paikkakunnalla hoitaa sekä vanhus- että vammaisasiat. Arvatenkin jossain piti säästää.
Samalla paikkakunnalla hoitopaikassa alimitoitettu henkilökunta, rahat hävisi huoneesta ja ei aikaa kuntouttaa. Itse olin 200 km päässä. Ja piti ennakkoon ilmoittaa joka kerta kun kävin visiitillä, mutta ymmärsin sen, etten turhaan olisi ajanut pitkää matkaa.
Ihan höpöä. Kunnan sosiaalitoimi kartoittaa vanhuksen tilanteen ja päättää kuka saa esim. kotihoitoa, henkilökohtaisen avustajan ym. Ei lääkäri päätä sosiaalitoimen asioista.
Perusterveydenhuolto ja sosiaalitoimi on kaksi eri instanssia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen, että ap ja muutkin asiantuntijat kävisivät katsomassa laitoksessa eläviä omaisiaan useammin kuin kerran kuukaudessa kaksi tuntia kerrallaan. Käykää joka päivä, niin alkaa muodostua kuva laitoksen todelllisesta arjesta ja ap:n tapauksessa isänsä huonoista hetkistä.
Kyllä käytiin. Ei sidottu omaista, mutta tiukkoja keskusteluja käytiin. Lapsillakin oli ohje soittaa poliisille jos mummo löytyy kiinni sidottuna niin että joku ei ole vieressä.
Miksi ette hoitaneet omaistanne kotona kun noin vahva epäluottamus oli ammattilaisia kohtaan? Olisi poliiseiltakin vapautunut resursseja oikeaan työhön vainoharhaisten omaisten sijasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että suurin osa kansasta haluaa tehdä ennemmin itsarin kuin joutua suomalaiseen "hoito"kotiin.
No miksi eivät sitten sitä tee? Ja miksi omaiset eivät hoida, vielä 1970-luvulla oli ihan normaalia, että rakastava perhe huolehti omista vanhuksista, vaikkä nämä huutelivat hävyttömyyksiä ja löivät. Minusta on outoa valittaa jostain hoitokodista, kun jokaisella on mahdollisuus palkata työtön kotiinsa hoitamaan vanhusta ja itse hoitaa illat, yöt ja viikonloput.
Siksi omaiset eivät hoida, kun se tässä yhteiskunnassa on tehty mahdottomaksi . Kun mun vanhemmat olivat tilanteessa ,jossa tarvitsivat hoivaa , mulla oli kaksi pientä lasta ja työpaikka ja perhe ja ruuhkavuodet. Vanhemmat toisella paikkakunnalla. Työpaikan jättäminen olisi oikeasti ollut ammatillinen itsemurha. Kuka mua olisi enää palkannut mihinkään sen jälkeen. Pienten lasten jättäminen oli mulle mahdotonta. Ja älkää kukaan sanoko, että mun olisi pitänyt viedä heitä asumaan vieraaseen kaupunkiin dementikkojen kotiin. Puolisosta nyt puhumattakaan. Ja vanhempien ottaminen meidän kämppään - miten ihmeessä sen olisi tehnyt, hyvä kun mekin mahduimme sinne.
Jos me elettäis sitä 1970-lukua ja jos olis kotiäitiyhteiskunta ja isot maalaistalot, mä olisin hoitanut heidät itse. Mut sitä 70-lukua ei enää eletä. Nyt on valitettavasti näin.
Ne jotka maalittavat omaisia, jotka eivät hoida vanhuksia ovat just niitä joilla ei ole mitään käsitystä siitä, mistä hoitamisessa on kyse ja mitä kaikkea se hoitajalta ja perheeltä vaatii.
Kuitenkin hyvinvointialueiden suunnitelmiin on kirjattu omaishoitajuuden lisääminen. Monellehan se tarkoittaa, että työpäivän jälkeinen aika ja viikonloput ja lomat käytetään omaishoitoon. Ehkä sittten vanhus saa laitospaikan, jos ketään läheistä ei asu lähellä. Tai sijoitetaan yhteisölliseen taloon, jossa mummut ja papat huolehtivat toinen toisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herää kyllä kysymys, onko järkeä pitkittää syvästi dementoituneen elämää ainakaan suonensisäisillä nesteytyksillä Tai esim antibiooteilla. Se oman minuuden menettäminen on karua ja käyttäytyminen luonteenvastaisesti ( esim väkivallaton ja hyvin käyttäytyvä muuttuu aggressiiviseksi, kiroilevaksi ja ihan toiseksi ihmiseksi) kauhistuttaisi potilasta itseäänkin, jos ymmärtäisi. Ja parannusta ei ole . Lääketiedettä ei pidä käyttää kärsimyksen pitkittämiseen, päinvastoin.
Eutanasia on ratkaisu tuohon ongelmaan.
Tappaminen nestevajaukseen on suurempi synti kuin eutanasian tuoma armo.
Meneehän tämä ihan hulluuteen, ensin ihmisiä hoidetaan viimeisen päälle koska lääketiede on siihen kehitetty.
Nyt vaikuttaa siltä, elävät pirulaiset ihan liian kauan ja pitää alkaa keksimään kuinka päästä säällisesti eroon. Aikanaan meilläkin synnytettiin lapsia paljon, koska heitä arvittiin pellonraivaukseeen ja vain osa selvisi aikuisuuteen. Nyt on toisin, pellot ovat metsittyneet, metsiä pitää suojella je neulaisia lasketaan, lapsia ei haluta ovat vain haittana ja tiellä paha menoerä.
Missä muuten biologia halu jatkaa sukua, itse rakastan lastani yli kaiken, siis todella vaikka en mitään aatelista olekaan.
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kyllä ne vyöluvat monesti ovat ihan aiheellisia ja kaikkien turvaksi, vaikkei omaiset uskoisikaan...
Omaiset tietävät hämmentävän usein kaiken paremmin kuin lääkärit. Jäi mieleen sekin tapaus, jossa omaiset yrittivät vaatia nesteytystä kuolevalle potilaalle tajuamatta, että siitä on pelkkää haittaa. "Mutta kun, ettehän te nyt voi jättää hoitamatta ja kuihduttaa nestehukkaan!"
Jep, akuuttipuolella vaaditaan vihannesten elvytystä ja joka puolella jalattomien kuntoutusta.
Jep, hoitohenkilökunta puhuu vihanneksista ja jalattomista ja zombeista.
Potilaat ovat edelleen ihmisiä, jonkun toisen rakkaita ihmisiä. Joita poikkeuksetta alimitoitettu ja ylityöllistetty hoitohenkilökunta joutuu käsittelemään stressinsietokykynsä rajamailla. Kyllä siinä välillä varmaan tulee kiusaus laittaa hankalampi potilas lepositeisiin tai syöttää vähän rauhoittavia. Vähän niinkuin Vauvassakin liian selkeitä totuuksia kirjoittelevat kommentoinnit poistellaan mode-"hoitsun" nimissä ;D
Mutta: Samaan sänkyyn päätyy se hoitokodista rahat lypsävä ahnekin, samoin hoitohenkilöstökin ja kas kummaa, näidenkin paska haisee ja kiukuttaa kun ollaan täysin hoitsujen armoilla.
Olkoot kuinka rakas niin ei se aivokuollut, dementikko tms sillä rakkaudella parane. Inhimillistä kohtelua ansaitsevat toki kaikki. Mutta joskus olisi suurta julmuutta juurikin vaikka nesteyttää kuolevaa potilasta, aiheutuisi vain kivuliasta turvotusta, vaikka omaiset sitä vaativat ei niin voida toimia.
Äiti syöpäsairaana oli loppuun saakka tietoinen siitä, ettei häntä nesteytetä ja omaa kuolemaansa tai armahtavaa morfiiniannosta saa odottaa. Ei mitenkään ansaittu kuolemantapa.
Veli muistisairaana diagnosoitiin väärin ja laitettiin silloin vielä ympäristönsä tajuava hoitopaikkoihin, joissa muut kävelevät zombeina pitkin seiniä itsekseen hihitellen tai voihkien. Se ei miellytä tulevaisuudennäkymänä, joten veli luonnollisesti haluaa sieltä pois ja kun järkipuhe ei hoitajiin tehoa, alkaa aggressiiviseksi. Syötetään lisää rauhoittavia ja sidotaan sänkyyn. Asiat, jotka eivät mitenkään auta, vaan pahentavat tilannetta, jos kyse on muistisairaasta, jolta menee sitten ajan- ja paikantaju. Viimeiset vuodet sitten ketään tuntematta ja itkien sängyn pohjalla, kunnes korona tulee ja tappaa. Ei mitenkään ansaittu kuolintapa sekään.
Kolmas tuttava hoitokodissa, jossa pyörätuolipotilas olisi ollut kuntoutettavissa jaloilleen ja kotiinsa asumaan, mutta rankasti alimitoitetulla, hyvin tunnetun hoitolaitosbrändin alaisella hoitohenkilökunnalla isossa kaupungissa ei ole aikaa muun työnsä ohessa tehdä eikä kävelyttää ja koska täysin hoksottimet kunnossa oleva, mutta liikuntakyvyn menettänyt ihminen osaa sanoa ja perätä oikeuksiaan, niin koetaan hankalaksi papaksi. Invaliditeettikortin kanssa hoitopaikkaan tullut ihminen ei enää ollutkaan invalidi, vaan talon lääkäri määritteli kaiken vanhuudesta johtuvaksi, jolloin ei saanut edes henkilökohtaista avustajaa ulkoiluttamaan tai kuntouttamaan. Ja hoito-/vuokra-/ym. kulut mitoitettiin juuri sopivasti niin, että vuokran pysyessä samana, niin hoitomaksua korotettiin niinä kuukausina kun rahaa olisi jäänyt vaikka palkata ulkopuolinen fysioterapeutti, joten eipä päässyt jaloilleen. Korona vei myös hänet.
Seuraava tuttava mietti muutaman vuoden, että kauanko hän pystyisi asumaan naapuritalon hoitolaitoksessa, jos myisi 200,000 euron asuntonsa ja hoitokulut olisivat 4,200 kuukaudessa ja hänelle saisi parin tonnin eläkkeestä jäädä 160 euroa käyttörahaa. Mä kerroin, että yritä vaan pysyä omassa kodissa niin kauan kuin vaan voit ja tilaa kotipalvelu ja ruuat sinne, jos hankalaksi menee elämä. Onneksi ei tarvinnut nuukan ihmisen enää laskeskella, kun korona vei viikossa ensimmäisen kerran kymmeniin vuosiin sairaalaan joutumisen jälkeen.
Lääkäri ei kylläkään määrittele vaikeavammaisuutta ja oikeutta henkilökohtaiseen apuun.
Kolme kertaa haettiin henkilökohtaista avustajaa invaliditeetin takia, joka kerta sama lääkäri epäsi vedoten vanhuuden tuomiin vaivoihin. Ja kun on vanhuuden/iän tuoma vaiva, ei myönnetä avustajaa.
Lisäksi sama henkilö ko. paikkakunnalla hoitaa sekä vanhus- että vammaisasiat. Arvatenkin jossain piti säästää.
Samalla paikkakunnalla hoitopaikassa alimitoitettu henkilökunta, rahat hävisi huoneesta ja ei aikaa kuntouttaa. Itse olin 200 km päässä. Ja piti ennakkoon ilmoittaa joka kerta kun kävin visiitillä, mutta ymmärsin sen, etten turhaan olisi ajanut pitkää matkaa.
Mä vähän luulen, että tuo hoitokoti, jossa pyörätuolipotilas oli, ei ollut mikään kuntoutuslaitos vaan tarkoitettu loppuelämän sijoituspaikaksi. Ei niissä kuntouteta, koska ei ole tarkoituskaan sieltä lähteä enää kotiin. Tuttuni joutui sairaalahoidon jälkeen kuntoutusosastolle, mutta ei sielläkään kuntoutettu. Fyssari kävi kerran vikossa tunnin ajan. Onneksi vaimonsa on hoitaja ja ymmärsi, että mies on saatava sieltä äkkiä kotiin tai muuten hän ei kävele enää ikinä. Ja tämä oli sentään kuntoutusosasto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan niin kuin ei voisi perustaa haastavien hoidettavien yksikköä jos sellaista ei ole. Onhan vankiloissakin turvallisuusluokituksia. Näihin paikkoihin enemmän henkilökuntaa ja teknologialla ratkaisuja,jotka takaavat kaikkien turvallisuuden.
On niitä ennen ollutkin. Mutta myös vanhusten hoitopaikoissa näkyy olevan käynnissä koulumaailmasta tuttu inkluusiomalli, kaikkien pitäisi mukavasti sopia saman katon alle.
Tämä. Olemattomaksi kuihtunut ja vuoteessa käppyrässä makaava mummo, jolla lähinnä enää silmät reagoi mihinkään. Hänen huoneessaan käy vaeltelijoita viemässä nallen kainalosta ja isoja miehiä siirtelemässä huonekaluja pitkin huonetta, välillä aggressiivisesti huudellen. Ihan kamalaa.
On niitä ennen ollutkin. Mutta myös vanhusten hoitopaikoissa näkyy olevan käynnissä koulumaailmasta tuttu inkluusiomalli, kaikkien pitäisi mukavasti sopia saman katon alle.